Lue keskustelun säännöt.
Täällä oli vappuna pitkä ketju siitä kun 30-40v naiset kiusaavat toisiaan jättämällä ulkopuolelle
04.05.2021 |
Olen muuttanut Suomeen äskettäin ja olen järkyttynyt tästä samasta asiasta.
Olemme tutustuneet tällä alueella Helsingissä jossa asumme perheisiin, joiden kanssa luulimme että olemme hyviä ystäviä, saman ikäiset lapset.
Vappuna meillekin kävi näin, että skumppaa juotiin tyyliin pihallamme, mutta me emme mahtuneet mukaan. Sitten päivityksiä someen keulien miten ihanat juhlat vietetty ja monta kappaletta.
Keskustelimme tästä ketjusta, ilmiöstä ja omasta kokemuksestamme erittäin fiksun mieheni kanssa, ja päätimme että emme aio olla kauaa osa tälläistä teatteria ja naapurustoa. Ulkomaan vuosien jälkeen järkyttävää millaiset ”käytöstavat” täällä ihmisillä on.
Ei tarvitse tunkeutua seuraan jatkuvasti, mutta pienessä talossa kaikkien ollessa kotona, on enemmän kuin epäkohteliasta jättää osa ulkopuolelle...
Alamme etsimään erillistaloja yms omakotitaloa Espoosta, Kauniaisista, Sipoosta, Pohjois-Helsingistä yms alueelta jossa olisi ystävällisiä, ennen kaikkia lämpimiä ihmisiä, jotka ottaisivat meidät ja lapset porukkaan.
Ehdottomasti tälläistä kiusaamista vastaan! 😣
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.
Onko se muka vain suomalaisten juttu?
Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?
En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?
Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.
Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.
Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.
Miksi pitäisi? Yleensä niillä vähemmän parhaillakin ystävillä on omat menonsa. Itse en ainakaan koe mitään vääryyttä siinä, että tuttavaperhe haluaa olla juhannuksena mökillä vanhan kaveriporukkansa kanssa eikä meitä kutsuta mukaan :D en edes haluaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, kun on ne omat läheiset porukat, joiden kanssa viettää mieluummin aikaansa.
Kuten sanoin, jos ei halua nähdä ongelmaa tai tehdä mitään, niin silloin tuskin muutosta tulee.
Niin, mutta kerro minulle mikä se ongelma on, jos ihmiset haluavat viettää aikaansa tiettyjen ihmisten kanssa? Jos on viimeiset 10 vuotta vietetty mökkijuhannusta tietyllä porukalla, niin miksi toimivaa ratkaisua pitää muuttaa? Muutenkaan ei tule kovin usein nähtyä, kun perheillä on omat juttunsa, harrastuksensa, arkikiireet jne. Tietyt vanhat traditiot on hermojen lepuuttamista ja on mukava viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, joiden kanssa pystyy jatkamaan siitä mihin jäätiin viime kerralla... On omat keskustelunaiheet ja tavat, joita halutaan pitää yllä, niin voi olla, että uudelle tulisi jo siitä ulkopuolinen olo.
Meilläkin juuri tällainen juhannusporukka. Mökeillä ollaan oltu ja muissakin kohteissa. Kumma kyllä meihin on vuosien varrella liittynyt uusiakin, ja aina kokoonpano vähän vaihtelee. Ikinä ei oleteta että kaikki tulevat tai että uusia ei saisi kutsua.
Meitä on 4 pariskuntaa ja porukka on pysynyt tällaisena vuosia. Kukaan ei ole kieltänyt kutsumasta uusia ja jos joku ei pääse, niin ei pääse. Meillä on oma WA-ryhmä, jossa sovitaan yhteiset illanvietot. Toki meillä jokaisella on myös muitakin ystäväpariskuntia, joiden kanssa vietetään aikaa, mutta juhannuspoppoo on pysynyt tällaisena.
