Ylipainoisten lasten äiti rutisee Iltalehdessä

Tunnetteko te muut normaalipainoisten lasten vanhemmat, että lasten normaalipainoisuus on teidän ansiotanne? Minulla 5 hoikkaa lasta. Olin ennen lihava, nyt bmi 22. Lasten ruokavalio ei ole muuttunut, oma syömishäiriöni sattuu vain olemaan tässä vaiheessa. Koen kuitenkin, että on vain”tuuria” että lapsillani on toistaiseksi terve suhde ruokaan. Toki teen kaikkeni tukeakseni sitä.

Olen itse kärsinyt lapsesta asti epätyypillisestä syömishäiriöstä. En koe, että mikään, mitä vanhempani tekivät tai jättivät tekemättä, olisi pelastanut minut siltä. Syömishäiriö on jihtanut suuriin painonvaihteluihin. Suurimmillani olin vaikeasti lihava.

Toisaalta syyllistyn valtavasti, jos joku lapsistani lihoo jossain vaiheessa. Tunnistan tuskallisen hyvin taakan, jonka ylipaino tuo ihmiselle. Koen ihmisten suhtautumisen muuttuneen minuun täysin normaalipainoistumisen myötä. Toivon hartaasti, että lapseni eivät koskaan joutuisi kantamaan lihavan häpeän taakkaa.

Mulla on itselläni huono impulssikontrolli (ja olen ylipainoinen), siksi meillä ei ole kotona mitään herkkuja kaapeissa ja pakastimissa pyörimässä. Helppoa olla syömättä, kun ei kukaan viitsi lähteä kauppaan pelkästään herkkujen takia. Yksi lapsista on perinyt mun hyvin suuren ruokahaluni ja painokäyrä alkoi nousta taaperona hyvin voimakkaasti, jolloin kyllä annoin jo päiväkotiinkin ohjeistusta, että santsiannosta ei missään nimessä tarvitse antaa, vaan yhden ruoka-annoksen päälle voi syödä salaattia tai näkkäriä. Sama käytäntö oli kotona, kun lapsi olisi syönyt ruokaa yhtä paljon tai enemmän kuin aikuisetkin. Syömisten rajaaminen auttoi, ja nykyään hän on normaalipainoinen alakouluikäinen poika. Herkkujen ostamista koulumatkalla alakouluikäisillä en vain tajua, koska olen aina luullut että rajoittaminen toimii vielä erittäin hyvin sen ikäisillä. Omien lasten luokalla tätä herkkuostelua lähinnä harrastaa pari kaikkein ylipainoisinta lasta, ja he ovat myös ainoita, joilla on rahaa mukana koulussa. Tiedän, että ainakin tällä kovasyömäisellä lapsellani menisi tuollaiset ostelut ihan överiksi, joten sääntönä on alusta alkaen ollut se, että kukkaroa ei saa ottaa kouluun mukaan ja kaupassa ei saa käydä koulumatkalla.

Ärsyttää tämä, että syytetään yhteiskuntaa ja ADHD:tä, liian isoja sipsipusseja ja tölkkejä lihavuudesta.

