Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista
02.05.2021 |
Vuosi sitten korkeakoulutusta valmistuneena näkee hyvin, miten menestyviltä ihmisiltä unohtuu se miten paljon jo pienet erot lähtökohdissa vaikuttavat todennäköisyyteen menestyä. Puhutaan fiksusta rahankäytöstä ja oikeista valinnoista, vaikka tosiasiassa jo lähtökortit ovat olleet erilaisia. Niin sanottu Monopoli-ilmiö, missä alussa enemmän rahaa saanut uskoo voittaneensa pelin hyvän pelisilmän ja onnistuneen strategiansa vuoksi. Tässä teille 2 eri esimerkkiä eri tavoista elää elämää, missä valinnat ovat molemmilla olleet rationaalisia sekä henkilökohtainen panos oman hyvinvointinsa eteen ollut samaa suuruusluokkaa. Vain lähtökohdissa ja tuurissa on ollut eroa.
1. Petri tulee keskiluokkaisesta perheestä, eli ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta saanut ns hyvät eväät elämään. Petri on käynyt koulunsa hienosti, ja valinnut lähteä opiskelemaan alaa missä on perinteisesti hyvä palkkaus. Lisäksi Petrillä on pieni pesämuna n. 15 000€, minkä on saanut perinnöksi isovanhemmiltaan. Valmistumisen jälkeen Petrin opiskelemalla alalla menee edelleen hyvin, ja Petri saa itselleen heti vakituisen työpaikan. Koska Petri on sijoittanut perimänsä 15 000€ jo hyvissä ajoin, on potti nyt noin 25 000€ arvoinen. Vakityön ja sijoitustensa turvin, Petri hankkii itselleen omistusasunnon jo heti 25-vuotiaana maisterina. Täten Petri voi aloittaa varallisuutensa keräämisen jo hyvin nuorena, ja välttyy suuremmalta työelämän aiheuttamalta stressiltä.
2. Petra tulee myös keskiluokkaisesta perheestä, ja on käynyt koulunsa hyvin. Petran isovanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin köyhiä, eli heiltä Petra ei ole saanut suoraa perintöä. Myös Petra haluaa pelata varman päälle ja valitsee turvalliselta tuntuvan alan. Tapahtuu kuitenkin iso muutos teknologiassa, ja päälle iskee korona mikä suistaa Petran varmoina pitämät työmarkkinat kaaokseen. Petra valmistuu suoraan kortistoon. 10 vuoden päästä Petra on edelleen määräaikais- ja nollatuntisopimuskierteessä ja omaan asuntoon kiinni pääseminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta Petra saa vakituisen työpaikan uudelleenkouluttautumisen jälkeen, mutta palkkaus on huonompi. Koska Petralla ei ole alkupääomaa, ja vuokrat ovat kalliita, pitää Petran asua vuokralla ainakin 10 vuotta ennenkuin voi ostaa itselleen pienen yksiön kaupaungin laidalta. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta syö Petran mielenterveyttä, ja hän kokee voivansa huonosti.
Oma tilanteeni ei ole vielä yhtä huono kuin Petran, mutta ärsyttää jatkuva puhe "fiksuista elämänvalinnoista", vaikka kyse on monesti yhtä paljon myös sattumasta. En ottanut esimerkkeihin edes mukaan niitä rajuimpia tapauksia, vaan kyse oli lopulta hyvin pienistä eroista lähtökohdissa. Vaikutus on silti merkittävä.
Ajatuksia?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle osui työmarkkinoilla aina huono tuuri. Vaikka nuorena opiskelin ja sain työpaikkoja, niin ne olivat sijsisuuksia, jotka eivät poikineet mitään enempää. Loppuivat aikanansa ja sitten piti hakea taas uusi.
Jostakin kummallisesta syystä kelpasin hyvin sijaiseksi, minusta jopa pidettiin mutta vakipaikkaa en saanut millään vaikka kuinka hain ja yritin.
Lopulta väsyin, luovutin ja jäin kotiäidiksi.
Ei tuossakaan tuurista ole kyse, vaan työelämän syrjivistä rakenteista.
