Ylipainoisten lasten äiti rutisee Iltalehdessä

Minulla on ADHD joka diagnosoitiin vasta yli kolmekymppisenä. Ostin lapsena aina karkkia jos vaan mistään sain rahaa. Söin joka kerta niin paljon kunnes tuli paha olo. Sokeri on yllättävän voimakas stimulantti jos on ADHD, ja neurokirjo valitettavan usein linkittyy syömishäiriöihin. Kuitenkin, vanhemmat päättävät mitä ruokaa kotona syödään ja kasvuikäinen kyllä varmaan pystyisi pysäyttämään painonnousun kunhan saa tarpeeksi liikuntaa päivittäin. Myös liikunnalla saa dopamiinia, eli auttaa ADHD:n hoitoa. Monilla myös stimulanttilääkitys vähentää mässäämisen tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.

Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin  lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.

Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.

Ja ADHD ei liity mielestäni ylipainoon.

Liittyy, ADHD-henkilö kärsii keskivertoa useammin syömishäiriöstä. Ahmimishäiriö yleisin. 

https://www.kaypahoito.fi/nix01785

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisilla ihmisillä tuppaa olemaan koko ajan herkkuja kotona. Tuota en ole ymmärtänyt. Onko niitä ihan pakko ostaa kaappeihin?

??? on laihoillakin herkkuja kotona! ei kaikki käy joka viikko kaupassa.

Jos on ylipainoinen, niin varastoja ei ehkä kannattaisi ostaa täyteen herkkuja, kun selvästi niiden kulutuksessa on ongelma. Hoikat antavat herkkujen lojua kaapissa

Koomikko Ed Gamblen paras one liner. "Things you never hear a fat person say: 'I THINK I have some bisquits.'" Niin totta... Itse ainakin entisenä lihavana (nykyisenä normipainoisena binge-eaterinä...) aina tiedän tasan tarkkaan onko kaapissa herkkuja koska ne kutsuu mua sieltä kunnes ne on syöty.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä hän sanoo niistä jumppaliikkeeistä saattaa olla totta. Itsekin joskus teininä menin lihaville tarkoitettuun jumppaan ja siellä osa liikkeistä oli aivan mahdottomia. En edes pystynyt taipumaan kaikkiin asentoihin tai kannattelemaan painoani yhdessä lankutusta muistuttavassa asennossa.

Näin käy kun hoikat ihmiset suunnittelee jumppaohjelman lihaville. Ja se ei ainakaan kannusta jatkamaan. Itsekin lopetin sen ja menin mieluummin uimaan. Vesijuoksu oli hyvä liikuntamuoto minulle.

Mulla on aina ollut tosi huono ohjeiden seuraamiskyky. Eli liikkatunnilla kun oli jotain aerobicia niin en vaan pystynyt tekemään kun olin aina kolme liikettä jäljessä. Heti kun hokasin miten joku sarja menee niin siirryttiinkin jo seuraavaan. Venytellessä kiinnitettiin huomiota lähinnä siihen miltä liike näyttää eikä miltä se tuntuu, eli luonnostaan jäykälle tul epäonnistunut olo kun taipuisat vieressä tekee spagaateja ja itse ei saa ees sormenpäitä maahan. Ei palkitaevaa ja jätti pelon ohjattua liikuntaa kohtaan. Aikuisiällä innostuin kotijoogailusta kun löysin Yoga with Adriene -kanavan youtubesta. Hän ottaa hienosti huomioon eri vartalotyyppejä ja ehdottaa vaihtoehtoisia liikkeitä jos joku ei toimi itselle, sekä selittää hyvin missä venytyksen pitäisi tuntua ja että jokaisen keho on erilainen. Tuollaista pitäisi koululiikunnan olla!

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kaukanakaan myrkystä. Vehnää, sokeria, pahimman laatuisia kovetettua kasvirasvoja jne. Ei eroa kyllä oikeastaan mitenkään muista kekseistä. No kaipa se perus -dominokeksikin on sitten terveystuote.

Hohhoijaa taas! Keskustelun taso on jälleen muuttunut todella korkeatasoiseksi. Palataan takaisin itse aiheeseen.

Hei keksinmutustaja. Voisitko sitten kumota väitteeni jos pystyt? Ei taida onnistua?

impulssikontrolli petti mielihyväkeskuksen säätelyjärjestelmässä enkä huomannut kuinka kilo porkkanoita vähitellen katosi jääkaapista.

