Lue keskustelun säännöt.
Miksi avoliittoon ympätään kaikki avioliiton edut?!
01.05.2021 |
Selittäkää tämä nyt minulle. Miksi avoliitosta ollaan tekemässä jotakin kevytavioliittoa, johon vaaditaan avioliiton etuja muttei ollenkaan velvollisuuksia? Ositus pitkän avoliiton jälkeen on ollut käytössä jo jonkin aikaa, samoin mahdollisuus yhteiseen sukunimeen pari vuotta. Nyt puhutaan siitä, että leskeneläke sallittaisiin myös avopareille.
Jos joku ei halua naimisiin, ei ole pakko mennä. Mutta ei sitten voi myöskään alkaa vaatia, että kohdellaan kuin avioparia. Muissa maissa ei tällaista avoliiton käsitettä ole ollenkaan olemassa, ja ihan syystäkin. On ihan ihmeellistä, että seurustelukumppanin kanssa asuminen on jo tätä menoa rinnastettavissa naimisissa oloon.
Eihän tässä kohta ole mitään insentiiviä mennä naimisiin, kun kaikki samat edut saa ilmankin. Ja jos haluaa erota, niin sen kun muuttaa pois. Avopuolisoista puhutaan muutenkin miehinä ja vaimoina, niin mitä sitä turhia maistraattiin raahautumaan ja tekemään asiasta virallista.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monia syitä, mikseivät kaikki mene naimisiin, mutta ei pitäisi mahdollistaa ainakaan sellaista kuviota, että toinen puolisoista voi vaikka ihan ilkeyttään kieltäytyä naimisiin menosta ja toinen jää vähän kuin tyhjän päälle, vaikka on se yhteinen perhekin.
Jos naimisiinmeno on toiselle tärkeää, ja toinen ei "ilkeyttään" suostu menemään naimisiin, niin sitten pitää tehdä valinta – joko elää avoliitossa tai sitten eroaa. Jos tekee vielä lapsia tällaisen ihmisen kanssa, niin sitten on valintansa tehnyt. En ymmärrä, miksi yhteiskunnan pitää suojella tällaisia pariskuntia, joissa toinen puoliso ei ihan oikeasti halua naimisiin, sallimalla heille avioliiton tuomat edut.
Tässä ketjussa on jo useassa viestissä vedottu siihen, etteivät parit "erilaisista syistä" mene naimisiin. Mitä ne syyt ovat? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöni kelan mielestä asui avoliitossa tyttökaverinsa kanssa. Koska asumistuki olisi ollut niin pieni kummallekkin, eivät jaksaneet alkaa taistelemaan ja ottamaan kuvia huoneistaan ja hommaamaan todistajia, ettei heillä ole sukupuolielämää keskenään.
Toinen jos olisi kupsahtanut, olisi hänellä ollut sitten oikeus leskeneläkkeeseen ja omaisuuteen.
Naurettava ajatus, että kela päättää siviilisäädynAnteeksi, mutta millähän perusteella olisi ollut oikeus leskeneläkkeeseen ja omaisuuteen? Lähtikö nyt vähän laukalle?
No jos olisi oikeus tasinkoon ja leskeneläkkeeseen avoparins, niin silloin olisi kelan kriteerit täyttyneet. Kaksi aikuista naista asui samassa asunnossa useamman vuoden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi mennä naimisiin.
Ei tarvitsekaan mennä, sehän tässä on pointtina. Meillä Suomessa ei ole enää vuosikymmeniin paheksuttu "susipareja" tai kutsuttu avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia "äpäriksi". Täällä on yleisesti erittäin myönteinen suhtautuminen siihen, että jokainen voi elää juuri siinä parisuhdemuodossa kuin itse haluaa. Sehän onkin juuri parasta, että jokainen voi itse päättää, sitoutuuko toiseen juridisesti vai ei, ja kyllähän ilman avioliittoakin voi elää ihan vakaata perhe-elämää. Siksi ihmettelenkin, miksi avoliiton – eli periaatteessa seurustelukumppanin kanssa asumisen – pitää tuoda mukanaan näitä edellä mainittuja etuja. Jos ei halua naimisiin niin sitten ei mene, mutta miksi silloin pitäisi saada itselleen ne avioliiton edut? ap
Avoliitossa ei ole samoja etuja kuin avioliitossa. Esimerkiksi avoliiton jälkeen ei ole samanlaista ositusta, kuin avioerossa.
