Ylipainoisten lasten äiti rutisee Iltalehdessä
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1c40091d-0599-4e0a-aeea-4c2b…
”Vanhemmalla pojallani on diagnosoitu ADHD ja nuoremmallakin epäillään sitä. Impulssikontrolli vaikuttaa poikieni syömiseen, Anna sanoo.”
Miten nämä kultalusikkavanhemmat aina onnistuvat pistämään asian kuin asian ”ADHD:n” piikkiin. Käytöshäiriöt, laiskuuden, lihavuuden… Miksi ei voi myöntää sen johtuvan kasvatuksesta.
Kommentit (179)
Lihavuus on vaan aika monimutkainen juttu, esim. suolistobakteerit vaikuttavat, samoin hormonit yms. Liikunnallahan on myös aika vähäinen vaikutus painoon, eli kannattaisi pääsääntöisesti keskittyä syömisiin eikä rääkkiliikuntaan. Muutoinhan liikunta on hyvästä, mutta on se hoikempana vaan helpompaa. Olen itse hoikka, samoin lapseni, jopa laihoiksi voisi lapsiani sanoa. Meillä on epäsäännölliset ruokailutavat, myös herkkuja on usein tarjolla, mutta jokuhan siinä on, että samassa tilanteessa toinen syö liikaa ja toinen ei. Uskon myös että toisille laihtuminen on vaikeampaa. Geneettisestihän tästä on saattanut olla aikojen saatossa hyötyä kun ravintoa on ollut niukasta, tässä ajassa taas haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyl sitä mieltä, että jotkut vanhemmat on parempia kasvattajia. Ja juurikin parempia kasvattaa niitä AdHd - lapsia. Kaikille ei passaa samat asiat, mutta nämä vanhemmat tuntevat lapsensa ja laittavat sen mukaan tilanteen järjestykseen. Kuuntelin yhtä unitutkija, joka kertoi, että lapsen nukkumisen ja Adhd välillä on löytynyt linkki. Näyttäisi siltä, että jos lapsi nukkuisi paremmin niin Adhd oireet katoaisivat tai pysyisivät ainakin paremmin hallinnassa.
Niinpä.
Ja kun syödään sokeria ja täytetään aivot levottomuudella ympäristöstä ja kaikenmaailman härpäkkeitä ja muista stimulaatioista, niin nukkuminen kärsii.
Mutta eihän meidän mussukka voi olla ilman limua ja härpäkkeitä, kun sillä on jo muutenkin niin vaikeaa - ja sitä paitsi se suuttuu.
Ja kun vanhemmat tekee itse ihan samaa, niin eivät uskalla kieltää mussukaltakaan.Pahin on se, että opetetaan "palkitsemaan", lohduttamaan ja viihdyttämään ruualla. Eli kaikenlaisiin tunteisiin vedetään laadutonta halpaa kemikaalimössöä tai litkua.
Yksikin nainen hoki pienelle lapselleen uimahallin pukkarissa uinnin jälkeen, että nyt saadaan Herkkuja, nyt saadaan Herkkuja. Ilman että lapsi olisi välttämättä kaivannutkaan mitään Herkkuja "palkitsemaan" uinnista. Varmaan vain tavallinen marjamehu tai, hui, jopa pelkkä raikas vesi, olisi voinut olla saunan jälkeiseen janoon hyvä. Mutta ei, Herrkkuja piti saada. On ihme ellei lapselle mennyt oppi perille!
Olen myös ihmetellyt miksi herkku on aina karkki? Se voi olla myös rusina, elovena patukka tms. Olin aivan tyrmistynyt kun toisen lapsen urheiluharrastuksessa oli joukkuepäivä ja melkein kaikilla oli karkkipussi eväänä. Vanhemmille piti tiedottaa, ettei karkki kuulu urheilijan evääksi vaan eväät ovat terveellisiä.
Ihmisissä on eroja. Mulla on neljä lasta, joista yksi on sellainen ettei välitä paljoakaan mistään herkuista eikä tappele niiden perään, mutta kolme taas sellaista joille pitää viivoittimella jäätelöt mitata. Kaikki ovat normaalipainoisia, mutta tämä vähiten syövä on kaikista hoikin ja todennäköisesti painonhallinta ei tule olemaan hänelle minkäänlainen ongelma.
