Ylipainoisten lasten äiti rutisee Iltalehdessä

Jotenkin jäi vielä kyllä mietityttämään toi liikunnanohjaajan kritisointi. Onkohan se yleistäkin, että ne vanhemmat, jotka nostavat kädet pystyyn lapsensa syömisten kohdalla myös ylipäänsäkin ajattelevat niin, ettei lapselta saa vaatia mitään, mikä olisi vaikeaa tai epämukavaa? Että aina pitäisi olla kivaa ja helppoa ja ainoa palkinto on välitön palkinto. Ponnistelemisella ja pitkäjänteisyydellä tai epämukavuuden hetkellisellä sietämisellä ei ole sijaa.

Tulipa vaan mieleen. Jotenkin sopisi niin hyvin siihen ajatukseen hyvän mielen hakemisesta karkkipussista tuo tietynlainen kaiken ei-täysin-kivan välttely.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä hän sanoo niistä jumppaliikkeeistä saattaa olla totta. Itsekin joskus teininä menin lihaville tarkoitettuun jumppaan ja siellä osa liikkeistä oli aivan mahdottomia. En edes pystynyt taipumaan kaikkiin asentoihin tai kannattelemaan painoani yhdessä lankutusta muistuttavassa asennossa.

Näin käy kun hoikat ihmiset suunnittelee jumppaohjelman lihaville. Ja se ei ainakaan kannusta jatkamaan. Itsekin lopetin sen ja menin mieluummin uimaan. Vesijuoksu oli hyvä liikuntamuoto minulle.

Tykkäsin eräästä lihavasta vetäjästä aikuisiällä, kun hän tajusi läskin rajoitteet, ja osasi ohjata tekemään liikkeet toisin. Minkä kokemuksen vuoksi kannustankin palkkaamaan myös lihavia vetäjiä ja trainereitä.

Eniten ihmetytti se, että vanhemmat eivät muka voisi kontrolloida kouluikäisten kaupassakäyntiä. Meillä on selvät säännöt, että kaupassa saa käydä kerran viikossa, ja tämä tapahtuu perjantaina koulun jälkeen. Poika 13v. tietää, että seuraan ja näen kyllä hänen tilitatahtumistaan, jos säännöissä ei pysytä. Sitten lähtee maksukortti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri tuollainen kouluttamaton ja norsun kokoinen äiti. Sen verran oli järkeä päässä, että tajusin olla puuttumatta lapsen syömisiin. En pakottanut syömään enempää kuin vatsa veti enkä kieltänyt ruokaa silloin kun oli nälkä. Ja kun lapsesta syöminen oli tylsää, ei minua haitannut että lapsi ramppasi siinä pöydässä ees taas syömässä lusikallisen kerrallaan, kunhan söi. Herkkuja ei säännöstelty, kun nähtiin, että lapsi osaa itsekin säännöstellä. Joulusuklaat riittivät hänellä pitkälle kevääseen.

Jossain vaiheessa lapsi huomasi, että koulusta kotiin tullessa tulee liian helposti kipaistua R-kioskilta jotain pientä namia. Ihan itse hän siihen ratkaisunkin keksi ja alkoi kulkea eri reittiä ja kiersi R-kioskin kaukaa.

ADHD-diagnoosin hän sai vasta 20-vuotiaana. Vielä lukiossa pärjäsi hienosti, mutta korkeakoulussa ja aikuiselämässä alkoi olla jo vaikeuksia, mitä ei älykkyydellä pystynyt enää kompensoimaan. Itse sain diagnoosin 50-vuotiaana ja tämä selittää kyllä aika paljon miksi itseltänikin jäi korkeakoulu kesken ja myöhemmin opiskelin AMK-tutkinnon, joka on minulle alisuoriutumista.

Jos lapsesi ei olisi itse osannut säädellä syömisiään, olisitko siinä tapuksessa puuttunut? Vai antanut syödä mielinmäärin ja lihoa sen myötä?

Vierailija kirjoitti:

Yksi ylipainoinen mamma kehuskeli että heillä syödään sipsejä vain viikonloppuisin. Vain?

Ei meillä syödä edes kerran kuussa.

(Mä oon lihava, ja) syön sipsejä about 2 kertaa vuodessa. Saan niistä sellaiset vatsakivut ja ripulit, että olen alkanut ihmetellä, että missä ihmeen jäteöljyssä ne nykyään paistetaan. Miten teidän mahat kestää niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.

Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin  lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.

Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.

Jep. Mutta näidenkin lasten vanhemmat on usein hanakasti hakemassa adhd diagnoosia jotta voisivat sillä selittää lapsen huonon käytöksen ja pestä kätensä vastuustaan kasvattajina.