Avoliitossa asuneilla on mahdollisuus saada tasinkoa (en tiedä, käytetäänkö juuri tätä termiä, mutta eteenpäin...). Tasinkoa saa joskus sellaisessa tilanteessa, jossa avoparilla on yhteisiä lapsia, joita toinen vanhemmista on yksin hoitanut kotona. Eli uhrannut uransa, palkkakehityksensä, säästänyt perheen hoitokuluja jne.
Sanotaan, että pariskunnalla on vaikkapa rivitalo-osake 50/50 omistuksella.
Sitten tulee ero, ja työssakäynyt osapuoli vaatii, että saa lunastaa rivarin kokonaan itselleen ilmaiseksi, koska on maksanut kaikki lainanlyhennykset yksin. Niin tällaisessa tapauksessa katsotaan, että vaikka työssakäynyt osapuoli on yksin maksanut lainan, niin silti omistajuus on 50/50 ja kotona ollut osapuoli on oikeutettu saamaan osuutensa rivariosakkeen arvosta, sillä hän on osaltaan kartuttanut yhteistä omaisuutta huolehtimalla lapsesta(lapsista) kotona.
Ositus ei kuitenkaan todellakaan ole yhtä laaja, kuin avioerossa, eli jos työssäkäyvällä osapuolella on puolen miljoonan osakesalkku, hän saa sen avoerossa myös pitää. Avioerossa asia ei näin menisi ilman avioehtoa.Avoliiton leskeneläkkeestä en ole kuullutkaan, mutta en usko, että se menee läpi. Tai jos menee, niin ehkä pienen lapsen ainoalle eloonjäävälle vanhemmalle tulee jokin eläke, joka auttaa talousvaikeuksien yli.
Mielestäni olisi ihan ymmärrettävää, että yhteiskunta tukisi vanhempaa, joka yllättäen menettää lapsensa toisen huoltajan tuoman taloudellisen ja henkisen tuen. Henkistä tukea on vaikea korvata, mutta taloudellisen tuen menetykseen pystyy vaikuttaa. Lapsilisään on saatavilla yh-korotus. Miksei puoliorvon lapsen huoltaja voisi saada myös jotakin tukea?Ja yhteinen sukunimi on myös ymmärrettävää. En tiedä, onko kuitenkaan mahdollista saada suojattua nimeä yhteiseksi ilman avioliittoa? En usko. Kuka tahansa voi sitä paitsi vaihtaa sukunimensä, jos haluaa. Niin kauan, kun nimi on suojaamaton, sen voi vaihtaa. Minäkin voisin ryhtyä Virtaseksi, jos huvittaa.
Mutta niin, en nyt oikein ymmärrä, mitä tässä nuristaan. Avopuolisolla on hyvä olla joitakin oikeuksia sellaisessa tilanteessa, kun parilla on yhteisiä lapsia. Ja Suomessa näin on.
Muutoin avopuoliso on yhtä lainsuojaton kuin aina ennenkin. Niin kuin haluat.Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Voit vaihtaa Virtaseksi vain, jos sinulla on lähisuvussa senniminen.
Aivan, aivan! Kiitos kun oikaisit. En ole asiaan perehtynyt, kun olen sukunimestäni aina tykännyt.
Oma tietopohjani oli isovanhempien aikaisten kuulopuheiden perua ja auttamattoman vanhentunutta.
Monelta avioliiton vastustajalta unohtuu kokonaan avioehdon olemassaolo.
Vierailija kirjoitti:
Ositus avoliitossa on kyllä lähinnä muodollisuus eli tasinkoa hakevan pitää osoittaa, että on omalla toiminnallaan edesauttanut toisen omaisuuden karttumista. Tällöin kyseeseen tulee käytännössä vain se, että on joko tehnyt palkatonta työtä toisen yrityksessä tai luopunut työpaikasta ulkomaillemuuton takia. Joku "hoidin lapsia 3 vuotta hoitavapaalla palkatta" ei riitä.
