G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Vierailija kirjoitti:

Mies ostaa pienen ja sileän dildon ,että iso ja jurmutettu saattaapi tehä uria värkkiin ja kun mies itse innostuu harrastamaan seksiä niin pelkää ,että urista virtaaava ilma viheltää ja mielenkiinto lopahtaa.

Tämän kirjoitti mies, joka ei sitten syntymänsä ole ollut naisen värkin kanssa tekemisissä.

Puoliksi syöty Sisu - aski ja itse kiireessä tehty kortti suoraan pubista. Tämä on jäänyt mieleen. 10.v.

Töistä varastettuja lyijykyniä ja tusseja sekä pyyhekumeja, tussit olivat jo kuivia... näitä Joululahjaksi "isältä" 70-luvulla taisi olla yhdessä paketissa vielä aku Ankan taskukirjakin. 

Paska lajhja oli jo tuohonkin aikaan, parempi olisi ollut ettei olisi mitään saanut. 

Muistot jäi ja paska fiilis. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä lahja ei niinkään ole surkea vaan hämmentävä mutta vastaus on kirja "Pojat - käsikirja kiinnostuneille" syntymäpäivälahjaksi kun olin teini. Minä olin lahjasta aika ihmeissäni, sillä olin itsekin poika. Kirjan antanut täti taisi huomata ihmetykseni koska hän sanoi kuuluvalla äänellä, että "No, sinähän olet kiinnostunut pojista koska olet homo". Totuus oli, että en ollut tai ole sitä vieläkään. Muistan hyvin tilanteen kuinka hämmentynyt olin ja kuinka siinä vieressä olleiden perheenjäsenten ja vieraiden keskuuteen levisi jotenkin kiusaantunut olo kun he kuulivat tädin kommentin ja näkivät lahjan. Tilanteen kruunasi vielä erään lapsivieraan ihmettelevä kysymys, että mikä on homo mihin täti kommentoi kuuluvalla äänellä, että homo on poika joka tykkää pojista.

Täti tiedettiin ennestäänkin vähän erikoiseksi. En tiedä, että mitä kaikkea vanhemmat tädin kanssa puhuivat ja miten tämä tilanne asiaan vaikutti mutta emme enää olleet läheskään niin paljon tekemisissä hänen kanssaan kuin ennen sitä. Sitä en tiedä, mistä täti oli saanut käsityksrn, että olen homo.

Jokaisessa suvussa on vähintään yksi täys idiootti. Siksi on asioita, jotka ovat normaaleita, vaikkei pitäisi niin olla.

Patakintaat miesystävältä ekana syntymäpäivänäni, kun oltiin yhdessä. Olipa romanttista. Hän tosin sanoi, että oli huolissaan siitä että poltan käteni kun kokkaan hänelle...

Surkein lajha joka sain äitienpäivä lahjaksi ex mieheltäni oli leuanvetotanko. Joka asennettiin niin ylös etten voinut sitä ilman tuolia käyttää. Lapselta sain itsetehdyn patalapun, siitä tykkään. Käytän vieläkin vaikka on jo liki 20 vuotta kun sen sain!

Toinen oli Doven palasaippua veljen vaimolta. Oli vissiin unohtanut ostaa joululahjan.. ei sillä että olisin edes odottanut mitään. Itse olisin jättäny kokonaan antamatta.

Jyri kirjoitti:

Elämä.

Tuosta tuli mieleen ukko vainaa joka sanoi mulle että hänen lahjansa on mulle se että "hän on antanut mulle elämän". 

Tyhmempää en ole eläissäni kuullut, suku on pahin. Kyseessä oli umpinuuka ukko joka sai kyllä ansionsa mukaan myöhemmin muissa elämän kiemuroissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivi. Kuulemma Himalajalta. Ihan peruskiveltä se kuitenkin näytti. Harmaa möhkäle.

Voin kuvitella. Lahjoissa pitäisikin miettiä juuri sitä lahjan saajaa. Olen kivihullu ja mielissäni kaikista murikoista, mutta ymmärrän, että kaikilla ei todellakaan ole samat intressit. Jos joku kuitenkin antaisi timanttikorun, toteaisin vain tylsästi (kovia käsityömateriaaleja harrastavana naisena), että mielummin timanttiporanterä tai -laikka, kiitos.

Mun työkaveri on kivihullu. Hänen kokoelma on maallikollekin hieno.

