Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista
02.05.2021 |
Vuosi sitten korkeakoulutusta valmistuneena näkee hyvin, miten menestyviltä ihmisiltä unohtuu se miten paljon jo pienet erot lähtökohdissa vaikuttavat todennäköisyyteen menestyä. Puhutaan fiksusta rahankäytöstä ja oikeista valinnoista, vaikka tosiasiassa jo lähtökortit ovat olleet erilaisia. Niin sanottu Monopoli-ilmiö, missä alussa enemmän rahaa saanut uskoo voittaneensa pelin hyvän pelisilmän ja onnistuneen strategiansa vuoksi. Tässä teille 2 eri esimerkkiä eri tavoista elää elämää, missä valinnat ovat molemmilla olleet rationaalisia sekä henkilökohtainen panos oman hyvinvointinsa eteen ollut samaa suuruusluokkaa. Vain lähtökohdissa ja tuurissa on ollut eroa.
1. Petri tulee keskiluokkaisesta perheestä, eli ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta saanut ns hyvät eväät elämään. Petri on käynyt koulunsa hienosti, ja valinnut lähteä opiskelemaan alaa missä on perinteisesti hyvä palkkaus. Lisäksi Petrillä on pieni pesämuna n. 15 000€, minkä on saanut perinnöksi isovanhemmiltaan. Valmistumisen jälkeen Petrin opiskelemalla alalla menee edelleen hyvin, ja Petri saa itselleen heti vakituisen työpaikan. Koska Petri on sijoittanut perimänsä 15 000€ jo hyvissä ajoin, on potti nyt noin 25 000€ arvoinen. Vakityön ja sijoitustensa turvin, Petri hankkii itselleen omistusasunnon jo heti 25-vuotiaana maisterina. Täten Petri voi aloittaa varallisuutensa keräämisen jo hyvin nuorena, ja välttyy suuremmalta työelämän aiheuttamalta stressiltä.
2. Petra tulee myös keskiluokkaisesta perheestä, ja on käynyt koulunsa hyvin. Petran isovanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin köyhiä, eli heiltä Petra ei ole saanut suoraa perintöä. Myös Petra haluaa pelata varman päälle ja valitsee turvalliselta tuntuvan alan. Tapahtuu kuitenkin iso muutos teknologiassa, ja päälle iskee korona mikä suistaa Petran varmoina pitämät työmarkkinat kaaokseen. Petra valmistuu suoraan kortistoon. 10 vuoden päästä Petra on edelleen määräaikais- ja nollatuntisopimuskierteessä ja omaan asuntoon kiinni pääseminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta Petra saa vakituisen työpaikan uudelleenkouluttautumisen jälkeen, mutta palkkaus on huonompi. Koska Petralla ei ole alkupääomaa, ja vuokrat ovat kalliita, pitää Petran asua vuokralla ainakin 10 vuotta ennenkuin voi ostaa itselleen pienen yksiön kaupaungin laidalta. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta syö Petran mielenterveyttä, ja hän kokee voivansa huonosti.
Oma tilanteeni ei ole vielä yhtä huono kuin Petran, mutta ärsyttää jatkuva puhe "fiksuista elämänvalinnoista", vaikka kyse on monesti yhtä paljon myös sattumasta. En ottanut esimerkkeihin edes mukaan niitä rajuimpia tapauksia, vaan kyse oli lopulta hyvin pienistä eroista lähtökohdissa. Vaikutus on silti merkittävä.
Ajatuksia?
Kommentit (238)
Ihmiset eivät oikeasti ole kovinkaan hyviä arvioimaan omaa elämäänsä, se on nähty moneen kertaan ja näkee tässäkin ketjussa erinomaisesti.
Se, että on KYENNYT tekemään hyviä valintoja on tuurista ja taustasta pitkälti kiinni. Sinua on lapsena tuettu ja olet saanut traumatta kasvaa ihmisiin ja omiin kykyihisi luottavaksi. Olet ehkä käynyt koulun, jossa on hyvät opettajat ja ilmapiiri niin, että pärjäämisestä ja opiskeluinnosta sinua ei kiusata vaan palkitaan. Vanhemmillasi on ollut aikaa ja taitoja auttaa sinua läksyissä ja kokeisiin luvussa ja he ovat kehuneet sinua opiskeluponnistuksista. Maksaneet sinulle hyviä harrastuksia ja pitäneet kotona yllä ilmapiiriä, jossa asioista keskustellaan monilta kanteilta ja etsitään yhdessä vastauksia mielenkiintoisiin kysymyksiin.
