Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista
02.05.2021 |
Vuosi sitten korkeakoulutusta valmistuneena näkee hyvin, miten menestyviltä ihmisiltä unohtuu se miten paljon jo pienet erot lähtökohdissa vaikuttavat todennäköisyyteen menestyä. Puhutaan fiksusta rahankäytöstä ja oikeista valinnoista, vaikka tosiasiassa jo lähtökortit ovat olleet erilaisia. Niin sanottu Monopoli-ilmiö, missä alussa enemmän rahaa saanut uskoo voittaneensa pelin hyvän pelisilmän ja onnistuneen strategiansa vuoksi. Tässä teille 2 eri esimerkkiä eri tavoista elää elämää, missä valinnat ovat molemmilla olleet rationaalisia sekä henkilökohtainen panos oman hyvinvointinsa eteen ollut samaa suuruusluokkaa. Vain lähtökohdissa ja tuurissa on ollut eroa.
1. Petri tulee keskiluokkaisesta perheestä, eli ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta saanut ns hyvät eväät elämään. Petri on käynyt koulunsa hienosti, ja valinnut lähteä opiskelemaan alaa missä on perinteisesti hyvä palkkaus. Lisäksi Petrillä on pieni pesämuna n. 15 000€, minkä on saanut perinnöksi isovanhemmiltaan. Valmistumisen jälkeen Petrin opiskelemalla alalla menee edelleen hyvin, ja Petri saa itselleen heti vakituisen työpaikan. Koska Petri on sijoittanut perimänsä 15 000€ jo hyvissä ajoin, on potti nyt noin 25 000€ arvoinen. Vakityön ja sijoitustensa turvin, Petri hankkii itselleen omistusasunnon jo heti 25-vuotiaana maisterina. Täten Petri voi aloittaa varallisuutensa keräämisen jo hyvin nuorena, ja välttyy suuremmalta työelämän aiheuttamalta stressiltä.
2. Petra tulee myös keskiluokkaisesta perheestä, ja on käynyt koulunsa hyvin. Petran isovanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin köyhiä, eli heiltä Petra ei ole saanut suoraa perintöä. Myös Petra haluaa pelata varman päälle ja valitsee turvalliselta tuntuvan alan. Tapahtuu kuitenkin iso muutos teknologiassa, ja päälle iskee korona mikä suistaa Petran varmoina pitämät työmarkkinat kaaokseen. Petra valmistuu suoraan kortistoon. 10 vuoden päästä Petra on edelleen määräaikais- ja nollatuntisopimuskierteessä ja omaan asuntoon kiinni pääseminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta Petra saa vakituisen työpaikan uudelleenkouluttautumisen jälkeen, mutta palkkaus on huonompi. Koska Petralla ei ole alkupääomaa, ja vuokrat ovat kalliita, pitää Petran asua vuokralla ainakin 10 vuotta ennenkuin voi ostaa itselleen pienen yksiön kaupaungin laidalta. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta syö Petran mielenterveyttä, ja hän kokee voivansa huonosti.
Oma tilanteeni ei ole vielä yhtä huono kuin Petran, mutta ärsyttää jatkuva puhe "fiksuista elämänvalinnoista", vaikka kyse on monesti yhtä paljon myös sattumasta. En ottanut esimerkkeihin edes mukaan niitä rajuimpia tapauksia, vaan kyse oli lopulta hyvin pienistä eroista lähtökohdissa. Vaikutus on silti merkittävä.
Ajatuksia?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
VANHEMPIEN valinta. isosti kiinni vanhempien ammatista ja tulotasosta. Kultapossukerholaiset toki voivat muuttaa minne vaan, mutta sepä ei onnistukaan normikansalaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa toinen tosielämän esimerkki, Jussi ja Jaana jotka ovat sisaruksia. Heillä siis on lähtökohtaisesti sama kotikasvatus, varallisuus ja vanhempien kautta tulevat suhteet. Jaana on luonteeltaan ahkera ja tunnollinen, siinä missä Jussi yrittää aina päästä sieltä missä aita on matalin. Kolmekymppisenä Jaana on saanut vakituisen oman alansa työpaikan ja ostanut oman asunnon, kun taas Jussi käy vielä kymmenettä vuotta yliopistoa. Oikeastiko olette sitä mieltä että Jaanalla vain kävi tuuri?