Lähdimme perheen kanssa Etelä-Amerikkaan ja kysyi voisinko tuoda muutaman kiven.

Otin minigripp pusseja ja merkkasin niihin kohteet. Kivet lopulta painoivat pari kg, mutta ei se rinkassa tuntunut . 3 eri maasta, yhteensä n 15 kiveä.

Tulimme Suomeen, annoin kivet minigripp pusseineen. Hän näytti, kun olisi voittanut lotossa. Teki ystävänsä kanssa vaihtokauppoja osalla.

Joskus voi ilahduttaa toista älyttömän pienellä asialla.

Palasaippua en käytä koskaan kirjoitti:

Surkein lajha joka sain äitienpäivä lahjaksi ex mieheltäni oli leuanvetotanko. Joka asennettiin niin ylös etten voinut sitä ilman tuolia käyttää. Lapselta sain itsetehdyn patalapun, siitä tykkään. Käytän vieläkin vaikka on jo liki 20 vuotta kun sen sain!

Toinen oli Doven palasaippua veljen vaimolta. Oli vissiin unohtanut ostaa joululahjan.. ei sillä että olisin edes odottanut mitään. Itse olisin jättäny kokonaan antamatta.

Sain yhtenä jouluna miehen veljen vaimolta näitä minisaippuoita, joita on hotellihuoneissa. Paketti oli sen näköinen, on tehty sekunnissa.

Kertoi olen sellainen penninvenyttäjä, löydän näille käyttöä.

Raastoin ne raasteeksi ja korvasin osan pyykinpesujauheesta, antaja oli oikeassa.

Kierrätystähän toikin on. Eri asia on, oliko lahja mieluinen

Anopilta ei tullut koskaan mitään. Muille miniöille ja vävyille hän osti aina jotakin sopivaa.

Sain vaimon siskolta tippurin häävuoteella.

Noloin joululahja, jonka olen saanut, on äidin keittiön hyllyssä aikansa komeillut posliininen sirotinpari, jonka on itselleen ostanut kirpparilta. Nolotus oli molemminpuolinen. Mutta se siitä. Homottelijamummolle itse sanoisin, jos olisin ollut tuo poika: "Et pääsekään tulemaan häihini".

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli syntymäpäivä ja samana päivänä meillä oli poikaystäväni kanssa 2. vuosipäivä. Hän hehkutti jo viikkoja etukäteen että hänellä on sitten mahtava yllätys minulle luvassa!

No, tämä päivä viimein valkeni ja töiden jälkeen hän käski minua pukeutumaan siistimmin, hän oli varannut ravintolasta pöydän. Matkalla utelin tarkemmin minne mennään ja hän sanoi kaupunkimme kalleimman ja hienoimman ravintolan, on kuulemma huippukokki juuri vain meille tehnyt alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan sekä valikoinut juomat. Tästäkös minä ilahduin että voi kulta, ihanaa! En tiennytkään että heiltä saa vegaaniruokaa, mahtava homma! Poikaystäväni vaikeni ja meni jotenkin oudoksi. Ajoimme lopun matkaa hiljaisuuden vallitessa ja perillä selvisi miksi.

Kyseinen ravintola ei todellakaan tarjoa mitään vegaanista. Mulkvisti poikaystäväni oli unohtanut että olen vegaani!

Olen vegaani 'helppous' syistä sillä olen allerginen mm maidolle ja kalalle. Arvatkaa oliko alkupaloissa kalaa. Kyllä. Oliko pääruoka verinen pihvi. Kyllä. Oliko jälkiruoka jokin maitopohjainen hässäkkä joka oli kuorrutettu marjoilla joille olen myöskin allerginen. Kyllä. Poikaystäväni oli nerona maksanut koko roskan jo etukäteen. Voin sanoa että oli elämäni kamalin ateria sillä en voinut edes maistaa mitään. Istuin hiljaa ja katselin kun poikaystäväni nautiskeli koko rahan edestä. Join kyllä viiniä ja tulin hiukan hiprakkaan josta seurasi massiivinen migreeni.

Sanomattakin selvää että jätin tämän kaverin tuon mahtavan gourmet-illallisen jälkeen. Kuka hemmetti ei tiedä KAHDEN VUODEN seurustelun jälkeen että toinen on vegaani?

