Lue keskustelun säännöt.
Mies kiinni lapsuudenperheessään
01.05.2021 |
Voi vttu. Ollaan lapseton aikuinen pariskunta. Mies on edelleen niin kiinni lapsuudenperheessään, että ei tosikaan. Vappuaattona piti syödä kahdestaan ja tänään lähteä hotelliin. Pitkiä päiviä ollaan töissä molemmat tehty viime viikkoina, eli ei oo yhteistä aikaa ollut.
Eilen mies kävi vanhemmillaan hoitamassa yhden asia. Siellä oli sitten molemmat siskot perheineen käymässä ja päätti jäädä sinne syömään. Klo 21 oli kotona. Laittoi kyllä mulle sieltä viestiä ja pyysi, että tulisin myös, mutta kun vastasin että en tuu, sanoi olevansa hetken ja tulevansa sitten kotiin. Hetki oli neljä tuntia.
Mä sitten yksin söin ja join kuoharit. Ja tänään lähdin yksin sinne hotelliin ja sanoin miehelle, että älä laita edes viestejä. Tajusi kyllä mokanneensa, mutta vappu meni jo pilalle.
Ja ei kiitos jss viestejä. Tiedän sen vaihtoehdon itsekin.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaa hankkia uusi mies, niitäkin, joiden kotiolot olivat huonot tai vanhempia ei enää ole, löytyy. Ikähän teillä oli kai alle 30 reilusti, joten ehtii hyvin.
Roikkumalla väärässä miehessä teet molempien elämästä tuskaa. Vastaavasti miehesi löytää vahingosta viisastuneena itselleen uuden puolison, joka jopa osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä, että välit perheeseen ovat kunnossa ja lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa.
Miten mies ehtii etsiä puolisoa, kun vapaa-aika kuluu lapsuuden kodissa? Sitten vielä löytyy puolison, joka on samalla tavoin riippuvainen omasta lapsuuden perheestään... Miten tuo vapaa-aika sitten jaetaan 🙄
Mikä ihmeen vapaa-aika? Ollaan siellä, missä ollaan eniten tarpeellisia eli Ville-enon mökkirempassa, hoitamassa Kaisa-serkun kenneliä, auttamassa mummoa, kastelemassa Mirkun kasvimaata jne. eli ei eletä lainkaan suppeaa ja näköalatonta Meidän perhe -elämää, vaan ollaan osa isompaa yhteisöä. Siihen suuntaanhan nyt ollaan menossa esim. rakentamisessa eli on oma pieni kotikolo ja isot yhteiset tilat, sitä samaa yhteisöllisyyttä on monissa perheissä ja suvuissa. Apu annetaan ja apua saadaan eikä ajatella, että työajan ulkopuolella on olemassa omaa aikaa vain minulle.
Näitähän riittää. Vaimohan voi hoitaa ne oman perheen hommat ihan yksinäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa kasvaisit ensin aikuiseksi Vain muurrosikäiset henkilöt , joilla rupee hyrrään hormonit heillä on joka toinen sana naisen sukuelin ei Aikuisella naisella eikä myös miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia ap saa. Jos mies on sopinut vaimon kanssa yhteisestä vapusta, niin toki sen mukaan mennään eikä jäädä äidin helmoihin. Siis oikeestiko teille on fine, että mies ei välitä omasta vaimostaan sen vertaa, että pitäisi tälle tekemänsä lupaukset? Toisella on siellä juhlaillalliset skumpan kanssa ja mies ei kun istuu äidin ja siskon kanssa iltaa. Ei hyvää päivää, ei ole aikuisen miehen käytöstä.
Eikö mies osaa kompromisseja? Perheen kanssa istutaan pari tuntia (josta ilmoitetaan vaimolle, että sori nyt myöhästyn hetken kun siskokin on täällä), eikä syödä mitään, koska sovittu ruoka odottaa kotona.
