Ylipainoisten lasten äiti rutisee Iltalehdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Joo ja minä kommentoin tähän kohtaan: "ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta." että ADHD ei todellakaan aina näy käytöksessä, eikä näin ollen käytös ole mikään mittari sille onko ihmisellä kyseinen neurohäiriö. Kaikki huono käytös ei ole ADHD:tä ja hyvin käyttäytyvällä voi olla se.

Itselläni on kokemusta vain hoikista ADHD-lapsista. Lääkkeet vie ruokahalun ja syömisestä pitää muistuttaa. Sellaiset lapset myös kasvaa hieman hitaammin juuri tämän vuoksi. Näkisin siis, että artikkelin lapsilla on muita ongelmia, tarkistaisin esim. onko lääkitys kohdillaan (jos nyt ADHD aiheuttaa ongelmia, kaikki eivät lääkkeitä tarvitse).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tuo äiti on vielä itsekin läski ja silti pätemässä.

Mut hei positiivista kuitenkin, että oli alkanut pohtia asiaa, ja miettimään, mitä ongelmalle voisi tehdä!

Oli alkanut miettiä mitä muut voisivat ongelmalle tehdä.

Lihavilla on aina joitain tekosyitä miksi on siihen tilaan joutunut ja miksi ei voi tehdä mitään sen eteen. Isot luut, geenit, yhteiskunta ei tue, on kiusattu, on niin vaikeeta, liian paljon herkkuja kaupassa/kaapissa, tunteet vie, impulsiivisuus vaikeuttaa jne blaa blaa. Sama homma alkoholisteilla, tupakoijilla, peliaddikteilla, someriippuvaisilla, himoliikkujilla. Ei kyetä saamaan itseä tasapainoon ja onnea etsitään itsen ulkopuolelta.

Tällaista tekosyytä en ole ennen kuullut. Jos tulee joskus liikaa kiloja, sanon että minulla on adhd.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi absoluuttisesti terveellinen patukka ole, mutta onhan tuo sata kertaa parempi kuin karkkipussi. Olisi tietysti varmasti parempi laittaa lapselle mukaan banaani, pähkinöitä ja vettä, mutta ei toi Elovena-patukka mitään myrkkyä ole.

Ei kyllä kaukanakaan myrkystä. Vehnää, sokeria, pahimman laatuisia kovetettua kasvirasvoja jne. Ei eroa kyllä oikeastaan mitenkään muista kekseistä. No kaipa se perus -dominokeksikin on sitten terveystuote.

Mikä on lihavien lasten perheille tarkoitettu kurssi?

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla on aina joitain tekosyitä miksi on siihen tilaan joutunut ja miksi ei voi tehdä mitään sen eteen. Isot luut, geenit, yhteiskunta ei tue, on kiusattu, on niin vaikeeta, liian paljon herkkuja kaupassa/kaapissa, tunteet vie, impulsiivisuus vaikeuttaa jne blaa blaa. Sama homma alkoholisteilla, tupakoijilla, peliaddikteilla, someriippuvaisilla, himoliikkujilla. Ei kyetä saamaan itseä tasapainoon ja onnea etsitään itsen ulkopuolelta.

Onko tullut mieleen, että nämä ihmiset ovat usein sairaita? He eivät välttämättä ymmärrä tai halua kertoa, että addiktiokäyttäytyminen johtuu esimerkiksi hyväksikäytöstä, väkivaltaisesta lapsuudesta, alkoholistivanhemmista, kiusaamisesta jne. Monella on taustalla trauma, jota ei ole koskaan hoidettu kuntoon ja joka oireilee erilaisina addiktioina ja monilla muilla tavoilla. Sairaus ei ole mikään tekosyy.

Ihmiset tarvitsevat enemmän empatiaa ja ymmärrystä ja vähemmän arvostelua ja ilkeilyä.

Sokeri vaan pahentaa adhdeeta,niin vois olettaa että lapset koittas pysyä erossa makeista herkuista.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ylipainoinen mamma kehuskeli että heillä syödään sipsejä vain viikonloppuisin. Vain?

Ei meillä syödä edes kerran kuussa.

Tämä on juuri se syy useimpien ihmisten lihavuuteen. Monet tuntemani ylipainoiset ihmiset ovat käytännössä täysin sokeita omalle syömiselleen ja pitävät normaaleina sellaisia käytäntöjä, jotka pitävät heidät lihavina. Tyypilliset ajatusmallit ovat tyyliin "en osta kuin 200 grammaa irtokarkkeja tänään" tai "ehkä voin hemmotella itseäni suklaalevyllä kun kävin kilometrin lenkillä". Herkut ovat osa arkipäivää ja sipsejä ja karkkeja syödään viikoittain.