Aikanaan aloittelevassa muodostelmaluistelujoukkueessa luisteli noin 8-vuotias erittäin ylipainoinen tyttö. Erittäin hienoa, että oli mukana noinkin vaativassa lajissa, mutta treenin hyötyä hieman himmensi se, että JOKA KERRAN treenien jälkeen hänet palkittiin treenihallin kahvilassa makkaraperunoilla ja jättikokoisella pehmiksellä. Turha kai mainitakaan, olivatko vanhemmat normaalipainoisia. 

Kieltämättä tuo kuulostaa ja näyttää aina hieman sadistiselta toiminnalta, kun ylipainoiset vanhemmat syöttävät lapsensakin lihaviksi ja opettavat näille lapsesta asti vinoutuneet ruokailumallit. Varmaan joku kieroutunut ajattelumalli taustalla, että jos minä niin sitten lapsetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.

Ei todellakaan sano. Sinkkonen sanoo, että on surullinen siitä, ettei vilkkaita lapsia enää sallita missään, vaan heille pitää keksiä joku diagnoosi. Hän ei todellakaan kiellä, etteikö neuropsykiatrisia häiritöitä olisi olemassa, kuten ADD, ADHD, autismi jne. Hän vain uskoo niitä diagnosoitavan liian herkästi ja liian matalalla kynnyksellä määrättävän lääkkeitä lapselle, joka ei niistä hyödy.

Ja mitä tuo äiti kertoo artikkelissa on selvästi aivan totta: lapsille on paljon houkutuksia ja suoraa markkinointia; jo lihavaksi ehtineelle lapselle on vaikea löytää apua ja lihavien kohtelu yhteiskunnassa on ala-arvoista. Lukemani ja näkemäni perusteella allekirjoitan kaikki. Vanhemmilla on kuitenkin ensisijainen vastuu. Hän on tässä kohtaa vanhemmuuttaan epäonnistunut ja epäonnistuttuaan yrittänyt löytää apua siinä onnistumatta. Moni ei välitä edes yrittää.

Niin.. ADHD ihmisiä on kovin erilaisia mutta mieheni oli lapsena aktiivinen lapsi joka purki "energiaansa" erilaisiin liikuntaharrastuksiin ja ulkona leikkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla on aina joitain tekosyitä miksi on siihen tilaan joutunut ja miksi ei voi tehdä mitään sen eteen. Isot luut, geenit, yhteiskunta ei tue, on kiusattu, on niin vaikeeta, liian paljon herkkuja kaupassa/kaapissa, tunteet vie, impulsiivisuus vaikeuttaa jne blaa blaa. Sama homma alkoholisteilla, tupakoijilla, peliaddikteilla, someriippuvaisilla, himoliikkujilla. Ei kyetä saamaan itseä tasapainoon ja onnea etsitään itsen ulkopuolelta.

Onko tullut mieleen, että nämä ihmiset ovat usein sairaita? He eivät välttämättä ymmärrä tai halua kertoa, että addiktiokäyttäytyminen johtuu esimerkiksi hyväksikäytöstä, väkivaltaisesta lapsuudesta, alkoholistivanhemmista, kiusaamisesta jne. Monella on taustalla trauma, jota ei ole koskaan hoidettu kuntoon ja joka oireilee erilaisina addiktioina ja monilla muilla tavoilla. Sairaus ei ole mikään tekosyy.

Ihmiset tarvitsevat enemmän empatiaa ja ymmärrystä ja vähemmän arvostelua ja ilkeilyä.

Tuota.. like preaching to the deaf. Tällä palstalla ilkeytensä ja pienisieluisuutensa kasvotusten peittävät ihmiset pääsevät sen viimein oksentamaan ulos. Joistain sen oikein näkee päälle kuinka se myrkyllisyys kytee ja kuplii ihon alla vain odottaen, että löytyy joku kuunteleva korva tai vaikka keskustelupalsta, josta löytää helpotuksen.

Yritän löytää ymmärryksen ja empatian sisälläni katkeruuden myrkyttämiä sieluja kohtaan. Heilläkin saattaa olla taustallaan joku traumaattinen kokemus. Vaikkapa se, ettei nuoruuden hoikka vartalo ja kauniit kasvot tuoneetkaan sen ihmeellisempää ohituskaistaa etuoikeutettuun aikuiselämään. Se rikas ja koulutettu puoliso meni sille tylsän näköiselle hikkelle, joka hankki itselleen tutkinnon ja kovat tulot :D

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja enkä kyllä muista yhtään adhd-oppilasta, joka olisi ollut ylipainoinen. Tuskinpa näillä asioilla ainakaan tilastojen valossa on mitään korrelaatiota.

Mutta syitä etsitään mielellään vaikka kiven alta, ei ratkaisuja. Jos ylipainon syy on adhd, eikä adhd parane, niin sittenhän voi nostaa tassut pystyyn.