Minulla on ollut tuollainen koti ja lapsuus 1970-80-luvuilla. Ilmankos kirjoitin kuusi laudaturia ja pääsin toivomaani pääaineeseen opiskelijaksi, menestyin opinnoissa ja työssä. Toki olen itsekin tehnyt hyviä ratkaisuja, mutta mikä niitä oli tehdessä, kun pohjat ja taustat toimivat!
Sen sijaan moni syntyy nykyään huonolle alueelle, jossa on huono koulu ja kotona ei tueta mitenkään. Vanhempien rahat menevät juopotteluun ja kenties rahaa ylipäänsä on todella todella vähän työttömyyden tai sairauden takia. Kotona ei puhuta eikä keskustella, lapsen koulunkäyntiä ei tueta.
Koronapandemia on lisännyt tätä eriarvoistumista niin, että osalla lapsista menee aiempaa paremmin ja osalla yhä huonommin.
Se on todella ikävää ja ison yhteiskunnallisen keskustelun paikka.
Ja olen AIVAN SAMAA MIELTÄ AP:N KANSSA, ylimielinen kommentointi tyyliin "minä olen niin erinomainen ja se johtuu vain minun erinomaisuudestani" ei ole realismia eikä auta laisinkaan eriarvoistumisen korjaamisessa - koska se ei tunnusta sitä edes ongelmaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa toinen tosielämän esimerkki, Jussi ja Jaana jotka ovat sisaruksia. Heillä siis on lähtökohtaisesti sama kotikasvatus, varallisuus ja vanhempien kautta tulevat suhteet. Jaana on luonteeltaan ahkera ja tunnollinen, siinä missä Jussi yrittää aina päästä sieltä missä aita on matalin. Kolmekymppisenä Jaana on saanut vakituisen oman alansa työpaikan ja ostanut oman asunnon, kun taas Jussi käy vielä kymmenettä vuotta yliopistoa. Oikeastiko olette sitä mieltä että Jaanalla vain kävi tuuri?
Tiesin jo heti aloituksen laatiessani, että osa meistä ei tule koskaan ymmärtämään mitä kirjoituksellani hain takaa. Toistan nyt tässä vielä: on itsestään selvää, että suurimmalla osalla meistä menetys vaatii oikeasti kovaa työtä ja oikeaa asennetta. Olen lukenut koko ketjun usempaan otteeseen läpi, eikä mielestäni yhdessäkään viestissä ole viitattu siihen, miten osalle menestys on tullut kuin itsestään ilman, että sen eteen olisi joutunut näkemään vaivaa. Eli voit suoraan unohtaa tuon ahkera-Jaana vs. laiska-Jussi-asetelmasi. Kyse oli siitä, että molemmat ovat ahkeria Jaanoja, mutta toisen työmarkkinat ajautuvat kaaokseen juuri valmistumisen kynnyksellä, ja toisen ei. Tiedän tällaisia tapauksia useamman, ja kaikki nämä ahkerat Jaanat ovat esimerkiksi kirjoittaneet E:n ja L:n paperit (sis. pitkät matikat ym.), mutta silti osa ei ole yksinkertaisesti koskaan onnistunut löytämään töitä kovasta yrityksestä huolimatta. Hauskaa kylläkin, näissä kaikki lapset ovat menneet vielä opiskelemaan suurin piirtein samaa alaa. Minua vaaditaan jatkuvasti selittämään kaikenmaailman roskaa asiasta XYZ, mutta miten itse selittäisit tämän? Kaikilla lapsilla samat lähtökohdat ja varhaiset työhistoriat (myyjä, respa tms) ennen kuin tarve olisi ollut työllistyä sille omalle alalle. Sekin, että sattuu törmäämään siellä bileissä juuri siihen tyyppiin kenellä on tarjota vaikka sitä ensimmäistä työpaikkaa on useimmiten tuurista kiinni.
Suurin osa ei tule ymmärtämään, koska mikään työmarkkina tai olosuhde ei aina sorra vain sitä yhtä ainoaa henkilöä.
Tuosta tarinasta on helppo osoittaa väärä valinta ja tietämättömyys eli se, että varhainen työhistoria ei ole omalta alalta. Jos alalta on vaikea työllistyä, töitä pitää olla omaan alaan liityen jo ensimmäiseltä opiskeluvuodelta alkaen. Jos vasta valmistumisen jälkeen alkaa miettiä oman alan töitä, ollaan viisi vuotta myöhässä ja CV on tyhjä. Tuurilla ei ole siis tuossakaan mitään tekoa, eikä suhdanteillakaan, koska harjoittelua saattaa joillakin aloilla joutua tekemään ilmaiseksi.