Mulla vähän samantyyppinen kokemus poikakaverilta ollessani parikymppinen. Syntymäpäivät lähestyivät, ja poikaystävä lupaili jo joitain viikkoja etukäteen, että tiedossa on sitten yllätysohjelmaa, kehotti ottamaan syntymäpäivät vapaaksi etten tee mitään kavereiden kanssa silloin, kuulemma aikoo järjestää hienon illan minulle. Pitkin viikkoa varmisteli, että laita sitten päälle jotain juhlavampaa jne. kun on synttäri-ilta tiedossa. Ajattelin vähän samanlaista iltaa mitä sinun törppö ex, eli hienossa ravintolassa kolmen ruokalajin illallinen. Mielessäni samaan aikaan ajattelin, että ompa ihanaa mutta samalla myös mietin, ettei toivottavasti opiskelija-poikaystävän budjetti ei kaadu kovasti tuohon synttäriyllätykseen. 

No, sitten kun tuli synttäripäivän ilta, lähdettiin melkeinpä ykköset päällä kaupungin keskustaan. Pyörittiin hetken verran keskustassa, mm. koruliikkeiden näyteikkunoita katsellen. Poikaystävä näytti useampaa korua (ei sormuksia sentään) ja jutteli tyyliin, että "eikö oliskin kiva yllätys saada joku tuollainen synttärilahjaksi". Sitten parin tunnin pyörimisen jälkeen mentiin.... HESBURGERIIN! Mies tarjosi ensimmäistä kertaa suhteemme aikana minulle aterian (minä taas olin aiemmin piffannut hänelle mm. leffalippuja ja Amarillo-tasoista ravintolaruokaa). Mies maksoi Hesen aterian näyttävästi (käytti vielä jotain saakelin etukuponkeja), osti oikein jäätelönkin jälkiruoaksi. Olin puulla päähän lyöty. Mies hehhehehhe-hekotteli, että eikös ollut hauska yllätys kun mentiin Heseen, että hieno ravintola tämäkin. Nolotti olla hienommat vaatteet päällä ja korkkarit jalassa syömässä kerrosburgeria naama majoneesissa. 

Ja mitä tuli siihen korulahjaan, - sitä ei ollut. Oli ollut poikaystävän mielestä hauska vitsi antaa ymmärtää, että korulahja olisi tulossa. Kuittasi sen "ehkä sitten myöhempinä vuosina, jos oot nätisti". Arvatkaapa vain, näkikö suhteemme seuraavaa syntymäpäivääni yhdessä. 

Siskolta sain kerran vuosia sitten joululahjaksi muovisen, paristoilla toimivan käsipeilin joka nauroi kun siihen katsoi. Joskus pikkulapsena olisi varmasti ollut ihan hauska lahja, mutta silloin reilusti yli kolmikymppisenä naisena ei kyllä naurattanut. Heitin roskiin samantien. Mikä lienee ollut lahjan antajan ajatus? "Kato hei miten ruma oot, peilikin nauraa!" Siihen loppui minun puoleltani lahjojen antaminen kyseiselle ihmiselle. En vaan jaksa ymmärtää, miksi jotkut tuhlaavat rahojaan johonkin typerään krääsään? Kuulun itse niihin ihmisiin jotka olisivat aidosti onnellisia saadessaan lahjaksi ihan vaan tavallisen suklaarasian, ja olen kyllä sanonut tämän ääneen kaikille jotka ovat halunneet ostaa minulle lahjoja. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Majoitin kaveria pari kuukautta asunnollani hänen opiskelun harjoittelun ajan, näin hän säästi vähintäänkin satoja euroja, lupasi ostaa vaivan palkaksi sähkövatkaimen... osti hän sen, halvimman parinkympin vehkeen ja samalla kuittasi synttärilahjan. Meillä oli siis tuohon aikaan parhaiden kavereiden kesken ostaa toisillemme synttäri ja joululahjat...

Minut odotettiin majoittavan tuttu asuntooni, kunnes hän saa asunnon.

Kavereita pitää jeesata ja jne. Etsii kuulemma ahkerasti. Tuli ystäviensä kanssa Helsinkiin katsomaan jotain asuntoa ja pyysi mukaan.

Näytössä kertoi on liian kallis ja liian sivussa.

Kuvitteli voi muuttaa asuntooni ilmaiseksi. Vielä niin päin ilmoitan vuokran, johon saa asumistukea, jonka pitää itsellään.