Kyllä se on se vanhemman malli minkä lapsi omaksuu itseensä. Olen samaa mieltä lääkärin kanssa, "ettei vanhempi voi antaa lapselleen jotain sellaista, jota hänellä itsellään ei ole." Jos vanhempi on läs ki, niin kuinka hän voisi edes opettaa lapselle tervettä suhdetta ravintoon jos hän ei itse sitä osaa? Lapsihan katsoo vierestä miten on ok mättää paskaa suuhun mielin määrin ja syyttää vain yhteiskuntaa, kun "pussit vaan on niin isoja, en mä mitään tälle voi kun impulssi iskee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Joo, kyllä. Add lapsi ei häiritse, mutta tässä nyt keskustellaankin siitä eroaako ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen painottuvan keskittymishäiriön vuoksi ilmenevä ulospäin näkyvä huono käytös ihan vaan huonosti kasvatetun lapsen käytöksestä. Eipä juuri. Siinä tarvitaan usen paljon tutkimuksia ennen kuin voidaan sanoa onko kyseessä oikea adhd vai ihan vaan huono vanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on itselläni huono impulssikontrolli (ja olen ylipainoinen), siksi meillä ei ole kotona mitään herkkuja kaapeissa ja pakastimissa pyörimässä. Helppoa olla syömättä, kun ei kukaan viitsi lähteä kauppaan pelkästään herkkujen takia. Yksi lapsista on perinyt mun hyvin suuren ruokahaluni ja painokäyrä alkoi nousta taaperona hyvin voimakkaasti, jolloin kyllä annoin jo päiväkotiinkin ohjeistusta, että santsiannosta ei missään nimessä tarvitse antaa, vaan yhden ruoka-annoksen päälle voi syödä salaattia tai näkkäriä. Sama käytäntö oli kotona, kun lapsi olisi syönyt ruokaa yhtä paljon tai enemmän kuin aikuisetkin. Syömisten rajaaminen auttoi, ja nykyään hän on normaalipainoinen alakouluikäinen poika. Herkkujen ostamista koulumatkalla alakouluikäisillä en vain tajua, koska olen aina luullut että rajoittaminen toimii vielä erittäin hyvin sen ikäisillä. Omien lasten luokalla tätä herkkuostelua lähinnä harrastaa pari kaikkein ylipainoisinta lasta, ja he ovat myös ainoita, joilla on rahaa mukana koulussa. Tiedän, että ainakin tällä kovasyömäisellä lapsellani menisi tuollaiset ostelut ihan överiksi, joten sääntönä on alusta alkaen ollut se, että kukkaroa ei saa ottaa kouluun mukaan ja kaupassa ei saa käydä koulumatkalla.

Juuri näin! Ei se sen vaikeampaa ole! Yllättävän monelle vanhemmalle kuitenkin vaan tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Ja ilmaiseksi pitäisi päästä uimahalliin. Uimalippu maksaa pienen karkkipussin verran, ei pitäis olla liikaa. Lenkkipolut on ilmaisia lihavallekin ja niitä ei suljeta koronan vuoksi.

Ihme rutinaa taas.

Tuossa kohtaa oli pieni ristiriita. Ei pitäisi kohdella eritysryhmänä, mutta yhteiskunnan rakenteita pitäisi muuttaa enenmän heille sopivaksi.

Lasten ylipaino on käytännössä aina seurausta kodin tavoista. Syödään liikaa epäterveellistä ruokaa ja mässytetään karkkia sekä juodaan kolajuomaa kuin kamelit. Liikkuminen jää sitten vähemmälle kun pitää surffata netissä. Jos harrastaa liikuntaa edes vähän vakavasti niin ylipaino ei ole lapsella tai nuorella ongelma.

Se että valittaa lehdessä ei korjaa tilannetta vaan pitää oikeasti alkaa tehdä terveellistä ruokaa ja rajoittaa roskaruoan syömistä niin omalla kuin lasten kohdalla. Liikuntaharrastuksen ei tarvitse olla mikään kallis vaan riitttää vaikka kun käy kävelemässä, hölkkäämässä, suunnistamassa ja kuntosalilla. Kesällä voi mennä ulkokuntosalille ja se ei maksa mitään. 

Lasten kannalta on sääli että äiti tuhoaa lasten terveyden eikä tee mitään korjausliikettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Mutta miten voi tietää, onko kyseessä huono kasvatus, ADHD vai molemmat? Miten Sinkkonen sen perustelee, että hän tietää, että suuri osa niistä diagnooseista on turhia? Se kiinnostaisi enemmän kuin ylimalkainen toteamus. Jotkut ei ole niin auktoriteettiuskoisia, että "lastenpsykiatri sanoo" riittää muuttamaan jonkun asian suoriltaan faktaksi.

Ai miten hän tietää? No eiköhän hän ole uransa aikana tavannut niin paljon adhd, ja myös ”adhd” lapsia perheineen, että ihan sen pohjalta tietää näin olevan.

Kyllä itse luottaisin lastenpsykiatrin ennemmin kuin johonkin erityislapsen ja vielä paremmin ” erityislapsen” vanhempaan.

Ilmaiset ja alehintaiset bussiliput pois ylipainoisilta niin on pakko alkaa liikkua joko jalkaisin tai pyörällä. Ruoka voisi myös olla kalliimpaa läskeille.