Vähän samanlainen porukka täällä. Muutamana juhannuksena siskoni on liittynyt koiran kanssa seuraan, koska mies oli töissä. Ja joskus taas yhden läheinen kollega tuli mukaan uuden tyttöystävänsä kanssa. Jne. Uusia mukavia ihmisiä. Mitään ja ketään ei ole nämä uudet/vaihtuvat haitanneet. Joten suosittelen muillekin vastaaville perinneryhmille avaamaan silmät ja katsomaan, olisko porukan liepeillä joku joka kaipaisi jonain juhannuksena seuraa. Esimerkiksi se eronnut ystävä joka joutuu viettämään juhannuksen ilman lapsiaan ja vanhaa pariskuntajengiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vähän ikävää jäädä ulkopuolelle. Meillä tiivis työyhteisö, jolla kiva hengata vapaallakin. Jostain syystä huomaan, että mua ei juuri koskaan kuitenkaan kutsuta lenkille, hiihtämään, terassille, lounaalle... somesta nään, kun muut menee. Olen sitten rakentanut suojakuoren ja työskentelen lähinnä etänä. En edes enää yritä päästä mukaan. Mussa on varmaan joku vika, en tiedä mikä. Yritän itse ottaa muut aina huomioon, tervehdin, juttele ja kysyn kuulumisia...
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ikävää jäädä ulkopuolelle. Meillä tiivis työyhteisö, jolla kiva hengata vapaallakin. Jostain syystä huomaan, että mua ei juuri koskaan kuitenkaan kutsuta lenkille, hiihtämään, terassille, lounaalle... somesta nään, kun muut menee. Olen sitten rakentanut suojakuoren ja työskentelen lähinnä etänä. En edes enää yritä päästä mukaan. Mussa on varmaan joku vika, en tiedä mikä. Yritän itse ottaa muut aina huomioon, tervehdin, juttele ja kysyn kuulumisia...
Tiedätkö mitä, ei sinussa ole mitään vikaa. Kirjoitat ajattelevaisesti ja vaikutat huomaavaiselta. Joskus vaan jää sivuun, tiedän tunteen. Sitten se alkaa värittää kokemusta itsestä ja toisista. Vaikka en sinua tunne, haluisin sanoa että älä lannistu. Kyllä mekin ollaan ihan hyviä tyyppejä. ❤️
Vierailija kirjoitti:
En tajua tästä kirjoituksesta mitään. Mihin porukoihin te oikein olisitte tunkemassa mukaan eikä otettu?
En tajua minäkään. Keskustelu täynnä kommentteja, että pitäisi kutsua kaikki kissankumminkaimat ja on väärin viettää vanhalla ystäväporukalla esimerkiksi vappua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, kun meidän ihana lapsi on menossa samaan päiväkotiin tälläisen hyvin valikoivan/ kiusaajaäidin lapsen kanssa.
Tämä tosi sosiaalista ja kivaa ensin esittävä henkilö kuitenkin jättää pienellä alueella ihmisiä porukasta ja valikoi seuraa, ja olen aivan varma että tämä siirtyy myös lapsille, ja näkyy siellä pienessä päiväkodin ryhmässäkin... tulee leikkihetkiä, retkiä, synttäreitä, ja ei varmaan taas kutsu meitä🥺, omii kaikki kaverit, nuoleskelee niitä kenen kaveri hän haluaa olla yms. On suuna päänä joka paikassa...
Onko kenelläkään tälläisestä kokemusta että lapsen päiväkodissa vanhemmat kiusaa? Miten toimia ja suhtautua?
Ei päiväkodissa mutta mun Ex:än uusi tekee tuota. Pyörittää jotain omaa kuviotaan ja pelaa minut aina perhejuhlien ja juhlapyhien, hiihtolomareissujen ulkopuolle ja lapset heidän mukaansa järjestämällä kivan lapsiporukan esim. hiihtolomareissulle mukaan niin lapset haluavat ehdoin tahdoin lähteä sitten isänsä ja tämän uuden kanssa, eivät minun kanssani. Käyttää jopa lasten serkkuja ja jopa lasten serkkuja minun puoleltani hyväkseen noiden lomareissujen järkkäilemisessä.
