Lue keskustelun säännöt.
Täällä oli vappuna pitkä ketju siitä kun 30-40v naiset kiusaavat toisiaan jättämällä ulkopuolelle
04.05.2021 |
Olen muuttanut Suomeen äskettäin ja olen järkyttynyt tästä samasta asiasta.
Olemme tutustuneet tällä alueella Helsingissä jossa asumme perheisiin, joiden kanssa luulimme että olemme hyviä ystäviä, saman ikäiset lapset.
Vappuna meillekin kävi näin, että skumppaa juotiin tyyliin pihallamme, mutta me emme mahtuneet mukaan. Sitten päivityksiä someen keulien miten ihanat juhlat vietetty ja monta kappaletta.
Keskustelimme tästä ketjusta, ilmiöstä ja omasta kokemuksestamme erittäin fiksun mieheni kanssa, ja päätimme että emme aio olla kauaa osa tälläistä teatteria ja naapurustoa. Ulkomaan vuosien jälkeen järkyttävää millaiset ”käytöstavat” täällä ihmisillä on.
Ei tarvitse tunkeutua seuraan jatkuvasti, mutta pienessä talossa kaikkien ollessa kotona, on enemmän kuin epäkohteliasta jättää osa ulkopuolelle...
Alamme etsimään erillistaloja yms omakotitaloa Espoosta, Kauniaisista, Sipoosta, Pohjois-Helsingistä yms alueelta jossa olisi ystävällisiä, ennen kaikkia lämpimiä ihmisiä, jotka ottaisivat meidät ja lapset porukkaan.
Ehdottomasti tälläistä kiusaamista vastaan! 😣
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkaverit tekee tätä perus suorittavassa toimistotyössä. Ihan ihmeellistä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Erikoisinta vielä on se että puhuin erään työpaikan puolesta ja toista autoin aika merkittävästi lapsesa harrastuksessa..
Jos järjestetään jotain yhteistä, se on aina sitten sinä ainoana päivänä kun minulle ei sopinut. Kerran olen ollut mukana ja siihenkin liityi epämääräistä säätöä jota en nyt erittele.
Jos minä järjestän jotain, osa venkuilee viime hetkeen saakka etkoilla rehellisesti kikattaen toiselleen puhelimessa, kuinka ovat myöhässä (jopa tunteja), samalla kun pöytävataus odottaa. En enää järjestä.
Pikkujouluissa kävin pari kertaa, mutta kyllästyin siihen että muut kutsuivat toisiaan aloittelemaan ja laittautumaan yhdessä, vaan ei ikinä minua. En mene enää sinnekään.
Keskityn olemaan hyvä työkaveri ja siinäpä se. Toivottavasti jättävät sitten edes näin rauhaan :)
Vaikka esimiehelle ei kuulu mitenkään alaistensa vapaa-ajanvietot, mutta tiedän tapauksen, jossa esimies puuttui tällaiseen yhden ulkopuolelle jättöön... Kyseessä siis tiivis työyhteisö, jotka suunnittelivat ja järkkäsivät kaikenlaisia kissanristiäisiä ja after workeja ja näistä puhuttiin myös työpaikalla työajalla ja yhtä jätettiin pois... Luultavasti jatkoivat edelleen tapaamisia, mutta niistä ei puhuttu sanallakaan enää työpaikalla. Ja tämä yksi ulkopuolelle jätetty oli ainakin joissain myös mukana.
Jos on työpaikan virallinen juttu, siihen on kutsuttava kaikki. Aina.
