Lue keskustelun säännöt.
Miksi avoliittoon ympätään kaikki avioliiton edut?!
01.05.2021 |
Selittäkää tämä nyt minulle. Miksi avoliitosta ollaan tekemässä jotakin kevytavioliittoa, johon vaaditaan avioliiton etuja muttei ollenkaan velvollisuuksia? Ositus pitkän avoliiton jälkeen on ollut käytössä jo jonkin aikaa, samoin mahdollisuus yhteiseen sukunimeen pari vuotta. Nyt puhutaan siitä, että leskeneläke sallittaisiin myös avopareille.
Jos joku ei halua naimisiin, ei ole pakko mennä. Mutta ei sitten voi myöskään alkaa vaatia, että kohdellaan kuin avioparia. Muissa maissa ei tällaista avoliiton käsitettä ole ollenkaan olemassa, ja ihan syystäkin. On ihan ihmeellistä, että seurustelukumppanin kanssa asuminen on jo tätä menoa rinnastettavissa naimisissa oloon.
Eihän tässä kohta ole mitään insentiiviä mennä naimisiin, kun kaikki samat edut saa ilmankin. Ja jos haluaa erota, niin sen kun muuttaa pois. Avopuolisoista puhutaan muutenkin miehinä ja vaimoina, niin mitä sitä turhia maistraattiin raahautumaan ja tekemään asiasta virallista.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan samat oikeudet kuin avioliitossa, mutta silti pitää jalkaa oven välissä jos sattuisi joku parempi löytymään. Ja turha vetää esiin avioerotilastoja, koska avoeroja ei tilastoida ja niitä tapahtuu jatkuvasti.
Miksi avioliitossa pitää olla erilaisia oikeuksia? Miksi ihmistä ei kohdella yksilönä, vaan hänen parisuhdestatuksensa mukaan?
Siksi, koska lapsillakin on oikeudet, jotka katoavat kun mennään uusiin naimisiin. On tärkeää, että lapsen perimysoikeus ei katoa avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kohta suostu enää edes muuttamaan samaan talouteen mahdollisen tulevan kumppanin kanssa jos meitä aletaan ajatella avioparina. Haluan pitää vapauteni, enkä halua viedä sitä keltään muultakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap:lla on pointti. Pitäisi pitää avoliitto kevyempänä järjestelynä.kuin avioliitto, eikä muokata sitä yhä samanlaisemmaksi.
Esimerkiksi minä asun avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa koen seurustelevani. Minulla on lapsi aiemmasta liitosta eli nykyinen mies ei ole lapsen isä. Asumme minun omistamassani asunnossa.
Jos kuukahtaisin yhtäkkiä ja lapseni perisi minut (olen tehnyt testamentinkin), niin avoliitossa hän saisi asuntoni kokonaan itselleen ja voisi joko myydä sen tai muuttaa siihen itse asumaan.
Avioliitossa ei voisi! Mieheni saisi lain mukaan asua siinä lopun elämäänsä halutessaan. Lapseni perisi asunnon ja maksaisi perintöveron, mutta ei saisi omaisuutta=asuntoa itselleen ehkä seuraavaan 40 vuoteen. Todella väärin!
Tällaiset seikat kannattaa huomioida, kun miettii, meneekö naimisiin vai ei. Jos avoliitto muutetaan avioliiton kaltaiseksi, se on huutava vääryys monelle, kuten olisi lapselleni. Kai minun pitäisi sellaisen lakimuutoksen jälkeen varmuuden vuoksi muuttaa erilleen miehestäni, jotta varmistaisin perinnön lapselleni.