Tämä on julmaa ja todella häikäilemätöntä. Käyttää lapsia pelinappuloina saadakseen haluamansa. Sun pitää pysyä kovana ja vastata haasteeseen kovemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ei tunnista tätä ilmiötä tai sen ongelmallisuutta ei ole koskaan asuneet varmaan ulkomailla! Sen eron huomaa kun on poissa jossain muualla. Suomi tuntuu tosi kolkolta maalta sosiaalisesti sen jälkeen. On muuallakin kiusaajia mutta pääosin ihmiset ihan kunnolla huomioi uusia ja ottaa niitä mukaan.
Totta, itse järkytyin kun ulkomaan vuosien jälkeen muutettiin takaisin Suomeen. Aina kritisoidaan small talk kulttuuria ja sitä että se on pinnallista tuttavuutta. Ulkomailla tuo pinnallinen tuttavuus oli pelastus - oli samanikäiset lapset ja kaikki oli tervetulleita mukaan. Joitakin oikeita ystäviäkin tuosta jäi.
Suomeen muutettuani kohtasin erikoista hiekkalaatikolla. Oudolta tuntui kun jokainen nökötti lapsensa kanssa hiekkalaatikon reunalla ja mitään kommunikaatiota ei ollut. Muutamaan äitiin tutustuin jossain vaiheessa hieman paremmin mutta yllättäen yhteydenpito hiipui ja huomasin että parempaa seuraa oli löytynyt.
Minusta tämä on huonoa käytöstä. En ole takertuja, ilkeä tai juoruileva ja en ole etsimässä lapsilleni hoitajaa.
Sitähän se onkin, mutta porukka ei tunnu tajuavan mikä sen pohjimmainen tarkoitusperä on. Ja se on se "jäänmurtaminen" ja kontaktin ottamisen madaltaminen. Aloitat juttelemaan small talkia, nyt on otettu kontaktia ja murrettu jää eli voi kepillä kokeilla jutella jotain muuta eli se madaltaa kynnystä jutella muille. Suomessa on todella korkea kynnys jutella tuntemattomille ja usein täällä katsotaan kuin hullua, jos joku kehtaa puhua entuudestaan tuntemattomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ikävää jäädä ulkopuolelle. Meillä tiivis työyhteisö, jolla kiva hengata vapaallakin. Jostain syystä huomaan, että mua ei juuri koskaan kuitenkaan kutsuta lenkille, hiihtämään, terassille, lounaalle... somesta nään, kun muut menee. Olen sitten rakentanut suojakuoren ja työskentelen lähinnä etänä. En edes enää yritä päästä mukaan. Mussa on varmaan joku vika, en tiedä mikä. Yritän itse ottaa muut aina huomioon, tervehdin, juttele ja kysyn kuulumisia...
Tiedätkö mitä, ei sinussa ole mitään vikaa. Kirjoitat ajattelevaisesti ja vaikutat huomaavaiselta. Joskus vaan jää sivuun, tiedän tunteen. Sitten se alkaa värittää kokemusta itsestä ja toisista. Vaikka en sinua tunne, haluisin sanoa että älä lannistu. Kyllä mekin ollaan ihan hyviä tyyppejä. ❤️
Kiitos, oot ihana. ❣️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös työporukka järjestää kaikennäköistä, jälkeenpäin sitten näen kuvista mitä kaikkea kivaa on tullut tehtyä.
Aavistan kyllä kun jotain on tekeillä, töissä semmosta kiherrystä ja katseidenvaihtoa ihan keski-ikäisten naisten kesken. Pidän tätä lapsellisena, enkä enää osallistu edes työnantajan järkkäämiin juttuihin, pitäköön porukkansa.
Teen työni hyvin ja olen ystävällinen kaikkia kohtaan, se saa riittää.