Mutta työkavereista aina myös osa ystövystyy paremmin ja osa on mukana joksus, osa ei koskaan, en ole koskaan kokenut ongelmaksi tätä. Sitö vain toise jutut synkkaa omien kanssa paremmin kuin toisten. Esim mulla ja Hannella samanlainen musiikkimaku, elämäntilanne, asutaan aika löhekkäin, suht saman ikuisia, totta kai me sinkkutytöt juhlittiin ennen koronaa yhdessä, joskus oyydettiin mukaan muitakin. Mutta on se ihan eri juttu, kun mennään koko ryhmä, vaatii pöytövarauksia yms sumplimista eikä ole ehkä sama baaru ja ajanviete mielessä parisuhteessa olevalla 55-vuotiaalla kuin meillä alle kolmikymppisillä. Ketään ei itketä tämä. Ihan luonnollista on. Tosi tosi sairasta olisi, että ei saisi jossain yhteisössä tutustua vaan velvollisuus aina johonkin kimppakivaan. Mites jos kollegat rakastuu, onko silloinkin suhde jaettava ap:n kaltaisten valittajien kanssa?
Ap on ihan pihalla ja toi loukkaantuminen kertoo sen, että ei tule suhteet Paranemaan. Ei todellakaan kuulu kutsua uusia naapureita omalle vapaa-ajalle. Mitä kuuluu tehdä, on aina tervehtiä ja jos lapset samassa päikkyryhmässä, ehkä vaihtaa kuulumisia Luontevasti kun asiaa on tai kun törmätään. Siitä PIKKUHILJAA kehittyy parempi ystävyys tai ei kehity. Kohteliaasti voi itse kutsua uusia tuttavuuksia itse järjestämiinsä juhliin, siitä se alkaa. Tunkeutua toisten juhliin, aivan käsittämätön idea. Vieläpä korona-aikaan. Oikeasti ei mahdu mukaan.
Meillä esim vietettiin vappua siskoni perheen kanssa. Oltiin molemmat viikko karanteeninomaisissa oloissa ennen sitä, että voidaan tavata yhden riskiryhmäläisen vuoksi. Rahakin hieman tiukassa, joten tarjoiluja piti miettiä. Jos siihen olisi uudet naapurit tupanneet mukaan, olisin suuttunut ja pitänyt heitä jotenkin älyllisesti vajaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella opittu käytös näköjään jatkuu. Silloinhan suljettiin porukan ulkopuolelle tahallaan. Toiset eivät koskaan kehity ja kasva.
Missä päin ollaan näin vammaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin kasvatustieteellisessä kun eräs ikäryhmääni vastaava porukka pohti ääneen pitäisikö minut pyytää mukaan kun olin alkuriennoista jäänyt vähän ulkopuoliseksi töiden takia. Eräs porukasta totesi että kyllähän aikuisen ihmisen pitää itse jo osata tulla.
Olin muutaman kerran yrittänyt, mennyt lounaalle ja kysynyt suoraan mahtuuko ryhmätyöhön jne. mikä sai aina aikaan vaivalloista liikehdintää ja silti minut aina jätettiin pois ryhmistä, keskusteluista ja yhteischateidtä. Jännä miten yksi kuukausi jo määrittää sen oletko uusi vai vanha jäsen jopa kasvatuksen ammattilaisten keskuudessa.
Jäi ne opinnot kesken kun tajusin että nämä olisi jatkossa työkavereitani alalla, jossa yhteistyö on todella tärkeää.
Teillä joilta ei suju on liian suuret odotukset. Porukoihin pääsemiseen tarvitaan sitkeyttä. Menin takavuosina mukaan äitikerhoitoimintaan ja ensimmäiset neljä kuukautta varmaan olin siellä ulkopuolinen enkä puhunut juuri mitään. Parin vuoden päästä parhaat kaverini oli siitä jengistä ja olin mukana vetäjänä.
Minä sinnittelin noissa opinnoissa kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella opittu käytös näköjään jatkuu. Silloinhan suljettiin porukan ulkopuolelle tahallaan. Toiset eivät koskaan kehity ja kasva.
Missä päin ollaan näin vammaisia?
Minun kokemukseni ovat Espoosta ja Helsingistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.
Onko se muka vain suomalaisten juttu?
Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?
En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?
Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.
Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.
Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.
Onko se muka vain suomalaisten juttu?
Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?
En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?
Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.
Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.
Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.
Miksi pitäisi? Yleensä niillä vähemmän parhaillakin ystävillä on omat menonsa. Itse en ainakaan koe mitään vääryyttä siinä, että tuttavaperhe haluaa olla juhannuksena mökillä vanhan kaveriporukkansa kanssa eikä meitä kutsuta mukaan :D en edes haluaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, kun on ne omat läheiset porukat, joiden kanssa viettää mieluummin aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.
Onko se muka vain suomalaisten juttu?
Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?
En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?
Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.
Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.
Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.
Miksi pitäisi? Yleensä niillä vähemmän parhaillakin ystävillä on omat menonsa. Itse en ainakaan koe mitään vääryyttä siinä, että tuttavaperhe haluaa olla juhannuksena mökillä vanhan kaveriporukkansa kanssa eikä meitä kutsuta mukaan :D en edes haluaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, kun on ne omat läheiset porukat, joiden kanssa viettää mieluummin aikaansa.
Kuten sanoin, jos ei halua nähdä ongelmaa tai tehdä mitään, niin silloin tuskin muutosta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukset ottaa mallia teineistä, ei mitään uutta.
Suomi on sarvikuonojen maa. Sisäänlämpiävää junttikansaa, jonka varmasti huomaa muualta Suomeen muuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella opittu käytös näköjään jatkuu. Silloinhan suljettiin porukan ulkopuolelle tahallaan. Toiset eivät koskaan kehity ja kasva.
Toiset eivät koskaan kehity ja kasva = naiset eivät koskaan kehity ja kasva.
Naisilla tuo porukan ulkopuolelle sulkeminen alkaa jo lapsena, "me ei tänään leikitä sun kanssa".
Ja sitten siitä tasa-arvosta pitää vouhottaa, vaikka itse ei ole siihen valmis.
Meillä on töissä neljä suunnilleen samanikäistä naista. Kyllä sitä välillä miettii, että mikä mussa on vikana, kun nämä kolme suunnittelevat ääneen keskenään jotain after work -kaljoja ym. Ei multa pahemmin kysytä, lähetkö mukaan. Jos itse puhuisin koko porukan kuullen tällaisista suunnitelmista, niin aivan tasan tarkkaan kysyisin myös sen yhden mukaan, vaikkei hän olisi aiemmin ollutkaan mukana.
Jos taas en halua häntä mukaan, pyrkisin välttämään mielipahan sopimalla tällaiset asiat niiden kesken, jotka ovat tulossa sinne kaljalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.
Onko se muka vain suomalaisten juttu?
Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?
En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?
Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.
Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.
Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.
Sinä ehdotat ratkaisuksi "armopalojen" heittämistä vähempiarvoisille. Oletatko sinä, että nämä "sisäpiiriin" kuulumattomat ovat tyhmiä?
Muutos ei tapahdu alentuvalla käytöksellä.
Aivan todellinen ongelma, sympatiat sulle ap. Joiltakin ihmisiltä puuttuu empatiakyky ja sosiaaliset taidot sen osalta, miltä ulkopuolelle jätetystä tuntuu katsella vaikkapa pihajuhlia ikkunasta. Ei osata muuttaa niitä omia kuvioita, koska ”ei ole pakko kutsua” ketään uusia. Sitten kun omalle kohdalle osuu ero, leskeys tai muutto, niin ihmetellään jos onkin oma vuoro pudota porukasta.
