Täällä oli vappuna pitkä ketju siitä kun 30-40v naiset kiusaavat toisiaan jättämällä ulkopuolelle

villi veikkaus että Käpylässä tms

Vierailija kirjoitti:

villi veikkaus että Käpylässä tms

Tai Koskelassa.

Onhan näitä. Töissä tulin oikein hyvin juttuun porukan kanssa. Oli yhteisiä illanviettojakin, jossain vaiheessa ne hiukan hiipuivat koko porukalta. Käytiin päivittäin syömässä ja mua pyydettiin mukaan jos en huomannut että muut oli menossa jne.

Kerran näin juurikin somesta, että olivat tietyllä porukalla, jossa aiemmin olin ollut mukana, juhlimassa eräällä keikalla. Töissä olin ollut heidän kanssaan tekemisissä ihan normaalisti mut tästä ei hiiskuttu. No, mun oloa lievensi se, että mukana oli ex työkaveri jolla juurikin oli tapana rajata kuka kelpaa porukkaan ja kuka ei. Minä siis en kelvannut. Seuraavalla kerralla työkaverit pyysi mut mukaan, koko juttu kuivuikin sitten kokoon, eikä sitä järkätty, ainakaan niin että olisin tiennyt asiasta.

Yhdessä työpaikassa jossa olin ollut pitkään, eli tunsin porukan hyvin, mutta vaihtanut tehtävää joka siis oli uusi. Siinä oli asiakkaiden kanssa kontakteja ja yhteisiä asiakasiltoja esim. Jonkun pelaamisen tiimoilta. Heillä oli pula osallistujista ja siinä vaiheessa kun tätä panikoitiin ääneen, ajattelin, että jos olisivat ajoissa asiasta ilmoittaneet minullkein niin olisin ollut mielelläni mukana, kuuluihan se osana mun toimenkuvaankin. Tuolloin oli tilaisuuteen niin vähän aikaa, että totesin etten ala järkkäämään lasten hoitoa mokoman takia kun asiasta ei voi säällusessä ajassa ilmoittaa. Olisi pitänyt olla itsestään selvyys että uutena minut tutustutetaan asiakkaisiin joihin tulen olemaan yhteydessä. Joo, mulla oli myös vähän sellainen olo kun tuo selvisi, että ei tupata jos ei tahdota.

Tämän työn kollega oli sellainen rusinat pullasta tyyppi. Mielellään unohti olemassaoloni jollei siitä ollut hänelle hyötyä.

Tulee muuten arvostettu olo siitäkin kun kollegat täyttää ympärillä pyöreitä ja esimies lähettää heille kotiin kukkakimpun kera onnittelut. Kun osuu omalle kohdalle saat tekstiviestin. Jos olisi jättänyt viestin lähettämättä en olisi edes muistanut miten muiden kohdalla oli, tuo viesti muistutti asiasta kyllä hyvin.

Ei mulla ole paljon ystäviä, mutta sen parempia ja pitkäaikaisempia. Olen kiltti ja moni tuttavuus on katkennut kun olen tajunnut että musta halutaan vaan hyötyä. Kun sitten pidän puoleni, mun seura ei kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa, kun meidän ihana lapsi on menossa samaan päiväkotiin tälläisen hyvin valikoivan/ kiusaajaäidin lapsen kanssa.

Tämä tosi sosiaalista ja kivaa ensin esittävä henkilö kuitenkin jättää pienellä alueella ihmisiä porukasta ja valikoi seuraa, ja olen aivan varma että tämä siirtyy myös lapsille, ja näkyy siellä pienessä päiväkodin ryhmässäkin... tulee leikkihetkiä, retkiä, synttäreitä, ja ei varmaan taas kutsu meitä🥺, omii kaikki kaverit, nuoleskelee niitä kenen kaveri hän haluaa olla yms. On suuna päänä joka paikassa...