Olen vähän kateellinen ihmisille ketkä voivat elää pää noin pensaassa ja sepittää asiat aina itselleen suotuisasti. Taas tätä "olisit vain mennyt omanalan töihin jo heti fuksina", ihan niin kuin ne työt vaan otettaisiin ja kaikesta saisi päättää itse. Entä, jos niitä oman alan töitä ei ole fukseille, ei edes kandeille? Enkö juuri sanonut, että kaikilla lapsilla oli samanlainen varhainen työhistoria, eli opintojen ohella on oltu kaupankassoja, respoja ja vartijoita?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko keskustelua. Sekö on elämässä onnistumista, että on iso kivitalo ja iso titteli, iso palkka? Ja toisaalta, jos sitten kun saavuttanut ne kaikki (velaton talo, balettia ja tennistä harrastavat lapset) ja puoliso sairastuu syöpään ja tulee vaikeuksia, niin onko elämä sitten epäonnistunut? Mitä ihmettä?
Suurin osa ihmisistä on tavallisia ihmisiä. Sinäkin hyvin suurella todennäköisyydellä. Suomessa meillä on asiat varsin hyvin. Suomessa myöskin sairastuessa tai muuten elämän kolhiessa ei tarvitse pelätä kuolevansa nälkään kadulla, ei tarvitse pelätä että omat lapset kuolevat nälkään kadulla. Minä säälin vain niitä, jotka syntyvät tavalla tai toisella mahdottomiin olosuhteisiin Suomessa tai muualla, se on surullista ja kauheaa.
Ei tietenkään ole. Mutta jos ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseensa, niin sitten asialle pitää yrittää tehdä jotain. Sitä en vain jaksa kuunnella, kun maataan kotona ja valitetaan kun maailman on niin epäreilu jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Petra on syntynyt turvealan yrittäjän tyttäreksi Honkajoelle, ja Petri perijäksi Ullanlinnaan. Mitä valintoja Petra olisi voinut tehdä sen eteen, että olisi itse saanut valita asuinpaikkansa. Muuttaa nuorena pois, kyllä. Osa niistä tulevaisuuden avainhenkilöistä on kuitenkin saattanut löytyä sieltä Ullanlinnasta jo suoraan Eiran ala-asteelta. Mutta tässäkin Petra vain valitsi huonosti, ja soosoo Petra oma vika, kyllä teillä oli Petrin kanssa ihan samat mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Niin että pieni lapsi toteaa vanhemmilleen "Ei v*ttu minä rupea täällä perähikiällä asumaan kun ei täällä ole kavereita joista on hyötyä, muutetaan vaikka Espooseen" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Niin että pieni lapsi toteaa vanhemmilleen "Ei v*ttu minä rupea täällä perähikiällä asumaan kun ei täällä ole kavereita joista on hyötyä, muutetaan vaikka Espooseen" ?
Voit lähteä aikanaan sieltä perähikiältä muualle opiskelemaan sen sijaan että jäisit sinne surkuttelemaan kohtaloasi. En todellakaan usko että jokaisen tulevaisuus olisi lyöty lukkoon jo 7-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on monta tyypillistä justworld-harhassa elävää "menestyjää". Jännä miten jopa ateistitkin mielellään uskovat johonkin kosmiseen karmaan, silloin kun se hivelee omaa egoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa toinen tosielämän esimerkki, Jussi ja Jaana jotka ovat sisaruksia. Heillä siis on lähtökohtaisesti sama kotikasvatus, varallisuus ja vanhempien kautta tulevat suhteet. Jaana on luonteeltaan ahkera ja tunnollinen, siinä missä Jussi yrittää aina päästä sieltä missä aita on matalin. Kolmekymppisenä Jaana on saanut vakituisen oman alansa työpaikan ja ostanut oman asunnon, kun taas Jussi käy vielä kymmenettä vuotta yliopistoa. Oikeastiko olette sitä mieltä että Jaanalla vain kävi tuuri?