Toisista tulee alkoholisteja, koska heistä krapularyyppy maistuu hyvältä kun useimmat ei halua/pysty seuraavana aamuna juomaan enää yhtään mitään. Eihän se toinen silloin tee mitään ettei hänestä tule alkoholistia, hän ei vain halua juoda. Samalla tavalla syömisen rajoittaminen on toisille hankalaa ja joillekin se voi olla jopa äärimmäisen vaikeaa. Ei siinä auta hokeminen itsekurista kun samalla lyödään toisen itsetuntoa jatkuvasti alaspäin.
Moni ylipainoinen tarvitsisi vuosien terapiaa traumojensa takia, mutta yhteiskunnalla on lähinnä tarjottavana käynti ravitsemusterapeutilla koska eihän kukaan lihava ole ikinä nähnyt ruokaympyrää ja mitään ahmintahäiriötä ei ole olemassakaan. (vaikka se on yleisin syömishäiriö, mutta lihavat voidaan vaan jättää hoitamatta koska oma vika)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.
En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?
Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.
Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.
Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.
Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.
Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.
Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.
En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?
Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.
Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.
Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.
Entisenä adhd-lapsena erotan kyllä vilkkaan adhd-lapsen ja huonosti kasvatetun, tahalleen ilkeän lapsen käytöksen.
Olen aina ollut todella kiltti ja tunnollinen tyttölapsi, ns. kympin tyttö. Ongelmani vaan oli vilkkaus ja luovuus. Olin myös kova puhumaan. Ne johtivat alaluokilla jälki-istuntoihin ja käytäväänheittämisiin. Ja Luoja tietää, etten ollut tahalleen hankala, olin vain oma itseni. Eikä pahimmat jutut tapahtuneet edes koulussa, kotona juoksin lasioven läpi ym ym. Ongelmani rauhoittui, kun sain kivan nuoren open kolmannella. Hän antoi minulle lisätehtäviä ja laittoi esiintymään luokan edessä luvallisesti, esim. luin luokan yhteiset kirjat luokalle ääneen. Adhd:hen on auttaneet myös fyysisesti rajut liikuntaharrastukset, joissa pääsen purkamaan energiaani. Aikuisena valitsin luovan alan ammatin, jossa adhd oli vain plussaa.
Huonosti kasvatettu lapsi ei tottele mitään, on häijy kaikille ja tyyppiä "hänen kanssaan loppuvat kaikki keinot". Lasta pitää olla koko ajan jonkun aikuisen vahtimassa, lasta täytyy jopa fyysisesti rajoittaa. Häntä ei saa haastettua vaikeilla tehtävillä tai nopeatempoisella ohjelmalla tms keskittymään sallittuun tekemiseen riehumisen sijaan. Hän loukkaa ja vahingoittaa muita ihmisiä ja eläimiä. Hän huutaa ja huitoo, jos ei juokse ja riehu.
Ja ADHD ei liity mielestäni ylipainoon.
Vierailija kirjoitti:
Toki on niin, että impulssikontrolli vaikuttaa syömiseen, mutta lapsen syöminen riippuu kuitenkin siitä, mitä ruokia kotona on tarjolla. Jos kaapista löytyy sipsejä ja makeisia, pettäisi impulssikontrolli itseltänikin alta aikayksikön 🤤, mutta jos kaapista ei löydy herkkuja, tuskin mukula porkkanaa "impulssikontrollin pettämisen" vuoksi puputtaa.
Kyllä mun Ad/HD poika vetää porkkanat ja samoin kirsikka tomaatit. Söisi kokoajan
Ns. ammattikasvattajana mut vetää kyllä aina tosi hiljaiseksi, kun vanhemmat sanovat, etteivät he voi vaikuttaa siihen, mitä omat lapset syövät.
Kuka siihen sitten voi vaikuttaa? Mistä lähtien on ollut ok, että lapsi saa käydä ostamassa herkkuja kaupasta niin paljon, että on vaarallisen ylipainoinen? Kyllä se on vanhemman tehtävä saada sellainen loppumaan. Jos on ehtinyt tulla tavaksi, ei se varmasti helppoa ole, mutta vanhemman vastuulla se on, oli adhd tai ei.
Ja jos pääsee yhteiskunnan sponssaamana jollekin terveiden elämäntapojen leirille, toivoisin ihan veronmaksajana että olisi asenne kunnossa. Ja liikunta kyllä väsyttää ja jos on kovasti huonokuntoinen ja tottumaton liikkumaan, vaikeaahan se aluksi on.