Niin. En varsinaisesti pidä sitä omana syynäni lainkaan sillä menin joka ikiseen työpaikkaan mihin vain pääsin ja yritin parhaani ja toivoin, että jospa se vakivaikka tulisi nyt tästä.
Niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Kun ikää alkoi tulla lisää sijaisuudetkin vähentyivät. Lopulta ei tullut enää niitäkään.
Kenen syy se sitten on, että et ole hyvä työntekijä? Hyvä pidetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat pienituloisia mutta silti äitini halusi ostaa minulle Helsingistä yksiön, jotta voisin keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen. Lisäksi äitini maksoi minulle valmennuskursseja, fysiikan ja kemian yksityisopetusta, kävin monen fysiikan opettajan kotona saamassa yksityistunteja. Vanhempani eivät osanneet opettaa minulle lukion fysiikkaa ja kemiaa.
Kun opiskelin yliopistossa, äitini osti minulle kalliita oppikirjoja. Ikinä en olisi päässyt haluamaani tiedekuntaan ilman äitini tukea. Aika monta kevättä olin vailla tuloja, kun luin pääsykokeisiin.
Ei sinun äitisi kovin köyhä ollut, jos osti asunnon Helsingistä ja kalliita kirjoja.
Vanhempani olivat pienituloisia ja nykyään he ovat pienituloisia eläkeläisiä (äidin nettoeläke 1500 euroa/kk; isän nettoeläke 1400 euroa/kk) mutta he ovat eläneet säästeliäästi aina- molemmat olivat sota-ajan lapsia. Heillä oli varaa ostaa minulle yksiö Helsingistä, koska meillä elettiin todella pihisti, kun olin lapsi. Ja sen takia äitini kannusti minua opiskelemaan yliopistosta HYVÄPALKKAISEN ammatin.
Kirjoitukseni pointti olikin, että ilman äitini rahallista tukea, minulla ei olisi nykyään hyväpalkkaista yliopistotutkintoa. En olisi pystynyt keskittymään opintoihin jossakin soluasunnossa. Ei minulla olisi ollut rahaa valmennuskursseihin tai yksityisiin kemian tunteihin. Halusin tenttikirjat omiksi, jotta pystyin tekemään niihin merkintöjä.
Kirjoitukseni toinen pointti on se, että en ymmärrä, miksi osa hyvätuloisista vanhemmista ei tue aikuisia lapsiaan rahallisesti, jotta nämä pääsisivät elämässä alkuun. Nyt vanhempieni ei tarvitse enää antaa rahaa minulle koskaan, olen omillani.
Sinun mielestäsi vanhempien pitää kituuttaa ja säästää kaikki rahansa lapsilleen. Minun mielestäni vanhemmat saavat nauttia elämästään juuri niin kuin haluavat. Heidän elämänsä tarkoitus ei voi olla elää niin niukasti kuin mahdollista, jotta kaikki liikenevät rahat joutavat jälkipolville. Ḱuulostat hyvin itsekkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle osui työmarkkinoilla aina huono tuuri. Vaikka nuorena opiskelin ja sain työpaikkoja, niin ne olivat sijsisuuksia, jotka eivät poikineet mitään enempää. Loppuivat aikanansa ja sitten piti hakea taas uusi.
Jostakin kummallisesta syystä kelpasin hyvin sijaiseksi, minusta jopa pidettiin mutta vakipaikkaa en saanut millään vaikka kuinka hain ja yritin.
Lopulta väsyin, luovutin ja jäin kotiäidiksi.
Ei tuossakaan tuurista ole kyse, vaan työelämän syrjivistä rakenteista.
Niin. En varsinaisesti pidä sitä omana syynäni lainkaan sillä menin joka ikiseen työpaikkaan mihin vain pääsin ja yritin parhaani ja toivoin, että jospa se vakivaikka tulisi nyt tästä.
Niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Kun ikää alkoi tulla lisää sijaisuudetkin vähentyivät. Lopulta ei tullut enää niitäkään.Kenen syy se sitten on, että et ole hyvä työntekijä? Hyvä pidetään.
Aika pahasti sanottu.
Oletko sitä mieltä, että kaikki työttömät ovat työttömiä siksi, että ovat huonoja työntekijöitä?
Oletko sinäkin kun jäät työttömäksi?