Tiesin jo heti aloituksen laatiessani, että osa meistä ei tule koskaan ymmärtämään mitä kirjoituksellani hain takaa. Toistan nyt tässä vielä: on itsestään selvää, että suurimmalla osalla meistä menetys vaatii oikeasti kovaa työtä ja oikeaa asennetta. Olen lukenut koko ketjun usempaan otteeseen läpi, eikä mielestäni yhdessäkään viestissä ole viitattu siihen, miten osalle menestys on tullut kuin itsestään ilman, että sen eteen olisi joutunut näkemään vaivaa. Eli voit suoraan unohtaa tuon ahkera-Jaana vs. laiska-Jussi-asetelmasi. Kyse oli siitä, että molemmat ovat ahkeria Jaanoja, mutta toisen työmarkkinat ajautuvat kaaokseen juuri valmistumisen kynnyksellä, ja toisen ei. Tiedän tällaisia tapauksia useamman, ja kaikki nämä ahkerat Jaanat ovat esimerkiksi kirjoittaneet E:n ja L:n paperit (sis. pitkät matikat ym.), mutta silti osa ei ole yksinkertaisesti koskaan onnistunut löytämään töitä kovasta yrityksestä huolimatta. Hauskaa kylläkin, näissä kaikki lapset ovat menneet vielä opiskelemaan suurin piirtein samaa alaa. Minua vaaditaan jatkuvasti selittämään kaikenmaailman roskaa asiasta XYZ, mutta miten itse selittäisit tämän? Kaikilla lapsilla samat lähtökohdat ja varhaiset työhistoriat (myyjä, respa tms) ennen kuin tarve olisi ollut työllistyä sille omalle alalle. Sekin, että sattuu törmäämään siellä bileissä juuri siihen tyyppiin kenellä on tarjota vaikka sitä ensimmäistä työpaikkaa on useimmiten tuurista kiinni.
Suurin osa ei tule ymmärtämään, koska mikään työmarkkina tai olosuhde ei aina sorra vain sitä yhtä ainoaa henkilöä.
Tuosta tarinasta on helppo osoittaa väärä valinta ja tietämättömyys eli se, että varhainen työhistoria ei ole omalta alalta. Jos alalta on vaikea työllistyä, töitä pitää olla omaan alaan liityen jo ensimmäiseltä opiskeluvuodelta alkaen. Jos vasta valmistumisen jälkeen alkaa miettiä oman alan töitä, ollaan viisi vuotta myöhässä ja CV on tyhjä. Tuurilla ei ole siis tuossakaan mitään tekoa, eikä suhdanteillakaan, koska harjoittelua saattaa joillakin aloilla joutua tekemään ilmaiseksi.
Olen vähän kateellinen ihmisille ketkä voivat elää pää noin pensaassa ja sepittää asiat aina itselleen suotuisasti. Taas tätä "olisit vain mennyt omanalan töihin jo heti fuksina", ihan niin kuin ne työt vaan otettaisiin ja kaikesta saisi päättää itse. Entä, jos niitä oman alan töitä ei ole fukseille, ei edes kandeille? Enkö juuri sanonut, että kaikilla lapsilla oli samanlainen varhainen työhistoria, eli opintojen ohella on oltu kaupankassoja, respoja ja vartijoita?
Oman alan töihin pitää nähdä vaivaa ja aloittaa ilmaiseksi joillakin aloilla, niin se menee. Kommentoin tätä siltä kantilta, että väitetään kaiken olevan sattumaa. Tuossa on juuri hyvä esimerkki siitä, ettei ole sattumaa. Esimerkiksi yksi nuorempi kaverini teki sekä vartijan töitä että oman alansa töitä, aluksi ilmaiseksi ja sai työpaikan valmistuttuaan. Työpaikkoihin ei valita sattumalta eikä tuurilla, vaan työkokemuksen mukaan.
Olen suorastaan hämmästynyt siitä, ettei tämä asia ole tiedossa, eli että ei juuri mikään akateeminen ammatti työllistä ilman työkokemusta. Ja sitä työkokemusta pitää mieluiten olla jo ennen yliopisto-opintoja, sellaista, joka edes vähän liippaa omaa alaa. Oma alani on tunnetusti vaikeasti työllistävä taideala ja olen ollut töissä omalla alallani 16-vuotiaasta asti, työllistyin gradua kirjoittaessani ja ei puhettakaan, että siihen hommaan olisi päässyt pelkillä maisterin papereilla.
Ja tässä ei kannata vetää hyvät lähtökohdat korttiakaan, koska en ole tuohon vanhemmilta neuvoa saanut. Ja lukionkin maksoin siivoamalla öisin rakennuksia, sen lisäksi että tein oman alani töitä osin ilmaiseksi. Kyllä ne ovat valintoja olleet, ei tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Niin että pieni lapsi toteaa vanhemmilleen "Ei v*ttu minä rupea täällä perähikiällä asumaan kun ei täällä ole kavereita joista on hyötyä, muutetaan vaikka Espooseen" ?