Onko kenelläkään tälläisestä kokemusta että lapsen päiväkodissa vanhemmat kiusaa? Miten toimia ja suhtautua?

Ei päiväkodissa mutta mun Ex:än uusi tekee tuota. Pyörittää jotain omaa kuviotaan ja pelaa minut aina perhejuhlien ja juhlapyhien, hiihtolomareissujen ulkopuolle ja lapset heidän mukaansa järjestämällä kivan lapsiporukan esim. hiihtolomareissulle mukaan niin lapset haluavat ehdoin tahdoin lähteä sitten isänsä ja tämän uuden kanssa, eivät minun kanssani. Käyttää jopa lasten serkkuja ja jopa lasten serkkuja minun puoleltani hyväkseen noiden lomareissujen järkkäilemisessä. 

Minä en nyt ap:n tapausta oikein hahmota... Sitten vielä haukutaan suomalaisuutta, kuinka se on niin junttia ja sisäänpäin kääntynyttä wääwää. Julmaa on se, että työporukasta jätetään joku ulkopuolelle, vanhasta ystäväporukasta yritetään savustaa joku ulos tms., mutta ei se, että naapurit ei kutsu jotain hyvän päivän tuttua kemuihinsa... On meilläkin monen vuoden ajalta tuttuja naapureita, joiden kanssa on hyvät välit, mutta eipä heidän kanssa tule vietettyä sen kummemmin aikaa... Kyllä, jos on jotain yhteisiä pihatalkoita tms., muttei muuten. Oliko noissa ap:n mainitsemissa vappukemuissa KAIKKI MUUT naapurit, paitsi he?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä neljä suunnilleen samanikäistä naista. Kyllä sitä välillä miettii, että mikä mussa on vikana, kun nämä kolme suunnittelevat ääneen keskenään jotain after work -kaljoja ym. Ei multa pahemmin kysytä, lähetkö mukaan. Jos itse puhuisin koko porukan kuullen tällaisista suunnitelmista, niin aivan tasan tarkkaan kysyisin myös sen yhden mukaan, vaikkei hän olisi aiemmin ollutkaan mukana.

Jos taas en halua häntä mukaan, pyrkisin välttämään mielipahan sopimalla tällaiset asiat niiden kesken, jotka ovat tulossa sinne kaljalle.

Huomaatko mitään outoa kirjoituksessasi?

- Sinulta ei kysytä, haluatko mukaan.

- Jos sinä et halua jotain mukaan, sinä toimit selän takana. Ja sinun salaamisesi tulee ilmi jossain vaiheessa.

Kumpi tapa toimia on mielestäsi moraalisesti ajateltuna oikein?

Kyse ei ole siitä, kumpi on moraalisesti enemmän oikein, vaan siitä, kumpi saa toiselle enemmän mielipahaa aikaan. Jos kuitenkin jo tiedän, että näitä after workeja on ja tullaan järjestämään vastaisuudessakin, ei mua haittaa kuulla siitä jälkikäteen vahingossa, mutta se mua kieltämättä haittaa, jos niitä suunnitellaan siinä samalla kun yritän juoda päiväkahviani juuri sen jälkeen kun on iloisesti juteltu minun kanssani jostain päivänpolttavasta aiheesta. Sellainen satuttaa, kun se oikein hierotaan kasvoihin, että sä et kelpaa tähän meidän illanviettoon, mutta saat kyllä mieluusti kuulla minne ollaan menossa ja mitä ollaan tekemässä.

Eli sinua ei haittaa kuulla jälkikäteen sitä, että sinä et kuulu joukkoon ja se ei satuta lainkaan. Naisen logiikkaa puhtaimmillaan.

Miehen logiikkaako on se että jälkikäteen kuulemalla tulee aina yllätyksenä ettei kuulu joukkoon.? Olen ihan samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja että on erityksen julmaa suunnitella toisen nenän edessä. Ja muutenkin sun kommentit otettaisiin paremmin vastaan jos jättäisit niistä nämä naisten logiikat pois. Miehillä ei tällä palstalla ole mitään varaa puhua logiikasta.