On ihan varmasti totta, että ylipainosta puhutaan rumasti ja lihavia kiusataan syrjitään, ja sen pitää ehdottomasti loppua. Lapsen syöminen on silti aina vanhemman vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyl sitä mieltä, että jotkut vanhemmat on parempia kasvattajia. Ja juurikin parempia kasvattaa niitä AdHd - lapsia. Kaikille ei passaa samat asiat, mutta nämä vanhemmat tuntevat lapsensa ja laittavat sen mukaan tilanteen järjestykseen. Kuuntelin yhtä unitutkija, joka kertoi, että lapsen nukkumisen ja Adhd välillä on löytynyt linkki. Näyttäisi siltä, että jos lapsi nukkuisi paremmin niin Adhd oireet katoaisivat tai pysyisivät ainakin paremmin hallinnassa.
Niinpä.
Ja kun syödään sokeria ja täytetään aivot levottomuudella ympäristöstä ja kaikenmaailman härpäkkeitä ja muista stimulaatioista, niin nukkuminen kärsii.
Mutta eihän meidän mussukka voi olla ilman limua ja härpäkkeitä, kun sillä on jo muutenkin niin vaikeaa - ja sitä paitsi se suuttuu.
Ja kun vanhemmat tekee itse ihan samaa, niin eivät uskalla kieltää mussukaltakaan.Pahin on se, että opetetaan "palkitsemaan", lohduttamaan ja viihdyttämään ruualla. Eli kaikenlaisiin tunteisiin vedetään laadutonta halpaa kemikaalimössöä tai litkua.
Yksikin nainen hoki pienelle lapselleen uimahallin pukkarissa uinnin jälkeen, että nyt saadaan Herkkuja, nyt saadaan Herkkuja. Ilman että lapsi olisi välttämättä kaivannutkaan mitään Herkkuja "palkitsemaan" uinnista. Varmaan vain tavallinen marjamehu tai, hui, jopa pelkkä raikas vesi, olisi voinut olla saunan jälkeiseen janoon hyvä. Mutta ei, Herrkkuja piti saada. On ihme ellei lapselle mennyt oppi perille!
Olen myös ihmetellyt miksi herkku on aina karkki? Se voi olla myös rusina, elovena patukka tms. Olin aivan tyrmistynyt kun toisen lapsen urheiluharrastuksessa oli joukkuepäivä ja melkein kaikilla oli karkkipussi eväänä. Vanhemmille piti tiedottaa, ettei karkki kuulu urheilijan evääksi vaan eväät ovat terveellisiä.
Joo tämä on sellainen minkä monet aikuiset varmaan tiedostamatta opettaa lapsilleen. Että mikä on Herkkua. Parveillaan hullunkiilto silmissä karkkihyllyllä perjantaisin ja aikuinen itse hehkuttaa näitä "herkkuja". Kyllä tunnereaktiot ja esimerkki tarttuvat lapsiin.
Enkä meinaa ettei ollenkaan voisi syödä karkkeja, mutta kyllä nykyaikana on ihan kadonnut kohtuullisuuden käsite määrissä. Satoja grammoja karkkia on ihan sairas pläjäys pienelle elimistölle, jos se on sitä suuremmallekin!
Ajatelkaa nyt, että vetäisit sokeria pussista muutaman sadan gramman verran... ja kun karkeissa se on vielä sokeria pahempaa glukoosifruktoosisiirappia.
Voi jeesus nyt taas. Ihme selittelyä, ihan kotiolojen takia pojat ovat ylipainoisia.
Itsekin olen lihava, mutta lapseni on normaalipainoinen, jopa hoikaksi neuvolassa on sanottu. Olen ollut aina tarkka siitä, mitä lapseni syö, ettei pääsisi lihomaan, mutta meillä ei ole esim. karkkipäivää. Voidaan käydä keskellä viikkoa jäätelöllä ja lapselle voidaan ostaa oma pieni sipsipussi, joka jaetaan useammalle päivälle. Olemme yrittäneet juuri lapsen isän kanssa olla tekemättä herkuista mitään spesiaalia ja näyttää toimivan. Lapsi ei saa raivareita jos sanotaan ettei osteta tällä kertaa herkkuja, eikä tunnu himoitsevan erityisesti herkkuja. Monesti pyytääkin kaupassa suolaista, esim. piirakoita ja suolakeksejä.