Ja kun korvausta saa, on se tyyliin 1700 e/v eli ei kovinkaan paljoa. Esimerkiksi lottovoittajan omaisuudesta ei osaansa saa, koska ei ole myötävaikuttanut sen kilahtamiseen tilille.
Kuvitellaan, että toinen on avoliitossa tehnyt 20 vuotta töitä toisen omistamalla maatilalla ilman palkkaa. Sitten tulee ero, ja entinen avovaimo haluaa hyvityksenä "palkkaa", vaikka vähimmäismäärän mutta 20 vuodelta kerralla.
Aika moni tila menee konkurssiin. Ositus voisi olla varmaan kivempi tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monia syitä, mikseivät kaikki mene naimisiin, mutta ei pitäisi mahdollistaa ainakaan sellaista kuviota, että toinen puolisoista voi vaikka ihan ilkeyttään kieltäytyä naimisiin menosta ja toinen jää vähän kuin tyhjän päälle, vaikka on se yhteinen perhekin.
Jos naimisiinmeno on toiselle tärkeää, ja toinen ei "ilkeyttään" suostu menemään naimisiin, niin sitten pitää tehdä valinta – joko elää avoliitossa tai sitten eroaa. Jos tekee vielä lapsia tällaisen ihmisen kanssa, niin sitten on valintansa tehnyt. En ymmärrä, miksi yhteiskunnan pitää suojella tällaisia pariskuntia, joissa toinen puoliso ei ihan oikeasti halua naimisiin, sallimalla heille avioliiton tuomat edut.
Tässä ketjussa on jo useassa viestissä vedottu siihen, etteivät parit "erilaisista syistä" mene naimisiin. Mitä ne syyt ovat? ap
Hypit taas sujuvasti yli kommenteista, joissa niitä syitä kerrotaan. Totesin itse edellä, että koen naimisiinmenon tarkoittavan sitä, että tulee liitetyksi toisen sukuun. Ei minulla ole mitään tarvetta liittyä puolisoni sukuun. En kertakaikkiaan näe mitään syytä mennä naimisiin.
Mutta kerro sinä, miten se on sinulta pois, jos joku muu saa esimerkiksi ottaa yhteisen nimen avopuolisonsa kanssa ja/tai oikeus määrää puolison maksamaan hänelle hyvitystä siitä, että hän on avoliiton aikana edistänyt toisen vaurastumista omalla kustannuksellaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöni kelan mielestä asui avoliitossa tyttökaverinsa kanssa. Koska asumistuki olisi ollut niin pieni kummallekkin, eivät jaksaneet alkaa taistelemaan ja ottamaan kuvia huoneistaan ja hommaamaan todistajia, ettei heillä ole sukupuolielämää keskenään.
Toinen jos olisi kupsahtanut, olisi hänellä ollut sitten oikeus leskeneläkkeeseen ja omaisuuteen.
Naurettava ajatus, että kela päättää siviilisäädynAnteeksi, mutta millähän perusteella olisi ollut oikeus leskeneläkkeeseen ja omaisuuteen? Lähtikö nyt vähän laukalle?
No jos olisi oikeus tasinkoon ja leskeneläkkeeseen avoparins, niin silloin olisi kelan kriteerit täyttyneet. Kaksi aikuista naista asui samassa asunnossa useamman vuoden
Mutta kun ei ole,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ap:n ongelma?
Naimisiin meno on erittäin helppoa, ja jos sitä ei saa vuosikymmenienkään aikana aikaiseksi, niin siihen on varmaankin ainakin jommallakummalla osapuolella jokin syy. ap
Olen ollut kerran naimisissa ja naimisiin meno oli helppoa, totta. Yhtä helppoa oli eroaminen. Enää en halua naimisiin. Minulla ei ole tarvetta yhteiseen sukunimeen, ei leskeneläkkeeseen, ei ositukseen, jos ero tulee. En ole pyytänyt mitään noista.