Toiselle jos liian syvään kumartaa niin sen tietää mitä toiseen suuntaan näyttää. Oma mies oli tuollainen. No ei ole enää, nykyisensä osaa laittaa paikalleen naisellisilla keinoilla. Minä en hoksannut ottaa kyyneliä esille kun vanhempansa v*ttuili mulle toistuvasti miehen puuttumatta asiaan ja siksi hän onkin entinen mies.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi kirjoituksesi perusteella, että mies on kiinni lapsuudenperheessään. Siis voi jestas, mennyt käymään vanhemmillaan ja siellä on ollut siskot perheineen myös, niin jäänyt heidän kanssaan juttelemaan ja ymmärrettävästi myös syömään. Voi voi ja lämmin leipä!
Odotin otsikon perusteella jotain sellasta, että mies on kaikki illat porukoillaan istumassa iltaa tai vastaavaa, mutta eihän toi nyt ole kuin yksi vappuaaton poikkeusjuttu!
Jos on sovittu hotelliin menosta, niin eikö sitä pitäisi kunnioittaa kuitenkin, eikä jäädä suustaan kiinni sukulaisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän vaikuttaa moni asia, myös henkilöiden persoonat ja totutut toimintatavat. Musta kuulostaa, että ap:n mies ei näe tässä mitään hirveän väärää eikä ehkä osaa ajatella asiaa ap:n kannalta ja ap:lla taas on ihan oma moraalinsa sopimusten suhteen.
Ehkä mahdollisesti ap on myös huonompi sietämään muutoksia ja tarvitsisi enemmän aikaa niille?
Mä olen perheellinen, meillä on mieheni kanssa useampien lapsi ja kyllä meillä molemmilla on oletus että sovituista asioista pidetään kiinni ja mahdollisista muutoksista jutellaan, yllätyksiä kun kuitenkin joskus sattuu.
Mä olen meillä se, joka jostain syystä sietää huonommin yllättäviä muutoksia ja stressaa niistä, vaikka lopputulema on usein muutostenkin kanssa hyvä ja mieleinen. Lasten kanssa tulevat muutokset ei jostain syystä haittaa, mutta muiden kanssa koen nämä jotenkin stressaaviksi. Mies onneksi tietää tämän, minut tuntiessaan, ja ottaa tämän huomioon. Eli ei vain ykskantaan ilmoita, vaan oikeasti antaa hetken reagoimisaikaa. Tämä auttaa todella paljon, koska tiedostan, että useimmiten sille stressille ei edes ole aihetta vaan kyse on minun piirteestäni.
Itse ajattelen, että kenenkään elämä ei kaadu minuuttiaikataulun toteutumattomuuteen, mutta tuntien odottelu onkin eri asia. On myös eri asia, jos ei ole mitään sovittua siinä odottamassa vrt. jos ap oli kerran panostanut ruuanlaittoon ym. Tietysti vähän eri asia, jos niitä sisaruksia näkee kerran vuoteen, mutta ilmeisesti näin ei ollut.
Näen tuossa myös kommunikaatiokatkosta. Eli miksi ap ei mainininnut miehelle ruuasta? Entä miksi mies ei sanonut siitä sisaruksilleen ja vanhemmilleen, nämä luultavasti olisivat ymmärtäneet?
Mun mieheni osaa kyllä sanoa "ei" niin minulle kuin tarvittaessa suvulle, mutta useimmiten tämä meidän oma perhe ajaa kyllä muiden asioiden edelle. Tämä ei mitenkään poissulje miehen ja hänen sisarustensa tai vanhempiensa tekemisissä oloa ja yhteydenpitoa.
Mies viettäköön aikaansa lapsuudenperheen kanssa. Mutta samat säännöt molemmille. Kun mies saapuu retkiltään kotiin, lähde sinä puolestasi auttamaan Hilda -tätiä määräämättömäksi ajaksi. Mies hoitakoon sinä aikana kodin ja lapset.
Aivan. Kuinka monessa perheessä toimisi näin päin? Niin, eihän miehen menoja saa rajoittaa. Hänen pitää saada olla vapaa. Muuten hän kärsii. Hän saattaa vielä lähteä. Ja liittyä suureen sinkkumiesten ryhmään, jotka turhaan yrittävät löytää itselleen kumppania sinkkunaisten pienestä ryhmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaa hankkia uusi mies, niitäkin, joiden kotiolot olivat huonot tai vanhempia ei enää ole, löytyy. Ikähän teillä oli kai alle 30 reilusti, joten ehtii hyvin.