Anteeksi, että kirjoitan asiasta, mistä naiset eivät suostu ymmärtämään mitään. Syrjimisen takia te joudutte keskustelemaan asiasta, mikä teille on luonnollista käytöstä, lapsesta asti. Outoa on se, että te ette kykene ajattelemaan toimivanne syrjivästi, vaikka te vaaditte tasa-arvoa.

Onko asia niin, että toiset ovat enemmän tasa-arvoisia, kuin toiset?

Miehet luulee olevansa pyhimyksiä mutta todellisuudessa miehet hoitaa tämän syrjimisen ja kettuilun päin naamaa ja sitten onnittelevat itseään miten paljon parempia ovat kuin naiset jotka ei halua päin naamaa loukata muita. Täällä kirjoitti kerran miehestä naiseksi vaihtanut transhenkilö että oli helpotus päästä eroon miesten jatkuvasta kilpailusta ja suorasta päin naamaa v-----lusta - toki ihan läpällä vain, älä nyt leikistä suutu.

Hyvä esimerkki tästä oman pojan kaverisynttärit loppuajasta. Neljä poikaa, porukkaa vetävä poika suoraan sanottuna kusipäinen pikkujätkä, ihan koko synttärien ajan haukkui yhtä pojista, pienikokoisinta tyyppiä, homo sitä ja homo tätä ja jatkuvaa piikittelyä. Tämä pyöritettävänä oleva poika oli silmin nähden kiusaantunut ja sanoinkin jossain vaiheessa että nyt ootte kunnolla. Oma poikani ja neljäs poika eivät tälle mitään tehneet tietenkään, tuskin edes tajusivat kunnolla mitä tapahtuu. Tämä on se poikien dynamiikka ja kysyn vaan että onko tämä jotenkin parempi kuin tyttöjen selän takana puhuminen?

kiva että puutuit, mutta oisit voinut puuttua vielä kovemmin! tuo oli ihan suoraa kiusaamista. siihen saa kiusaajalle jo ärähtää. ja kiusattu ei ole vain kiusaantunut, varmasti hän on todella ahdistunut ja pelkää ja toivoo että aikuinen joka kuulee lopettaisi sen. niin monet vaan katsoo vierestä ja on vähän että "noh noh, pojat". ja se muka riittää.

Olisinkin puuttunut jos tämä kokoonpano olisi ollut meillä useammin, mutta käytännössä vain tämä kusipää poika kävi meillä välimatkojen takia ja hän oli ihan kunnolla kahdestaan oman poikani kanssa. Poikanelikko oli porukalla yhdessä lähinnä koulun kautta ja tämä kiusattavana oleva oli ensimmäistä kertaa meillä. En halunnut pilata synttärien tunnelmaa, joka oli muuten hyvä. Mukaan lukien tämän nälvittävänä olevan fiilistä, kun koin että poika olisi siitä vielä lisää nolostunut jos olisin alkanut hänen tilannettaan siinä sanoittamaan. Ehkä olin väärässä.

Joo, mielestäni olit väärässä. Et halua pilata synttäreiden fiilistä, joten et puuttunut sen takia kiusaamisen enempää. Oisit voinut vetää kiusaajapojan kahdestaan jonnekin myös kiusattavan huomaamatta niin ei olisi huomio mennyt siihen. Siis tarkoitit hyvää kyllä, mutta vain kunnon teoilla kiusaaminen loppuu. Ja tuon pojan synttäritunnelmat nyt varmaan oli koko ajan jo pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Yksi ongelma on sekin, että kun tulee ero, niin kaveriporukkaan ei enää sitten kutsuta Mariaa. Silloin voi olla todella yksinäinen, ja viettää vappua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Yksi ongelma on sekin, että kun tulee ero, niin kaveriporukkaan ei enää sitten kutsuta Mariaa. Silloin voi olla todella yksinäinen, ja viettää vappua yksin.