Minulla ei myöskään ole yhtään ainutta syytä mennä naimisiin. En yksinkertaisesti keksi ainuttakaan syytä mennä naimisiin. Jos ap tiedät jonkun hyvän syyn, niin ehdota toki.
Toisiimme olemme sitoutuneet sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde, ja ainakin tässä vaiheessa molemmat haluamme elää saman katon alla.
Miten tämä keskustelu käännetään koko ajan niin, että minulla olisi suuresti jotakin avoliitossa asumista vastaan? Asun itsekin avoliitossa (toki kihloissa, mutta se ei vielä sido yhtään mihinkään), enkä minä todellakaan ole sitä mieltä, että 20 vuotta avoliitossa ollut pari olisi yhtään huonompi kuin 20 vuotta naimisissa ollut. En useimmista kaveripariskunnista edes muista, ketkä ovat naimisissa ja ketkä eivät. Mielestäni avioliitto on usein juridisesti järkevä ratkaisu, mutta on myös hyviä syitä olla menemättä naimisiin, ja ymmärrän nekin täysin. Minä vaan pitäisin avoliiton ja avioliiton selkeästi erillään, ja jokainen saisi itse päättää, kummassa elää. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monia syitä, mikseivät kaikki mene naimisiin, mutta ei pitäisi mahdollistaa ainakaan sellaista kuviota, että toinen puolisoista voi vaikka ihan ilkeyttään kieltäytyä naimisiin menosta ja toinen jää vähän kuin tyhjän päälle, vaikka on se yhteinen perhekin.
Jos naimisiinmeno on toiselle tärkeää, ja toinen ei "ilkeyttään" suostu menemään naimisiin, niin sitten pitää tehdä valinta – joko elää avoliitossa tai sitten eroaa. Jos tekee vielä lapsia tällaisen ihmisen kanssa, niin sitten on valintansa tehnyt. En ymmärrä, miksi yhteiskunnan pitää suojella tällaisia pariskuntia, joissa toinen puoliso ei ihan oikeasti halua naimisiin, sallimalla heille avioliiton tuomat edut.
Tässä ketjussa on jo useassa viestissä vedottu siihen, etteivät parit "erilaisista syistä" mene naimisiin. Mitä ne syyt ovat? ap
Hypit taas sujuvasti yli kommenteista, joissa niitä syitä kerrotaan. Totesin itse edellä, että koen naimisiinmenon tarkoittavan sitä, että tulee liitetyksi toisen sukuun. Ei minulla ole mitään tarvetta liittyä puolisoni sukuun. En kertakaikkiaan näe mitään syytä mennä naimisiin.
Mutta kerro sinä, miten se on sinulta pois, jos joku muu saa esimerkiksi ottaa yhteisen nimen avopuolisonsa kanssa ja/tai oikeus määrää puolison maksamaan hänelle hyvitystä siitä, että hän on avoliiton aikana edistänyt toisen vaurastumista omalla kustannuksellaan?
Ihan rehellisesti sanottuna minulle ositus avoliitossa (joka, kuten aiemmin on selitetty, on edelleen hyvin harvoissa tilanteissa sovellettavissa) tai yhteinen sukunimi ei vielä ärsyttänyt. Tämä leskeneläke alkaa olla jo siinä rajoilla, koska se maksetaan meidän kaikkien verovaroista. Itseäni vaan ihmetyttää tämä kehitys.
Avoliitossa myös yhteiskunnan tuilla kikkailu on paljon helpompaa kuin avioliitossa. Avopari voi muuttaa virallisesti yhteen ja erilleen ihan sen mukaan, haluaako vaikkapa asumistukea tai yh-lisää ja todellisuudessa elää kuitenkin käytännössä saman katon alla. Siihen heillä on tietenkin oikeus, mutta sitten pitää myös hyväksyä se, ettei ole samoja oikeuksia kuin naimisissa olevilla pareilla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastustan avoliiton ja avioliiton kolluusiota siksikin, että se tekee nuortenparien yhteen muuttamisesta aivan vi*un vaikeaa, kun heti katsotaan elatusvelvollisiksi. Jos toinen opiskelee ja toinen on minimipalkkaduunissa niin opiskelijalta lähtee tuet. Eikä millään entry level palkoilla elätetä kahta ihmistä. Ketuttaa kun haluttaisiin muuttaa yhteen mutta kiitos Kelan ei onnistu.