Mun on ollut aina vaikea saada paino ylös. Palkkasin alkukeväästä pt:n jonka harjotteilla ja ruokavaliomuutosten avulla olen saanut painon nousuun. On ollut epämukavaa ja raskasta välillä ja ärsyttääkin ihmiset, jotka ei ymmärrä että muutos vaatii työtä ja on ajoittain epämukavaa kun ei voi toimia kuten ennen ja kovat fyysiset treenit ei ole kivaa kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki on niin, että impulssikontrolli vaikuttaa syömiseen, mutta lapsen syöminen riippuu kuitenkin siitä, mitä ruokia kotona on tarjolla. Jos kaapista löytyy sipsejä ja makeisia, pettäisi impulssikontrolli itseltänikin alta aikayksikön 🤤, mutta jos kaapista ei löydy herkkuja, tuskin mukula porkkanaa "impulssikontrollin pettämisen" vuoksi puputtaa.

Kyllä mun Ad/HD poika vetää porkkanat ja samoin kirsikka tomaatit. Söisi kokoajan

Prader-Willin oireyhtymä..?

Vierailija kirjoitti:

Siis tuo äiti on vielä itsekin läski ja silti pätemässä.

Mut hei positiivista kuitenkin, että oli alkanut pohtia asiaa, ja miettimään, mitä ongelmalle voisi tehdä!

Vierailija kirjoitti:

Jotkut adhd-lääkkeet voi vaikuttaa että unohtaa syödä, ei tule näläntunnetta tai sitä ei huomaa.

Itseasiassa lähes kaikki adhd lääkkeet. Kaikki metyylifenidaatti valmisteet voivat heikentää ruokahalua, lisdeksamfetamiini tekee sen käytännössä lähes aina. Monet adhd lääkkeitä käyttävät lapset syövät myös risperidonia tai aripipratsolia käytöshäiriöön. Nämä taas ovat niitä ruokahalua lisääviä lääkkeitä. Risperidoni varsinkin nostaa painoa helposti. Varsinaisista adhd lääkkeistä ainoa jolla voi olla suora yhteys painonnousuun on guanfasiini, joka on jo hintansa vuoksi melko vähän käytetty lääke ja usein se viimeinen vaihtoehto.

Tiedän että monilla adhd-aikuisilla concerta vie ruokahalua, ja jos liitännäisenä unettomuutta,niin helposti lekuri pistää esim. mirtatsapiinia siihen (koska se taas voi lisätä ruokahalua myös).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.

Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin  lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.

Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.

Tämä oli mielestäni todella hyvin kerrottu mielipide. Kiitos. Huomasin olevani samaa mieltä - liikaa selitetään nykyään "adhd:lla", kun ongelmat voivatkin olla liian lepsussa tavassa kasvattaa nykylapsia.

Itse olin 44-46 kokoinen.

Erosin ja rahat loppui, söin ehkä 1/2 v puuroa.

Sitten talous vakiintui ja aloin suunnittelemaan syömistä.

Aamuisin syön puuroa, ruualla aina salaattia, 5 ateriaa päivässä.

Nyt oon kokoa 36-38, mutta ikää on 40 jo. Ei paljoa tarvi herkutella, kun paino nousee.

Päivittäin, kun miesystäväni ei ole täällä, harrastan aamuisin jumppaa. Kun ei ole lunta, käyn fillaroimassa väh tunnin.

Makeaa syön vain, kun joku tarjoaa. En ikinä osta tai tee itselleni. Voin tehdä lapsille, jos haluavat ja usein pe ja la illalla tehdäänkin esim lettuja.

Lapsille on aina vihanneksia. Aina jääkaapissa on kuorittuja ja lohkottuja porkkanoita.

Ruisleipää ja näkkileipää löytyy, en osta ikinä vaaleaa leipää.

Olen lapsia vienyt aina liikunnallisiin harrastuksiin.

Lapset syövät tällä hetkellä paljon. Ruokaa on tarpeeksi, mutta vihannesten osuus on paljon. Esim kerran viikossa syödään jauhelihakastiketta. Ruuasta syö 3 päivällisillä ja siitä jää minulle vielä lounas ja lihaa käytetään 400 g, eli 100 g per annos. Kastikeessa on valtaosa juureksia.

Kiva, että Läski-Anna on päässyt kertomaan Iltalehdessä Läski-lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Ns. Adhd diagnooseja jakelee neurologit jotka saavat siitä rahaa.

Kyllä lääkäri saa käynneistä saman rahan, vaikka ei ADHD:ta todettaisi. Lapsen täytyy käydä psykologin haastattelussa ainakin koulun kautta järjestetyssä tutkimuksessa, miten se lapsi feikkaa ADHD oireet siellä jos on ihan tavallinen?