Meillä oli mukava tuttavaporukka, jonka kesken nähtiin eri kokoonpanoilla ja perheryhmillä. Sitten porukkaan luikerteli tällainen ulkopuolelle jättäjä - kiusaaja, joka valitsi ryhmästä omaan verkostoonsa ns merkittävimmät ihmiset, ja alkoi järjestää heille tiheään tahtiin omia suljettuja kokoontumisia ja matkoja. Nyt on monta vappua ja itsenäisyyspäivää katseltu sivusta, kuinka tämä ”ydinjengi” juhlii ja puhuu jo ”perinteistä”. Tiivis malli, johon ei esim sinkkuja eikä yksinhuoltajia otettu mukaan. Ilmeisesti vaatimus, että myös lapset ovat samanikäisiä. ”Kun eihän niillä ole mitään yhteistä tekemistä muuten.” Kummasti vaan ennen oli! Nämä mukaan poimitut eivät ilmeisesti tajua, mitä tapahtui ja kenen toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä neljä suunnilleen samanikäistä naista. Kyllä sitä välillä miettii, että mikä mussa on vikana, kun nämä kolme suunnittelevat ääneen keskenään jotain after work -kaljoja ym. Ei multa pahemmin kysytä, lähetkö mukaan. Jos itse puhuisin koko porukan kuullen tällaisista suunnitelmista, niin aivan tasan tarkkaan kysyisin myös sen yhden mukaan, vaikkei hän olisi aiemmin ollutkaan mukana.
Jos taas en halua häntä mukaan, pyrkisin välttämään mielipahan sopimalla tällaiset asiat niiden kesken, jotka ovat tulossa sinne kaljalle.
Huomaatko mitään outoa kirjoituksessasi?
- Sinulta ei kysytä, haluatko mukaan.
- Jos sinä et halua jotain mukaan, sinä toimit selän takana. Ja sinun salaamisesi tulee ilmi jossain vaiheessa.
Kumpi tapa toimia on mielestäsi moraalisesti ajateltuna oikein?
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sarvikuonojen maa. Sisäänlämpiävää junttikansaa, jonka varmasti huomaa muualta Suomeen muuttava.
Mitä sitten? Jos haluaa viettää aikaansa tiettyjen ihmisten kanssa, niin kenen ongelma se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.
Onko se muka vain suomalaisten juttu?
Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?
En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?
Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.
Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.
Minusta kyllä asialle voi tehdä paljonkin, kutsua vaikka välillä niitä vähemmän parhaita ystäviäkin juhliin. Toki jos ei halua nähdä ongelmaa eikä tehdä asialle mitään, niin sit ei varmaan mitään muutosta tule.
Miksi pitäisi? Yleensä niillä vähemmän parhaillakin ystävillä on omat menonsa. Itse en ainakaan koe mitään vääryyttä siinä, että tuttavaperhe haluaa olla juhannuksena mökillä vanhan kaveriporukkansa kanssa eikä meitä kutsuta mukaan :D en edes haluaisi mennä tuntemattomaan porukkaan, kun on ne omat läheiset porukat, joiden kanssa viettää mieluummin aikaansa.
Kuten sanoin, jos ei halua nähdä ongelmaa tai tehdä mitään, niin silloin tuskin muutosta tulee.
Niin, mutta kerro minulle mikä se ongelma on, jos ihmiset haluavat viettää aikaansa tiettyjen ihmisten kanssa? Jos on viimeiset 10 vuotta vietetty mökkijuhannusta tietyllä porukalla, niin miksi toimivaa ratkaisua pitää muuttaa? Muutenkaan ei tule kovin usein nähtyä, kun perheillä on omat juttunsa, harrastuksensa, arkikiireet jne. Tietyt vanhat traditiot on hermojen lepuuttamista ja on mukava viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, joiden kanssa pystyy jatkamaan siitä mihin jäätiin viime kerralla... On omat keskustelunaiheet ja tavat, joita halutaan pitää yllä, niin voi olla, että uudelle tulisi jo siitä ulkopuolinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä neljä suunnilleen samanikäistä naista. Kyllä sitä välillä miettii, että mikä mussa on vikana, kun nämä kolme suunnittelevat ääneen keskenään jotain after work -kaljoja ym. Ei multa pahemmin kysytä, lähetkö mukaan. Jos itse puhuisin koko porukan kuullen tällaisista suunnitelmista, niin aivan tasan tarkkaan kysyisin myös sen yhden mukaan, vaikkei hän olisi aiemmin ollutkaan mukana.