N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ositus avoliitossa on aika lailla kuollut kirjain. Veljen avovaimo yritti saada oikeuden (sovittelun) kautta osuuttaan isämme perustamasta firmasta vedoten siihen, että hän on mahdollistanut veljen toimimisen siinä hoitamalla lapsia kotona. Veljen lakimies kysyi, miksi lasten kotihoito johti firman menestykseen eikä avokki osannut siihen vastata. Ei euroakaan korvausta.
Ei osannut vastata? Ihanko totta? Ja siihen se sitten jäi. Ei kuulosta tippaakaan uskottavalta.
Miten niin? Jos pengot lain perusteluja niin huomaat, että avoliitossa tasinkoa vaativan pitää osoittaa, että on omalla toiminnallaan mahdollistanut toisen omaisuuden karttumisen. Jos vetoaa siihen, että pitää saada korvausta lastenhoitovuosista, niin pitää osoittaa, että niiden ansiosta mahdollisti toisen korkeat tulot. Ei riitä, että sovittiin näin, pitää näyttää, että tämän nimenomaisen asian ansiosta toinen menestyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, on hyvä että perhe-elämää varten saa tukea. se edistää kaikkien hyvinvointia ja maksaa itsensä takaisin.
Mutta miksi avioliitolla pitäisi olla jokin erityisasema. Historia? Jeesususkontelu?
Kai mä sitten menisin naimisiin, jos avoliitosta poistuisi noita juttuja... mutta itse olen nyt oikein tyytyväinen kun ei tartte mennä naimisiin ja silti saa niitä etuja tässä pitkässä avoliitossa.
Testamentit pitäs kyllä vielä tehdä jossain vaiheessa.
Kai se on jonkinlainen arvokysymys mennä naimisiin tai olla menemättä. Aika moni niistä jotka naimisiin menee, ei näe sitä pelkkänä omaisuudenjakoon yms liittyvänä sopimuksena, vaan se symboloi jotain, kertoo jotain suhteen tilasta. On sellanen arvokysymys. Niin samoin minulle avioliitto symboloi vähän negatiivisia asioita. Vois ehkä sit olla joku avoliiton virallistaminen, joka ei ole avioliitto? Tai siis en minä sellasta kaipaa, oon oikein tyytyväinen avoliitossani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus avoliitossa on kyllä lähinnä muodollisuus eli tasinkoa hakevan pitää osoittaa, että on omalla toiminnallaan edesauttanut toisen omaisuuden karttumista. Tällöin kyseeseen tulee käytännössä vain se, että on joko tehnyt palkatonta työtä toisen yrityksessä tai luopunut työpaikasta ulkomaillemuuton takia. Joku "hoidin lapsia 3 vuotta hoitavapaalla palkatta" ei riitä.
Ja kun korvausta saa, on se tyyliin 1700 e/v eli ei kovinkaan paljoa. Esimerkiksi lottovoittajan omaisuudesta ei osaansa saa, koska ei ole myötävaikuttanut sen kilahtamiseen tilille.
Kuvitellaan, että toinen on avoliitossa tehnyt 20 vuotta töitä toisen omistamalla maatilalla ilman palkkaa. Sitten tulee ero, ja entinen avovaimo haluaa hyvityksenä "palkkaa", vaikka vähimmäismäärän mutta 20 vuodelta kerralla.
Aika moni tila menee konkurssiin. Ositus voisi olla varmaan kivempi tapa.
Avovaimo ei voi vaatia palkkaa, koska silloin hänen tulee toteennäyttää työsuhteen olemassaolo. Tähän muuten ei riitä se, että maksetaan MYEL-maksut. Yhteinen vuode taas ei ole tae työsuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ap:n ongelma?