Voit lähteä aikanaan sieltä perähikiältä muualle opiskelemaan sen sijaan että jäisit sinne surkuttelemaan kohtaloasi. En todellakaan usko että jokaisen tulevaisuus olisi lyöty lukkoon jo 7-vuotiaana.
Aivan. Muutin 15-vuotiaana kotoa pois, koska siinä kaupungissa ei ollut alalleni valmistavaa lukiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Kyllä näin on. Itse valitsin ruotsinkielisen perheen syntymäpaikakseni, koska tällöin esim Hankenille pääsee helpommalla kun on kielietu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa toinen tosielämän esimerkki, Jussi ja Jaana jotka ovat sisaruksia. Heillä siis on lähtökohtaisesti sama kotikasvatus, varallisuus ja vanhempien kautta tulevat suhteet. Jaana on luonteeltaan ahkera ja tunnollinen, siinä missä Jussi yrittää aina päästä sieltä missä aita on matalin. Kolmekymppisenä Jaana on saanut vakituisen oman alansa työpaikan ja ostanut oman asunnon, kun taas Jussi käy vielä kymmenettä vuotta yliopistoa. Oikeastiko olette sitä mieltä että Jaanalla vain kävi tuuri?
Tiesin jo heti aloituksen laatiessani, että osa meistä ei tule koskaan ymmärtämään mitä kirjoituksellani hain takaa. Toistan nyt tässä vielä: on itsestään selvää, että suurimmalla osalla meistä menetys vaatii oikeasti kovaa työtä ja oikeaa asennetta. Olen lukenut koko ketjun usempaan otteeseen läpi, eikä mielestäni yhdessäkään viestissä ole viitattu siihen, miten osalle menestys on tullut kuin itsestään ilman, että sen eteen olisi joutunut näkemään vaivaa. Eli voit suoraan unohtaa tuon ahkera-Jaana vs. laiska-Jussi-asetelmasi. Kyse oli siitä, että molemmat ovat ahkeria Jaanoja, mutta toisen työmarkkinat ajautuvat kaaokseen juuri valmistumisen kynnyksellä, ja toisen ei. Tiedän tällaisia tapauksia useamman, ja kaikki nämä ahkerat Jaanat ovat esimerkiksi kirjoittaneet E:n ja L:n paperit (sis. pitkät matikat ym.), mutta silti osa ei ole yksinkertaisesti koskaan onnistunut löytämään töitä kovasta yrityksestä huolimatta. Hauskaa kylläkin, näissä kaikki lapset ovat menneet vielä opiskelemaan suurin piirtein samaa alaa. Minua vaaditaan jatkuvasti selittämään kaikenmaailman roskaa asiasta XYZ, mutta miten itse selittäisit tämän? Kaikilla lapsilla samat lähtökohdat ja varhaiset työhistoriat (myyjä, respa tms) ennen kuin tarve olisi ollut työllistyä sille omalle alalle. Sekin, että sattuu törmäämään siellä bileissä juuri siihen tyyppiin kenellä on tarjota vaikka sitä ensimmäistä työpaikkaa on useimmiten tuurista kiinni.
Suurin osa ei tule ymmärtämään, koska mikään työmarkkina tai olosuhde ei aina sorra vain sitä yhtä ainoaa henkilöä.
Tuosta tarinasta on helppo osoittaa väärä valinta ja tietämättömyys eli se, että varhainen työhistoria ei ole omalta alalta. Jos alalta on vaikea työllistyä, töitä pitää olla omaan alaan liityen jo ensimmäiseltä opiskeluvuodelta alkaen. Jos vasta valmistumisen jälkeen alkaa miettiä oman alan töitä, ollaan viisi vuotta myöhässä ja CV on tyhjä. Tuurilla ei ole siis tuossakaan mitään tekoa, eikä suhdanteillakaan, koska harjoittelua saattaa joillakin aloilla joutua tekemään ilmaiseksi.
Olen vähän kateellinen ihmisille ketkä voivat elää pää noin pensaassa ja sepittää asiat aina itselleen suotuisasti. Taas tätä "olisit vain mennyt omanalan töihin jo heti fuksina", ihan niin kuin ne työt vaan otettaisiin ja kaikesta saisi päättää itse. Entä, jos niitä oman alan töitä ei ole fukseille, ei edes kandeille? Enkö juuri sanonut, että kaikilla lapsilla oli samanlainen varhainen työhistoria, eli opintojen ohella on oltu kaupankassoja, respoja ja vartijoita?