Ei se feikkaa. Oireet ovat todellisia, mutta eivät johdu adhd:sta vaan rajattomasta kasvatuksesta, eletään ”kuin pellossa”, kamala hälinä ja epäjärjestys kotona jatkuvasti, vanhemmat ei tee mitään lastensa kanssa, ei huolehdi ruokailuista, nukkumaanmeoista, ulkoiluista, ei opeta mitään, ei vaadi mitään, jotkut raivoaa lapsilleen, ja siinä se kasvatus. Kyllä tällä tyylillä saadan oikein hyvin lapsi käyttäytymään huonosti.

Adhd ei ole huonosti käyttäytymistä, vaan keskittymishäiriö. Ja kun kuvittelen kuvailemaasi ympäristöä niin kuvittelen todennäköisimmäksi reaktioksi vetäytymisen ja masennuksen.

Olen ollut aina huono keskittymään. Lapsena tein läksyt omassa huoneessa, ovi kiinni, niin että oli aivan hiljaista. Jos joku soitti radiota, mankkaa tai televisiota huusin, että Hiljaa!

Aikuisena avokonttori oli minulle painajainen. Jäin monesti ilmaisiin ylitöihin tekemään työni vasta sen jälkeen, kun muut lähtivät kotiin. Ja kyllä käytin vastamelukuullokkeita, istuin selin muihin ym. Etätyökään ei ollut silti kivaa, sillä olen kuitenkin sosiaalinen ihminen.

Minun on edelleen vaikea keskittyä. Esim. jos siivoan kotona, ajatus saattaa karata ja alan järjestämäänkin kaappeja, jolloin siivous kestääkin koko päivän.

Add ja adhd oireet poikkeavat toisistaan huomattavasti siltä osin mikä näkyy ulospäin. Kyseessä on sama häiriö, mutta koska add:sta puuttuu ylivikkaus ja impulsiivisuus siihen ei ulkopuolinen kiinnitä juurikaan huomiota koska nämä lapset eivät käytöksellään häiritse. Heidän ongelmansa on ennemminkin se että alisuoriutuvat koska eivät pysty keskittymään itsenäisesti tehtävän aloittamiseen ja sen tekemiseen loppuun asti. He tarvitsevat jatkuvasti aikuisen vierelleen palauttamaan tekemiseen kun ajatus lähtee harhailemaan muuhun. Jo kirjan esille ottaminen ja oikean sivun avaaminen omassa varassaan voi olla liian haasteellista. Kun mukana on ylivilkkautta ja impulsiivisuutta se näkyy ja kuuluu, ja näihin kiinnitetään huomiota paljon enemmän koska häiritsevät muita eivätkä tottele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisilla ihmisillä tuppaa olemaan koko ajan herkkuja kotona. Tuota en ole ymmärtänyt. Onko niitä ihan pakko ostaa kaappeihin?

??? on laihoillakin herkkuja kotona! ei kaikki käy joka viikko kaupassa.

No jos kotona on lapsi jolla on impulssikontrollin vaikeutta ja vanhemmat tietävät että tämä kielloista huolimatta tyhjentää kaapit herkuista ja syö suunnilleen sokeriakin suoraan pussista, on varmaan syytä olla hankkimatta niitä herkkuja kotiin, eikö? Ei se lapsi voi syödä sellaista mitä ei kotona ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.

Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin  lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.

Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.

Tämä oli mielestäni todella hyvin kerrottu mielipide. Kiitos. Huomasin olevani samaa mieltä - liikaa selitetään nykyään "adhd:lla", kun ongelmat voivatkin olla liian lepsussa tavassa kasvattaa nykylapsia.

Monissa perheissä on vanhemmilla itsellään elämänhallintaongelmia, ei ole rajoja eikä säännöllistä päivärutiinia lapsilla eikä aikuisilla. Kaikki on vaan vähän sinnepäin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ylipainoinen mamma kehuskeli että heillä syödään sipsejä vain viikonloppuisin. Vain?

Ei meillä syödä edes kerran kuussa.

(Mä oon lihava, ja) syön sipsejä about 2 kertaa vuodessa. Saan niistä sellaiset vatsakivut ja ripulit, että olen alkanut ihmetellä, että missä ihmeen jäteöljyssä ne nykyään paistetaan. Miten teidän mahat kestää niitä?

suomalaisissa sipseissä on lisäainetta, joka aiheuttaa oksetusta, jos syö niitä riittävästi. kannattaa kokeilla pringlesejä tai muita ulkolaisia sipsejä. ne eivät okseta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisten lasten äiti on täysin oikeassa.

Ainahan veltot läskit on oikeassa.

... ja hyviä keksimään selityksiä

Kommenttiani ei julkaistu. Yritänpä uudelleen. Pointtini oli, että fokus olisi syytä keskittää siihen, miksi syödään. Ettei syötäisi tunteiden hallitsemiseksi.