Ylipainoisten lasten äiti rutisee Iltalehdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.

Ja ilmaiseksi pitäisi päästä uimahalliin. Uimalippu maksaa pienen karkkipussin verran, ei pitäis olla liikaa. Lenkkipolut on ilmaisia lihavallekin ja niitä ei suljeta koronan vuoksi.

Ihme rutinaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Samoin epävakaan, lastaan kaltoinkohtelevan vanhemman kanssa eläminen muuttaa lapsen käytöstä voimakkaasti siihen suuntaan, että se nepsydg sitten irtoaa.

Mutta hyshys, eihän näistä saa puhua. "Oikean" nepsylapsen vanhemmat pillastuu kun luulevat että tarkoitetaan just heitä ja heidän lastaan, ja nää omalla toiminnallaan lapsen oireilun aiheuttavat nyt on sen tyylin ihmisiä, että mitään kritiikkiä mistään ei kyetä käsittelemään. Mutta tästä ongelmasta pitäisi kyllä pystyä pyhumaan! Ei se dg ja lääkityskokeilut auta sitä lasta joka elää esim. sen kaltoinkohtelevan vanhemman kanssa, päinvastoin, murentaa viimeisenkin itsetunnon rippeen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan lukee, että impulssikontrolli vaikuttaa syömiseen.

Aivan. Mutta. Se impulssikontrolli ei estä vanhempia rajoittamasta liiallisuuksiin menevää syömistä. Aika monella lapsella muuten on impulssikontrollinvaikeuksia jos puhutaan herkkujen syömisestä. Kyllä lapsen syömiset on vanhempien käsissä. Vanhempien tulee myös ohjata terveellisiin ruokailutottumuksiin. Jos lapsi söisi määrättömästi aterialla vaikka pelkkiä liapullia, voi rajoittaa sitä ja tarjota tilalle kasviksia jos edelleen maha vetäisi. Olen työssäni tavannut lukemattoman määrän hyvin valikoivasti syöviä lapsia. Kummasti heidän erittäin kapeaan ruokavalioonsa mahtuu yleensä hampurilaiset, ranskalaiset, nugetit, pizza, jäätelö, sipsit, karkit... muu ei kelpaa. Useimmiten kun tarkemmin tarkastellaan tilannetta, onkin niin että pienestä asti lapsi on saanut päättää mitä syö, ja vain sitä on hänelle sitten tarjottu. Missään vaiheessa hän ei ole siis tottunut ”oikeaan ruokaan”, eri makuihin ja koostumuksiin. Joskus on jopa niin että koko perheen normaali ruokavalio on tuota hampurilaislinjaa. Ei lapsi totu uusiin ruokiin, jos joka kerta kun hän nyrpistää nenäänsä vanhemmat vain toteavat etta aha, tämä ei mene, ja antavat tilalle jotain minkä tietävät kelpaavan. Taapero tarvitsee paljon , jopa kymmeniä maistamiskertoja tottuakseen uusiin makuihin ja koostumuksiin. Kun ruokia sinnikkäästi tarjotaan ja maistatetaan, useimmat lapset alkavat kyllä syömään normaalin monipuolisesti. Poikkeuksena on sitten sellaiset autismikirjon lapset jotka suun alueen aistiherkkyydestä pystyvät syömään vain hyvin valikoituja ruokia. Mutta tällöin nämä kelpaavat ruoat eivät yleensä ole erityisiä herkkuja, vaan hyvin neutraaleja ja mauttomia (tyyliin makarooni, riisi, täysin sileät jogurtit jne) tai vaihtoehtoisesti vain erittäin voimakkaat/ tuliset maut kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyl sitä mieltä, että jotkut vanhemmat on parempia kasvattajia. Ja juurikin parempia kasvattaa niitä AdHd - lapsia. Kaikille ei passaa samat asiat, mutta nämä vanhemmat tuntevat lapsensa ja laittavat sen mukaan tilanteen järjestykseen. Kuuntelin yhtä unitutkija, joka kertoi, että lapsen nukkumisen ja Adhd välillä on löytynyt linkki. Näyttäisi siltä, että jos lapsi nukkuisi paremmin niin Adhd oireet katoaisivat tai pysyisivät ainakin paremmin hallinnassa.

Ei aivojen erilaisuus pois voi mennä, mutta totta on että oireet voi pysyä hallinnassa hyvin, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ongelma monesti taitaakin olla, että kun keskittymishäiriöt periytyvät, niin vanhempi jolla on nepsyongelmaa on monesti huono rutiineissa, rytmittämisessä, ennakoinnissa ja ajantajuamisessa, juuri sellaiset asiat joissa ADHD lapsen kanssa olisi hyötyä.

Lapsellani on adhd ja myös muita sairauksia, joiden vuoksi käy valteri koulua. Tässä koulussa erittäin monella lapsella on vähintäänkin yhtenä diagnoosina adhd eikä lihavuus ole mitenkään yleistä. Toki se voi olla oire, sillä jokainenhan meistä on yksilö.