Kieltämättä kyllä välillä loukkaa jos kysyn jotain jälkikäteen ja valehdellaan, että ei me missään olla oltu, eikö vaan, Riitta? Ja Riitta siihen nauraa, no ei olla ei….
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös työporukka järjestää kaikennäköistä, jälkeenpäin sitten näen kuvista mitä kaikkea kivaa on tullut tehtyä.
Aavistan kyllä kun jotain on tekeillä, töissä semmosta kiherrystä ja katseidenvaihtoa ihan keski-ikäisten naisten kesken. Pidän tätä lapsellisena, enkä enää osallistu edes työnantajan järkkäämiin juttuihin, pitäköön porukkansa.
Teen työni hyvin ja olen ystävällinen kaikkia kohtaan, se saa riittää.
Kieltämättä kyllä välillä loukkaa jos kysyn jotain jälkikäteen ja valehdellaan, että ei me missään olla oltu, eikö vaan, Riitta? Ja Riitta siihen nauraa, no ei olla ei….
Joo tämä tietty porukka joka näitä sisäpiirejä rakentaa ja suosii, on itse varmaan tosi epävarmaa, kun halutaan niin hirveästi kehua ja mainostaa, että kuuluu porukkaan ja on omia juttuja. Todella huonoa käytöstä. Puuttuu kyky asettua toisen asemaan. Meillä jo vanhemmat opettivat, että ketään ei syrjitä eikä tiputeta porukasta tahallaan, ja kaikille esim tarjotaan jos vien kerhoon/kouluun jotain. Onhan nyt päiväkodeissakin jo ohje, että sellaisia synttärikutsuja ei jaeta siellä, jotka ei ole kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, taas on ”vuodet ulkomailla” jalostanut parempia ihmisiä. Kyllä ihmiset oppii ne käytöstavat ihan Suomessakin. Ehkä sinun kotonasi ei niitä opetettu ja tietenkään kaikki ei niitä noudata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä neljä suunnilleen samanikäistä naista. Kyllä sitä välillä miettii, että mikä mussa on vikana, kun nämä kolme suunnittelevat ääneen keskenään jotain after work -kaljoja ym. Ei multa pahemmin kysytä, lähetkö mukaan. Jos itse puhuisin koko porukan kuullen tällaisista suunnitelmista, niin aivan tasan tarkkaan kysyisin myös sen yhden mukaan, vaikkei hän olisi aiemmin ollutkaan mukana.
Jos taas en halua häntä mukaan, pyrkisin välttämään mielipahan sopimalla tällaiset asiat niiden kesken, jotka ovat tulossa sinne kaljalle.Huomaatko mitään outoa kirjoituksessasi?
- Sinulta ei kysytä, haluatko mukaan.
- Jos sinä et halua jotain mukaan, sinä toimit selän takana. Ja sinun salaamisesi tulee ilmi jossain vaiheessa.
Kumpi tapa toimia on mielestäsi moraalisesti ajateltuna oikein?
Kyse ei ole siitä, kumpi on moraalisesti enemmän oikein, vaan siitä, kumpi saa toiselle enemmän mielipahaa aikaan. Jos kuitenkin jo tiedän, että näitä after workeja on ja tullaan järjestämään vastaisuudessakin, ei mua haittaa kuulla siitä jälkikäteen vahingossa, mutta se mua kieltämättä haittaa, jos niitä suunnitellaan siinä samalla kun yritän juoda päiväkahviani juuri sen jälkeen kun on iloisesti juteltu minun kanssani jostain päivänpolttavasta aiheesta. Sellainen satuttaa, kun se oikein hierotaan kasvoihin, että sä et kelpaa tähän meidän illanviettoon, mutta saat kyllä mieluusti kuulla minne ollaan menossa ja mitä ollaan tekemässä.
Eli sinua ei haittaa kuulla jälkikäteen sitä, että sinä et kuulu joukkoon ja se ei satuta lainkaan. Naisen logiikkaa puhtaimmillaan.