Roikkumalla väärässä miehessä teet molempien elämästä tuskaa. Vastaavasti miehesi löytää vahingosta viisastuneena itselleen uuden puolison, joka jopa osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä, että välit perheeseen ovat kunnossa ja lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa.
Miten mies ehtii etsiä puolisoa, kun vapaa-aika kuluu lapsuuden kodissa? Sitten vielä löytyy puolison, joka on samalla tavoin riippuvainen omasta lapsuuden perheestään... Miten tuo vapaa-aika sitten jaetaan 🙄
Mikä ihmeen vapaa-aika? Ollaan siellä, missä ollaan eniten tarpeellisia eli Ville-enon mökkirempassa, hoitamassa Kaisa-serkun kenneliä, auttamassa mummoa, kastelemassa Mirkun kasvimaata jne. eli ei eletä lainkaan suppeaa ja näköalatonta Meidän perhe -elämää, vaan ollaan osa isompaa yhteisöä. Siihen suuntaanhan nyt ollaan menossa esim. rakentamisessa eli on oma pieni kotikolo ja isot yhteiset tilat, sitä samaa yhteisöllisyyttä on monissa perheissä ja suvuissa. Apu annetaan ja apua saadaan eikä ajatella, että työajan ulkopuolella on olemassa omaa aikaa vain minulle.
En jaksaisi tuollaista hetkeäkään. Pää hajoaisi tuollaiseen yhteisöllisyyden määrään. Mitä helevettiä ihmiset aloittavat mökkiremontteja tai kenneleitä jos eivät niistä omin avuin selviä? Ei ne ole mun juttuni, ei mun valintojani. Mitä siitä itse saan, tai entäs jos itselläni onkin joku juttu juuri silloin kun sedällä on grillikatoksen valu? Kai hommista siis voi kieltäytyä hyvällä omallatunnolla, jos ei ehdi?
Karseeta ylläpitää mielessään jotain palvelusten ja vastapalveusten tilikirjaa.
En jaksaisi sekuntiakaan äidin ja isin alushousujen tuoksussa ikuisesti viihtyvää mieslasta. Alitajuista henkistä läheisriippuvuutta, jopa insisestiä. Perverssiä joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että menee hermot tuollaiseen. Jos tuollainen käytös on jatkuvaa, en jaksaisi sitä katsella. Jos mies haluaa pitää lapsuudenperheensä elämän keskipisteenä, niin pitäköön. En jäisi sitä katselemaan.
Tästä teidän pitäisi puhua avoimesti ja rehellisesti. Oletko kertonut että sinua loukkaa hänen käytöksensä, jolla hän aina ja jatkuvasti kertoo että sinä olet aina kakkosvaihtoehto, vaikka sinun tulisi olla hänen ykkösvaihtoehto. Miehet eivät aina mieti ihan tekojensa seurauksia.
Mies ei välttämättä ymmärrä, miksi suutuit hänelle ja lähdit hotelliiin yksiin. Sinun tulee myös pahoitella omaa käytöstäsi ja kertoa että kuinka hänen tekonsa loukkaavat sinua. Puhutte avoimesti ja ilman syyllistystä. Miehenkin pitää miettiä mitä haluaa, haluaako olla kiinni lapsuudenperheessään vai alkaa luomaan omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaa hankkia uusi mies, niitäkin, joiden kotiolot olivat huonot tai vanhempia ei enää ole, löytyy. Ikähän teillä oli kai alle 30 reilusti, joten ehtii hyvin.
Roikkumalla väärässä miehessä teet molempien elämästä tuskaa. Vastaavasti miehesi löytää vahingosta viisastuneena itselleen uuden puolison, joka jopa osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä, että välit perheeseen ovat kunnossa ja lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa.