Aina ei ole kyse omista valinnoista, mutta usein on.
Olen vain huomannut, että hyvin tyypillisesti syytetään ulkoisia olosuhteita omasta tilanteesta. Totta kai se on niin tiettyyn rajaan saakka. Mutta monet jäävät märehtimään tilanteeseen. He eivät osaa nähdä muita mahdollisuuksia, tai eivät uskalla ryhtyä uuteen mahdollisuuteen. Sen sijaan energiaa käytetään hallituksen ja kapitalistien haukkumiseen ym.
Monta kertaa on niin, että aktiivinen ja yritteliäs löytää uusia väyliä elämäänsä. Hyvä esimerkki on Alfa TV haastattelu, jossa Maria Guzenina kertoi mielipiteitään elämästä: "pitää uskaltaa tehdä valintoja".
Semmoinenkin sanonta on, että onni suosii hyvin valmistautunutta.
Ajatuksia?
Yritä kovemmin ja keskity omaan elämääsi ja lopeta muiden tuijottaminen.
Itse en saanut miljoonaomaisuuden omistavilta vanhemmiltani mitään paitsi häätöpaperin jolla pääsin aikoinaan HOASin kämppään. Olen silti menestynyt, nähnyt ja kokemut paljon ja saanut hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen 95 vuotisjuhlan kunniaksi oli Helsingin-Sanomien kuukausiliitteessä aikoinaan julkaistu artikkeli jossa esiteltiin millaista suomalaisten elämä olisi silloin kun Suomi täyttää 100 vuotta. Pidin sitä utopistisena ja voimakkaasti keskiluokkaisena mikä näkyi siinä että jutussa kaikki ihmiset tekivät tietotöitä etänä kotoa, työelämä oli voimakkaasti naispainotteista ja uusissa asunnoissa ei ollut keittiöitä kun Amazonin robotti toi ruokalähetykset ovelle ja uberkuskit olivat korvanneet bussiliikenteen. Kun annoin Hesarin jutusta kommenttia, varsinkin siitä millaisia vaikutuksia näillä jutussa kerrotulla asioilla olisi niille jotka eivät pärjäisi niin hyvin, niin sain vastaukseksi että jutun artikkelin tarkoitus ei ole koskea huono-osaisi vaan kannustaa ihmisiä pärjäämään. Jutun kirjoittanut tulevaisuuden tutkija ei myöskään uskonut että Suomessa enää olisi 5 vuoden päästä vähäosaisuutta siinä määrin että se olisi enää merkittävää vaan se olisi pitkälti jo siinä vaiheessa voitettu. Nyt siitä on jo 4 vuotta kun Suomi täytti 100 eikä maailma ole Suomessa sellainen kuten tämä tulevaisuudentutkija jutussaan utopistisesti kuvaili. Suomessa ei ole edes niitä Starbucks kahviloita, Targetin marketteja ja Amazonin kuriireita joista silloin haaveiltiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on joitain erittäin epäonnistuneita vanhoja sananlaskuja, pahimmasta päästä "jokainen on oman onnensa seppä". Minulle on käynyt monen asian suhteen hyvin jo lähtökohtaisesti: olen monilahjakas, huolimatta onnettomuuksista hyvä terveys, kaksi tutkintoa järkevässä ajassa tehtynä, erinomaiset tulot. Olen siis saanut hyvän alasimen ja mainion lekan lisäksi taidot käyttää noita.
On paha takoa omaa onnea jos on huono vasara tai alasin puuttuu kokonaan.
Toki onnelle pitää antaa tilaisuuksia - kannattaa aina yrittää painaa eteenpäin. Jotakin voi löytyä, mutta takuuta siitä ei ole vaikka kuinka takoisi...