Ja toisin päin. Ne sipsit, limsat ja karkit pahentavat verensokerin heittelyä, häiritsevät normaalin kylläisyydentunteen kehittymistä, pilaavat suoöiston bakteerikannan (millä yhteyksiä jopa mt-ongelmiin), lisäävät levottomuutta, impulssikontrollin puutetta ja pahentaa ADHD-oireita.

Sykli on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko te muut normaalipainoisten lasten vanhemmat, että lasten normaalipainoisuus on teidän ansiotanne? Minulla 5 hoikkaa lasta. Olin ennen lihava, nyt bmi 22. Lasten ruokavalio ei ole muuttunut, oma syömishäiriöni sattuu vain olemaan tässä vaiheessa. Koen kuitenkin, että on vain”tuuria” että lapsillani on toistaiseksi terve suhde ruokaan. Toki teen kaikkeni tukeakseni sitä.

Olen itse kärsinyt lapsesta asti epätyypillisestä syömishäiriöstä. En koe, että mikään, mitä vanhempani tekivät tai jättivät tekemättä, olisi pelastanut minut siltä. Syömishäiriö on jihtanut suuriin painonvaihteluihin. Suurimmillani olin vaikeasti lihava.

Toisaalta syyllistyn valtavasti, jos joku lapsistani lihoo jossain vaiheessa. Tunnistan tuskallisen hyvin taakan, jonka ylipaino tuo ihmiselle. Koen ihmisten suhtautumisen muuttuneen minuun täysin normaalipainoistumisen myötä. Toivon hartaasti, että lapseni eivät koskaan joutuisi kantamaan lihavan häpeän taakkaa.

Uskon, että ovat hoikkia siksi, että ihminen pysyy hoikkana jos ei opettele ylensyömistä ja herkuttelua. Sen taas lasken ihan omaksi ansiokseni, että lapset eivät ole oppineet itseltäni huonoja syömistottumuksia, koska olen tietoisesti pyrkinyt tähän. Syyttäisin myös itseäni, jos joku heistä alkaisi ahmia ja lihota, kuten minä

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyl sitä mieltä, että jotkut vanhemmat on parempia kasvattajia. Ja juurikin parempia kasvattaa niitä AdHd - lapsia. Kaikille ei passaa samat asiat, mutta nämä vanhemmat tuntevat lapsensa ja laittavat sen mukaan tilanteen järjestykseen. Kuuntelin yhtä unitutkija, joka kertoi, että lapsen nukkumisen ja Adhd välillä on löytynyt linkki. Näyttäisi siltä, että jos lapsi nukkuisi paremmin niin Adhd oireet katoaisivat tai pysyisivät ainakin paremmin hallinnassa.

Niinpä.

Ja kun syödään sokeria ja täytetään aivot levottomuudella ympäristöstä ja kaikenmaailman härpäkkeitä ja muista stimulaatioista, niin nukkuminen kärsii.

Mutta eihän meidän mussukka voi olla ilman limua ja härpäkkeitä, kun sillä on jo muutenkin niin vaikeaa - ja sitä paitsi se suuttuu.

Ja kun vanhemmat tekee itse ihan samaa, niin eivät uskalla kieltää mussukaltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Sinkkonen muutama vuosi sitten sanonut, että valtaosa adhd diagnooseista johtuu kasvatuksesta. Ei niinkään siitä, että lapsessa olisi lähtökohtaisesti mitään poikkeavaa.

En tajua, miten hän noin voi päätellä. Mistä ne perheet muka käy ne diagnoosit vaan hankkimassa?

Niin päin voi ajatella, että ihannetilanteessa adhd-lapsen kanssa pärjää kasvattaja niin hyvin, että mitään diagnoosia ja lääkitystä ei tarvita. Mutta kaikilla ei ole se tilanne, että riittäisi resurssit erittäin hyvin erityislapsen tukemiseen arjessa.

Jari Sinkkonen on täysin oikeassa. Nykyaikaisen lepsun kasvatuksen takia lapsista tulee levottomia häiriköitä (koska vanhemmat eivät aseta rajoja eivätkä pidä kuria). Huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa erittäin paljon ADHD-potilaan käytöstä joten luonnollisesti huonosti kasvatetulle lapselle sitten annetaan "nykypäivän standardien" mukaisesti ADHD-diagnoosi jonka varjolla myös vanhemmat pääsevät pois vastuustaan. ADHD diagnosoidaan käytöksestä, ei mistään muusta.