Jos taas en halua häntä mukaan, pyrkisin välttämään mielipahan sopimalla tällaiset asiat niiden kesken, jotka ovat tulossa sinne kaljalle.Huomaatko mitään outoa kirjoituksessasi?
- Sinulta ei kysytä, haluatko mukaan.
- Jos sinä et halua jotain mukaan, sinä toimit selän takana. Ja sinun salaamisesi tulee ilmi jossain vaiheessa.
Kumpi tapa toimia on mielestäsi moraalisesti ajateltuna oikein?
Kyse ei ole siitä, kumpi on moraalisesti enemmän oikein, vaan siitä, kumpi saa toiselle enemmän mielipahaa aikaan. Jos kuitenkin jo tiedän, että näitä after workeja on ja tullaan järjestämään vastaisuudessakin, ei mua haittaa kuulla siitä jälkikäteen vahingossa, mutta se mua kieltämättä haittaa, jos niitä suunnitellaan siinä samalla kun yritän juoda päiväkahviani juuri sen jälkeen kun on iloisesti juteltu minun kanssani jostain päivänpolttavasta aiheesta. Sellainen satuttaa, kun se oikein hierotaan kasvoihin, että sä et kelpaa tähän meidän illanviettoon, mutta saat kyllä mieluusti kuulla minne ollaan menossa ja mitä ollaan tekemässä.
Ei ole yllätys. Suomalaiset on ihan Euroopan kärkikastia kiusaamisesta. Syitä voi vaan miettiä? Kyllä itse jo huomasin esim leikkipuistossa, että kaikki ei vastaa tervehdyksiin ja jotkut jo kauemmin siellä olleet eivät ota mukaan "rinkeihinsä". Naurattaa. Ystävällisyys ei maksa mitään!
Vierailija kirjoitti:
Aivan todellinen ongelma, sympatiat sulle ap. Joiltakin ihmisiltä puuttuu empatiakyky ja sosiaaliset taidot sen osalta, miltä ulkopuolelle jätetystä tuntuu katsella vaikkapa pihajuhlia ikkunasta. Ei osata muuttaa niitä omia kuvioita, koska ”ei ole pakko kutsua” ketään uusia. Sitten kun omalle kohdalle osuu ero, leskeys tai muutto, niin ihmetellään jos onkin oma vuoro pudota porukasta.
Meillä oli mukava tuttavaporukka, jonka kesken nähtiin eri kokoonpanoilla ja perheryhmillä. Sitten porukkaan luikerteli tällainen ulkopuolelle jättäjä - kiusaaja, joka valitsi ryhmästä omaan verkostoonsa ns merkittävimmät ihmiset, ja alkoi järjestää heille tiheään tahtiin omia suljettuja kokoontumisia ja matkoja. Nyt on monta vappua ja itsenäisyyspäivää katseltu sivusta, kuinka tämä ”ydinjengi” juhlii ja puhuu jo ”perinteistä”. Tiivis malli, johon ei esim sinkkuja eikä yksinhuoltajia otettu mukaan. Ilmeisesti vaatimus, että myös lapset ovat samanikäisiä. ”Kun eihän niillä ole mitään yhteistä tekemistä muuten.” Kummasti vaan ennen oli! Nämä mukaan poimitut eivät ilmeisesti tajua, mitä tapahtui ja kenen toimesta.
Toisaalta tässä on yksi syy siihen miksi ihmiset on niin nihkeitä ottamaan toimiviin porukoihinsa tuosta vaan uutta verta asiaa yhtään harkitsematta tai rajoittamatta.
Ei korona-aikana kokoonnuta! 😣