Lue keskustelun säännöt.
Mies kiinni lapsuudenperheessään
01.05.2021 |
Voi vttu. Ollaan lapseton aikuinen pariskunta. Mies on edelleen niin kiinni lapsuudenperheessään, että ei tosikaan. Vappuaattona piti syödä kahdestaan ja tänään lähteä hotelliin. Pitkiä päiviä ollaan töissä molemmat tehty viime viikkoina, eli ei oo yhteistä aikaa ollut.
Eilen mies kävi vanhemmillaan hoitamassa yhden asia. Siellä oli sitten molemmat siskot perheineen käymässä ja päätti jäädä sinne syömään. Klo 21 oli kotona. Laittoi kyllä mulle sieltä viestiä ja pyysi, että tulisin myös, mutta kun vastasin että en tuu, sanoi olevansa hetken ja tulevansa sitten kotiin. Hetki oli neljä tuntia.
Mä sitten yksin söin ja join kuoharit. Ja tänään lähdin yksin sinne hotelliin ja sanoin miehelle, että älä laita edes viestejä. Tajusi kyllä mokanneensa, mutta vappu meni jo pilalle.
Ja ei kiitos jss viestejä. Tiedän sen vaihtoehdon itsekin.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
täällä täysin toinen tilanne: lapsi ei saa pitää yhteyttä muutamiin harvoihin elossa oleviin sukulaisiinsa, löysi sellaisen naisen joka arvostaa ainoastaan omia ystäviään ja sukulaisiaan, niinpä kaikki juhlat ja kissanristiäiset vietetään vain naisen sukulaisilla kuten myös kaikki viikonloput, joulut jne. Koskaan ei pyydä kylään muita. Koronatilanne oikein avasi silmät huonolle käytökselle, kun turhaan odottaa kutsua jota ei koskaan tule. Kyllä myös jotkut puolisot osaavat syrjiä. Ja elossa olevia sukulaisia miehellä ei ole montaakaan enää, mutta hänen nainen on päättänyt että yhteyttä (ja kyläpyyntöjä) annetaan vain hänen sukulaisilleen.
Nyt täytyy sanoa, että toki tällaisiakin tilanteita on, mutta aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Tiedän itse tapauksen, jossa miesosapuoli kotona valitti vaimolleen kuinka ei jaksa lähteä kylään omille sukulaisilleen tai kuinka ei jaksa ottaa näitä vastaan, mutta hänestä ei ollut sanomaan tätä suoraan sukulaisilleen vaan koki helpommaksi ilmaista asian sanoen, ettei vaimo jaksa/halua.
Tiedän myös tapauksen, jossa toisella ei ollut aavistustakaan toisen tarpeesta kyläillä paljon enemmän omien sukulaistensa kanssa koska toinen ei ikinä millään tavalla ilmaissut asiaa ääneen.
Tärkein asia olisi kai kuitenkin ymmärtää, että on turha aina syyttää sitä huonoa ja kamalaa puolisoa, kun sillä aikuisella tyttärellä tai pojalla voi kuulkaa olla omiakin mielipiteitä. Usein taustalla onkin joku ihan oma tarve ottaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap ei ole luvannut kokata nimenomaan hyvää ruokaa, sitä ei ainakaan mainita. Ehkä ruoanlaittoa ei kovin usein tapahdu muutenkaan, joten nakkipaketin aukaisu jo on vaivannäköä.
”Oli tarkoitus syödä kahdestaan” ja lähteä seuraavana päivänä hotelliin. Niinkuin miksi hotelliin, kun lapsia ei ole vaivoin ja muutenkin ilmeisesti asutaan kahden? Kuulostaa siltä, että ap laati suunnitelman omin päin pitääkseen miehen poissa perheensä luota. Miesparka ei tiennyt olevansa osa suunnitelmaa, eikä sitä, että aattona ei muita saa tavata.
Ap:tä pyydettiin mukaan aattona, mutta tämä ei mennyt, vaan kiukutteli yksin. Mitä ihmettä, vappuaattona juhlinnan ehtii mainiosti tehdä klo 21 jälkeenkin vielä ihan kahdestaankin.
Ap päätti ilmeisesti miehen ollessa normaalisti kotona vapunpäivänä lähteäkin lähihotelliin yksin eli typerää kiukuttelua sekin. Sen sijaan, että asiat puhuttaisiin ja mieskin ymmärtäisi tekevänsä loppuelämän valintaa ap vai perhe.
Monet käyvät hotellilomilla ihan sen vuoksi, että pääsee hetkeksi pois kotoa valmiiden ruokapöytien eteen ja viettämään aikuisten kahdenkeskistä aikaa. Ap:n tapauksessa vaikka lapsia ei ole, niin anopille on ilmeisesti pakko opettaa, että nuoripari tarvitsee kahdenkeskistä aikaa.
Anopin ei mainita sanoneen juuta eikä jaata aiemmin eikä nyt, joten eipä syyllistetä häntä. Eiköhän ollut ihan miehen oma, melko luonnollinen, passiivinen päätös jäädä joksikin aikaa (ja pyytää ap:kin mukaan), kun paikalla olivat myös siskot perheineen (huom).