Miehen logiikkaako on se että jälkikäteen kuulemalla tulee aina yllätyksenä ettei kuulu joukkoon.? Olen ihan samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja että on erityksen julmaa suunnitella toisen nenän edessä. Ja muutenkin sun kommentit otettaisiin paremmin vastaan jos jättäisit niistä nämä naisten logiikat pois. Miehillä ei tällä palstalla ole mitään varaa puhua logiikasta.
Anteeksi, että kirjoitan asiasta, mistä naiset eivät suostu ymmärtämään mitään. Syrjimisen takia te joudutte keskustelemaan asiasta, mikä teille on luonnollista käytöstä, lapsesta asti. Outoa on se, että te ette kykene ajattelemaan toimivanne syrjivästi, vaikka te vaaditte tasa-arvoa.
Onko asia niin, että toiset ovat enemmän tasa-arvoisia, kuin toiset?
Miehet luulee olevansa pyhimyksiä mutta todellisuudessa miehet hoitaa tämän syrjimisen ja kettuilun päin naamaa ja sitten onnittelevat itseään miten paljon parempia ovat kuin naiset jotka ei halua päin naamaa loukata muita. Täällä kirjoitti kerran miehestä naiseksi vaihtanut transhenkilö että oli helpotus päästä eroon miesten jatkuvasta kilpailusta ja suorasta päin naamaa v-----lusta - toki ihan läpällä vain, älä nyt leikistä suutu.
Hyvä esimerkki tästä oman pojan kaverisynttärit loppuajasta. Neljä poikaa, porukkaa vetävä poika suoraan sanottuna kusipäinen pikkujätkä, ihan koko synttärien ajan haukkui yhtä pojista, pienikokoisinta tyyppiä, homo sitä ja homo tätä ja jatkuvaa piikittelyä. Tämä pyöritettävänä oleva poika oli silmin nähden kiusaantunut ja sanoinkin jossain vaiheessa että nyt ootte kunnolla. Oma poikani ja neljäs poika eivät tälle mitään tehneet tietenkään, tuskin edes tajusivat kunnolla mitä tapahtuu. Tämä on se poikien dynamiikka ja kysyn vaan että onko tämä jotenkin parempi kuin tyttöjen selän takana puhuminen?
kiva että puutuit, mutta oisit voinut puuttua vielä kovemmin! tuo oli ihan suoraa kiusaamista. siihen saa kiusaajalle jo ärähtää. ja kiusattu ei ole vain kiusaantunut, varmasti hän on todella ahdistunut ja pelkää ja toivoo että aikuinen joka kuulee lopettaisi sen. niin monet vaan katsoo vierestä ja on vähän että "noh noh, pojat". ja se muka riittää.
Olisinkin puuttunut jos tämä kokoonpano olisi ollut meillä useammin, mutta käytännössä vain tämä kusipää poika kävi meillä välimatkojen takia ja hän oli ihan kunnolla kahdestaan oman poikani kanssa. Poikanelikko oli porukalla yhdessä lähinnä koulun kautta ja tämä kiusattavana oleva oli ensimmäistä kertaa meillä. En halunnut pilata synttärien tunnelmaa, joka oli muuten hyvä. Mukaan lukien tämän nälvittävänä olevan fiilistä, kun koin että poika olisi siitä vielä lisää nolostunut jos olisin alkanut hänen tilannettaan siinä sanoittamaan. Ehkä olin väärässä.
Kyllä olit todella väärässä. Ihan turhaan selittelet. Kiusaamiseen puututaan heti! Ketään ei kiusata, aikuisena puutut siihen välittömästi. Tämä on aivan kristallin kirkas asia jokaiselle järkevälle aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ikävää jäädä ulkopuolelle. Meillä tiivis työyhteisö, jolla kiva hengata vapaallakin. Jostain syystä huomaan, että mua ei juuri koskaan kuitenkaan kutsuta lenkille, hiihtämään, terassille, lounaalle... somesta nään, kun muut menee. Olen sitten rakentanut suojakuoren ja työskentelen lähinnä etänä. En edes enää yritä päästä mukaan. Mussa on varmaan joku vika, en tiedä mikä. Yritän itse ottaa muut aina huomioon, tervehdin, juttele ja kysyn kuulumisia...