Samalla jos yritetäänkin laihduttaa, ovat ne toimenpiteet aivan kummallisia. Noiden herkkujen poistamisen sijaan aletaan juomaan light-limsaa, vaihdetaan sen vehnäleivän päälle levitettävä kasvimargariini johonkin Kevytleviin ja tehdään jotain lihatonta kaalikeittoa, jota jaksetaan syödä ehkä se kaksi päivää. Näiden ammattilaihduttajien jääkaapissa vakiovaruste on usein myös jokin 2% ruokakerma. Ei ole ihan humpuukia, että laihdutuksesta puhutaan usein elämäntapamuutoksena. Jos asenne ei muutu, niin ei muutu vartalon muotokaan.

Näin keskittymishäiriöisenä minua inhottaa aina, kun ihmiset syyttää diagnoosia kaikesta muusta asiaankuulumattomasta. ADHD/ADD voi tehdä alttiimmaksi tietyille ongelmille, mutta ei itsessään aiheuta niitä, ja paras vastalääke on kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä hän sanoo niistä jumppaliikkeeistä saattaa olla totta. Itsekin joskus teininä menin lihaville tarkoitettuun jumppaan ja siellä osa liikkeistä oli aivan mahdottomia. En edes pystynyt taipumaan kaikkiin asentoihin tai kannattelemaan painoani yhdessä lankutusta muistuttavassa asennossa.

Näin käy kun hoikat ihmiset suunnittelee jumppaohjelman lihaville. Ja se ei ainakaan kannusta jatkamaan. Itsekin lopetin sen ja menin mieluummin uimaan. Vesijuoksu oli hyvä liikuntamuoto minulle.

Tykkäsin eräästä lihavasta vetäjästä aikuisiällä, kun hän tajusi läskin rajoitteet, ja osasi ohjata tekemään liikkeet toisin. Minkä kokemuksen vuoksi kannustankin palkkaamaan myös lihavia vetäjiä ja trainereitä.

Siinä on se ongelma, että sellainen lihava jumppaohjaaja ei välttämättä enää ole kovin lihava sen jälkeen kun on vaikka vuoden vetänyt jumppaa.

Vierailija kirjoitti:

Hankala aihe. En lukenut itse juttua, mutta hyvin hoikan ADD tytön äitinä myönmän, että ruokaan liittyvä nirsoilu ja samanaikainen impulssikontrollin puute on hankala yhdistelmä.

...

Tiedän vain hoikkia ADHD-lapsia.

Samoin. ADHD-lapset usein unohtaa syödä ja puuhaa koko ajan jotain muuta. Aika monta ADHD/ADD-tapausta tullut nähtyä, kun kulkee meillä suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus on vaan aika monimutkainen juttu, esim. suolistobakteerit vaikuttavat, samoin hormonit yms. Liikunnallahan on myös aika vähäinen vaikutus painoon, eli kannattaisi pääsääntöisesti keskittyä syömisiin eikä rääkkiliikuntaan. Muutoinhan liikunta on hyvästä, mutta on se hoikempana vaan helpompaa. Olen itse hoikka, samoin lapseni, jopa laihoiksi voisi lapsiani sanoa. Meillä on epäsäännölliset ruokailutavat, myös herkkuja on usein tarjolla, mutta jokuhan siinä on, että samassa tilanteessa toinen syö liikaa ja toinen ei. Uskon myös että toisille laihtuminen on vaikeampaa. Geneettisestihän tästä on saattanut olla aikojen saatossa hyötyä kun ravintoa on ollut niukasta, tässä ajassa taas haittaa.

Ja katin kontit! Lihavuus on loppujen lopuksi ihan vaan ylimääräisen energian varastoitumisesta rasvasoluiksi. Piste. Voit naamioida sen suolistobakteerien ja hormonien taakse, mutta ei poista tosiasioita. Miten muuten selität, että ruokavalion muutos muuttaa suolistobakteerien laatua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi absoluuttisesti terveellinen patukka ole, mutta onhan tuo sata kertaa parempi kuin karkkipussi. Olisi tietysti varmasti parempi laittaa lapselle mukaan banaani, pähkinöitä ja vettä, mutta ei toi Elovena-patukka mitään myrkkyä ole.

Ei kyllä kaukanakaan myrkystä. Vehnää, sokeria, pahimman laatuisia kovetettua kasvirasvoja jne. Ei eroa kyllä oikeastaan mitenkään muista kekseistä. No kaipa se perus -dominokeksikin on sitten terveystuote.

Hohhoijaa taas! Keskustelun taso on jälleen muuttunut todella korkeatasoiseksi. Palataan takaisin itse aiheeseen.

Tämä menee vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta minusta on kuitenkin vähän perää siinä, että nykymaailmassa on tarjolla on liikaa herkkuja.