Lapsen isällä ei ollut karkkipäiviä ja syö niitä silloin kun huvittaa, mutta todella harvoin ja on normaalipainoinen, lapsena oli hoikka. Minulla taas oli tiukat karkkipäivät ja söinkin usein oksennukseen asti lapsena sitten niinä päivinä. Olin todella lihava lapsena, mutta laihduin kun sain kasvupyrähdyksen. Teininä sairastuin anoreksiaan, kunnes sitten aikuisena lihoin ja nyt painan 110kg. Olen aivan täysin sokerikoukussa, olen kyllä useasti päässyt eroon siitä, mutta aina palaan takaisin, enkä vain pysty lopettamaan herkkujen syömistä, jos niitä syön. Nyt yritän taas ryhdistäytyä.
Mutta jos lapseni alkaisi lihoa, kyllä minä ensimmäisenä tarkastelisin ruokia kotona. Ja minunkin lapsellani on muuten ADHD, lisäksi on diagnosoitu muitakin nepsy-ongelmia. Eivätkä varmasti kerää niin paljon pulloja, että BMI on 30, ei se karkki nyt niin halpaa ole.
"Pikkuveli on äidin mukaan veljeksistä luonnostaan liikunnallisempi. Hän on lihonut korona-aikana, kun ei ole päässyt liikkumaan ja kavereiden kanssa ulos samalla tavalla kuin normaalisti." Mikä tekosyy tämäkin nyt taas on? Koronan aikaan voi ihan hyvin liikkua itsekseenkin, ei kukaan ulos menemistä ole rajoittanut, ellei ole karanteeniin joutunut.
Silmiin pisti myös se, että hän oli huolissaan, kun vanhempi poika oli alkanut puhua, että tekisi elämäntapamuutoksen ja alkaisi käydä salilla. Mitä pahaa siinä on? Sehän on vain hyvä, että poika itse haluaa tehdä muutoksen, niin motivaatio luultavasti säilyisi. On juu mahdollista että alkaakin laihduttaa ja menee ihan överiksi koko touhu, mutta miten usein niin oikeasti muka käy tällaisessa tilanteessa?
"– Koululääkäri teki pojallemme lähetteen jatkotutkimuksiin korkea verenpaineen takia ja kirjasi siihen, että meille pitää antaa ravitsemusohjausta ja perheemme ruokailu- ja liikuntatapoja pitää tarkastella. Hän selvästi oletti, että korkea verenpaine johtuu ylipainosta.
Pojalla on käytössä ADHD-lääke, joka voi nostaa verenpainetta."
Tämä pisti myös silmään erityisesti. Eikö muka ole hyvä, että asia otettiin huomioon? Koska tunnetusti ylipaino nostaa verenpainetta. Ja selkeästi vanhemmat tarvitsevat jotakin ohjausta ja olisi hyvä kartoittaa ruokailutottumukset heidän tilanteessaan. Tuntuu taas niin selittelyltä tuo, että lääkitys sitä vain nostaa. Ja sitten toteaa, että jatkotutkimuksissa todettiin sen luultavasti olevan sydänperäistä, aivan kuin se olisi hyvä asia. Minä olisin ainakin todella huolissani tuosta. Ja luultavasti tuokin olisi voitu välttää, jos pojat olisivat normaalipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan lukee, että impulssikontrolli vaikuttaa syömiseen.
Olen lihava. Alan tästä lähtien sanomaan että minulla on ”adhd” ja sen takia en laihduta.
Joo, kilpirauhanen on vanha tekosyy eikä niin uskottavakaan enää kun sitä on liikaa käytetty, puhumattakaan isoista luista joita kukaan ei uskonut edes vuosikymmeniä sitten. Kannattaa käyttää adhd korttia.
Jotkut adhd-lääkkeet voi vaikuttaa että unohtaa syödä, ei tule näläntunnetta tai sitä ei huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt miksi herkku on aina karkki? Se voi olla myös rusina, elovena patukka tms. Olin aivan tyrmistynyt kun toisen lapsen urheiluharrastuksessa oli joukkuepäivä ja melkein kaikilla oli karkkipussi eväänä. Vanhemmille piti tiedottaa, ettei karkki kuulu urheilijan evääksi vaan eväät ovat terveellisiä.