Tiesin jo heti aloituksen laatiessani, että osa meistä ei tule koskaan ymmärtämään mitä kirjoituksellani hain takaa. Toistan nyt tässä vielä: on itsestään selvää, että suurimmalla osalla meistä menetys vaatii oikeasti kovaa työtä ja oikeaa asennetta. Olen lukenut koko ketjun usempaan otteeseen läpi, eikä mielestäni yhdessäkään viestissä ole viitattu siihen, miten osalle menestys on tullut kuin itsestään ilman, että sen eteen olisi joutunut näkemään vaivaa. Eli voit suoraan unohtaa tuon ahkera-Jaana vs. laiska-Jussi-asetelmasi. Kyse oli siitä, että molemmat ovat ahkeria Jaanoja, mutta toisen työmarkkinat ajautuvat kaaokseen juuri valmistumisen kynnyksellä, ja toisen ei. Tiedän tällaisia tapauksia useamman, ja kaikki nämä ahkerat Jaanat ovat esimerkiksi kirjoittaneet E:n ja L:n paperit (sis. pitkät matikat ym.), mutta silti osa ei ole yksinkertaisesti koskaan onnistunut löytämään töitä kovasta yrityksestä huolimatta. Hauskaa kylläkin, näissä kaikki lapset ovat menneet vielä opiskelemaan suurin piirtein samaa alaa. Minua vaaditaan jatkuvasti selittämään kaikenmaailman roskaa asiasta XYZ, mutta miten itse selittäisit tämän? Kaikilla lapsilla samat lähtökohdat ja varhaiset työhistoriat (myyjä, respa tms) ennen kuin tarve olisi ollut työllistyä sille omalle alalle. Sekin, että sattuu törmäämään siellä bileissä juuri siihen tyyppiin kenellä on tarjota vaikka sitä ensimmäistä työpaikkaa on useimmiten tuurista kiinni.
Suurin osa ei tule ymmärtämään, koska mikään työmarkkina tai olosuhde ei aina sorra vain sitä yhtä ainoaa henkilöä.
Tuosta tarinasta on helppo osoittaa väärä valinta ja tietämättömyys eli se, että varhainen työhistoria ei ole omalta alalta. Jos alalta on vaikea työllistyä, töitä pitää olla omaan alaan liityen jo ensimmäiseltä opiskeluvuodelta alkaen. Jos vasta valmistumisen jälkeen alkaa miettiä oman alan töitä, ollaan viisi vuotta myöhässä ja CV on tyhjä. Tuurilla ei ole siis tuossakaan mitään tekoa, eikä suhdanteillakaan, koska harjoittelua saattaa joillakin aloilla joutua tekemään ilmaiseksi.
Olen vähän kateellinen ihmisille ketkä voivat elää pää noin pensaassa ja sepittää asiat aina itselleen suotuisasti. Taas tätä "olisit vain mennyt omanalan töihin jo heti fuksina", ihan niin kuin ne työt vaan otettaisiin ja kaikesta saisi päättää itse. Entä, jos niitä oman alan töitä ei ole fukseille, ei edes kandeille? Enkö juuri sanonut, että kaikilla lapsilla oli samanlainen varhainen työhistoria, eli opintojen ohella on oltu kaupankassoja, respoja ja vartijoita?
Oman alan töihin pitää nähdä vaivaa ja aloittaa ilmaiseksi joillakin aloilla, niin se menee. Kommentoin tätä siltä kantilta, että väitetään kaiken olevan sattumaa. Tuossa on juuri hyvä esimerkki siitä, ettei ole sattumaa. Esimerkiksi yksi nuorempi kaverini teki sekä vartijan töitä että oman alansa töitä, aluksi ilmaiseksi ja sai työpaikan valmistuttuaan. Työpaikkoihin ei valita sattumalta eikä tuurilla, vaan työkokemuksen mukaan.
Olen suorastaan hämmästynyt siitä, ettei tämä asia ole tiedossa, eli että ei juuri mikään akateeminen ammatti työllistä ilman työkokemusta. Ja sitä työkokemusta pitää mieluiten olla jo ennen yliopisto-opintoja, sellaista, joka edes vähän liippaa omaa alaa. Oma alani on tunnetusti vaikeasti työllistävä taideala ja olen ollut töissä omalla alallani 16-vuotiaasta asti, työllistyin gradua kirjoittaessani ja ei puhettakaan, että siihen hommaan olisi päässyt pelkillä maisterin papereilla.
Ja tässä ei kannata vetää hyvät lähtökohdat korttiakaan, koska en ole tuohon vanhemmilta neuvoa saanut. Ja lukionkin maksoin siivoamalla öisin rakennuksia, sen lisäksi että tein oman alani töitä osin ilmaiseksi. Kyllä ne ovat valintoja olleet, ei tuuria.
