Mies kiinni lapsuudenperheessään

Vierailija kirjoitti:

Sukurakkautta on vaikea ymmärtää, jos sellaista ei ole oman suvun taholta. Itse kuulun yhteisölliseen sukuun ja mulle ainakin on aivan mahtava voimavara tietää, että mitä ikinä elämässäni tapahtuukin, suku on aina tukena ja turvana. Puolisohan on tukena ja turvana vain sen aikaa, kun se sattuu puolisolle sopimaan. Puoliso voi lähteä  elämästäni, suku ei lähde koskaan. 

Toki mies olisi voinut ilmoittaa, että meneekin vähän suunniteltua pidempään. 

Jostain syystä näiden "sukurakkaiden" näyttää olevan vaikea ymmärtää, että omaan perheeseenkin liittyy jo monta sukua. Aikuisten lasten omissa perheissä on jo kaksi sukua.

Lapsuuden perheen vanhemmillakin kaksi sukua. Miten töissä käyvän lapsiperheen aika riittää suvun perheissä asumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa hankkia uusi mies, niitäkin, joiden kotiolot olivat huonot tai vanhempia ei enää ole, löytyy. Ikähän teillä oli kai alle 30 reilusti, joten ehtii hyvin.

Roikkumalla väärässä miehessä teet molempien elämästä tuskaa. Vastaavasti miehesi löytää vahingosta viisastuneena itselleen uuden puolison, joka jopa osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä, että välit perheeseen ovat kunnossa ja lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa.

Miten mies ehtii etsiä puolisoa, kun vapaa-aika kuluu lapsuuden kodissa? Sitten vielä löytyy puolison, joka on samalla tavoin riippuvainen omasta lapsuuden perheestään... Miten tuo vapaa-aika sitten jaetaan 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukurakkautta on vaikea ymmärtää, jos sellaista ei ole oman suvun taholta. Itse kuulun yhteisölliseen sukuun ja mulle ainakin on aivan mahtava voimavara tietää, että mitä ikinä elämässäni tapahtuukin, suku on aina tukena ja turvana. Puolisohan on tukena ja turvana vain sen aikaa, kun se sattuu puolisolle sopimaan. Puoliso voi lähteä  elämästäni, suku ei lähde koskaan. 

Toki mies olisi voinut ilmoittaa, että meneekin vähän suunniteltua pidempään. 

Jostain syystä näiden "sukurakkaiden" näyttää olevan vaikea ymmärtää, että omaan perheeseenkin liittyy jo monta sukua. Aikuisten lasten omissa perheissä on jo kaksi sukua.

Lapsuuden perheen vanhemmillakin kaksi sukua. Miten töissä käyvän lapsiperheen aika riittää suvun perheissä asumiseen?

Ajattelevat, että se aika pitää viettää heidän sukunsa kanssa. 😒

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa hankkia uusi mies, niitäkin, joiden kotiolot olivat huonot tai vanhempia ei enää ole, löytyy. Ikähän teillä oli kai alle 30 reilusti, joten ehtii hyvin.

Roikkumalla väärässä miehessä teet molempien elämästä tuskaa. Vastaavasti miehesi löytää vahingosta viisastuneena itselleen uuden puolison, joka jopa osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä, että välit perheeseen ovat kunnossa ja lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa.

Sellaista naista ei löydä, joka nauttisi ja olisi kiitollinen miehestä, joka asettaa vanhempansa ja siskonsa oman perheen ohi. Toki nämä sairaat suvut pitävät omaansa kultapojuna, jolle sattuu pahoja akkoja ja jolle tarjolla olisi parempaa. Ei ole. Nämä akat on liian hyviä heidän kultapojalleen.

Mistä lähtien on ollut OK muuttaa toinen haluamakseen ja säännellä tämän tekemiset? Tämä nuorimies oli käymässä kotonaan ja palaisikin vielä klo 21, jonka jälkeen ehtii viettää monta tuntia yhteistä aikaa. Hän pyysi myös toista tulemaan mukaan ja tämä kieltäytyi. Kyllä nyt ap:n kannattaa mennä itseensä ja mieluiten erota. Olisi varmasti paras ratkaisu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien on ollut OK muuttaa toinen haluamakseen ja säännellä tämän tekemiset? Tämä nuorimies oli käymässä kotonaan ja palaisikin vielä klo 21, jonka jälkeen ehtii viettää monta tuntia yhteistä aikaa. Hän pyysi myös toista tulemaan mukaan ja tämä kieltäytyi. Kyllä nyt ap:n kannattaa mennä itseensä ja mieluiten erota. Olisi varmasti paras ratkaisu kaikille.