Minun onneksi omena hotelli vuokrasi opiskelijoille huoneita, ilmoitin ei ole enää tervetullut.

Vähän ketjun aiheen vierestä mutta minulla ihan sama kokemus. Muutin kirjoitusten jälkeen Helsinkiin opiskelemaan (ja osa-aikatöihin) ja vuokrasin vapailta markkinoilta itselleni pienen kaksion kävelymatkan päästä Sörnäisten metroasemalta. Että sillä kaksiollani olisi ollut vaikka kuinka paljon loisimiskäyttöä entisen kotipaikkakunnan tutuille ja tutuntutuille! Juurikin Helsinkiin valmennuskursseille tulijat, Helsinkiin opiskelujen/töiden perässä muuttavat ja asuntoa etsivät. Ilmoitin näille tutuille (tai tutun tutuille), että olohuoneen sohvalla saa kyllä punkata mutta pitää silloin maksaa suhteessa puolet vuokrastani jokaista yötä kohden. Alkoi hirveä painostus, siis näiden nuorten vanhempia myöten. Soittelivat minulle, että "teen rahaa hädänalaisilla", "sinulla ei ole talkoohenkeä" jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.

Ihan paras lahja. Aikuiset eivät tarvitse joululahjoja. En halua kotiini mitään sellaista tavaraa, jota en ole itse valinnut. Joten mieluiten lahja hyväntekeväisyyteen.

Itsekin olen mielissäni hyväntekeväisyyslahjoista ja osallistun hyväntekeväisyyteen, jos ne koskevat koulutusta tai lasten/luonnon/eläinsuojelua, mutta en eläinlahjoihin. Ei ole todellakaan mikään hyvä kohtalo eläimelle, eikä siinä mielessä hyväntekemistä.

Huonoin lahja lienee mekko, joka oli väärän kokoinen ja jonka mies osti minulle miellyyttääkseen myyjätärtä, johon oli ihastunut. (Liikkeessä oli vain naisten vaatteita ja mies kävi siellä viikottain, kunnes myyjä jäi lomalle.)

Mulla lahja samantyylisestä syystä. Mies toi hajuvesen joltain messumatkalta. Ei siinä mitään, ihan kiva tuoksu. Joskus vähän myöhemmin sitten kuulin sivukorvalla, kun selitti kaverilleen kuinka oli pakko ostaa hajuvesi ”Mollalle”, kun ne myyjätytöt siellä messuilla oli ihan malliluokkaa ja tosi hot. Loppui into hajusteen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Siskolta sain kerran vuosia sitten joululahjaksi muovisen, paristoilla toimivan käsipeilin joka nauroi kun siihen katsoi. Joskus pikkulapsena olisi varmasti ollut ihan hauska lahja, mutta silloin reilusti yli kolmikymppisenä naisena ei kyllä naurattanut. Heitin roskiin samantien. Mikä lienee ollut lahjan antajan ajatus? "Kato hei miten ruma oot, peilikin nauraa!" Siihen loppui minun puoleltani lahjojen antaminen kyseiselle ihmiselle. En vaan jaksa ymmärtää, miksi jotkut tuhlaavat rahojaan johonkin typerään krääsään? Kuulun itse niihin ihmisiin jotka olisivat aidosti onnellisia saadessaan lahjaksi ihan vaan tavallisen suklaarasian, ja olen kyllä sanonut tämän ääneen kaikille jotka ovat halunneet ostaa minulle lahjoja. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Mä sain 18-vuotiaana silloiselta poikaystävältä jonkun pikkutytöille tarkoitetun setin, jossa oli pinkit hiuspompulat, kaksi isoa hiuspinniä jossa iso nallefiguuri sekä fuksian väriset muovihelmet, joissa taas - se nallefiguuri roikkumassa. Setin pakkausta koristi kuva, jossa joku 5-vuotias nallea sylissään pitelevä, prinsessamekkoinen tyttö oli pukeutunut noihin asusteisiin. Olin ihan ihmeissäni ja kysyin, että miksi ihmeessä tällainen lahja. Poikaystävä vaan kommentoi, että "sähän tykkäät kaikesta tyttömäisestä". 

Suhteemme ei nähnyt seuraavaa syntymäpäivää. 