Mutta miksi oletat, että niihin palkattomiinkin harjoitteluihin voisi vaan kävellä sisään? Niihinkin saattaa olla edelleen satoja päteviä hakijoita, ja vain yksi palkataan.
En ole olettanut sellaista. Ikävä kyllä elämässä kaikki vaatii ponnistelua ja välillä sattumakin puuttuu peliin, mutta on järjetöntä väittää kaiken olevan kiinni tuurista. Jos rehellisesti katsoo omaa elämäänsä, niin sieltä löytyvät ne kohdat, joissa väärä valinta on tehty. Ei ollut tietoa, ei ollut tukea, oli joku ongelma, ei ole kaikki yrityksestäkään kiinni, mutta on järjetöntä väittää kaiken olevan kiinni sattumasta.
Mutta onhan yliopistossa paljon sellaisia, jotka eivät osaa urasuunnittelua tehdä. Silloin se työllistyminen on vaikeaa, kun aina löytyvät ne, joilla on oman alan työkokemusta jo nuoresta. Opiskelin toisen tutkinnon myös, nyt oli jo urasuunnittelua tarjolla opiskelijoille. Toivottavasti sitä käytetään.
Miksi sanot, että täällä olisi joku väittänyt miten KAIKKI on kiinni tuurista. Kukaan ei ole niin väittänyt. Täällä on moni tuonut esille vain sen faktan, että kahdesta "hyviä valinnoista tehneellä"-henkilöllä toisella saattaa olla parempi, ja toisella huonompi tuuri elämässä. Kuten täälläkin näet, moni ei hahmota tuurin merkitystä laisinkaan, vaan kiistää sen merkityksen menestyksen kannalta täysin.
En ole lukenut kaikkia kommentteja, mutta ainakin tuossa viestissä mitä kommentoin, ei kommentoija selvästikään tiennyt mitä se "tuuri" työllistymisessä tarkoittaa.
Olisi melko ikävä elää maailmassa, jos kokisi, ettei mihinkään voi itse vaikuttaa. Kova hinta itsetunnon suojaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Niin että pieni lapsi toteaa vanhemmilleen "Ei v*ttu minä rupea täällä perähikiällä asumaan kun ei täällä ole kavereita joista on hyötyä, muutetaan vaikka Espooseen" ?
Voit lähteä aikanaan sieltä perähikiältä muualle opiskelemaan sen sijaan että jäisit sinne surkuttelemaan kohtaloasi. En todellakaan usko että jokaisen tulevaisuus olisi lyöty lukkoon jo 7-vuotiaana.
Näin tehneenä voin sanoa että se on mahdollista ja suotavaa, mutta aikamoiselta takamatkalta lähtee monessa mielessä. Ja ei, tämä ei ole itsesääliä, kahden tutkinnon ja lukuisten haastavien työpaikkojen jälkeen käteen jää (jos tämä nyt on mikään mittari) viisinumeroinen summa kuukaudessa. Silti en koe, että kaikki olisi kiinni vain valinnoistani. Valmistuin ekasta opinahjosta keskelle 1990-luvun pankkikriisiä enkä todellakaan valinnut olla työttömänä toista vuotta. Sen jälkeen minulla on sekä ollut onnea (joskus myös epä-) että hyviä valintoja mutta koen, että matka on ollut aika paljon pidempi ja haastavampi kuin esimerkiksi monella työkaverilla joilla on ollut iso koululuokka, paljon kavereita pienestä pitäen, valinnanvaraa koulun/lukion suhteen, kehittäviä harrastuksia iltaisin... En ole tuosta (enää) katkera, totean vain...
Vierailija kirjoitti:
On mahdollisuus tehdä mielenkiintoisia valintoja, vaikka lähtökohdat eivät olisi kovin hyvät. Asuin Helsingissä vuokralla eräässä lähiössä suht kohtuuhinnalla ja tein raskasta varastoduunia 5 vuotta. Koska olen oppinut tulemaan vähällä toimeen, sain säästöön joka kuukausi noin 1000 euroa. Kun viiden vuoden jälkeen oli yli 50 000 euroa tilillä säästössä, muutin pieneen kaupunkiin pari vuotta sitten ja ostin yksiön noin 25 000 eurolla. Putkirempat tehty ja muutenkin hyvin hoidettu taloyhtiö. Nyt asumismenot yhteensä noin 125 €/kk sähköineen ja vesineen. Autokin on ja rahaa vielä säästössä. Velkaa ei ole. Sain kivan työn, vaikka tunteja niukasti - sopii mulle kuitenkin hyvin. Pärjään mainiosti. Stressiä ei ole, eikä kiirettä. Jos työt loppuvat, siltikin pärjäisin. On helppo elämä ja siksi koen olevani eräällä tavalla menestynyt. Perhettä ei tosin ole ja siksi tällainen elämäntyyli onkin mahdollista suht helposti järjestää, mikäli kiinnostaa.