Äidillä oli uhrimentaliteetti erinomaisesti sisäistettynä.

Minun nuoruudesta tutut vähän ilkeät ja kaksinaamaiset noin kasipuolen tytöt päätyivät opettajiksi. Sellaiset, jotka lukivat kyllä ahkerasti, mutta ulkoa opettelu ei kymppiin yllä kun kyk sisäistää ja soveltaa puuttuu. Sellaiset, jotka keppostelivat siinä missä me muutkin, mutta osasivat aina näyttää enkelimäisen puolensa kun opettaja kääntyi katsomaan.

Lapseni (ei lihava, ei nepsy) koulu-uralla olen päässyt jälleen tutustumaan opettajiin ja huomaan, ettei nuorena tekemäni arvio ole kaukana totuudesta. On sanottava, että tunnen toki myös pari todella fiksua ja humaania opettajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.

Ai miten hän tietää? No eiköhän hän ole uransa aikana tavannut niin paljon adhd, ja myös ”adhd” lapsia perheineen, että ihan sen pohjalta tietää näin olevan.

Kyllä itse luottaisin lastenpsykiatrin ennemmin kuin johonkin erityislapsen ja vielä paremmin ” erityislapsen” vanhempaan.

Mutta kun sinä siteeraat Sinkkosta aivan väärin. Näytäpä lähde "tiedollesi", että hän kiistää ADHD olemassaolon tai arvioi, että vanhemmat haluavat huonosti kasvatetulle lapselle diagnoosin

Fredi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ylipaino on käytännössä aina seurausta kodin tavoista. Syödään liikaa epäterveellistä ruokaa ja mässytetään karkkia sekä juodaan kolajuomaa kuin kamelit. Liikkuminen jää sitten vähemmälle kun pitää surffata netissä. Jos harrastaa liikuntaa edes vähän vakavasti niin ylipaino ei ole lapsella tai nuorella ongelma.

Se että valittaa lehdessä ei korjaa tilannetta vaan pitää oikeasti alkaa tehdä terveellistä ruokaa ja rajoittaa roskaruoan syömistä niin omalla kuin lasten kohdalla. Liikuntaharrastuksen ei tarvitse olla mikään kallis vaan riitttää vaikka kun käy kävelemässä, hölkkäämässä, suunnistamassa ja kuntosalilla. Kesällä voi mennä ulkokuntosalille ja se ei maksa mitään. 

Lasten kannalta on sääli että äiti tuhoaa lasten terveyden eikä tee mitään korjausliikettä. 

Lihominen on liki täysin geeneistä kiinni. Elin yksinhuoltajana todella epäterveellisesti kiireen ja stressin, ja kroonisen rahapulan vuoksi. Meillä syötiin surutta nakkeja, pitsaa ja eineksiä, toki normaalia kotiruokaakin jos ehdin vain tekemään. Juotiin mehuja, limsoja ja energiajuomia veden ja maidon lisäksi. Karkkeja syötiin holtittomasti milloin mieli teki. Minä äitinä lihoin, mutta lapsi pysyi hoikkana, ja on edelleen hoikka aikuisena, tulee isän puoleiseen sukuunsa.

Toki jos on lihavan ihmisen geenit, kuten minulla on sekä isän että äidin puolelta, niin pystyy pitämään painonsa normaalina tupakalla, runsaalla liikunnalla ja jatkuvalla ankaralla dieetillä. Ei se mahdotonta ole. Minullakin on kausia elämässä, jolloin tämä on onnistunut.

Amen. Minäkin olen ollut valtaosan elämästäni sellainen parempi, tiedostava hoikka ihminen. Vedin tosin röökiä ja käytin päivässä tunteja hiihtoon, juoksuun, jumppaan.. En voinut henkisesti kovinkaan hyvin, olin levoton ja ahdistunut, join aivan liikaa. Mutta olin HOIKKA! Nyt olen keski-ikäinen, lievästi ylipainoinen, päihteetön, maltillisesti liikuntaa harrastava onnellinen ja tasa-painoinen äiti. Ja siis yhtäkkiä myös yksinkertainen, laiska, tekosyitä keksivä vätys. En sentään huono äiti, koska lapseni on normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.

Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin  lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.

Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.

Jep. Mutta näidenkin lasten vanhemmat on usein hanakasti hakemassa adhd diagnoosia jotta voisivat sillä selittää lapsen huonon käytöksen ja pestä kätensä vastuustaan kasvattajina.

En ole tavannut yhtään vanhempaa, joka haluaisi lapselleen diagnoosin. Päinvastoin, yleensä kun psykologisia tai neurologisia tutkimuksia esitetään vanhemmalle (yleensä luokanopttajan ja erityisopettajan toimesta) ensimmäinen reaktio on vastustus.