Niin, monesti on tullut huomattua, että kun se nainen löytää uuden miehen, niin aletaan hengailemaan sen miehen kavereiden kanssa ja omat kaverit jää. Siinäkin syy miksi se Maria jää eron jälkeen yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Yksi ongelma on sekin, että kun tulee ero, niin kaveriporukkaan ei enää sitten kutsuta Mariaa. Silloin voi olla todella yksinäinen, ja viettää vappua yksin.

Hmm. Miksi haluaisin mennä exän kavereiden kanssa vappua viettämään? Se exäkin siellä varmasti on mukana eikä kaikki ole niin hyvissä väleissä, että haluaisivat viettää iltaa "kuten ennen".

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei tunnista tätä ilmiötä tai sen ongelmallisuutta ei ole koskaan asuneet varmaan ulkomailla! Sen eron huomaa kun on poissa jossain muualla. Suomi tuntuu tosi kolkolta maalta sosiaalisesti sen jälkeen. On muuallakin kiusaajia mutta pääosin ihmiset ihan kunnolla huomioi uusia ja ottaa niitä mukaan.

Totta, itse järkytyin kun ulkomaan vuosien jälkeen muutettiin takaisin Suomeen. Aina kritisoidaan small talk kulttuuria ja sitä että se on pinnallista tuttavuutta. Ulkomailla tuo pinnallinen tuttavuus oli pelastus - oli samanikäiset lapset ja kaikki oli tervetulleita mukaan. Joitakin oikeita ystäviäkin tuosta jäi.

Suomeen muutettuani kohtasin erikoista hiekkalaatikolla. Oudolta tuntui kun jokainen nökötti lapsensa kanssa hiekkalaatikon reunalla ja mitään kommunikaatiota ei ollut. Muutamaan äitiin tutustuin jossain vaiheessa hieman paremmin mutta yllättäen yhteydenpito hiipui ja huomasin että parempaa seuraa oli löytynyt.

Minusta tämä on huonoa käytöstä. En ole takertuja, ilkeä tai juoruileva ja en ole etsimässä lapsilleni hoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.

Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.

Miksi pitäisi? Yleensä niillä vähemmän parhaillakin ystävillä on omat menonsa. Itse en ainakaan koe mitään vääryyttä siinä, että tuttavaperhe haluaa olla juhannuksena mökillä vanhan kaveriporukkansa kanssa eikä meitä kutsuta mukaan :D en edes haluaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, kun on ne omat läheiset porukat, joiden kanssa viettää mieluummin aikaansa.

Kuten sanoin, jos ei halua nähdä ongelmaa tai tehdä mitään, niin silloin tuskin muutosta tulee.

Niin, mutta kerro minulle mikä se ongelma on, jos ihmiset haluavat viettää aikaansa tiettyjen ihmisten kanssa? Jos on viimeiset 10 vuotta vietetty mökkijuhannusta tietyllä porukalla, niin miksi toimivaa ratkaisua pitää muuttaa? Muutenkaan ei tule kovin usein nähtyä, kun perheillä on omat juttunsa, harrastuksensa, arkikiireet jne. Tietyt vanhat traditiot on hermojen lepuuttamista ja on mukava viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, joiden kanssa pystyy jatkamaan siitä mihin jäätiin viime kerralla... On omat keskustelunaiheet ja tavat, joita halutaan pitää yllä, niin voi olla, että uudelle tulisi jo siitä ulkopuolinen olo.