Sulla oli tuuria, ettet jäänyt auton alle ja vammautunut ennen kuin sait 50 000 euroa tilille.
Sulla oli tuuria, että synnyit niin terveeksi, että saatoit tehdä raskasta varastoduunia. Minä olen puolitoistametrinen nainen, joka on kärsinyt selkävaivoista lukioikäisestä asti. Eivät ole lääkärit kyenneet auttamaan siinä ongelmassa. Minua ei olisi koskaan valittu raskaisiin varastotöihin, mutta jos olisi vahingossa valittu, niin selkäni takia en olisi voinut sitä montaa päivää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
VANHEMPIEN valinta. isosti kiinni vanhempien ammatista ja tulotasosta. Kultapossukerholaiset toki voivat muuttaa minne vaan, mutta sepä ei onnistukaan normikansalaiselta.
Kyllähän Suomessa saa muuttaa mihin vain ja useat muuttavatkin peruskoulun jälkeen, jos haluttua koulutusta ei ole omalla paikkakunnalla. Niin tein itsekin alaikäisenä, sain yhteiskunnan tukia, tein töitä elättääkseni itseni ja lemmikksini ja suoritin yo-tutkinnon, pidin välivuoden ulkomailla töissä ja palasin Suomeen, kun hain ja sain haluamani opiskelupaikan. Tämäkö on sitä kultapossukerhon elämää? Vai sittenkin ihan tavallisten ihmisten elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Niin että pieni lapsi toteaa vanhemmilleen "Ei v*ttu minä rupea täällä perähikiällä asumaan kun ei täällä ole kavereita joista on hyötyä, muutetaan vaikka Espooseen" ?
Voit lähteä aikanaan sieltä perähikiältä muualle opiskelemaan sen sijaan että jäisit sinne surkuttelemaan kohtaloasi. En todellakaan usko että jokaisen tulevaisuus olisi lyöty lukkoon jo 7-vuotiaana.
Ei olekaan seitsenvuotiaana, mutta yläasteikäisenä jo pitkälti on. Siinä iässä hommataan ekoja kesätöitä, tutustutaan "oikeisiin ihmisiin" ja olennaista: ollaan joko hyvässä koulussa, jossa opiskelua tuetaan ja jossa voi valita eksoottisia kieliä - tai rupuyläkoulussa, jossa ryhmiä ei saa kasaan kuin englannista ja ruotsista ja jossa "hikareita" rääkätään.
Käytännössä esimerkiksi stadissa et voi mennä kuin oman koulupiirisi kouluun - joka on siis huokeilla ja huonoilla asuinalueilla heikkotasoinen tai hakea painotusluokille, mikä edellyttää massia vanhemmilta,koska niihin joutuu kustantamaan kulkemiset itse ja joihin on vaikea päästä.
Eli taas tullaan siihen, että hyvätuloisen perheen vesalla on Ullanlinnassa automaattinen pääsy kunnon kouluun, vanhemmat maksavat kehittäviä harrastuksia, kielikursseja, tukiopetusta ja vaikkapa terapiaa, mitä vaan lapsonen sattuu haluamaan/tarvitsemaan - aivan riippumatta lapsosen taidoista ja lahjakkuudesta.
Oikein lahjakas lapsi pärjää aina, mutta nyt ei puhutakaan siitä terävimmästä prosentista, vaan normilapsista - joista varakkaan perheen lapset porskuttavat elämässä eteenpäin vanhempien tuella ja sosiaalisilla suhteilla.
122
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Ei ja vielä kerran ei. Kukaan ei tässä VINGU muuta kuin sitä, että kultalusikka persiissä syntyneet älyäisivät pitää omahyväiset neuvonsa itsellään.
Ja ihan järkevää olisi, että yhteiskunnassa poliittisin päätöksin ja resursseja viisaammin jakamalla vähennettäisiin eriarvoistumista, ei lisättäisi sitä.