Tämäpä. Kuten aiemmin totesin, niin en lainkaan ihmettelisi, jos lähivuosina myös perintöoikeus muutettaisiin sellaiseksi, että avopuolisolla olisi samat oikeudet kuin aviopuolisolla. Ja kohta varmaan avopuolisollekin annetaan lesken asumisoikeus. Se taas vaikuttaisi pariskuntiin, jotka nimenomaan haluavat pitää omaisuutensa erillään ja elävät siksi avoliitossa. ap
Testamentti on keksitty. Aloituksesta päätellen kyse ei ole huolesta avoliittolaisten puolesta,vaan jostain kateudesta, jota on vaikea ymmärtää. Miten sulta on pois toisten valinnat? Ja jos leskeneläke huolestuttaa, niin lähivuosina tulee todennäköisesti loppumaan ei se valtion kassa pohjaton ole ja elättieläke kuuluu aikaan entiseen
Testamentilla ei voi estää sitä, että avioliitossa mies saisi leskenä loppuelämäkseen asumisoikeuden lapseni perimään asuntooni. Sitä oikeutta ei voi estää millään, jos menee naimisiin. Kuten kirjoitin,olen tehnyt testamentin juristilla, mutta siitä ei ole tähän mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Tarvitsemme varmaan avoliiton rinnalle jonkun kolmannen muodon, johon ei liity mitään avioliitosta vedettyjä ominaisuuksia, etuja ja velvollisuuksia. Siksihän avoliitto helkkari sentään valitaan että ei haluta että avopuoliso perii, olisi lähin omainen, tai saa saman nimen, jne. Jokainen joka noita ominaisuuksia haluaa osaa varmasti mennä avioliittoon.
Ranskassa on olemassa kevytavioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Jos avopuoliso saa leskeneläkettä, niin sen maksaa valtio, eli veronmaksajat. Asia kuuluu siis meille, jotka veroja maksamme. Myös kämppis voisi tällä tavalla saada leskeneläkettä kämppiksen kuoltua.
Koko leskeneläke joutais romukoppaan. Lapsille vaan perhe-eläkettä, aikuiset tulkoon toimeen omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takana 20 vuotta avoliittoa, kolme lasta. Juu, ihan sen takia on näin toimittu, että pidetään ovi auki jos joku parempi vaikka vastaan tulisi...ihan kuin avioliitto sen estäisi. Tämä sille kommentille, joka väitti että avoliitossa ei sitouduta...
Mitä tulee AP:n kirjoittamaan aloitukseen; henkilökohtaisesti kumpikaan meistä ei tarvitse/halua samoja oikeuksia kuin avioliitossa olevat. Tarvittavat "koukerot" hoidettu asianajajalla. Meillä on hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus avoliitossa on kyllä lähinnä muodollisuus eli tasinkoa hakevan pitää osoittaa, että on omalla toiminnallaan edesauttanut toisen omaisuuden karttumista. Tällöin kyseeseen tulee käytännössä vain se, että on joko tehnyt palkatonta työtä toisen yrityksessä tai luopunut työpaikasta ulkomaillemuuton takia. Joku "hoidin lapsia 3 vuotta hoitavapaalla palkatta" ei riitä.
Ja kun korvausta saa, on se tyyliin 1700 e/v eli ei kovinkaan paljoa. Esimerkiksi lottovoittajan omaisuudesta ei osaansa saa, koska ei ole myötävaikuttanut sen kilahtamiseen tilille.
Jos joku tekee vuosikausia ilmaiseksi töitä toiselle ihmiselle ilman mitään sitoutumista (=avioliittoa), niin sitten saa syyttää ihan vaan itseään, jos eron myötä jää puille paljaille. Sori, niin se vaan menee. En minäkään luopuisi vaikkapa työstäni ilman, että kumppanini sitoutuisi siihen, että hän turvaisi elantoni, esimerkiksi juuri naimisiin menemällä. Missä on vastuu ihmisten omista valinnoista? ap
Minun on vaikea ymmärtää, miten ihmeessä se avioliitto nyt on joku maaginen sitoutumisen aste, jota ei voi rikkoa. Avioero on kuitenkin erittäin yksinkertainen toimitus sekin, ja harva enää on kuolemaan asti (ensimmäisen) aviopuolisonsa kanssa. Tuntuu jotenkin keinotekoiselta tuo sinun jaottelusi. Olen ollut itse viisi vuotta yhdessä kumppanini kanssa, emme ole avioliitossa emmekä itse asiassa tällä hetkellä asukaan yhdessä. Silti olemme molemmat hyvin sitoutuneita toisiimme, ja ajatus siitä, että joku paperinpala tekisi meistä jotenkin entistä sitoutuneempia tuntuu lähinnä absurdilta. Pidän silti ihan mahdollisena, jollei todennäköisenä, että saatamme joskus mennä naimisiinkin, mutta lähinnä juuri noiden juridisten syiden takia.