Miten mies ehtii etsiä puolisoa, kun vapaa-aika kuluu lapsuuden kodissa? Sitten vielä löytyy puolison, joka on samalla tavoin riippuvainen omasta lapsuuden perheestään... Miten tuo vapaa-aika sitten jaetaan 🙄
Mikä ihmeen vapaa-aika? Ollaan siellä, missä ollaan eniten tarpeellisia eli Ville-enon mökkirempassa, hoitamassa Kaisa-serkun kenneliä, auttamassa mummoa, kastelemassa Mirkun kasvimaata jne. eli ei eletä lainkaan suppeaa ja näköalatonta Meidän perhe -elämää, vaan ollaan osa isompaa yhteisöä. Siihen suuntaanhan nyt ollaan menossa esim. rakentamisessa eli on oma pieni kotikolo ja isot yhteiset tilat, sitä samaa yhteisöllisyyttä on monissa perheissä ja suvuissa. Apu annetaan ja apua saadaan eikä ajatella, että työajan ulkopuolella on olemassa omaa aikaa vain minulle.
En jaksaisi tuollaista hetkeäkään. Pää hajoaisi tuollaiseen yhteisöllisyyden määrään. Mitä helevettiä ihmiset aloittavat mökkiremontteja tai kenneleitä jos eivät niistä omin avuin selviä? Ei ne ole mun juttuni, ei mun valintojani. Mitä siitä itse saan, tai entäs jos itselläni onkin joku juttu juuri silloin kun sedällä on grillikatoksen valu? Kai hommista siis voi kieltäytyä hyvällä omallatunnolla, jos ei ehdi?
Karseeta ylläpitää mielessään jotain palvelusten ja vastapalveusten tilikirjaa.
Sama täällä, ei kuulosta yhtään mun jutulta. Mutta ymmärrän, että ihmiset on näissäkin jutuissa erilaisia. Ei kumpikaan vaihtoehto ole sen huonompi, kunhan jokainen saa valita itse oman sosiaalisuutensa ja yhteisöllisyytensä asteen.
Meillä oli joskus alkuun traditiona käydä joka viikko miehen vanhemmilla syömässä. Tämä oli oletus, joka tuli heidän puoleltaan. Jossain vaiheessa emme enää jaksaneet, koska mies oli usein lauantainakin töissä, ja viikon ainoa vapaa kului kylästellen tuntikausia.
Tätähän ei tietenkään yhtään ymmärretty eikä ajateltu, että se aikuinen poikakin ehkä haluaa tehdä jotain muuta kuin elää symbioosissa vanhempiensa kanssa.
Sinänsä olisi ollut ok käydä syömässä ja kylästelemässä vaikka parin kolmen viikon välein, mutta että koko aika.
Väsyin itse myös siihen, että meille oltiin tulossa ihan jatkuvasti. Ilmoittamatta. Ja aina kun tultiin niin omat menot piti skipata.
Vierailija kirjoitti:
Nykymuijat ja miniät tekee ison virheen siinä että haluavat irrottaa perheyhteyden vanhaan ydinperheeseen. Toki sitten lastenhoitoapua ollaan anelemassa. Mutta kun perheyhteydet on siskoihin veljiin äitiin vs anoppiin katkaistu ei niitä enää takaisin saa.. jos ja KUN muija käyttänyt miehen loöpuun tossukkana, joka ei omaa alkuperhettään kunnioitanut ja ollut heidän tukenaan MYÖS samoin kun uuden sukuuntulijan.
Rajat toki on, mutta erottelu tuhoaa nykyparisuhteet nopeasti.Entiselämä, jossa isot perheyhteydet olivat suurta rikkautta ja turvaa. Se hetken p aneminen ja astutus on vain välivaihe. Ihmiset on luotu auurempiin kokonaisuuksiin, vaan nykylapset eivät sukuaan opi tuntemaan juurikin siksi, että on tullut tämä femi nismi ja sen mukana äksyt ja omistushaluiset mustasukkaiset muijat.
Kovin mustavalkoinen on ajattelutapasi. Omasta mielestäni lämpimän ja terveen perhe yhteyden voi säilyttää vaikka jokaista hetkeään ei viettäisikään lapsuudenperheensä kanssa.
Ihmiset ovat myös erilaisia; osa yhteisöllisempiä, osa taas jotain muuta. Turha pakottaa ketään olemaan yhteisöllisempi kuin oikeasti onkaan, toki, ihminen voi löytää ajan saatossa myös uusia puolia itsestään.