Se katsos on teidän pullakerholaistenkin kannalta huono asia, jos tuloerot kasvavat. Se leikkaa jopa pataporvarillisen OECD:n mukaan talouskasvua eli rokottaa teitäkin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859400.html
122
Se, että itsellään on kaikki mennyt nappiin (uravalinta, perintöä tullut, vakityö, oikea puoliso jne) ei tarkoita sitä, että kaikilla muilla kyse olisi pelkistä valinnoista. Petri eroaa, joutuu myymään talonsa ja antamaan puolet osakkeistaan exälle (ei avioehtoa). Exä on hoitanut lapsia kotona, eikä löydy kuin pätkätöitä - kyllä, pätkätöitä tehdään TODELLA paljon ilman omaa valintaa, muutkin kuin opiskelijat (joille pätkä- tai osa-aikatyö voi olla jopa suotavaa).
Yleensäkin joku elämän kriisi - sairaus, ero, vanhempien sairastuminen, hometalo, konkurssi ym ym. voi johtaa siihen, että joudut tavallaan aloittamaan kaiken nollasta. Ja kun ikä lähestyy viittäkymppiä tai menee sen yli, et pääse enää työhaastatteluihin. Siinä kohtaa on turha enää haaveilla uranvaihdostakaan.
Älkää viisastelko, jos ette ole itse joutuneet kulkemaan näitä polkuja - olkaa empaattisia. Kaikilla kyse ei ole valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
VANHEMPIEN valinta. isosti kiinni vanhempien ammatista ja tulotasosta. Kultapossukerholaiset toki voivat muuttaa minne vaan, mutta sepä ei onnistukaan normikansalaiselta.
Kyllähän Suomessa saa muuttaa mihin vain ja useat muuttavatkin peruskoulun jälkeen, jos haluttua koulutusta ei ole omalla paikkakunnalla. Niin tein itsekin alaikäisenä, sain yhteiskunnan tukia, tein töitä elättääkseni itseni ja lemmikksini ja suoritin yo-tutkinnon, pidin välivuoden ulkomailla töissä ja palasin Suomeen, kun hain ja sain haluamani opiskelupaikan. Tämäkö on sitä kultapossukerhon elämää? Vai sittenkin ihan tavallisten ihmisten elämää?
No ei ole tavallisten ihmisten elämää päästää 16 vuotias pois omilleen. Ja olennainen pointti: ullalinnalaisen perheen Petrin ei tarvitse sellaista savottaa kestää, koska pappa betalar ja asut kivassa koulupiirissä.
Meneekö jakeluun vai haenko lisää rautalankaa?
Totta. Itse huonoista oloista (väkivaltainen lapsuus köyhässä alkoholistiperheessä) lähtöisin olevana jouduin muuttamaan pois kotoa jo alaikäisenä ilman säästöjä halvimpaan vuokramurjuun mitä löytyi. Sain tietää vasta siinä vaiheessa, että huoltaja oli tilaillut nimelläni kaikenlaista krääsää lindorffin kirjeen tupsahtaessa postiluukusta. Hyvä alku elämälle. Siinä sitten piti pohtia miten maksan velat opintotuesta ja elatustuesta jonka sain itselleni viimeisenä vuotena. Onneksi velka ei ollut kuin muutaman tonnin ja tajusin ammattikouluopintojen puolessa välissä, että saan täydet toimeentulotuet, koska opintolainaanhan en ollut oikeutettu. Niistä rahoista sitten makselin velkaa pois. Tässä vain esimerkki siitä miten erilaisen lähtökohdan sain taloudellisessa mielessä. Henkisesti olin tietenkin ihan rikki minkä takia opinnot hieman takkusi ja olin jopa sairaslomalla. Edelleen oirehdin ja käyn vain osa-aikatöissä. Rahat menee sentään oman asuntolainan lyhentämiseen, että sinänsä asia kannaltani on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Ei ja vielä kerran ei. Kukaan ei tässä VINGU muuta kuin sitä, että kultalusikka persiissä syntyneet älyäisivät pitää omahyväiset neuvonsa itsellään.
Ja ihan järkevää olisi, että yhteiskunnassa poliittisin päätöksin ja resursseja viisaammin jakamalla vähennettäisiin eriarvoistumista, ei lisättäisi sitä.