Esim kahviloista ei helppo saada terveellistä välipalaa. Tämä toki vaihtelee alueittain, mutta perustarjonta on sokeriherkut ja sitten joku vehnäsämpylä tai croissant. Tein aikoinaan työtä, joka vaati paljon kokoustamista. Aina oli pullaa tarjolla. No sitten on kauppojen karkkihyllyt jne. Jos on juhlat tai vierailu, tarjolla paljon herkkuja ja epäkohteliasta kieltäytyä. Mikään ei näistä yksittäin tai harvoin ole vaarallista, mutta kun niitä kieltäytymistä ja itsekuria vaativia tilanteita tulee koko ajan, niin se on vaativaa.

Ehkä yksilötasolla voidaan sitten syyttää yksilöä, mutta väestötasolla on selvää että kaikkien kontrolli ei pidä.

On kyllä niin rumaa puhetta muista kanssaeläjistä että huh huh. Saisitte oikeasti hävetä. 

DIVA-2 diagnostiikassa on ahmiminen ADHD:n oireena, koska se aiheuttaa impulssinkontrollin alenemista. Näet ruokaa, haluat ruokaa, syöt ruuan. Kotona tähän pitää herätä, että tarjolla on vain hyvää ruokaa. Lihavuuden taustalla on aina jotain muuta, ruoka on lohtuna monelle psykologisesta traumasta kärsivälle henkilölle.

Jokainen voisi päivittää tietonsa ADHDn tyypeistä ja luopua "mun mielestä" käytöstä faktana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.

Sinkkonen varmasti perustelee väitteensä omiin kokemuksiin, kuten minäkin. Lapsen vanhempien käytöksestä ja elintavoista voi jo aika hyvin päätellä onko lapsella oikeasti ADHD vai ei.

ADHD-lapsien määrä on lähes räjähtänyt 2000-luvulla. Samaan aikaan myös lapsia on alettu kasvattamaan paljon vapaammin (lue: lepsummin) kuin ennen. Sattumaa tämä ei ole vaan näillä kahdella on yhteys.

Nuo tuon Annan pojat eivät tuon jutun mukaan ole mitään älyttömän lihavia, vaikka ylipainoisia ovatkin. Todennäköisesti paino laskee lähes itsestään ennen lukioikää ihan pituuskasvunkin myötä. Ja molemmat pojathan olivat itse huomanneet oman tilansa ja meinasivat sille jotain tehdä. Ei tuossa auta mikään muu, kuin kertoa niille pojille, että se mitä laittaa suustaan sisään on suoraan verrannollista siihen, mitä vyötäröllä on. Tämän logiikan kun heille iskostaa päähän riittävän hyvin, niin herkkuhimo katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala aihe. En lukenut itse juttua, mutta hyvin hoikan ADD tytön äitinä myönmän, että ruokaan liittyvä nirsoilu ja samanaikainen impulssikontrollin puute on hankala yhdistelmä.

...

Tiedän vain hoikkia ADHD-lapsia.

Samoin. ADHD-lapset usein unohtaa syödä ja puuhaa koko ajan jotain muuta. Aika monta ADHD/ADD-tapausta tullut nähtyä, kun kulkee meillä suvussa.

Eikä ole pelkästään unohtamisesta kiinni. Lääkkeet vievät monelta ruokahalun kokonaan, ja vanhemmat joutuvat huolehtimaan erityisen tarkasti siitä että lapsi syö riittävästi aamulla, ja tankkaa kunnolla illalla kun koko päivän aikana lääkkeen vaikuttaessa ei käytännössä maistu mikään. Joskus ruokahalun katoaminen on niin voimakas haitta että lääkitys on sen vuoksi pakko lopettaa. Ainoa mahdollisesti ruokahalua lisäävä adhd lääke on Intuniv (guanfasiini).

Vierailija kirjoitti:

Nuo tuon Annan pojat eivät tuon jutun mukaan ole mitään älyttömän lihavia, vaikka ylipainoisia ovatkin. Todennäköisesti paino laskee lähes itsestään ennen lukioikää ihan pituuskasvunkin myötä. Ja molemmat pojathan olivat itse huomanneet oman tilansa ja meinasivat sille jotain tehdä. Ei tuossa auta mikään muu, kuin kertoa niille pojille, että se mitä laittaa suustaan sisään on suoraan verrannollista siihen, mitä vyötäröllä on. Tämän logiikan kun heille iskostaa päähän riittävän hyvin, niin herkkuhimo katoaa.

Itseäni hämmentää, että missään kohtaa artikkelia ei puhuta, mitä perhe syö aamiaiseksi, lounaaksi, välipaloina ja päivällisillä. Miten muuten koko perhe on ylipainoinen? Enkä jaksa uskoa, että kasvupyrähdys auttaa BMI 30.