Meilläkin juuri tällainen juhannusporukka. Mökeillä ollaan oltu ja muissakin kohteissa. Kumma kyllä meihin on vuosien varrella liittynyt uusiakin, ja aina kokoonpano vähän vaihtelee. Ikinä ei oleteta että kaikki tulevat tai että uusia ei saisi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Yksi ongelma on sekin, että kun tulee ero, niin kaveriporukkaan ei enää sitten kutsuta Mariaa. Silloin voi olla todella yksinäinen, ja viettää vappua yksin.

Niin, monesti on tullut huomattua, että kun se nainen löytää uuden miehen, niin aletaan hengailemaan sen miehen kavereiden kanssa ja omat kaverit jää. Siinäkin syy miksi se Maria jää eron jälkeen yksinäiseksi.

Ei kun löytää vaan jos löytää. Kaveripiirini koostuu aika pitkälle pariskunnista ja ihan selvästi on näitä pariskuntien keskinäisiä illanviettoja. Välillä olen mukana ja en ole mikään toisten miehiä jahtaava viettelijätär. Uskon, että on naisia, joita vastaavassa tilanteessa pyydetään mukaan vielä paljon vähemmän. Itse en ole yli 10 vuoden takaisen eroni jälkeen löytänyt miestä, joka olisi kohdellut hyvin tai jäänyt rinnalle, kyllä sitä välillä aika yksinäiseksi itsensä tuntee. 

Mites onko muille sellainen ilmiö tuttu, että kahdestaan ollessa joku on hyvää pataa ja niin kaveria, mutta sitten kun tämä henkilö on muiden kanssa, niin ei ole huomaavinaan ja tervehdykseen vastaa "nyökkäämällä" katsekontaktia välttämällä samalla jatkaen juttua muiden kanssa. Vastaavasti, jos on yksin, niin itse ottaa heti kontaktia jos huomaa mut ja tervehtii iloisesti ja alkaa turista vähän liikaakin. En mä nyt oleta, että mun takia jätetään juttu kesken toisen takia, mutta jos olen kävelemässä ohi ja näen "kaverini" niin kyllä mä otan katsekontaktia ja tervehdin ja oletan saavani vastakaikua ja tietenkin jatkaisin matkaa enkä jäisi siihen. Eli pitääkö Suomessa jättää kaveri moikkaamatta, jos sillä on muuta seuraa? Teenkö virheen, jos sanon moi kaverille kun tämä on jonkun muun tuttunsa kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei tunnista tätä ilmiötä tai sen ongelmallisuutta ei ole koskaan asuneet varmaan ulkomailla! Sen eron huomaa kun on poissa jossain muualla. Suomi tuntuu tosi kolkolta maalta sosiaalisesti sen jälkeen. On muuallakin kiusaajia mutta pääosin ihmiset ihan kunnolla huomioi uusia ja ottaa niitä mukaan.

Totta, itse järkytyin kun ulkomaan vuosien jälkeen muutettiin takaisin Suomeen. Aina kritisoidaan small talk kulttuuria ja sitä että se on pinnallista tuttavuutta. Ulkomailla tuo pinnallinen tuttavuus oli pelastus - oli samanikäiset lapset ja kaikki oli tervetulleita mukaan. Joitakin oikeita ystäviäkin tuosta jäi.

Suomeen muutettuani kohtasin erikoista hiekkalaatikolla. Oudolta tuntui kun jokainen nökötti lapsensa kanssa hiekkalaatikon reunalla ja mitään kommunikaatiota ei ollut. Muutamaan äitiin tutustuin jossain vaiheessa hieman paremmin mutta yllättäen yhteydenpito hiipui ja huomasin että parempaa seuraa oli löytynyt.

Minusta tämä on huonoa käytöstä. En ole takertuja, ilkeä tai juoruileva ja en ole etsimässä lapsilleni hoitajaa.

Huonoa käytöstä, että on esimerkiksi introvertti eikä kaipaa mitään small talkia tuntemattomien kanssa? Huonoa käytöstä on se, jos ei vastaa tervehdykseen, mutta ei sitä kenenkään tarvitse jäädä tekemään mitään läheistä tuttavuutta missään hiekkalaatikolla...