Minun kokemus on että Suomessa toiset huomioon ottavaa ja kuulumisia kyselevää ihmistä pidetään helposti jotenkin idioottina. Ulkomailla ei ole koskaan tullut tällaista kokemusta, siellä vastaava käytös auttaa tutustumaan ihmisiin ja löytämään uusia ystäviä ja sitä pidetään ihan peruskohteliaisuutena.
Siis en nyt ymmärrä, pitäisikö mun kutsua kaikki tutun tuttavat joihinkin illanistujaisiin? Jos vietän aikaa läheisten ystävien kanssa aikaa, en halua siihen mitään puolituttuja, koska sitten ajanvietto ei ole enää niin rentoa eikä voi jutella henkilökohtaisista asioista.
Ei mua ainakaan haittaa, että mun ystävät tapaa muitakin ystäviään, ilman minua. Ihan älytön asia, että mun pitäisi loukkaantua siitä, että en pääse kaikkeen mukaan.
Työporukassakin osalla klikkaa aina paremmin, kuin osalla ja jokainen saa viettää aikaa vapaa-ajallaan kenen kanssa haluaa. Toki se on törkeää, että koko työporukka kokoontuu ilman yhtä työntekijää tai työpaikalla mehustellaan keskinäisillä asioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, taas on ”vuodet ulkomailla” jalostanut parempia ihmisiä. Kyllä ihmiset oppii ne käytöstavat ihan Suomessakin. Ehkä sinun kotonasi ei niitä opetettu ja tietenkään kaikki ei niitä noudata.
Sun kaltaisia on just nämä
Apn kuvailevat ihmiset!
Kuulostat oikein kateelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, taas on ”vuodet ulkomailla” jalostanut parempia ihmisiä. Kyllä ihmiset oppii ne käytöstavat ihan Suomessakin. Ehkä sinun kotonasi ei niitä opetettu ja tietenkään kaikki ei niitä noudata.
Oli pakko tai olit ilman sosiaalisia kontakteja. Lapsien kannalta oli tärkeää että saivat ikäistään seuraa, alle kouluikäisiä olivat. Oli mentävä täysin vieraiden ihmisten keskelle, keskustelemaan vieraalla kielellä. Äkkiä sitä oppi ja rohkaistui varsinkin kun vastaanotto oli ystävällinen ja avoin.
Suosittelen kaikille, kummasti antaa perspektiiviä asioihin ja rohkeutta kohdata uusia tilanteita ja ihmisiä. Helppoa se ei ole mutta mukavuusalueelta poistuminen harvoin on.
Mulla oli kaveri jonka kanssa aina ilmoiteltiin toiselle jos oli jotain menoa ja meininkiä. Sitten huomasin, kun aloin seurustelemaan, että hän ei enää ilmoittanutkaan minulle kuten ennen, vaan just näitä tarkoituksellisia somepäivityksiä sitten tuli hänen someihinsa. Hän oli myös linkkinä kolmeen muuhun tyyppiin, ja he saattoivat neljästään pitää kivaa eikä minua kutsuttu, eli kaverini teki tämän ihan tahallaan, ja olipa muutamaan kertaan ihmeteltykin että missä minä olen, ja hän oli valehdellut etten nyt päässyt.
Noh, aloin sitten tekemään samaa hänelle, ja kutsuin jopa näitä kolmea muuta tyyppiä meille, mutta jätin kaverin pois listalta. Kun kysyttiin että missä kaveri on, sanoin etten kutsunut, kun olen siinä käsityksessä ettei hän halua enää olla kanssani kaveria kun ei kerran koskaan enää pyydä itse mukaan. Että voin kyllä soittaa hänelle vielä jos hän haluaa tulla. Ei tarvinnut soitella, ja siitä asti ollaan aina välillä näiden kolmen kanssa tekemisissä, ja tätä exkaveriani ei kuulemma näy enää juuri koskaan.