Onko tämä aiemmin mainitsemasi Elovena -patukka sinusta jotenkin terveellisen kuuloinen eväs:
Ainesosat
TäysjyväKAURAhiutale ja kauralese (29%), VEHNÄjauho, margariini (rypsiöljy, kasvirasvat (palmu, kookos), vesi, suola, aromit, A- jaD2-vitamiinit), sokeri, tumma suklaa 10% (sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, emulgointiaineet (auringonkukka- ja SOIJAlesitiini), vanilja-aromi), perunatärkkelys, ravintokuitu (polydekstroosi), nostatusaineet (E450i, E500), RUISmallas, vanilliinisokeri, suola, aromi
Ei ole helppoa lapsilla, kun muka-tiedostavat aikuisetkin ovat noin pihalla terveellisestä syömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ylipaino on käytännössä aina seurausta kodin tavoista. Syödään liikaa epäterveellistä ruokaa ja mässytetään karkkia sekä juodaan kolajuomaa kuin kamelit. Liikkuminen jää sitten vähemmälle kun pitää surffata netissä. Jos harrastaa liikuntaa edes vähän vakavasti niin ylipaino ei ole lapsella tai nuorella ongelma.
Se että valittaa lehdessä ei korjaa tilannetta vaan pitää oikeasti alkaa tehdä terveellistä ruokaa ja rajoittaa roskaruoan syömistä niin omalla kuin lasten kohdalla. Liikuntaharrastuksen ei tarvitse olla mikään kallis vaan riitttää vaikka kun käy kävelemässä, hölkkäämässä, suunnistamassa ja kuntosalilla. Kesällä voi mennä ulkokuntosalille ja se ei maksa mitään.
Lasten kannalta on sääli että äiti tuhoaa lasten terveyden eikä tee mitään korjausliikettä.
Lihominen on liki täysin geeneistä kiinni. Elin yksinhuoltajana todella epäterveellisesti kiireen ja stressin, ja kroonisen rahapulan vuoksi. Meillä syötiin surutta nakkeja, pitsaa ja eineksiä, toki normaalia kotiruokaakin jos ehdin vain tekemään. Juotiin mehuja, limsoja ja energiajuomia veden ja maidon lisäksi. Karkkeja syötiin holtittomasti milloin mieli teki. Minä äitinä lihoin, mutta lapsi pysyi hoikkana, ja on edelleen hoikka aikuisena, tulee isän puoleiseen sukuunsa.
Toki jos on lihavan ihmisen geenit, kuten minulla on sekä isän että äidin puolelta, niin pystyy pitämään painonsa normaalina tupakalla, runsaalla liikunnalla ja jatkuvalla ankaralla dieetillä. Ei se mahdotonta ole. Minullakin on kausia elämässä, jolloin tämä on onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt miksi herkku on aina karkki? Se voi olla myös rusina, elovena patukka tms. Olin aivan tyrmistynyt kun toisen lapsen urheiluharrastuksessa oli joukkuepäivä ja melkein kaikilla oli karkkipussi eväänä. Vanhemmille piti tiedottaa, ettei karkki kuulu urheilijan evääksi vaan eväät ovat terveellisiä.
Onko tämä aiemmin mainitsemasi Elovena -patukka sinusta jotenkin terveellisen kuuloinen eväs:
Ainesosat
TäysjyväKAURAhiutale ja kauralese (29%), VEHNÄjauho, margariini (rypsiöljy, kasvirasvat (palmu, kookos), vesi, suola, aromit, A- jaD2-vitamiinit), sokeri, tumma suklaa 10% (sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, emulgointiaineet (auringonkukka- ja SOIJAlesitiini), vanilja-aromi), perunatärkkelys, ravintokuitu (polydekstroosi), nostatusaineet (E450i, E500), RUISmallas, vanilliinisokeri, suola, aromi
Ei ole helppoa lapsilla, kun muka-tiedostavat aikuisetkin ovat noin pihalla terveellisestä syömisestä.
Eihän rusinat tai viinirypäleetkin sokeria piukassa, mutta karkkia parempaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.
En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?
Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.
Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.
Mun lapsuudessa adhd oli vain vilkkautta. Siis luonteenpiirre. Ei kenellekään tullut mieleenkään lääkitä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt miksi herkku on aina karkki? Se voi olla myös rusina, elovena patukka tms. Olin aivan tyrmistynyt kun toisen lapsen urheiluharrastuksessa oli joukkuepäivä ja melkein kaikilla oli karkkipussi eväänä. Vanhemmille piti tiedottaa, ettei karkki kuulu urheilijan evääksi vaan eväät ovat terveellisiä.