Mistä lähtien kolmekymppinen naimisissa oleva mies on ollut nuorimies, joka on vanhempiensa luona "kotona" ja vaimolla kai sitten kylässä? Nyt valoja päälle. Ei tarvitse ihmetellä, jos viisikymppistä vanhapoikaanne ei naiset huolineet.

Ymmärrän ap:tä täysin. Osalta kommentoijista mennyt ilmeisesti täysin ohi että mies näkee perhettään muutenkin usein, miksi nyt piti jäädä sinne kun oli jo suunnitelmat valmiina ja vaimon kanssa nähty parin viikon aikana vain vähän. Kyllähän tuo tietynlaisesta rajattomuudesta ja riippuvuudesta kertoo. Ja välinpitämättömyydestä vaimoa ja yhteisiä suunnitelmia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että jos jotain sovitaan, se myös pidetään. En itsekään haluaisi olla sellaisen puolison kanssa, josta ei ikinä tiedä pitävätkö sovitut asiat. En halua tehdä ruokia ihan turhaan, jos toinen ei tulekaan syömään vaikka lupasi. Itse en edes kykenisi vastaamaan samalla tavalla  puolisolle. Äkkiä sen huomaa, jos itse on vain joku turha lisäke miehen ja tämän perheen ohella, siitä on paras irrottautua. Saisi suku pitää miehen kokonaan.

Minä en taas jaksaisi olla noin tiukkapipo, jos tämä on yksittäinen tapaus. 

Sanoiko ap, että tätä tapahtuu jatkuvasti vaan oliko tämä vappu nyt vaan?

Ja muutenkin tilanteet muuttuu eikä aina tarvitse mennä ihan käsikirjoituksen mukaan. Elämä on leppoisampaa, kun ei aina kiristele niitä hampaita. 

Seuraavalla kerralla mies sopii vaimon kanssa mitä tehdään, järjestää kaiken ja tekee valmistelut, niin vaimo sanookin, että ups, nyt tuli tärkeämpää, heippa vaan. Ei saa olla tiukkapipo ja odottaa, että tehdään kuten on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien on ollut OK muuttaa toinen haluamakseen ja säännellä tämän tekemiset? Tämä nuorimies oli käymässä kotonaan ja palaisikin vielä klo 21, jonka jälkeen ehtii viettää monta tuntia yhteistä aikaa. Hän pyysi myös toista tulemaan mukaan ja tämä kieltäytyi. Kyllä nyt ap:n kannattaa mennä itseensä ja mieluiten erota. Olisi varmasti paras ratkaisu kaikille.

Mistä lähtien kolmekymppinen naimisissa oleva mies on ollut nuorimies, joka on vanhempiensa luona "kotona" ja vaimolla kai sitten kylässä? Nyt valoja päälle. Ei tarvitse ihmetellä, jos viisikymppistä vanhapoikaanne ei naiset huolineet.

kaksikymmentä jotain oli ikää, eikä missään sanottu että naimisissa. Toivottavasti ei olekaan tämän lapsellisen tytön kanssa myöhemminkään.

Siis ihanko oikeasti täällä on näin paljon ihmisiä, joiden mielestä on ihan okei tehdä puolisolle juhlapäivänä oharit? Mitä hittoa? Noinko te toimitte omia puolisoitanne kohtaan? En kyllä ennusta pitkäikäisiä liittoja tämän ketjun kommentoijille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa hankkia uusi mies, niitäkin, joiden kotiolot olivat huonot tai vanhempia ei enää ole, löytyy. Ikähän teillä oli kai alle 30 reilusti, joten ehtii hyvin.

Roikkumalla väärässä miehessä teet molempien elämästä tuskaa. Vastaavasti miehesi löytää vahingosta viisastuneena itselleen uuden puolison, joka jopa osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä, että välit perheeseen ovat kunnossa ja lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa.