Tässä ketjussa onkin laitettu esimerkkejä tilanteista, joissa halpa lahja on paketoitu ja annettu aidosti arvokkaan tavaran, kuten korun tai hajuveden, rasiassa. Noita lahjoja mun on erittäin vaikea ymmärtää. Onko tarkoitus vallankäyttöön ja näpäyttää lahjan saajaa tyyliin "minulla on varaa ostaa tämä tuote ja antaa se jollekin muulle, mutta sinulle tulee tällainen halpislahja". Erityisen noloa, jos vielä on juhlavieraita päivänsankarin ympärillä todistamassa tuollaista lahjanöyryytystä. Ja etenkin jos tuo nöyryytys tulee päivänsankarin läheiseltä ihmiseltä, kuten puolisolta. Toki siinä lahjan antaja nolaa itsensä eniten, ei lahjan saaja. 

Haistakaa... kirjoitti:

Surkeimmat synttärilahjat lapsena oli isovahemmilta saadut. Antoivat aina synttäreiksi rahaa, eikä mitään ihan pikku summaa. Huonoksi lahjan teki se, että vanhemmat nyki ne fyrkat aina omiin taskuihin, eli mitään lahjaa ei siis käytönnössä saatukaan. Ja isovanhemmille piti tietenkin valehdella että hieno lahja kiitos kiitos.

Mäkin sain etenkin teini-ikäisenä isovanhemmilta rahalahjana, mikä olisi ollut periaatteessa ihan hyvä. Teinille 90-luvulla 500 markkaa oli iso raha. Valitettavasti kuitenkin keskiluokkaiset ja keskituloiset vanhempani pakottivat joka kerta minun käyttämään isovanhemmilta saadut lahjarahat johonkin järkevään hyödykkeeseen, joka olisi kuulunut vanhempien ostaa muutenkin. Esim. verkkapuku, talvitakki, talvikengät. Esim. synttärirahat saatuani vanhemmat korvamerkitsivät ne mihin käytetään, esim. juuri talvitakki ja kengät, ja sitten mentiin ostoksille ja minun piti ostaa ne. Tarkoituksena oli ehkä opettaa rahankäyttöä, mutta tuo oli kerrassaan typerää. Vanhempien velvollisuus on ostaa riittävä pukeutuminen lapselle, se ei ole mitään luksusta. Jos olisin itse saanut päättää rahoista, olisin laittanut suurimman osan pankkiin säästöön ja pienellä osalla ostanut itselleni jotain pientä kivaa. 

Olin niin kiltti ja mukautuvainen lapsi, etten osannut edes protestoida että raha on minulle omaksi annettu ja jos itse haluan viedä sen pankkiin säästöön, on minulla siihen täysi oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Nää ei oikeestaan oo surkeita vaan hitsin luovalla tavalla ilkeitä.

Isän naisystävä tehtailee osiossa veeittumaishet joululahjat:

Kun olin teini, tämä ihastuttava naishenkilö huusi mulle aina siitä että pyyhkeet on mustana mun ripsiväreistä. Omistin tasan yhden pyyhkeen ja näyttihän se valkoisessa rätissä ikävältä kun oli jäänyt mustaa. Tätä pyysin anteeksi mutta sitten tämä kummikeijuhaltiatar lahjoitti jouluna mulle meikinpoistolappuja. Muisti vielä kertoa kaikille sukulaisilleni mikä sottapytty olen pyyhkeeni suhteen. Lutunen.

Samaan kategoriaan hällä meni lahjat kuten

-sukat (löysi reiän yhdestä parista jonka omistin, ja päätti sen kertoa kaikille synttäreinäni ja kehui lahjaansa. Jess.)

-Alushousut - "Tämä tyttö se osaa liata alushousujaan, eikä uusia osta!" (Tämä kun olin 13. Milläs ostat?)

-Makkarapötkö (koska oon läski)

-Oma rätti (huoneeni siivoamiseen)

-konserttiliput jotka sai ilmaiseksi työpaikaltaan. Eiku hetko, tää oli oikeesti hyvä lahja ja olen kiitollinen. Sain nähdä Elton Johnin silloisella Elysee-areenalla ja oli hauska ilta. Ei kuulu surkeiden lahjojen joukkoon siis.

Viimeisimpänä tämä rakkauden täyttämä ihminen lahjoitti edellisjouluna ryppyvoiteen, olenhan jo yli 30.

Huoh.

Synttäreitä odotellessa.

Oikeesti?!