Taas puhuu ihminen muka asiantuntevasti, vaikka ei tiedä asiasta mitään. Kaikki ADHD-diagnoosin saavat eivät ole mitään huonokäytöksisiä hulivilejä, vaan esim ADD voi näkyä erittäin rauhallisena käytöksenä, mutta ei kykene tarkkaavuuteen, koska aivot "nukahtaa". Käytös voi olla hyvinkin asiallinen ja hyvä, joten et ikinä arvaa hänen kärsivät tarkkaavuusongelmista, koska olet jumittunut johonkin vanhakantaisen näkemykseesi ADHD-häiriköistä.

Häh? Vaikka miten luen tuota mitä kommentoit, en näe että siinä mitenkään olisi väitetty etteikö näin olisi. Adhd ja add ovat sama asia, siinä olet oikeassa. Lapsi voi olla sekä ”ylivilkas” että ”alivilkas”, häiriö voi siis olla kumpaan suuntaan tahansa. Mutta tuo jota kommentoit vaan totesi faktan että huonosti kasvatetun lapsen käytös muistuttaa hyvin paljon adhd oireita, ja sehän ON totta! Ei hän erikseen sanonut että koskee myös add lapsia, eikä varmasti sitä tarkoittanutkaan. Mutta adhd lapsi ilman hoitoa ei keskity, ei pysy paikallaan, ei kuuntele ohjeita ja noudata niitä, tekee asioita kielloista huolimatta (toimii impulssiensa varassa), on äänekäs, saattaa käyttää impulsiivisesti väkivaltaa jos ei saa heti tahtoaan läpi jne. Ja ihan samoin toimii huonosti kasvatettu lapsi.

Mulla on diagnosoitu adhd ja olen normaalipainoinen, vaikka mulla on tosi huono impulssinkontrolli. Tähän varmaan auttaa se, että vaikka  syön aika paljon herkkuja, niin minua kiinnostaa terveellisyys ja yritän pitää syömisessä tasapainon.

Lisäksi adhd auttaa minua siinä, että minun on pakko liikkua edes vähän. En tarkoita, että harrastaisin liikuntaa aktiivisesti (en harrasta), mutta en jaksa istua kauan paikoillani, vaan nousen tosi usein paikaltani hieman venyttelemään ja käyn päivittäin ulkona edes pienellä kävelyllä. Lisäksi kävelen aina portaat ellei minulla ole jotain oikeasti painavaa mukana.

ADHD saattaa vaikeuttaa normaalipainoisena pysymistä/raha-asioiden järkevää hoitoa, mutta ei se tarkoita, että homman voisi päästää valloilleen ja olla välittämättä negatiivisista seurauksista, koska adhd. Joskus sen heikkouden voi jopa yrittää kääntää vahvuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ilmaiset ja alehintaiset bussiliput pois ylipainoisilta niin on pakko alkaa liikkua joko jalkaisin tai pyörällä. Ruoka voisi myös olla kalliimpaa läskeille.

Aloitetaan ihan sillä, että elintapasairauden hoito poistetaan julkisen terveydenhoidon piiristä.

Hmmm... haluaisin kuulla mitä te jotka raivokkaasti puolustatte mielipidettä että aina ja väistämättä on kyseessä adhd jos lapsi on levoton, riehakas, impulsiivinen ja tottelematon, ajattelette. Oletteko siis sitä mieltä että huonosti kasvatettuja lapsia ei ole olemassakaan? Jos on, niin miten se sitten mielestänne näkyy? Miten heidän käytös eroaa hoitamattoman adhd:n käytöksestä?

Vierailija kirjoitti:

"Toinen Annan pojista on alakoululainen ja toinen 7. luokalla. Vanhempi poika on alkanut puhua hiljattain itse siitä, että voisi tehdä elintapamuutoksen ja käy kuntosalilla. Annaa mietityttää se, ettei painosta tule pojalle liian isoa kysymystä ja pysyykö mahdollinen elintapamuutos varmasti terveellisenä." Mistä tämä pelko kumpuaa pitäisi kyllä äidin terapiassa selvittää....eikä kuulosta että poika saisi tukea tähän muutokseen mitenkään. 

" hyväkuntoinen nuori ohjaaja teetti lihavilla lapsilla harjoituksia, joissa heidän oli vaikea onnistua.