Lainaan omaa postaustani, kun en malta olla mainitsematta sitä toisen suuntaista epäonnistunutta sananlaskua. "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" on myös epäonnistunut, sillä melkein aina voi yrittää ylöspäin - se sitten onnistuuko kuusen latvaan pääseminen on kokonaan toinen asia, jossa valinnat mutta erityisesti sattuma ja onni näyttelevät suurta osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta. Itse huonoista oloista (väkivaltainen lapsuus köyhässä alkoholistiperheessä) lähtöisin olevana jouduin muuttamaan pois kotoa jo alaikäisenä ilman säästöjä halvimpaan vuokramurjuun mitä löytyi. Sain tietää vasta siinä vaiheessa, että huoltaja oli tilaillut nimelläni kaikenlaista krääsää lindorffin kirjeen tupsahtaessa postiluukusta. Hyvä alku elämälle. Siinä sitten piti pohtia miten maksan velat opintotuesta ja elatustuesta jonka sain itselleni viimeisenä vuotena. Onneksi velka ei ollut kuin muutaman tonnin ja tajusin ammattikouluopintojen puolessa välissä, että saan täydet toimeentulotuet, koska opintolainaanhan en ollut oikeutettu. Niistä rahoista sitten makselin velkaa pois. Tässä vain esimerkki siitä miten erilaisen lähtökohdan sain taloudellisessa mielessä. Henkisesti olin tietenkin ihan rikki minkä takia opinnot hieman takkusi ja olin jopa sairaslomalla. Edelleen oirehdin ja käyn vain osa-aikatöissä. Rahat menee sentään oman asuntolainan lyhentämiseen, että sinänsä asia kannaltani on ok.
Olen pahoillani. Olen itsekin alkoholistiperheen lapsi. Joku kertoi tässä ketjussa aiemmin, että meni 15-vuotiaana töihin ja säästi. Minä hautasin vanhempani 15-vuotiaana, hän tappoi itsensä silmieni edessä. Sitä ennen valvoin yöt kuunnellen riitelyä ja kännisekoilua ja yritin pitää pikkusisaruksistani huolta. Pienellä paikkakunnalla ei kyllä töitä olisi ollutkaan. Ainoat paikat meni suhteilla eikä suoraan sanottuna työ ollut tuolloin mielessä. Isovanhempia ei ole, vanhemmaltani ei jäänyt perintöä. Lisäksi minulla on adhd, joka todettiin vasta 30-vuotiaana. Mainitsen tämän siksi, että kaikesta siitä sisukkuudesta, tunnollisuudesta ja yrittämisestä huolimatta adhd on vaikuttanut valtavasti opintoihini tai lähinnä siihen, etten ole pystynyt niitä aiemmin suorittamaan. Mielenterveys meni jo lapsuudessa. Näihin en voinut vaikuttaa.
Sen sijaan koen, että olen ollut monin tavoin myös onnekas. Opin nopeasti ja älykkyys on auttanut opinnoissa ja elämässä. Pelkkää tuuria. Löysin mielettömän hyvän terapeutin tutun suosituksesta. Pelkkää tuuria. Minulla on mahtavia ystäviä ja hyvä puoliso. Vaikka suhteiden luonti on myös itsestä kiinni, heidän tapaamisensa pelkkää tuuria. Hain opiskeluaikoina (toistaiseksi ainoa ammatti, yritetty kyllä monenlaista) töitä ja pääsin. Hakijoita perusduunarihommaan yli 30. Pelkkää tuuria, koska jostain syystä tykästyivät minuun. Jne. Vaikka itse yrittäisi kuinka paljon eikä antaisi periksi niin elämä on todella monella tavalla myös tuurista kiinni. Oikeastaan ainoita asioita, jotka ovat 100 % itsestä kiinni on se, miten elämään suhtautuu. Ja siihenkin monet tarvitsevat ulkopuolista, esimerkiksi terapeutin apua. Kun lähtee tällaisista lähtökohdista elämään, on välillä aika turhauttavaa kuunnella miten täällä menestyy, kun on vaan tarpeeksi ahkera, sisukas ja tekee oikeita ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kukaan ei tullut mulle lapsena selittämään näin masentavaa settiä mitä koko ketju pääasiassa on. Opettavatko nämä lapsilleen samanlaisen arvomaailman? Olen saanut hyvän kasvatuksen, missä kannustettiin uskomaan omiin mahdollisuuksiin, se on paljon parempi kuin raha.
Eihän nämä poissulje toisiaan. Kyllä meilläkin lasta kannustetaan uskomaan itseensä, mutta samaan aikaan tiedostan sen, että ihmisten lähtökohdat voivat olla todella erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoja ei arvota lottokoneesta, itse valitaan minkälaisista ihmisistä kiinnostuu.