Se katsos on teidän pullakerholaistenkin kannalta huono asia, jos tuloerot kasvavat. Se leikkaa jopa pataporvarillisen OECD:n mukaan talouskasvua eli rokottaa teitäkin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859400.html
122
Luokittelit nyt minut pullakerhoon, väärin luokiteltu. Olen matalalta maasta ponnistaja. Pidän kuitenkin oman työn, sinnikkyyden ja asenteen merkitystä suurempana kuin niitä lähtökohtia, jotka on sattunut saamaan. En ole neuvomassa ketään, vaan sisukkuus ja sinnikkyys on vain minusta tärkeä arvo, jota voisi korostaa Suomessakin positiivisella tavalla sen sijaan että jumiudutaan pohtimaan lähtökohtia liiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
VANHEMPIEN valinta. isosti kiinni vanhempien ammatista ja tulotasosta. Kultapossukerholaiset toki voivat muuttaa minne vaan, mutta sepä ei onnistukaan normikansalaiselta.
Kyllähän Suomessa saa muuttaa mihin vain ja useat muuttavatkin peruskoulun jälkeen, jos haluttua koulutusta ei ole omalla paikkakunnalla. Niin tein itsekin alaikäisenä, sain yhteiskunnan tukia, tein töitä elättääkseni itseni ja lemmikksini ja suoritin yo-tutkinnon, pidin välivuoden ulkomailla töissä ja palasin Suomeen, kun hain ja sain haluamani opiskelupaikan. Tämäkö on sitä kultapossukerhon elämää? Vai sittenkin ihan tavallisten ihmisten elämää?
No ei ole tavallisten ihmisten elämää päästää 16 vuotias pois omilleen. Ja olennainen pointti: ullalinnalaisen perheen Petrin ei tarvitse sellaista savottaa kestää, koska pappa betalar ja asut kivassa koulupiirissä.
Meneekö jakeluun vai haenko lisää rautalankaa?
Aikamoista selviytymistaistelua osa täällä povaa menestyksen vaatimukseksi jo hyvin nuoresta iästä. Ei todellakaan ole normaalia, että 16-vuotiaan pitäisi muuttaa pois kotona päästäkseen johonkin eliittilukioon ilman, että kävisi kuten Petralle. Osa kuitenkin tekee niin, ja silti ne työmarkkinat saattavat mennä kaaokseen. Osa taas on saanut elää huoletonta ja mukavaa elämää, ja kovalla vaivalla päässeet lopulta yliopistoon missä oman alan kokemusta ei ole juuri kertynyt. Sitten kuitenkin yksi päivä tuttava antaa vinkin vapaasti työpaikasta, ja kas näin tämä henkilö sai oven jalan väliin kriittisellä hetkellä ilman suurempia ponnisteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Niin että pieni lapsi toteaa vanhemmilleen "Ei v*ttu minä rupea täällä perähikiällä asumaan kun ei täällä ole kavereita joista on hyötyä, muutetaan vaikka Espooseen" ?
Voit lähteä aikanaan sieltä perähikiältä muualle opiskelemaan sen sijaan että jäisit sinne surkuttelemaan kohtaloasi. En todellakaan usko että jokaisen tulevaisuus olisi lyöty lukkoon jo 7-vuotiaana.
Ei olekaan seitsenvuotiaana, mutta yläasteikäisenä jo pitkälti on. Siinä iässä hommataan ekoja kesätöitä, tutustutaan "oikeisiin ihmisiin" ja olennaista: ollaan joko hyvässä koulussa, jossa opiskelua tuetaan ja jossa voi valita eksoottisia kieliä - tai rupuyläkoulussa, jossa ryhmiä ei saa kasaan kuin englannista ja ruotsista ja jossa "hikareita" rääkätään.
Käytännössä esimerkiksi stadissa et voi mennä kuin oman koulupiirisi kouluun - joka on siis huokeilla ja huonoilla asuinalueilla heikkotasoinen tai hakea painotusluokille, mikä edellyttää massia vanhemmilta,koska niihin joutuu kustantamaan kulkemiset itse ja joihin on vaikea päästä.
Eli taas tullaan siihen, että hyvätuloisen perheen vesalla on Ullanlinnassa automaattinen pääsy kunnon kouluun, vanhemmat maksavat kehittäviä harrastuksia, kielikursseja, tukiopetusta ja vaikkapa terapiaa, mitä vaan lapsonen sattuu haluamaan/tarvitsemaan - aivan riippumatta lapsosen taidoista ja lahjakkuudesta.
Oikein lahjakas lapsi pärjää aina, mutta nyt ei puhutakaan siitä terävimmästä prosentista, vaan normilapsista - joista varakkaan perheen lapset porskuttavat elämässä eteenpäin vanhempien tuella ja sosiaalisilla suhteilla.