– Liikkeet olivat ohjaajalle itselleen helppoja. Osa lapsista väsyi tunneilla kovasti ja siitä tulikin heille epäonnistumisen kokemuksia, kun pitäisi saada kokea onnistumisia liikunnassa. " Tässä sama, ei saa tuntea yhtään epämukavuutta tai negatiivia tunteita? Kyllä meidän monta kertaa viikossa treenaavat lapset menee juuri niin että harjoitellaan kunnes onnistutaan. Siinä että tehdään vaan sitä mikä ihan kokoajan onnistuu, ei kasvata mitään itsetuntoa.  Ei kuulosta että näiltä lapsila on vaadittu koskaan mitään. 

Surullista, mutta kyllä tässä Annassa on hyvä esimerkki siitä että mistä se kiikastaa, pään välistä ( ja olen itse ollut aina ylipainoinen, ja tiedän että mullakin se on kiinni pään välistä, nyt olen taas saanut - 25kg vuodessa...)

Tuntuu että lihavilla lapsilla nuo epäonnistumisen kokemukset liikunnassa liittyvät vanhempien asenteeseen lähes aina. Voivotellaan kun ei se lapsi osaa liikettä, koska seitsemäs massumakkara tulee tielle. Sen sijaan että tsempattaisiin yrittämään ja tekemään, että liike onnistuu, voivotellaan sitä ettei ohjaaja ymmärrä ja ei ole pakko kun tuntuu lihaksissa ja ihan hikikin tulee jajaja.... Ja lopputuloksena lapselle käytännössä sanotaan, että jos liikunta tuntuu hieman ikävälle niin ei ole pakko.

Urheilevien lasten vanhemmat taas kannustavat yrittämään ja opettelemaan ja iloitsevat kun lapsi viimein oppii vaikean liikkeen. Luovuttaminen heti ei ole vaihtoehto.

Rutisee? Onko se rutisemista jos kertoo omista näkemyksistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyl sitä mieltä, että jotkut vanhemmat on parempia kasvattajia. Ja juurikin parempia kasvattaa niitä AdHd - lapsia. Kaikille ei passaa samat asiat, mutta nämä vanhemmat tuntevat lapsensa ja laittavat sen mukaan tilanteen järjestykseen. Kuuntelin yhtä unitutkija, joka kertoi, että lapsen nukkumisen ja Adhd välillä on löytynyt linkki. Näyttäisi siltä, että jos lapsi nukkuisi paremmin niin Adhd oireet katoaisivat tai pysyisivät ainakin paremmin hallinnassa.

Niinpä.

Ja kun syödään sokeria ja täytetään aivot levottomuudella ympäristöstä ja kaikenmaailman härpäkkeitä ja muista stimulaatioista, niin nukkuminen kärsii.

Mutta eihän meidän mussukka voi olla ilman limua ja härpäkkeitä, kun sillä on jo muutenkin niin vaikeaa - ja sitä paitsi se suuttuu.

Ja kun vanhemmat tekee itse ihan samaa, niin eivät uskalla kieltää mussukaltakaan.

Pahin on se, että opetetaan "palkitsemaan", lohduttamaan ja viihdyttämään ruualla. Eli kaikenlaisiin tunteisiin vedetään laadutonta halpaa kemikaalimössöä tai litkua.

Yksikin nainen hoki pienelle lapselleen uimahallin pukkarissa uinnin jälkeen, että nyt saadaan Herkkuja, nyt saadaan Herkkuja. Ilman että lapsi olisi välttämättä kaivannutkaan mitään Herkkuja "palkitsemaan" uinnista. Varmaan vain tavallinen marjamehu tai, hui, jopa pelkkä raikas vesi, olisi voinut olla saunan jälkeiseen janoon hyvä. Mutta ei, Herrkkuja piti saada. On ihme ellei lapselle mennyt oppi perille!

Ennen kuin lähdetään hakeamaan mitään diagnooseja pitäisi jokaisen vanhemman huolehtia siitä että perusasiat ovat kunnossa kotona (säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ruoka, riittävä ulkoilu, riittävä uni, rajoitettu älylaitteiden käyttö, positiivinen vuorovaikutus perheessä) vasta jos nämä asiat ovat kunnossa, ja lapsi silti oireilee on syytä hakeutua tutkimuksiin.