Eiköhän me kaikki tiedämme mikä takapajula tämä on? Täällä ollaan metsäläisiä ja keskenkasvuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.

Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.

Miksi pitäisi? Yleensä niillä vähemmän parhaillakin ystävillä on omat menonsa. Itse en ainakaan koe mitään vääryyttä siinä, että tuttavaperhe haluaa olla juhannuksena mökillä vanhan kaveriporukkansa kanssa eikä meitä kutsuta mukaan :D en edes haluaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, kun on ne omat läheiset porukat, joiden kanssa viettää mieluummin aikaansa.

Kuten sanoin, jos ei halua nähdä ongelmaa tai tehdä mitään, niin silloin tuskin muutosta tulee.

Niin, mutta kerro minulle mikä se ongelma on, jos ihmiset haluavat viettää aikaansa tiettyjen ihmisten kanssa? Jos on viimeiset 10 vuotta vietetty mökkijuhannusta tietyllä porukalla, niin miksi toimivaa ratkaisua pitää muuttaa? Muutenkaan ei tule kovin usein nähtyä, kun perheillä on omat juttunsa, harrastuksensa, arkikiireet jne. Tietyt vanhat traditiot on hermojen lepuuttamista ja on mukava viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, joiden kanssa pystyy jatkamaan siitä mihin jäätiin viime kerralla... On omat keskustelunaiheet ja tavat, joita halutaan pitää yllä, niin voi olla, että uudelle tulisi jo siitä ulkopuolinen olo.

Meilläkin juuri tällainen juhannusporukka. Mökeillä ollaan oltu ja muissakin kohteissa. Kumma kyllä meihin on vuosien varrella liittynyt uusiakin, ja aina kokoonpano vähän vaihtelee. Ikinä ei oleteta että kaikki tulevat tai että uusia ei saisi kutsua.

Meitä on 4 pariskuntaa ja porukka on pysynyt tällaisena vuosia. Kukaan ei ole kieltänyt kutsumasta uusia ja jos joku ei pääse, niin ei pääse. Meillä on oma WA-ryhmä, jossa sovitaan yhteiset illanvietot. Toki meillä jokaisella on myös muitakin ystäväpariskuntia, joiden kanssa vietetään aikaa, mutta juhannuspoppoo on pysynyt tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Yksi ongelma on sekin, että kun tulee ero, niin kaveriporukkaan ei enää sitten kutsuta Mariaa. Silloin voi olla todella yksinäinen, ja viettää vappua yksin.

Niin, monesti on tullut huomattua, että kun se nainen löytää uuden miehen, niin aletaan hengailemaan sen miehen kavereiden kanssa ja omat kaverit jää. Siinäkin syy miksi se Maria jää eron jälkeen yksinäiseksi.

Ei kun löytää vaan jos löytää. Kaveripiirini koostuu aika pitkälle pariskunnista ja ihan selvästi on näitä pariskuntien keskinäisiä illanviettoja. Välillä olen mukana ja en ole mikään toisten miehiä jahtaava viettelijätär. Uskon, että on naisia, joita vastaavassa tilanteessa pyydetään mukaan vielä paljon vähemmän. Itse en ole yli 10 vuoden takaisen eroni jälkeen löytänyt miestä, joka olisi kohdellut hyvin tai jäänyt rinnalle, kyllä sitä välillä aika yksinäiseksi itsensä tuntee. 