Vierailija kirjoitti:
Heh, minäkin olin väkivaltaisen juopon lapsi, yksi luokka lukiossa tuli tuplattuakin kun kotona oli kaaos, ei ruokaa, ei puhtaita vaatteita tms.
Mutta minusta tulikin juristi juuri siksi, halusin pois niistä oloista ja ihan toisenlaisen elämän, ja ne myös sain. Hyvän perheen, hyvän työn.
Huonoa onnea on, ettei pääse näyttämään taitojaan työnantajille, kun ei saa sitä ekaa työtä. Omaa aikaansaannosta on se, ettei työnantaja halua jatkaa työsuhdetta, siis kukaan niistä monista joille on kykynsä päässyt näyttämään.
Hienoa. Kai silti ymmärrät, että kyse on monien asioiden summasta. Jollain voi olla kannustava ope. Pääsee sijaiskotiin, joku sukulainen saattaa huolehtia. Synnynnäinen temperamentti, tuleeko mt-ongelmia, normaaliäly jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen syy se sitten on, että et ole hyvä työntekijä? Hyvä pidetään.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minä tiedän olevani hyvä työntekijänä. Olen kiertävä sijainen. Saan paljon hyvää palautetta ja uskoin monta vuotta, että tämä tulee avaamaan vakipaikan. Nyt olen joutunut toteamaan, että näinhän ei ole. Ensinnäkään työntekijät eivät päätä vakituisia ja toisekseen teen ns. suorittavaa työtä, johon on helppo palkata halvempi ulkomaalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen syy se sitten on, että et ole hyvä työntekijä? Hyvä pidetään.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minä tiedän olevani hyvä työntekijänä. Olen kiertävä sijainen. Saan paljon hyvää palautetta ja uskoin monta vuotta, että tämä tulee avaamaan vakipaikan. Nyt olen joutunut toteamaan, että näinhän ei ole. Ensinnäkään työntekijät eivät päätä vakituisia ja toisekseen teen ns. suorittavaa työtä, johon on helppo palkata halvempi ulkomaalainen.
Niinpä. Ei se ole niin yksinkertaista, että hyvä työntekijä pidetään aina.
Monet työnantajat tekevät jo alunperin määräaikaisen sopimuksen, että työntekijästä pääsee eroon kun työn tarve vähenee. Oli se ollut hyvä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sen huonoksi osoittautuneen ihmisen sitten pitäisi tehdä? Jos ei kelpaa kenellekään työntekijäksi vaikka kuinka yrittää? Mennä junan alle vai?
Sitäkö te mollaajat todella haluaisitte? Johan meillä nyt its areita tehdään tosi paljon. Vieläkö lisää olette vailla?
Jos ne parhaat työntekijät saisivat töitä, ei tulisi virheitä, ei kavalluksia, ei olisi kiusaamista...miten te ihmiset voitte olla sokeita sille, että työelämässä tehdään paljon huonoja rekryja.
Vierailija kirjoitti:
Femakkoininää.
Ihanko SATTUMALTA esimerkin huono-onninen on "Petra"?
Vai olisiko ennemmin siksi, kun Petri ja Petra kuulostaa hyvin samalta? Samoin kuin Maija ja Matti.
Olisivat voineet olla myös Maija ja Matti. Se, että juuri miespuolisella hahmolla kävi hyvä tuuri ei kuitenkaan ole täysin sattumaa, sillä uskon, että se kuvaa todellisuutta paremmin, varsinkin työelämässä. AP
Hyvä ettet pidä, koska sitä se ei ole. Rakenteelliset tekijät ovat iso syy pitkäaikaistyöttömyyteen. Tuuri ja sattuma selittävät hyvin pienen osan ihmisen elämästä, ellei sitten oteta niin laajaa kulmaa, että geenit määräävät kaiken, mikä yksilön kannalta on sattumaa.
Se joka vertailee itseään muihin ja jutuista näkee, ettei ota mitään vastuuta omista valinnoistaan ja siitä miten oma elämä meni on vain kateellinen. Se on hankala juttu, koska se voi olla ihan koko elämää määrittävä marttyyriasenne. "Minua kohdellaan aina väärin!"