Oman alan töihin pitää nähdä vaivaa ja aloittaa ilmaiseksi joillakin aloilla, niin se menee. Kommentoin tätä siltä kantilta, että väitetään kaiken olevan sattumaa. Tuossa on juuri hyvä esimerkki siitä, ettei ole sattumaa. Esimerkiksi yksi nuorempi kaverini teki sekä vartijan töitä että oman alansa töitä, aluksi ilmaiseksi ja sai työpaikan valmistuttuaan. Työpaikkoihin ei valita sattumalta eikä tuurilla, vaan työkokemuksen mukaan.
Olen suorastaan hämmästynyt siitä, ettei tämä asia ole tiedossa, eli että ei juuri mikään akateeminen ammatti työllistä ilman työkokemusta. Ja sitä työkokemusta pitää mieluiten olla jo ennen yliopisto-opintoja, sellaista, joka edes vähän liippaa omaa alaa. Oma alani on tunnetusti vaikeasti työllistävä taideala ja olen ollut töissä omalla alallani 16-vuotiaasta asti, työllistyin gradua kirjoittaessani ja ei puhettakaan, että siihen hommaan olisi päässyt pelkillä maisterin papereilla.
Ja tässä ei kannata vetää hyvät lähtökohdat korttiakaan, koska en ole tuohon vanhemmilta neuvoa saanut. Ja lukionkin maksoin siivoamalla öisin rakennuksia, sen lisäksi että tein oman alani töitä osin ilmaiseksi. Kyllä ne ovat valintoja olleet, ei tuuria.
Mutta miksi oletat, että niihin palkattomiinkin harjoitteluihin voisi vaan kävellä sisään? Niihinkin saattaa olla edelleen satoja päteviä hakijoita, ja vain yksi palkataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Entä jos elää paikassa, jossa ystäviä ei vain ole (pikkukylä, pienet ikäluokat, suuret etäisyydet) ? Silloin ei satu ystäväksi sitä von Rosenbögeliä, jonka isä voi hommata sen (tässäkin keskustelussa paljon viitatun) ekan harjoittulupaikan tehtaassan...
Kyllä se asuinpaikkakin on valinta.
Kyllä näin on. Itse valitsin ruotsinkielisen perheen syntymäpaikakseni, koska tällöin esim Hankenille pääsee helpommalla kun on kielietu.
Voi taivas. Minun kavereissani on paljon kaltaisiani tavallisista perheistä olevia suomenkielisiä, joista osa meni Ruotsiin yliopistoon, kun ei päässyt ekalla yrityksellä Suomessa. Jos et opi ruotsia, vaikka sitä on koulussa opeteltu, niin miten olet pärjännyt suomenkielisessä yliopistossa, koska sielläkin on ruotsinkielistä tenttikirjallisuutta? Kukaan ei estä suomenkielistä hakemaan ruotsinkieliseen koulutusohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessani olen alkanut ymmärtämään, miksi osa suhtautuu työttömiin niin ilkeästi. Todella moni kuvittelee, että työtön on työtön vain siksi, koska teki vääriä valintoja, vaikka tosiasiassa joukossa on monella myös huonoa tuuria. Ehkä kyse on juuri oman psyykkeen suojelemisesta, että työtön teki huonoja valintoja ja on siksi luuseri, ja koska itse tein pelkkiä hyviä, kauaskatseisia valintoja, niin minusta ei voi koskaan tulla samanlaista luuseria kuin "Petrasta". Kiitos AP, että kirjoitit tärkeästä aiheesta.
Harmi, että ketju on mennyt tällaiseksi jankkaamiseksi. Alussa oli paljon fiksuja puheenvuoroja, mutta nyt tänne käy vaan joku egoonsa säröön saanut Petri kommentoimassa sirpaleisia vastauksia eri kommentteihin.
Sattuman merkitys on ihan kiistaton asia ja se voi aiheuttaa suuren eron kahden yhtä ahkeran välille. Aloituksen tapauksessa ei kuitenkaan ole mitään niin huonoa epäonnea etteikö järkevillä valinnoilla saisi hyvin suurella todennäköisyydellä asuntorahoja kasaan, jos sitä pitää jonain tavoitteena. Petra ei selvästi edes yritä tehdä mitään järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani olen alkanut ymmärtämään, miksi osa suhtautuu työttömiin niin ilkeästi. Todella moni kuvittelee, että työtön on työtön vain siksi, koska teki vääriä valintoja, vaikka tosiasiassa joukossa on monella myös huonoa tuuria. Ehkä kyse on juuri oman psyykkeen suojelemisesta, että työtön teki huonoja valintoja ja on siksi luuseri, ja koska itse tein pelkkiä hyviä, kauaskatseisia valintoja, niin minusta ei voi koskaan tulla samanlaista luuseria kuin "Petrasta". Kiitos AP, että kirjoitit tärkeästä aiheesta.