Itse pitkään yksin elettyäni ja nyt jo aika pitkässä parisuhteessa vannoin, etten koskaan rajaa ketään ulos ystävistäni suhdestatuksen tai elämäntilanteen takia. Tarpeeksi tuli nähtyä ulkopuolelta niitä pariskuntia, jotka olivat ilmeisesti niin naimisissa keskenään, että illallisrauhaa uhkasi yksinäinen mies tai nainen. Ja ei, kyse ei ollut sinkkubilettäjästä. Ja mitä sitten vaikka olisi ollut. En myöskään lokeroi kavereitani sen mukaan, onko heillä lapsia tai ei. Kaikki eivät ole niitä saaneet halustaan huolimatta, tarkoittaako se tosiaan että yksiinkään ns perhejuhliin ei tarvitse kutsua? Terkkuja sille tutulle joka käytti sanaa ”perheelliset” kutsuessaan lapsiperheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan todellinen ongelma, sympatiat sulle ap. Joiltakin ihmisiltä puuttuu empatiakyky ja sosiaaliset taidot sen osalta, miltä ulkopuolelle jätetystä tuntuu katsella vaikkapa pihajuhlia ikkunasta. Ei osata muuttaa niitä omia kuvioita, koska ”ei ole pakko kutsua” ketään uusia. Sitten kun omalle kohdalle osuu ero, leskeys tai muutto, niin ihmetellään jos onkin oma vuoro pudota porukasta.

Siksipä juuri niitä omia läheisiä ystävyyssuhteita pitää vaalia, ettei käy niin, että esimerkiksi eron jälkeen menettää kaveritkin.

Eron jälkeen voi menettää kaverit, koska halutaan seurustella pariskunnittain... Eikä aina ymmärretä, että yh:lla lapset voivat olla rajoittava tekijä ja tämä vaikuttaa aikatauluihin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän me kaikki tiedämme mikä takapajula tämä on? Täällä ollaan metsäläisiä ja keskenkasvuisia.

Niin. Kyllä minä olen ainakin ylpeä suomalaisuudestani ja olen kiitollinen hyvistä läheisistä ystävistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa, kun meidän ihana lapsi on menossa samaan päiväkotiin tälläisen hyvin valikoivan/ kiusaajaäidin lapsen kanssa.

Tämä tosi sosiaalista ja kivaa ensin esittävä henkilö kuitenkin jättää pienellä alueella ihmisiä porukasta ja valikoi seuraa, ja olen aivan varma että tämä siirtyy myös lapsille, ja näkyy siellä pienessä päiväkodin ryhmässäkin... tulee leikkihetkiä, retkiä, synttäreitä, ja ei varmaan taas kutsu meitä🥺, omii kaikki kaverit, nuoleskelee niitä kenen kaveri hän haluaa olla yms. On suuna päänä joka paikassa...

Onko kenelläkään tälläisestä kokemusta että lapsen päiväkodissa vanhemmat kiusaa? Miten toimia ja suhtautua?

Minua ei ikinä tervehditä eikä mulle jutella esim. Vanhempainilloissa. Kuitenkin lapseni on suosittu koska on ystävällinen ja reilu kaikille. Sas kutsuja juhliin jne. No worry. Mutta itseäni ahdistaa kaikki koulun juhlat kun muut juttelee ja minä ja mieheni ollaan siellä keskenämme 😩 kaupoissa kun tulee vanhempia vastaan, katsotaan toiseen suuntaan eikä tervehditä.

Ne muut on vanhoja tuttuja? Alkakaa itse jutella vanhempainilloissa vieruskaverin kanssa. Kyllä ne sitten alkaa tervehtiä.

Ja siis olen kiinnittänyt huomiota että moni sellainen joka kokee jäävänsä ulkopuolelle puhuu siitä että heille ei jutella. Siis onko niin että te sanotte jotain eikä kukaan vastaa? Mulla on aina ollut se ajatus että jos minä menen vieraana ihmisenä johonkin porukkaan, mun tehtävä on tehdä itseni siellä muille tutuksi eikä toisin päin.

Kyllä, mutta ei sitä viitsi tuppautua koko ajan juttelemaan. Tästä on muutamia kokemuksia, kun ollaan äitiporukka tms, ja sinne on sitten tosi vaikea päästä mukaan.