Olen tavannut sitä vastoin liudan huoltajia, ketkä etsivät oikeasti mielenterveyden häiriöstä kärsivälle lapselleen apua sitä löytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.

Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin  lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.

Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.

Mulla tuli itku tästä sun viestistä. Tuo opettajasi on silkkaa timanttia upeasti kääntää lapsen ongelman vahvuudeksi. Olisipa itsellä ollut samanlainen kouluaikoina. Kiitos että jaot tarinasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toinen Annan pojista on alakoululainen ja toinen 7. luokalla. Vanhempi poika on alkanut puhua hiljattain itse siitä, että voisi tehdä elintapamuutoksen ja käy kuntosalilla. Annaa mietityttää se, ettei painosta tule pojalle liian isoa kysymystä ja pysyykö mahdollinen elintapamuutos varmasti terveellisenä." Mistä tämä pelko kumpuaa pitäisi kyllä äidin terapiassa selvittää....eikä kuulosta että poika saisi tukea tähän muutokseen mitenkään. 

" hyväkuntoinen nuori ohjaaja teetti lihavilla lapsilla harjoituksia, joissa heidän oli vaikea onnistua.

– Liikkeet olivat ohjaajalle itselleen helppoja. Osa lapsista väsyi tunneilla kovasti ja siitä tulikin heille epäonnistumisen kokemuksia, kun pitäisi saada kokea onnistumisia liikunnassa. " Tässä sama, ei saa tuntea yhtään epämukavuutta tai negatiivia tunteita? Kyllä meidän monta kertaa viikossa treenaavat lapset menee juuri niin että harjoitellaan kunnes onnistutaan. Siinä että tehdään vaan sitä mikä ihan kokoajan onnistuu, ei kasvata mitään itsetuntoa.  Ei kuulosta että näiltä lapsila on vaadittu koskaan mitään. 

Surullista, mutta kyllä tässä Annassa on hyvä esimerkki siitä että mistä se kiikastaa, pään välistä ( ja olen itse ollut aina ylipainoinen, ja tiedän että mullakin se on kiinni pään välistä, nyt olen taas saanut - 25kg vuodessa...)

Tuntuu että lihavilla lapsilla nuo epäonnistumisen kokemukset liikunnassa liittyvät vanhempien asenteeseen lähes aina. Voivotellaan kun ei se lapsi osaa liikettä, koska seitsemäs massumakkara tulee tielle. Sen sijaan että tsempattaisiin yrittämään ja tekemään, että liike onnistuu, voivotellaan sitä ettei ohjaaja ymmärrä ja ei ole pakko kun tuntuu lihaksissa ja ihan hikikin tulee jajaja.... Ja lopputuloksena lapselle käytännössä sanotaan, että jos liikunta tuntuu hieman ikävälle niin ei ole pakko.

Urheilevien lasten vanhemmat taas kannustavat yrittämään ja opettelemaan ja iloitsevat kun lapsi viimein oppii vaikean liikkeen. Luovuttaminen heti ei ole vaihtoehto.

Tämäpä juuri. Tekstistä paistaa, että äiti itse kokee liikunnan epämiellyttävänä ja haluaa suojella lapsiaan tältä kokemukselta. Ja samalla ymmärtämättömyyttään sekä rajoittaa lasten mahdollisuutta löytää liikunnan ilo että toimii suorastaan heidän terveyttään vaarantavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan lukee, että impulssikontrolli vaikuttaa syömiseen.

Olen lihava. Alan tästä lähtien sanomaan että minulla on adhd ja sen takia en laihduta.

Minä olen 24 kilon laihduttamisesta huolimatta edelleen lihava ja hakeuduin psykologin juttusille koska käytän syömistä stressin hallintaan ja tunteiden säätelyyn, ja halusin parempia keinoja tilalle. Psykologin ensimmäinen ehdotus oli että minulla on ADHD (no ei ole) ja aistisäätelyn ongelmia (tässä voi olla perää mutta ei se ole villakoiran ydin).

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin Anna-äiti on klassinen feeder-fetisisti. Yrittää turvottaa lapsensa sairaaloiden lihaviksi päästalkseen ravaamaan lääkäreillä selvittämässä lasten erilaisia lihavuudesta johtuvia oireita ja sairauksia.

Olet nyt hienosti sekoittanut kaksi eri asiaa. Feederi nauttii toisen isosta koosta. Välillinen Münchhausenin oireyhtymä on jo toinen juttu. Google voi auttaa sinua erottamaan nämä toisistaan.