"Eipä tarvitse tehdä isyystestiä, kun lapsi näyttää isältään"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itehän näytän ihan isäni veljeltä enkä isältäni, isän veljen lapset näyttävät minulta/minä menisin heidän sisaruksena, mutta kyllä isäni on isäni (dna-testit tehty muista syistä kuin epäilyksestä isyydestä, mutta samalla varmistu sekin), jonka kanssa äitini on naimisissa. Ihan hauskaa hupia ollu läpi elämän, ainoastaan äitini ei pidä siitä, kun on asiasta vitsailtu.

Äidistäsi ei ehkä ole hauskaa tuollainen "hupi".

Ehkä ajattelee raskausajan vaivojaan ja synnytystuskiaan sinua tehdessään aina kun saa kuulla moista p*skaa. En viitsisi sinuna loukata äitiäsi enkä antaisi muidenkaan sitä tehdä, kun kerran tiedät, että loukkaa. - Ellei sitten suhteenne ole muutenkin huonolla tolalla.

Suhteemme äitiimme on läheinen, lämmin ja huumorintajuinen, eikä raskauskaan ollut työtä ja tuskaa vaan rutiinia kuulema (neljäs, koupus, olen), kiitos kysymästä. Edelleen näemme päivittäin, 35 vuotta syntymäni jälkeen - asumme niin lähekkäin, että toinen kuulee jos pihalta huutaa huomenia. Emmekä tietenkään aamusta iltaan vitsailleet asiasta, eikä vitsi ollut mitenkään sellainen, että "erehtyikö muori veljestä" tms. hänelle kohdistettu! Ehkä kerran viidessä vuodessa pikaisesti naurettiin, että teillä on sedän kanssa samanlainen nenä. Äitimme ei ole ärhäkkä Justiina, vaan huumorintajuinen ihminen, joka ei ole asian tiimoilta pitänyt mykkäkoulua tai erolla uhkaillut, vaikka kyseinen huumori ei uponnutkaan. Koska nykyään olen ihan äitini kaksoisolento ja isän puolen suvun piirteet ovat väistyneet, vitsi itsessäänkin vanheni jo 10 vuotta sitten. Äitimme sanoja lainaten - "ei elämä ole vakavaa, ellei siitä tee sitä"! 

Jos ei ole sanojan kanssa tosi läheinen ja rankkaa ja mustaa huumoria ennenkään yhdessä viljelty, niin tuollaiset kommentit ovat vain ja ainoastaan typeriä, eikä niitä unohda. Ei ole sukulaisten asia vitsailla noin herkällä aiheella.