Artikkelin Anna-äiti on klassinen feeder-fetisisti. Yrittää turvottaa lapsensa sairaaloiden lihaviksi päästalkseen ravaamaan lääkäreillä selvittämässä lasten erilaisia lihavuudesta johtuvia oireita ja sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Samoin epävakaan, lastaan kaltoinkohtelevan vanhemman kanssa eläminen muuttaa lapsen käytöstä voimakkaasti siihen suuntaan, että se nepsydg sitten irtoaa.

Mutta hyshys, eihän näistä saa puhua. "Oikean" nepsylapsen vanhemmat pillastuu kun luulevat että tarkoitetaan just heitä ja heidän lastaan, ja nää omalla toiminnallaan lapsen oireilun aiheuttavat nyt on sen tyylin ihmisiä, että mitään kritiikkiä mistään ei kyetä käsittelemään. Mutta tästä ongelmasta pitäisi kyllä pystyä pyhumaan! Ei se dg ja lääkityskokeilut auta sitä lasta joka elää esim. sen kaltoinkohtelevan vanhemman kanssa, päinvastoin, murentaa viimeisenkin itsetunnon rippeen.

Nepsydiagnoosia miettiessä tietenkin katsotaan, voisiko se olla jotain muuta, kuten masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyl sitä mieltä, että jotkut vanhemmat on parempia kasvattajia. Ja juurikin parempia kasvattaa niitä AdHd - lapsia. Kaikille ei passaa samat asiat, mutta nämä vanhemmat tuntevat lapsensa ja laittavat sen mukaan tilanteen järjestykseen. Kuuntelin yhtä unitutkija, joka kertoi, että lapsen nukkumisen ja Adhd välillä on löytynyt linkki. Näyttäisi siltä, että jos lapsi nukkuisi paremmin niin Adhd oireet katoaisivat tai pysyisivät ainakin paremmin hallinnassa.

Ei aivojen erilaisuus pois voi mennä, mutta totta on että oireet voi pysyä hallinnassa hyvin, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ongelma monesti taitaakin olla, että kun keskittymishäiriöt periytyvät, niin vanhempi jolla on nepsyongelmaa on monesti huono rutiineissa, rytmittämisessä, ennakoinnissa ja ajantajuamisessa, juuri sellaiset asiat joissa ADHD lapsen kanssa olisi hyötyä.

Tokihan näin on, että aivojen erilaisuus ei poistu, mutta täytyy myös muistaa, että Adhd diagnoosia ei saada aivoja kuvantamalla. Unitutkija korosti, että ei tarkoita sitä, etteikö Adhd olisi vaan sitä, että osalla lapsista näyttäisi siltä, että huono uni aiheuttaa näitä oireita.

Jutun mukaan molemmat pojat haluaisivat laihtua. Sen sijaan että äiti tukisi heitä terveellisempiin elämäntapoihin ja laihtumaan, hän tuntuu keksivän tekosyitä, syyttelee muita ja näkee poikien halun laihtua jonkinlaisena uhkakuvana.

”Vanhempi poika on alkanut puhua hiljattain itse siitä, että voisi tehdä elintapamuutoksen ja käy kuntosalilla. Annaa mietityttää se, ettei painosta tule pojalle liian isoa kysymystä ja pysyykö mahdollinen elintapamuutos varmasti terveellisenä.” Tässäkin Anna näkee vain uhan eikä mahdollisuutta. Todennäköisesti ei siis kannata edes yrittää.

”Liikkeet olivat ohjaajalle itselleen helppoja. Osa lapsista väsyi tunneilla kovasti ja siitä tulikin heille epäonnistumisen kokemuksia, kun pitäisi saada kokea onnistumisia liikunnassa.” Liikunnasta kuuluukin väsyä. Liikuntaan kuuluu myös harjoitteleminen ja sitä kautta oppiminen. Vahvistaa itsetuntoa, kun teet töitä, harjoittelet ahkerasti ja sitten opit. Ei se, että ei valmiiksi osaa, ole mikään epäonnistuminen. Yleensä ihmiset harjoittelevat asioita ja sitten oppivat. Osa oppii nopeasti ja osa hitaasti, mutta harjoittelemalla oppii työnteon merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kuitenkin täyttävät jääkaapin. Kerra yks äiti valitti, että lapsi syö kaikki hänen ostamansa jäätelöt!

Lasten lihavuus on vanhempien vastuulla, olkoon diagnoosi tai ei. Ja lihavasta lapsesta tulee usein lihava aikuinen.

Aivan. Rasvasolut kerääntyy jo lapsena. Vanhempi päättää siitä mitä lapsi kotona syö.

Kyllä te ootte julmia.