Naimisiin meno on erittäin helppoa, ja jos sitä ei saa vuosikymmenienkään aikana aikaiseksi, niin siihen on varmaankin ainakin jommallakummalla osapuolella jokin syy. ap
Olen ollut kerran naimisissa ja naimisiin meno oli helppoa, totta. Yhtä helppoa oli eroaminen. Enää en halua naimisiin. Minulla ei ole tarvetta yhteiseen sukunimeen, ei leskeneläkkeeseen, ei ositukseen, jos ero tulee. En ole pyytänyt mitään noista.
Minulla ei myöskään ole yhtään ainutta syytä mennä naimisiin. En yksinkertaisesti keksi ainuttakaan syytä mennä naimisiin. Jos ap tiedät jonkun hyvän syyn, niin ehdota toki.
Toisiimme olemme sitoutuneet sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde, ja ainakin tässä vaiheessa molemmat haluamme elää saman katon alla.
Miten tämä keskustelu käännetään koko ajan niin, että minulla olisi suuresti jotakin avoliitossa asumista vastaan? Asun itsekin avoliitossa (toki kihloissa, mutta se ei vielä sido yhtään mihinkään), enkä minä todellakaan ole sitä mieltä, että 20 vuotta avoliitossa ollut pari olisi yhtään huonompi kuin 20 vuotta naimisissa ollut. En useimmista kaveripariskunnista edes muista, ketkä ovat naimisissa ja ketkä eivät. Mielestäni avioliitto on usein juridisesti järkevä ratkaisu, mutta on myös hyviä syitä olla menemättä naimisiin, ja ymmärrän nekin täysin. Minä vaan pitäisin avoliiton ja avioliiton selkeästi erillään, ja jokainen saisi itse päättää, kummassa elää. ap
avioliiton edut on asetettu vain että ihmiset menisivät naimisiin avoliitossa elämisn sijasta. Katsos kun vihkimättömänä yhdessä eläminen on syntiä. Kiitos herra!
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ap:n ongelma?
Tunkkainen ajatusmaailma.
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole? Angloamerikkalaisessa oikeuskäytännössä on olemassa sellainen kuin ’common law marriage’. Ei tämä siis todellakaan ole mikään suomalainen tai pohjoismainen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vastustan avoliiton ja avioliiton kolluusiota siksikin, että se tekee nuortenparien yhteen muuttamisesta aivan vi*un vaikeaa, kun heti katsotaan elatusvelvollisiksi. Jos toinen opiskelee ja toinen on minimipalkkaduunissa niin opiskelijalta lähtee tuet. Eikä millään entry level palkoilla elätetä kahta ihmistä. Ketuttaa kun haluttaisiin muuttaa yhteen mutta kiitos Kelan ei onnistu.
N23
Tämä on kyllä myöskin jännä juttu. Lain mukaan avioliitossa on elatusvelvollisuus mutta avoliitossa ei, mutta silti Kela katsoo avoparin olevan keskenään elatusvelvollisia. Tässä ei myöskään ole väliä sillä, ollaanko asuttu yhdessä kuukauden vai 10 vuotta, elatusvelvollisuus pätee joka tapauksessa. Tämäkin on merkki siitä, että yhteen muuttaminen (=avoliitto) on taloudellisesti suuri sitoutuminen, mitä sen ei välttämättä kuuluisi olla. ap
Vierailija kirjoitti:
Vastustan avoliiton ja avioliiton kolluusiota siksikin, että se tekee nuortenparien yhteen muuttamisesta aivan vi*un vaikeaa, kun heti katsotaan elatusvelvollisiksi. Jos toinen opiskelee ja toinen on minimipalkkaduunissa niin opiskelijalta lähtee tuet. Eikä millään entry level palkoilla elätetä kahta ihmistä. Ketuttaa kun haluttaisiin muuttaa yhteen mutta kiitos Kelan ei onnistu.
N23
Kimppakämpätkin on hankalia, vaikka olisi samaa sukupuolta. Sekin mielletään helposti avosuhteeksi.
Jos niitä oikeuksia haluaa, sitten mennään naimisiin ennen lapsia. Yksinkertaista. Mutta ei ghperysten takia avoliiton edut halutaan poistaa kaikilta. Ei kahta samanlaista suhdemuotoa, vaan jokaiselle valinnan vapaus.