Tietenkin avioliitosta voidaan erota ihan yhtä lailla kuin avoliitosta, ja avoliittokin voi kestää hyvänä ja onnellisena vuosikymmeniä. Tässä puhuttiin nyt noista skenaarioista, joissa avopuoliso on tehnyt vuosia töitä toisen firmalle ilman palkkaa tai mitään takeita siitä, että työ jossakin vaiheessa kompensoitaisiin. Kyllähän avioliitostakin voidaan aina erota, mutta avioeron yhteydessä tehtävä ositus takaisi sen, että saisi jotakin hyvitystä tehdystä työstä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se selkeintä, että olisi vain yksi juridisesti sitova sopimus parisuhteelle. Nykyinen tilanne on sekava.
Kun rekisteröidystä parisuhteesta luovuttiin, voitaisiin selkeyttää myös tämä asia, eikä lisätä enää lausekkeita useammanlaisiin suhdemuotoihin.
Avioliitto eli tietoisesti tehty juridinen sopimus tai ei mitään.
Niin, mikdi mennä naimisiin, jos ns. virallisen puolen saa hoidettua ilman sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko leskeneläke joutais romukoppaan. Lapsille vaan perhe-eläkettä, aikuiset tulkoon toimeen omillaan.
Myös työeläkejärjestelmä joutaa romukoppaan. Kukin kerätköön itselleen sopivan eläkkeen.
On kyllä niin säälittävää kadehtia ihmisten etuja ilman avioliittoa. Itsekö pistit pallon jalkaan joidenkin säälittävien etujen perässä ja nyt kadehdit, kun ne edut saa pallottakin? Voi voi sua pikku köyhää. Rikkaan ei tarvitse ikinä mennä naimisiin etujen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Avoliiton idea on olla se kevyempi versio, ja jos haluaa avioliiton edut, sitten mennään naimisiin. Miksi kukaan edes haluaisi yhteisen sukunimen, jos ei halua avioitua?
Tätä olen ihmetellyt kaikkein eniten. Siinähän saa selitelläkin ihan kamalasti. "Ai kappas, sulla on sukunimi vaihtunut, onneksi olkoon!" "Aa, ei me ton vaimokkeen kanssa naimisissa olla, otettiin vaan sama sukunimi. Katso kun halutaan, että koko perheellä on sama sukunimi, mutta en mä nyt halua häneen oikeasti sitoutua." ap
Jos toisella on vaikka hirveät ulosottovelat, niin miksi sotkea avioliitolla toista siihen sotkuun. Ja jos on vaikka uusperhe, jossa halutaan että vain omat lapset perii.
Minun on vaikea ymmärtää, miten ihmeessä se avioliitto nyt on joku maaginen sitoutumisen aste, jota ei voi rikkoa. Avioero on kuitenkin erittäin yksinkertainen toimitus sekin, ja harva enää on kuolemaan asti (ensimmäisen) aviopuolisonsa kanssa. Tuntuu jotenkin keinotekoiselta tuo sinun jaottelusi. Olen ollut itse viisi vuotta yhdessä kumppanini kanssa, emme ole avioliitossa emmekä itse asiassa tällä hetkellä asukaan yhdessä. Silti olemme molemmat hyvin sitoutuneita toisiimme, ja ajatus siitä, että joku paperinpala tekisi meistä jotenkin entistä sitoutuneempia tuntuu lähinnä absurdilta. Pidän silti ihan mahdollisena, jollei todennäköisenä, että saatamme joskus mennä naimisiinkin, mutta lähinnä juuri noiden juridisten syiden takia.