Vanhemmissa on vika, kun lapset on ylipainoisia mutta syyllistämällä ja haukkumalla ja irvailemalla ihmiset vaan lihoo entistä enemmän, ei laihdu. Syyllistäminen ei vaan toimi vaan lisää kaikkien pahoinvointia —> lihotaan lisää. Jos syyllistäminen laihduttaisi niin kaikki olisivat laihoja.

Eli ette te oikeasti halua auttaa vaan irvailla ja opetatte vielä lapsillenne nuo asenteet, että lihava on huonompi ihminen ja sitten ylipainoisia lapsia kiusataan ja he syövät lisää suruunsa kun eivät paremminkaan osaa.

Ja omat lapseni ovat normaalipainoisia eli ei osunut omaan nilkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Ns. Adhd diagnooseja jakelee neurologit jotka saavat siitä rahaa.

Kyllä lääkäri saa käynneistä saman rahan, vaikka ei ADHD:ta todettaisi. Lapsen täytyy käydä psykologin haastattelussa ainakin koulun kautta järjestetyssä tutkimuksessa, miten se lapsi feikkaa ADHD oireet siellä jos on ihan tavallinen?

Ei se feikkaa. Oireet ovat todellisia, mutta eivät johdu adhd:sta vaan rajattomasta kasvatuksesta, eletään ”kuin pellossa”, kamala hälinä ja epäjärjestys kotona jatkuvasti, vanhemmat ei tee mitään lastensa kanssa, ei huolehdi ruokailuista, nukkumaanmeoista, ulkoiluista, ei opeta mitään, ei vaadi mitään, jotkut raivoaa lapsilleen, ja siinä se kasvatus. Kyllä tällä tyylillä saadan oikein hyvin lapsi käyttäytymään huonosti.

Olen opettaja enkä kyllä muista yhtään adhd-oppilasta, joka olisi ollut ylipainoinen. Tuskinpa näillä asioilla ainakaan tilastojen valossa on mitään korrelaatiota.

Mutta syitä etsitään mielellään vaikka kiven alta, ei ratkaisuja. Jos ylipainon syy on adhd, eikä adhd parane, niin sittenhän voi nostaa tassut pystyyn.

Äidillä oli uhrimentaliteetti erinomaisesti sisäistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Läskit on läskejä ja läskeillä on aina hyvät selitykset 😁

Kuuntelin Ruben Stilleriä. Siinä oli ylipainoinen nainen selittämässä, että yhteiskunta on syyllinen sen lihavuuteen, kun kaupassa on liikaa kaikkea. Ärsyttää, kun Ruben ei kysyny tai sanonu sille, että myydäänhän siellä kasviksia ja hedelmiä ja terveellistäkin ruokaa pullan, limun, sipsien, suklaiden ja muiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin jutusta ettei mitään vastuuta ota itse.

Tuskin ne lapset tölkkejä niin paljon kerää että joka päivä niillä rahoilla saa herkkuja.

Eiköhän se malli tule kotoa ja arkiruokailusta.

Toisaalta pullojenja tölkkien kerääminen on liikuntaa ja aktiviteettia. Täytyy olla melkoinen pulloapaja pojilla, jos niillä rahoilla saa ostettua Karkkilan niin paljon, että lihoo. Muut löytävät tölkin silloin ja toisen tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Ns. Adhd diagnooseja jakelee neurologit jotka saavat siitä rahaa.

Kyllä lääkäri saa käynneistä saman rahan, vaikka ei ADHD:ta todettaisi. Lapsen täytyy käydä psykologin haastattelussa ainakin koulun kautta järjestetyssä tutkimuksessa, miten se lapsi feikkaa ADHD oireet siellä jos on ihan tavallinen?

Ei se feikkaa. Oireet ovat todellisia, mutta eivät johdu adhd:sta vaan rajattomasta kasvatuksesta, eletään ”kuin pellossa”, kamala hälinä ja epäjärjestys kotona jatkuvasti, vanhemmat ei tee mitään lastensa kanssa, ei huolehdi ruokailuista, nukkumaanmeoista, ulkoiluista, ei opeta mitään, ei vaadi mitään, jotkut raivoaa lapsilleen, ja siinä se kasvatus. Kyllä tällä tyylillä saadan oikein hyvin lapsi käyttäytymään huonosti.

Adhd ei ole huonosti käyttäytymistä, vaan keskittymishäiriö. Ja kun kuvittelen kuvailemaasi ympäristöä niin kuvittelen todennäköisimmäksi reaktioksi vetäytymisen ja masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

lapsen lihavuutta ennustavat eniten äidin ylipaino ja koulutustaso...

Niinpä niin.

Niinpä niin, tunnen kymmeniä lihavia äitejä joiden lapset on hoikkia kuin heinäseipään varjo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.

Ai miten hän tietää? No eiköhän hän ole uransa aikana tavannut niin paljon adhd, ja myös ”adhd” lapsia perheineen, että ihan sen pohjalta tietää näin olevan.