Ap ei voinut lähteä mukaan koska oli laittamassa sitä ruokaa ja se oli uunissa. Ja mies siis teki oharit ap:lle, ymmärrän että olisi hetken mutta oli koko iltapäivän ja illan, vaikka oli luvannut muuta. Ongelma on tässä se, että mies rikkoi sopimuksen, jätti APn kotiin yksin, koska tiesi ettei edes voi sieltä lähteä. Ja ihan normaaleissa perheissä ymmärretään, että sopimuksista ja lupauksista pidetään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Tähän vaikuttaa moni asia, myös henkilöiden persoonat ja totutut toimintatavat. Musta kuulostaa, että ap:n mies ei näe tässä mitään hirveän väärää eikä ehkä osaa ajatella asiaa ap:n kannalta ja ap:lla taas on ihan oma moraalinsa sopimusten suhteen.
Ehkä mahdollisesti ap on myös huonompi sietämään muutoksia ja tarvitsisi enemmän aikaa niille?
Mä olen perheellinen, meillä on mieheni kanssa useampien lapsi ja kyllä meillä molemmilla on oletus että sovituista asioista pidetään kiinni ja mahdollisista muutoksista jutellaan, yllätyksiä kun kuitenkin joskus sattuu.
Mä olen meillä se, joka jostain syystä sietää huonommin yllättäviä muutoksia ja stressaa niistä, vaikka lopputulema on usein muutostenkin kanssa hyvä ja mieleinen. Lasten kanssa tulevat muutokset ei jostain syystä haittaa, mutta muiden kanssa koen nämä jotenkin stressaaviksi. Mies onneksi tietää tämän, minut tuntiessaan, ja ottaa tämän huomioon. Eli ei vain ykskantaan ilmoita, vaan oikeasti antaa hetken reagoimisaikaa. Tämä auttaa todella paljon, koska tiedostan, että useimmiten sille stressille ei edes ole aihetta vaan kyse on minun piirteestäni.
Itse ajattelen, että kenenkään elämä ei kaadu minuuttiaikataulun toteutumattomuuteen, mutta tuntien odottelu onkin eri asia. On myös eri asia, jos ei ole mitään sovittua siinä odottamassa vrt. jos ap oli kerran panostanut ruuanlaittoon ym. Tietysti vähän eri asia, jos niitä sisaruksia näkee kerran vuoteen, mutta ilmeisesti näin ei ollut.
Näen tuossa myös kommunikaatiokatkosta. Eli miksi ap ei mainininnut miehelle ruuasta? Entä miksi mies ei sanonut siitä sisaruksilleen ja vanhemmilleen, nämä luultavasti olisivat ymmärtäneet?
Mun mieheni osaa kyllä sanoa "ei" niin minulle kuin tarvittaessa suvulle, mutta useimmiten tämä meidän oma perhe ajaa kyllä muiden asioiden edelle. Tämä ei mitenkään poissulje miehen ja hänen sisarustensa tai vanhempiensa tekemisissä oloa ja yhteydenpitoa.
Yksinkertaistetaan.
Lupaatte viedä lapsenne huvipuistoon. Sitten perutte kun haluattekin katsoa telkkaria. Onko kyseessä kommunikaatiokatkos, erilainen arvomaailma tai jokin muu mutkikas selitys. Vai ihan vaan että lasten pettymys ei kiinnosta?
Aikuinenkin pettyy kun odotettu yhteinen juttu perutaan.
Meillä oli alkuun vähän samanlaista, mies oli isänsä käskettävissä. Kerran apen piti saada meidän peräkoukullinen auto lainaan, ja mies sen hänelle lupasi. Ongelma oli se, että tarvitsin autoa työssäni, ja tälle asialle mies ei uhrannut ajatustakaan. Onneksi appi oli fiksumpi kuin poikansa, ja toi oman autonsa käyttööni siksi aikaa, kun hän tarvitsi meidän autoa.
Muutama keskustelu ajan mittaan käytiin siitä, ettei vanhempien joka ikistä toivetta tarvitse aina täyttää, he voivat ihan itsekin hoitaa omia asioitaan. Koska mies ja hänen vanhempansa ovat onneksi normaaleja ihmisiä, tilanne on saatu muuttumaan ilman välien viilenemistä. Mies ja hänen vanhempansa piti vain saada ymmärtämään, että he elävät nyt erillistä elämää eri perheissä. Edelleen kaikki voivat turvata toistensa apuun, mutta nykyään apua (ja muita tapaamisia) pyydetään, ei käsketä, ja toisten käyttämästä ajasta ollaan kiitollisia eikä oteta itsestäänselvyytenä.
Kuulostaa paljon mun ex-poikaystävältä. Lapsuudenperhe meni aina mun edelle, ja suunnitelmat saattoivat muuttua tuosta vain, jos tuli kutsu mennä esim. siskolle syömään. Kerran olin ostanut noin 50 eurolla (iso raha, kun olin opiskelija) kalaa ja muita ruoka-aineksia, joista mun oli tarkoitus laittaa meille illallinen. Ja tuosta oli siis sovittu etukäteen yhdessä exän kanssa.
No ex sitten ilmoitti, että meneekin siskolle syömään, ja enkö minäkin tulisi. Sanoin, että en voi, kun on nuo kalat jne. ostettuna ja ne on pakko syödä tänään, eivät säily seuraavaan päivään. Sanoin myös, että on todella kurjaa, jos hän tekee minulle oharit. Teki silti.
Tuollaisten juttujen takia meille tuli ero – ja onneksi tuli! Olen nykyisin naimisissa miehen kanssa, joka arvostaa minua eikä koskaan ota minua itsestään selvyytenä.