Miten mies ehtii etsiä puolisoa, kun vapaa-aika kuluu lapsuuden kodissa? Sitten vielä löytyy puolison, joka on samalla tavoin riippuvainen omasta lapsuuden perheestään... Miten tuo vapaa-aika sitten jaetaan 🙄

Mikä ihmeen vapaa-aika? Ollaan siellä, missä ollaan eniten tarpeellisia eli Ville-enon mökkirempassa, hoitamassa Kaisa-serkun kenneliä, auttamassa mummoa, kastelemassa Mirkun kasvimaata jne. eli ei eletä lainkaan suppeaa ja näköalatonta Meidän perhe -elämää, vaan ollaan osa isompaa yhteisöä. Siihen suuntaanhan nyt ollaan menossa esim. rakentamisessa eli on oma pieni kotikolo ja isot yhteiset tilat, sitä samaa yhteisöllisyyttä on monissa perheissä ja suvuissa. Apu annetaan ja apua saadaan eikä ajatella, että työajan ulkopuolella on olemassa omaa aikaa vain minulle.

Ap haluaa muuttaa miehen mieleisekseen. Perinteisesti tuhoon tuomittu yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että jos jotain sovitaan, se myös pidetään. En itsekään haluaisi olla sellaisen puolison kanssa, josta ei ikinä tiedä pitävätkö sovitut asiat. En halua tehdä ruokia ihan turhaan, jos toinen ei tulekaan syömään vaikka lupasi. Itse en edes kykenisi vastaamaan samalla tavalla  puolisolle. Äkkiä sen huomaa, jos itse on vain joku turha lisäke miehen ja tämän perheen ohella, siitä on paras irrottautua. Saisi suku pitää miehen kokonaan.

Minä en taas jaksaisi olla noin tiukkapipo, jos tämä on yksittäinen tapaus. 

Sanoiko ap, että tätä tapahtuu jatkuvasti vaan oliko tämä vappu nyt vaan?

Ja muutenkin tilanteet muuttuu eikä aina tarvitse mennä ihan käsikirjoituksen mukaan. Elämä on leppoisampaa, kun ei aina kiristele niitä hampaita. 

Seuraavalla kerralla mies sopii vaimon kanssa mitä tehdään, järjestää kaiken ja tekee valmistelut, niin vaimo sanookin, että ups, nyt tuli tärkeämpää, heippa vaan. Ei saa olla tiukkapipo ja odottaa, että tehdään kuten on sovittu.

Ja luulet, että mies siitä hermostuu? Tuskin, tuossa ap: tapauksessakin mies todennäköisesti olisi lähtenyt anoppilaan tapaamaan vaimon sukua ja syömään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien on ollut OK muuttaa toinen haluamakseen ja säännellä tämän tekemiset? Tämä nuorimies oli käymässä kotonaan ja palaisikin vielä klo 21, jonka jälkeen ehtii viettää monta tuntia yhteistä aikaa. Hän pyysi myös toista tulemaan mukaan ja tämä kieltäytyi. Kyllä nyt ap:n kannattaa mennä itseensä ja mieluiten erota. Olisi varmasti paras ratkaisu kaikille.

Mistä lähtien kolmekymppinen naimisissa oleva mies on ollut nuorimies, joka on vanhempiensa luona "kotona" ja vaimolla kai sitten kylässä? Nyt valoja päälle. Ei tarvitse ihmetellä, jos viisikymppistä vanhapoikaanne ei naiset huolineet.

kaksikymmentä jotain oli ikää, eikä missään sanottu että naimisissa. Toivottavasti ei olekaan tämän lapsellisen tytön kanssa myöhemminkään.

Jos lapsella on noin läheiset ja lämpimät välit lapsuudenperheeseensä, niin silloin kotoa ei muuteta 18-vuotiaana vaan paljon myöhemmin. 18-vuotiailla on vielä lukiot ja ammattikoulut kesken, ei siinä muuteta omilleen samalle paikkakunnalle.

Tämä on käsittämätön keskustelu. Ap yrittää hakea hyväksyntää omille mielipiteilleen ja toisen osapuolen rajoittamiselle. Muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä parisuhteessa. Luultavasti mies ei tarkoituksella tee niin kuin tekee eikä siksi edes ymmärrä sen vaikutusta toiseen osapuoleen. Ap taas tukehtuu myrkkyynsä. Jätä tämä mies rauhaan ja hae itsellesi uusi mies, jota yrität pompottaa.