122
Minä olen kotoisin maalta, paikasta jossa ei tunneta hyviä ja huonoja kouluja koska on vain se yksi koulu. Haaveenani oli jo nuorena päästä tekemään kansainvälistä uraa, mutta kieltenopetus ei tuolla ollut kovin kaksisella tasolla. Siksi lähdin kouluaikana vaihtoon ja onnistuinkin hankkimaan kielitaidon, joka myöhemmin auttoi minua saamaan työn haluamassani yrityksessä. Enkä nyt usko olevani sitä terävintä prosenttia, vaan ihan tavallinen ihminen joka ottaa vastuuta omista päätöksistään ja miettii niiden seurauksia hieman pidemmällä tähtäimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Ei ja vielä kerran ei. Kukaan ei tässä VINGU muuta kuin sitä, että kultalusikka persiissä syntyneet älyäisivät pitää omahyväiset neuvonsa itsellään.
Ja ihan järkevää olisi, että yhteiskunnassa poliittisin päätöksin ja resursseja viisaammin jakamalla vähennettäisiin eriarvoistumista, ei lisättäisi sitä.
Se katsos on teidän pullakerholaistenkin kannalta huono asia, jos tuloerot kasvavat. Se leikkaa jopa pataporvarillisen OECD:n mukaan talouskasvua eli rokottaa teitäkin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859400.html
122
Luokittelit nyt minut pullakerhoon, väärin luokiteltu. Olen matalalta maasta ponnistaja. Pidän kuitenkin oman työn, sinnikkyyden ja asenteen merkitystä suurempana kuin niitä lähtökohtia, jotka on sattunut saamaan. En ole neuvomassa ketään, vaan sisukkuus ja sinnikkyys on vain minusta tärkeä arvo, jota voisi korostaa Suomessakin positiivisella tavalla sen sijaan että jumiudutaan pohtimaan lähtökohtia liiaksi.
Hieno juttu, että olet onnistunut ponnistamaan ns tyhjästä. Tunnen useita sellaisia, ja olen iloinen heidän puolestaan. Se mikä monia näitä ihmisiä kuitenkin yhdistää, on harhaluulo siitä, että koska minä onnistuin asiasta X, niin kaikki ketkä eivät onnistu ovat tyhmiä luusereita eivätkä oikeasti yritä tarpeeksi. Jos on onnistunut tekemään noin ison tempun kuin sinä, niin voi vaatia kovaa henkistä työtä ettei ajaudu edellä mainitsemalleni ajatuspolulle. Myös sinulla, on todennäköisesti ollut onnea matkasi ponnistusvaiheessa kohti menestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Ei ja vielä kerran ei. Kukaan ei tässä VINGU muuta kuin sitä, että kultalusikka persiissä syntyneet älyäisivät pitää omahyväiset neuvonsa itsellään.
Ja ihan järkevää olisi, että yhteiskunnassa poliittisin päätöksin ja resursseja viisaammin jakamalla vähennettäisiin eriarvoistumista, ei lisättäisi sitä.
Se katsos on teidän pullakerholaistenkin kannalta huono asia, jos tuloerot kasvavat. Se leikkaa jopa pataporvarillisen OECD:n mukaan talouskasvua eli rokottaa teitäkin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859400.html
122
Luokittelit nyt minut pullakerhoon, väärin luokiteltu. Olen matalalta maasta ponnistaja. Pidän kuitenkin oman työn, sinnikkyyden ja asenteen merkitystä suurempana kuin niitä lähtökohtia, jotka on sattunut saamaan. En ole neuvomassa ketään, vaan sisukkuus ja sinnikkyys on vain minusta tärkeä arvo, jota voisi korostaa Suomessakin positiivisella tavalla sen sijaan että jumiudutaan pohtimaan lähtökohtia liiaksi.
Hieno juttu, että olet onnistunut ponnistamaan ns tyhjästä. Tunnen useita sellaisia, ja olen iloinen heidän puolestaan. Se mikä monia näitä ihmisiä kuitenkin yhdistää, on harhaluulo siitä, että koska minä onnistuin asiasta X, niin kaikki ketkä eivät onnistu ovat tyhmiä luusereita eivätkä oikeasti yritä tarpeeksi. Jos on onnistunut tekemään noin ison tempun kuin sinä, niin voi vaatia kovaa henkistä työtä ettei ajaudu edellä mainitsemalleni ajatuspolulle. Myös sinulla, on todennäköisesti ollut onnea matkasi ponnistusvaiheessa kohti menestystä.