Siis tämä ulkopuolelle jättäminen on joku suomalaisten juttu. Olen asunut Ruotsissa ja Espanjassa eikä niissä ihmiset käyttäytyny näin. Täällä saa jatkuvasti kuulla millon mikäkin porukka jättäny ulkopuolelle ja suorastaan salaillut menoa johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, kun meidän ihana lapsi on menossa samaan päiväkotiin tälläisen hyvin valikoivan/ kiusaajaäidin lapsen kanssa.
Tämä tosi sosiaalista ja kivaa ensin esittävä henkilö kuitenkin jättää pienellä alueella ihmisiä porukasta ja valikoi seuraa, ja olen aivan varma että tämä siirtyy myös lapsille, ja näkyy siellä pienessä päiväkodin ryhmässäkin... tulee leikkihetkiä, retkiä, synttäreitä, ja ei varmaan taas kutsu meitä🥺, omii kaikki kaverit, nuoleskelee niitä kenen kaveri hän haluaa olla yms. On suuna päänä joka paikassa...
Onko kenelläkään tälläisestä kokemusta että lapsen päiväkodissa vanhemmat kiusaa? Miten toimia ja suhtautua?
Ei ole todellista. Lueskelin ketjua tyyliin "onpa herkkänahkaisia ihmisiä, kun kokee/luulee, että aikuiset kiusaa" ja sitten luin tämän kommentin ja tajusin mistä kyse.
Lapseni sattuivat aikoinaan hoitopaikkaan tällaisen ihmisen lasten kanssa. Asuivat lähes naapurissa. Myöhemmin koulut ja harrastukset samat. Ja alusta lähtien tuollaista nuoleskelu, valikointi, eristäminen meininkiä. Ihan alkuun "sisäpiirissä" sitä ei tajua, mutta kun kiusaaminen alkaa siitä ei loppua tule.
Liekö motiivi kateus vai persoonallisuushäiriö, ei voi tietää, mutta itse katson parhaaksi pysyä kaukana hänestä ja kaikista, jotka kelkkaansa lähtevät. Valitettavaa on nimenomaan se, että lapsensa toimivat samalla tavalla, ja omani ovat saaneet tästä kärsiä vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä, pitäisikö mun kutsua kaikki tutun tuttavat joihinkin illanistujaisiin? Jos vietän aikaa läheisten ystävien kanssa aikaa, en halua siihen mitään puolituttuja, koska sitten ajanvietto ei ole enää niin rentoa eikä voi jutella henkilökohtaisista asioista.
Ei mua ainakaan haittaa, että mun ystävät tapaa muitakin ystäviään, ilman minua. Ihan älytön asia, että mun pitäisi loukkaantua siitä, että en pääse kaikkeen mukaan.
Työporukassakin osalla klikkaa aina paremmin, kuin osalla ja jokainen saa viettää aikaa vapaa-ajallaan kenen kanssa haluaa. Toki se on törkeää, että koko työporukka kokoontuu ilman yhtä työntekijää tai työpaikalla mehustellaan keskinäisillä asioilla.
Kyllä pitää tai olet huonotapainen juntti tämän keskustelun perusteella. Et ole varmaan saanut oppia ulkomailta miten kuuluu olla ja elää ;) kyllä jokainen saa päättää kenen kanssa viettää vapaa-aikansa... On hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa en halua viettää lähemmin aikaa ja on hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa klikkaa niin hyvin, että voisin viettääkin lähemmin aikaa...
No, kyllä ainakin meidän vanhassa kaveriporukassa on ne samat tyypit vuodesta toiseen yksin tai pariskuntana ja joskus on voinut jonkun kumppani vaihtua. Ei ainakaan meidän porukassa ole kukaan "alkuperäisjäsen" jäänyt ulkopuolelle siksi, että on sattunut tulemaan ero. Sama läheinen hyvä ystävä se edelleen on.