Yllättävän misogyyninen ketju. Kaksi ihmistä on parisuhteessa ja on sovittu yhteisestä viikonlopusta ja juhlapäivän vietosta. Nainen ostaa paremmat ruuat ja skumpat ja kokkaa työpäivän päätteeksi paremmin odottaen romanttista iltaa. Mies tekee oharit tylysti. Ketjun lopputulemana on, että nainen pompottaa, on häijy, komeneteleva akka, yrittää rajata miehen vapautta, pilasi koko vapun jne. Ihanko oikeasti? Millaisista olosuhteista nämä syytökset kumpuavat, kun itselleni koulutetulle kaupunkilaiselle ne kuulostavat ihan toisesta maailmasta tuleville. 

Vierailija kirjoitti:

Minä aion aina olla kiinni lapsuudenperheessäsni. Siskoni tarvitsee paljon apua ja sitä olen valmis tarjoamaan niin kauan kuin henki pihisee ( vaikka hän myös tietää, että jossain vaiheessa apu pitää ehkä ulkoistaa, kun muutamme osaksi vuodesta pois Suomesta). 

Myös vanhempani ovat auttaneet minua silloin, kun lasten isän kuollessa apua tarvitsin. Myös itse haluan auttaa heitä. Ja isovanhempia autoin paljon myös heidän eläessään.

Minulle tämä on rikkautta siinä kuin sitä perheessä kiinni olemistakin ehkä ?

Mutta sä varmasti oot niin fiksu, että kerrot sen sun mahdolliselle kumppanilles etukäteen. Niin, ettei tule yllätyksenä, että et pidä kumppanin kanssa tehdyistä sovituista asioista kiinni.

Tai ehkä jopa niin fiksu ettet sovi mitään mahdollisen kumppanin kanssa etukäteen vaan sanot, ettet voi tehdä sopimuksia koska olet täysin perheesi käytettävissä aina kun haluavat/tarvitsevat (paitsi ulkomailla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä ketjussa käynyt vielä ilmi ap:n ikä. Eli oletteko parikymppisiä? Oliko ”sopimus” illasta kahdestaan sinun varmuuden vuoksi sanelemasi, ettei mies vaan haluaisi tavata perhettään?

Miksi muuten olitte menossa hotelliin kun ette ilmeisesti millään matkalla ole? Ettei olisi ollut keinosi järjestää mies pois perheensä ulottuvilta?

Selkeästi aikuisia eli sen ikäisiä, että normaali ihminen on jo yli kymmenen vuotta elänyt itsenäistä elämää eikä enää pidä lapsuudenperhettä varsinaisena perheenään. Ap

Aa, siis 28 v. Melko lapsia olette tosiaan. On täysin normaalia, että hyvän lapsuuden perheensä kanssa elänyt ei ole eikä ole tarvinnutkaan irrottautua siitä. Haluaa säilyttää sen perheen tuoman voiman ja lämmön. Miehesi on onnekas perheensä suhteen, älä myrkytä tilannetta. Hakeudu vaikka sinä, ap, kylmempiin piireihin.

Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsestaan itsenäinen omillaan pärjäävä, omalle perheelleen omistautunut ihminen. Jos omistautuu ensisijaisesti lapsuuden perheelleen, ei tule koskaan saamaan pitkäaikaista hyvää parisuhdetta. Mutta itsekäs anoppi iloitsee lapsen toistuvista eroista ja siitä että lapsi viettää arjet pyhät vanhemmillaan unohtaen puolisonsa omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien on ollut OK muuttaa toinen haluamakseen ja säännellä tämän tekemiset? Tämä nuorimies oli käymässä kotonaan ja palaisikin vielä klo 21, jonka jälkeen ehtii viettää monta tuntia yhteistä aikaa. Hän pyysi myös toista tulemaan mukaan ja tämä kieltäytyi. Kyllä nyt ap:n kannattaa mennä itseensä ja mieluiten erota. Olisi varmasti paras ratkaisu kaikille.

Kuka tässä on ketään ollut muuttamassa tai sääntelemässä mitään? Mies itse lupasi, muttei pysty pitämään lupaustaan, munaton tuuliviiri. Tollasella ei tee yhtään mitään, pysyköön mammansa helmoissa loukkaamasta muita.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti täällä on näin paljon ihmisiä, joiden mielestä on ihan okei tehdä puolisolle juhlapäivänä oharit? Mitä hittoa? Noinko te toimitte omia puolisoitanne kohtaan? En kyllä ennusta pitkäikäisiä liittoja tämän ketjun kommentoijille.

En usko minäkään. Luultavasti pari anoppia helvetistä trollaamassa.