Onko tämä aiemmin mainitsemasi Elovena -patukka sinusta jotenkin terveellisen kuuloinen eväs:
Ainesosat
TäysjyväKAURAhiutale ja kauralese (29%), VEHNÄjauho, margariini (rypsiöljy, kasvirasvat (palmu, kookos), vesi, suola, aromit, A- jaD2-vitamiinit), sokeri, tumma suklaa 10% (sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, emulgointiaineet (auringonkukka- ja SOIJAlesitiini), vanilja-aromi), perunatärkkelys, ravintokuitu (polydekstroosi), nostatusaineet (E450i, E500), RUISmallas, vanilliinisokeri, suola, aromi
Ei ole helppoa lapsilla, kun muka-tiedostavat aikuisetkin ovat noin pihalla terveellisestä syömisestä.
Ei toi absoluuttisesti terveellinen patukka ole, mutta onhan tuo sata kertaa parempi kuin karkkipussi. Olisi tietysti varmasti parempi laittaa lapselle mukaan banaani, pähkinöitä ja vettä, mutta ei toi Elovena-patukka mitään myrkkyä ole.
Kesällä tulee surullinen olo kun uimarannalla näkee 10 vuotiaita poikia joilla isommat rinnat kuin teinitytöillä 😞 Sääliksi käy ylipainoisia lapsia kun vanhemmat ei välitä.
Ylipainoisten lasten äiti on täysin oikeassa.
Fredi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ylipaino on käytännössä aina seurausta kodin tavoista. Syödään liikaa epäterveellistä ruokaa ja mässytetään karkkia sekä juodaan kolajuomaa kuin kamelit. Liikkuminen jää sitten vähemmälle kun pitää surffata netissä. Jos harrastaa liikuntaa edes vähän vakavasti niin ylipaino ei ole lapsella tai nuorella ongelma.
Se että valittaa lehdessä ei korjaa tilannetta vaan pitää oikeasti alkaa tehdä terveellistä ruokaa ja rajoittaa roskaruoan syömistä niin omalla kuin lasten kohdalla. Liikuntaharrastuksen ei tarvitse olla mikään kallis vaan riitttää vaikka kun käy kävelemässä, hölkkäämässä, suunnistamassa ja kuntosalilla. Kesällä voi mennä ulkokuntosalille ja se ei maksa mitään.
Lasten kannalta on sääli että äiti tuhoaa lasten terveyden eikä tee mitään korjausliikettä.
Lihominen on liki täysin geeneistä kiinni. Elin yksinhuoltajana todella epäterveellisesti kiireen ja stressin, ja kroonisen rahapulan vuoksi. Meillä syötiin surutta nakkeja, pitsaa ja eineksiä, toki normaalia kotiruokaakin jos ehdin vain tekemään. Juotiin mehuja, limsoja ja energiajuomia veden ja maidon lisäksi. Karkkeja syötiin holtittomasti milloin mieli teki. Minä äitinä lihoin, mutta lapsi pysyi hoikkana, ja on edelleen hoikka aikuisena, tulee isän puoleiseen sukuunsa.
Toki jos on lihavan ihmisen geenit, kuten minulla on sekä isän että äidin puolelta, niin pystyy pitämään painonsa normaalina tupakalla, runsaalla liikunnalla ja jatkuvalla ankaralla dieetillä. Ei se mahdotonta ole. Minullakin on kausia elämässä, jolloin tämä on onnistunut.
Jotkut voivat olla alttiimpia lihomaan, mutta ei kyllä niin paljon, että sillä useita kymmeniä kiloja selitetään. Vertailet nyt aikuisen ja lapsen syömiä kalorimääriä, jotka ovat luonnollisestikin ihan eri kaliiberissa. Lisäksi se, että sanot syöneesi holtittomasti kaikkea epäterveellistä, ei tarkoita mitään. Toiselle ihmiselle holtittomasti on sipsipussi ja suklaalevy, ja toiselle puolikas sipsipussi ja suklaapatukka. Molemmat ovat syöneet "holtittomasti" herkkuja, mutta toiselle on tullut paljon enemmän kaloreita.
Olen aika tod.näk. adhd-aikuinen, samoin työkaverini. Toinen meistä on laiha, ja toinen lihava. Eli en usko adhd:n lihottavan. Luonteeltamme olemme toki erilaisia, toinen rento, ja toinen nipo kontrollifriikki, sen impulssikontrollin uskon tulevan sitä kautta. Mutta ihan kaikkein jännintä on se, että minä olen lihavana meistä se fyysisesti terveempi. Helppo verrata, kun tietää toisen sairauspoissaolot ja liki kait kaikki tauditkin.