Mielestäni on tervettä, että mies ja vaimo viettävät aikaa keskenään tai lastensa kanssa. Terveeseen kanssakäymiseen lähisuvun kanssa kuuluu myös se, että voi sanoa "ei" pelkäämättä välien lopullista katkeamista.
Kaikki eivät välttämättä edes kaipaa lastenhoitoapua. Sellaisiakin esimerkkejä löytyy, että lasten isovanhemmat ovat suuttuneet, kun perheellä onkin ollut ihan omia suunnitelmia lastensa kanssa. Itsekin kuulun siihen porukkaan joka mieluiten hoitaa lapsensa itse - toki on erittäin ok, että lapset aina välillä käyvät mummolla ja vaarilla yökylissä ja muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä miehen vanhemmat ja sisarukset ajattelevat kun mies on heillä ja hän kertoo että puoliso ei pääse koska on kokkaamassa sovittua ateriaa heille? Siis Jos meillä olisi vieras tuollaisessa tilanteessa, niin sanoisin että pitäisi varmaan mennä kotiin.
Jos mieheni olisi luvannut kokata hyvän illallisen perjantai-iltana, en todellakaan jäisi hengailemaan vanhempieni luokse.
Tämä ap ei ole luvannut kokata nimenomaan hyvää ruokaa, sitä ei ainakaan mainita. Ehkä ruoanlaittoa ei kovin usein tapahdu muutenkaan, joten nakkipaketin aukaisu jo on vaivannäköä.
”Oli tarkoitus syödä kahdestaan” ja lähteä seuraavana päivänä hotelliin. Niinkuin miksi hotelliin, kun lapsia ei ole vaivoin ja muutenkin ilmeisesti asutaan kahden? Kuulostaa siltä, että ap laati suunnitelman omin päin pitääkseen miehen poissa perheensä luota. Miesparka ei tiennyt olevansa osa suunnitelmaa, eikä sitä, että aattona ei muita saa tavata.
Ap:tä pyydettiin mukaan aattona, mutta tämä ei mennyt, vaan kiukutteli yksin. Mitä ihmettä, vappuaattona juhlinnan ehtii mainiosti tehdä klo 21 jälkeenkin vielä ihan kahdestaankin.
Ap päätti ilmeisesti miehen ollessa normaalisti kotona vapunpäivänä lähteäkin lähihotelliin yksin eli typerää kiukuttelua sekin. Sen sijaan, että asiat puhuttaisiin ja mieskin ymmärtäisi tekevänsä loppuelämän valintaa ap vai perhe.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap ei ole luvannut kokata nimenomaan hyvää ruokaa, sitä ei ainakaan mainita. Ehkä ruoanlaittoa ei kovin usein tapahdu muutenkaan, joten nakkipaketin aukaisu jo on vaivannäköä.
”Oli tarkoitus syödä kahdestaan” ja lähteä seuraavana päivänä hotelliin. Niinkuin miksi hotelliin, kun lapsia ei ole vaivoin ja muutenkin ilmeisesti asutaan kahden? Kuulostaa siltä, että ap laati suunnitelman omin päin pitääkseen miehen poissa perheensä luota. Miesparka ei tiennyt olevansa osa suunnitelmaa, eikä sitä, että aattona ei muita saa tavata.
Ap:tä pyydettiin mukaan aattona, mutta tämä ei mennyt, vaan kiukutteli yksin. Mitä ihmettä, vappuaattona juhlinnan ehtii mainiosti tehdä klo 21 jälkeenkin vielä ihan kahdestaankin.
Ap päätti ilmeisesti miehen ollessa normaalisti kotona vapunpäivänä lähteäkin lähihotelliin yksin eli typerää kiukuttelua sekin. Sen sijaan, että asiat puhuttaisiin ja mieskin ymmärtäisi tekevänsä loppuelämän valintaa ap vai perhe.
Monet käyvät hotellilomilla ihan sen vuoksi, että pääsee hetkeksi pois kotoa valmiiden ruokapöytien eteen ja viettämään aikuisten kahdenkeskistä aikaa. Ap:n tapauksessa vaikka lapsia ei ole, niin anopille on ilmeisesti pakko opettaa, että nuoripari tarvitsee kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap ei ole luvannut kokata nimenomaan hyvää ruokaa, sitä ei ainakaan mainita. Ehkä ruoanlaittoa ei kovin usein tapahdu muutenkaan, joten nakkipaketin aukaisu jo on vaivannäköä.