Minä taas alan ymmärtää, että moni on työtön siksi että on onnistunut selittämään itselleen sen johtuvan ainoastaan huonosta tuurista. Taatusti silloin psyyke kestääkin paremmin antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa toinen tosielämän esimerkki, Jussi ja Jaana jotka ovat sisaruksia. Heillä siis on lähtökohtaisesti sama kotikasvatus, varallisuus ja vanhempien kautta tulevat suhteet. Jaana on luonteeltaan ahkera ja tunnollinen, siinä missä Jussi yrittää aina päästä sieltä missä aita on matalin. Kolmekymppisenä Jaana on saanut vakituisen oman alansa työpaikan ja ostanut oman asunnon, kun taas Jussi käy vielä kymmenettä vuotta yliopistoa. Oikeastiko olette sitä mieltä että Jaanalla vain kävi tuuri?
Tiesin jo heti aloituksen laatiessani, että osa meistä ei tule koskaan ymmärtämään mitä kirjoituksellani hain takaa. Toistan nyt tässä vielä: on itsestään selvää, että suurimmalla osalla meistä menetys vaatii oikeasti kovaa työtä ja oikeaa asennetta. Olen lukenut koko ketjun usempaan otteeseen läpi, eikä mielestäni yhdessäkään viestissä ole viitattu siihen, miten osalle menestys on tullut kuin itsestään ilman, että sen eteen olisi joutunut näkemään vaivaa. Eli voit suoraan unohtaa tuon ahkera-Jaana vs. laiska-Jussi-asetelmasi. Kyse oli siitä, että molemmat ovat ahkeria Jaanoja, mutta toisen työmarkkinat ajautuvat kaaokseen juuri valmistumisen kynnyksellä, ja toisen ei. Tiedän tällaisia tapauksia useamman, ja kaikki nämä ahkerat Jaanat ovat esimerkiksi kirjoittaneet E:n ja L:n paperit (sis. pitkät matikat ym.), mutta silti osa ei ole yksinkertaisesti koskaan onnistunut löytämään töitä kovasta yrityksestä huolimatta. Hauskaa kylläkin, näissä kaikki lapset ovat menneet vielä opiskelemaan suurin piirtein samaa alaa. Minua vaaditaan jatkuvasti selittämään kaikenmaailman roskaa asiasta XYZ, mutta miten itse selittäisit tämän? Kaikilla lapsilla samat lähtökohdat ja varhaiset työhistoriat (myyjä, respa tms) ennen kuin tarve olisi ollut työllistyä sille omalle alalle. Sekin, että sattuu törmäämään siellä bileissä juuri siihen tyyppiin kenellä on tarjota vaikka sitä ensimmäistä työpaikkaa on useimmiten tuurista kiinni.
Suurin osa ei tule ymmärtämään, koska mikään työmarkkina tai olosuhde ei aina sorra vain sitä yhtä ainoaa henkilöä.
Tuosta tarinasta on helppo osoittaa väärä valinta ja tietämättömyys eli se, että varhainen työhistoria ei ole omalta alalta. Jos alalta on vaikea työllistyä, töitä pitää olla omaan alaan liityen jo ensimmäiseltä opiskeluvuodelta alkaen. Jos vasta valmistumisen jälkeen alkaa miettiä oman alan töitä, ollaan viisi vuotta myöhässä ja CV on tyhjä. Tuurilla ei ole siis tuossakaan mitään tekoa, eikä suhdanteillakaan, koska harjoittelua saattaa joillakin aloilla joutua tekemään ilmaiseksi.
Olen vähän kateellinen ihmisille ketkä voivat elää pää noin pensaassa ja sepittää asiat aina itselleen suotuisasti. Taas tätä "olisit vain mennyt omanalan töihin jo heti fuksina", ihan niin kuin ne työt vaan otettaisiin ja kaikesta saisi päättää itse. Entä, jos niitä oman alan töitä ei ole fukseille, ei edes kandeille? Enkö juuri sanonut, että kaikilla lapsilla oli samanlainen varhainen työhistoria, eli opintojen ohella on oltu kaupankassoja, respoja ja vartijoita?