En ole puhunut luusereista mitään. Enkä ajattele noin. Haluan vaan ehdottaa, että julkisessa keskustelussa painotettaisiin nykyistä enemmän vastuunottoa, työntekoa ja sinnikkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Ei ja vielä kerran ei. Kukaan ei tässä VINGU muuta kuin sitä, että kultalusikka persiissä syntyneet älyäisivät pitää omahyväiset neuvonsa itsellään.
Ja ihan järkevää olisi, että yhteiskunnassa poliittisin päätöksin ja resursseja viisaammin jakamalla vähennettäisiin eriarvoistumista, ei lisättäisi sitä.
Se katsos on teidän pullakerholaistenkin kannalta huono asia, jos tuloerot kasvavat. Se leikkaa jopa pataporvarillisen OECD:n mukaan talouskasvua eli rokottaa teitäkin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859400.html
122
Tässä nyt ei ollut alun perin kyse eriarvoisuudesta, vaan avaus koski tuurin vaikutusta silloin kun kaksi ihmistä ponnistaa samoista lähtökohdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset taustat ovat itsestäänselvyys. Mielestäni ratkaisevaa tässä on se, jääkö vellomaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vinkumaan apua, vai ponnistaako aina vain sitkeästi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on sattunut saamaan. Vertailu muihin on turhaa.
Ei ja vielä kerran ei. Kukaan ei tässä VINGU muuta kuin sitä, että kultalusikka persiissä syntyneet älyäisivät pitää omahyväiset neuvonsa itsellään.
Ja ihan järkevää olisi, että yhteiskunnassa poliittisin päätöksin ja resursseja viisaammin jakamalla vähennettäisiin eriarvoistumista, ei lisättäisi sitä.
Se katsos on teidän pullakerholaistenkin kannalta huono asia, jos tuloerot kasvavat. Se leikkaa jopa pataporvarillisen OECD:n mukaan talouskasvua eli rokottaa teitäkin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859400.html
122
Luokittelit nyt minut pullakerhoon, väärin luokiteltu. Olen matalalta maasta ponnistaja. Pidän kuitenkin oman työn, sinnikkyyden ja asenteen merkitystä suurempana kuin niitä lähtökohtia, jotka on sattunut saamaan. En ole neuvomassa ketään, vaan sisukkuus ja sinnikkyys on vain minusta tärkeä arvo, jota voisi korostaa Suomessakin positiivisella tavalla sen sijaan että jumiudutaan pohtimaan lähtökohtia liiaksi.
Kuten sanoin, aina sinnikkäimmät pärjäävät. Se ei silti ole tasa-arvoista, että ihmisen pitää köyhistä taustoista lähtiessä olla ihan hel-ke-tin ahkera ja lahjakas, kun seiskan oppilas Petri mennä porskuttaa eteenpäin.
Jaa miksi se ei ole ok?
No siksi, että Suomi on pieni maa, eikä meillä ole varaa tuhlata ihan vaan vaikkapa keskitason oppilaita vain siksi, että he ovat köyhistä perheistä. Kaikkien pitäisi oikeasti voida opiskella ja vaihtaa alaakin ilman velkavankeutta ja suurta syrjäytymisriskiä. Opintolainat ovat väärä muoto rahoittaa elämistä, niistä pitäisi nyt ihan ekana päästä eroon sillä, että opiskelijatkin olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen.
122
Tulin köyhistä olosuhteista ja opiskelin arvostetun yliopistotutkinnon. Taloudellista tukea en saanut kotona, mutta ei sitä tarvinnutkaan, riitti vain että opiskelin ahkerasti. Kun muut menivät pussikaljalle, niin minä luin. Kun nyt tienaan viisi kertaa enemmän kuin entiset koulukaverit keskimäärin, niin en pyytele sitä anteeksi. Jokainen meistä taki omat valinnat ja tulokset näkyvät nyt.
Miksi sanot, että täällä olisi joku väittänyt miten KAIKKI on kiinni tuurista. Kukaan ei ole niin väittänyt. Täällä on moni tuonut esille vain sen faktan, että kahdesta "hyviä valinnoista tehneellä"-henkilöllä toisella saattaa olla parempi, ja toisella huonompi tuuri elämässä. Kuten täälläkin näet, moni ei hahmota tuurin merkitystä laisinkaan, vaan kiistää sen merkityksen menestyksen kannalta täysin.