”Oli tarkoitus syödä kahdestaan” ja lähteä seuraavana päivänä hotelliin. Niinkuin miksi hotelliin, kun lapsia ei ole vaivoin ja muutenkin ilmeisesti asutaan kahden? Kuulostaa siltä, että ap laati suunnitelman omin päin pitääkseen miehen poissa perheensä luota. Miesparka ei tiennyt olevansa osa suunnitelmaa, eikä sitä, että aattona ei muita saa tavata.
Ap:tä pyydettiin mukaan aattona, mutta tämä ei mennyt, vaan kiukutteli yksin. Mitä ihmettä, vappuaattona juhlinnan ehtii mainiosti tehdä klo 21 jälkeenkin vielä ihan kahdestaankin.
Ap päätti ilmeisesti miehen ollessa normaalisti kotona vapunpäivänä lähteäkin lähihotelliin yksin eli typerää kiukuttelua sekin. Sen sijaan, että asiat puhuttaisiin ja mieskin ymmärtäisi tekevänsä loppuelämän valintaa ap vai perhe.
Monet käyvät hotellilomilla ihan sen vuoksi, että pääsee hetkeksi pois kotoa valmiiden ruokapöytien eteen ja viettämään aikuisten kahdenkeskistä aikaa. Ap:n tapauksessa vaikka lapsia ei ole, niin anopille on ilmeisesti pakko opettaa, että nuoripari tarvitsee kahdenkeskistä aikaa.
Anopin ei mainita sanoneen juuta eikä jaata aiemmin eikä nyt, joten eipä syyllistetä häntä. Eiköhän ollut ihan miehen oma, melko luonnollinen, passiivinen päätös jäädä joksikin aikaa (ja pyytää ap:kin mukaan), kun paikalla olivat myös siskot perheineen (huom).
Vierailija kirjoitti:
Kerronko sulle mitä se on OIKEASTI kun mies on kiinni lapsuudenperheessään?
Tapailin joskus kreikkalaista miestä, joka vanhempineen asuu Suomessa. Mies kävi joka ikinen ilta syömässä iskän ja äidin luona, enkä viitsinyt montaa kertaa mukaan lähteä, kun ainoa joka puhui suomea tai englantia oli se mun miesystävä. Aika raskasta istua hiljaa monta tuntia ja kuunnella vieraan kielen sorinaa. Mies saattoi lähteä porukoilleen heti töiden jälkeen ja oli aina monta tuntia. Hermostui jos pyysin että voidaanko edes tämä ilta olla ihan kahdestaan. Hänelle ainakin vanhemmat olivat sata kertaa tärkeämmät kuin yleensä meikäläisille, ja kun he aina menivät mun edelle niin lopetin suhteen. Että sinänsä aika pientä jos mies yhden vappuaaton viettää perheensä kanssa.
Kuulostaa tutulta. Kyseessä suomalainen mies jolla ulkomaalainen vaimo. Sinänsä kyllä hänen vanhemmat puhuvat englantia, mutta ikää on jo sen verran heillä että ei se vieras kieli enää noin vain tule. Mahtaa olla mukavaa viettää kesää tiiviisti yhdessä minimökissä, koko ajan rampata illallisilla (ei ole voinut vedota koronaan tässä tapauksessa, koska perheen pää pakottaa rajaamaan kaikki MUUT kontaktit pois, jotta anoppilassa voi käydä, ja nyt ne on jo rokotettu). Tällä miehellä ties kuinka moni suhde on kaatunut tähän suorastaan epänormaaliin vanhempien kanssa istuskeluun! Jo 50 v täyttänyt. Nyt on reippaasti nuorempi nainen, ulkomailta tänne muuttanut ei uskalla ainakaan aluksi sanoa mitään. Taitaa olla taloudellisesti riippuvainen.
Ap:n mies on yhtä luotettava kuin juoppo. Siinä missä juoppoa vie viinä, tätä miestä vie lapsuudenperhe. Ei siis jatkoon!