Oman alan töihin pitää nähdä vaivaa ja aloittaa ilmaiseksi joillakin aloilla, niin se menee. Kommentoin tätä siltä kantilta, että väitetään kaiken olevan sattumaa. Tuossa on juuri hyvä esimerkki siitä, ettei ole sattumaa. Esimerkiksi yksi nuorempi kaverini teki sekä vartijan töitä että oman alansa töitä, aluksi ilmaiseksi ja sai työpaikan valmistuttuaan. Työpaikkoihin ei valita sattumalta eikä tuurilla, vaan työkokemuksen mukaan.
Olen suorastaan hämmästynyt siitä, ettei tämä asia ole tiedossa, eli että ei juuri mikään akateeminen ammatti työllistä ilman työkokemusta. Ja sitä työkokemusta pitää mieluiten olla jo ennen yliopisto-opintoja, sellaista, joka edes vähän liippaa omaa alaa. Oma alani on tunnetusti vaikeasti työllistävä taideala ja olen ollut töissä omalla alallani 16-vuotiaasta asti, työllistyin gradua kirjoittaessani ja ei puhettakaan, että siihen hommaan olisi päässyt pelkillä maisterin papereilla.
Ja tässä ei kannata vetää hyvät lähtökohdat korttiakaan, koska en ole tuohon vanhemmilta neuvoa saanut. Ja lukionkin maksoin siivoamalla öisin rakennuksia, sen lisäksi että tein oman alani töitä osin ilmaiseksi. Kyllä ne ovat valintoja olleet, ei tuuria.
Mutta miksi oletat, että niihin palkattomiinkin harjoitteluihin voisi vaan kävellä sisään? Niihinkin saattaa olla edelleen satoja päteviä hakijoita, ja vain yksi palkataan.
En ole olettanut sellaista. Ikävä kyllä elämässä kaikki vaatii ponnistelua ja välillä sattumakin puuttuu peliin, mutta on järjetöntä väittää kaiken olevan kiinni tuurista. Jos rehellisesti katsoo omaa elämäänsä, niin sieltä löytyvät ne kohdat, joissa väärä valinta on tehty. Ei ollut tietoa, ei ollut tukea, oli joku ongelma, ei ole kaikki yrityksestäkään kiinni, mutta on järjetöntä väittää kaiken olevan kiinni sattumasta.
Mutta onhan yliopistossa paljon sellaisia, jotka eivät osaa urasuunnittelua tehdä. Silloin se työllistyminen on vaikeaa, kun aina löytyvät ne, joilla on oman alan työkokemusta jo nuoresta. Opiskelin toisen tutkinnon myös, nyt oli jo urasuunnittelua tarjolla opiskelijoille. Toivottavasti sitä käytetään.
Itse olen valinnut nuo koulutus ja urapolkuasiat onnistuneesti (taidolla, tiedolla, ahkeruudella ja tuurilla). Lisäksi sain isovanhemmiltani samaa kokoluokkaa olevan perinnön kuin esimerkin Petri. Talous on melko turvattu nyt yli 40-vuotiaana. Silti elämääni on mahtunut niin paljon myös epäonnea ja raskaita asioita, että olen ollut nyt jo yli puolivuotta sairauslomalla vaikean masennuksen vuoksi. Että kyllä se epäonni voi Petriinkin osua, vaikka ura/taloudellinen tilanne olisikin hyvä. Elämässä on aika paljon muutakin kuin raha ja työ. Vaikka myönnän, että on "hauskempaa" sairastaa masennusta taloudellisesti turvassa kuin köyhänä.
Suurin osa ei tule ymmärtämään, koska mikään työmarkkina tai olosuhde ei aina sorra vain sitä yhtä ainoaa henkilöä.
Tuosta tarinasta on helppo osoittaa väärä valinta ja tietämättömyys eli se, että varhainen työhistoria ei ole omalta alalta. Jos alalta on vaikea työllistyä, töitä pitää olla omaan alaan liityen jo ensimmäiseltä opiskeluvuodelta alkaen. Jos vasta valmistumisen jälkeen alkaa miettiä oman alan töitä, ollaan viisi vuotta myöhässä ja CV on tyhjä. Tuurilla ei ole siis tuossakaan mitään tekoa, eikä suhdanteillakaan, koska harjoittelua saattaa joillakin aloilla joutua tekemään ilmaiseksi.