Mitä odotatte ystävältä?

Avoimuutta, luotettavuutta, lojaliteettia, rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä - parhaansa mukaan.

No en enää edes tiedä..alkeellisia käytöstapoja vaikka. Esimerkiksi omissa häissäni en voinut nauttia kun piti paimentaa apinalaumaa. Vieraskirja oli täynnä kaikkea törkeyksiä.

Tai että yksi lopettaisi sen rasistisen öyhöttämisen mutta menny viime aikoina vaan pahemmaksi.

Oma seura, paras seura.

Korinttilaiskirje sopii tähänkin:

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,

ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa

Minusta aitoa ystävyyttä voi kokea vain silloin, kun käsittää sen olevan vapaaehtoinen suhde. Molemmilla on oltava sama kokemus eräänlaisesta keveydestä, joka kaiken alla lopun viimein virtaa.

Oikea ystävä voi sanoa, että minä en jaksa nyt kuulla sinun vaikeasta äitisuhteestasi ja silloin ei loukkaannuta, ei arvoteta ystävyyden mittaa sen kautta, kuinka paljon toinen on valmis jakamaan taakkaa kanssasi. Vaan ystävä ymmärtää, että toisella on tänään oma taakkansa kannettavana, että tämä ei tarkoita ettenkö voisi puhua äidistäni myöhemmin, etteikö toista koskaan tai lainkaan kiinnosta. Ystävä ei kosta torjutuksi tulemista vetäytymällä tai ylpistymällä, vaan kysyy toiselta "Mistä sinä haluaisit puhua?"

Odotan ystävältä halua nähdä minut kasvotusten. Olosuhteiden mukaan, ja kuten korona-aika on todistanut niin ei tarvitse edes joka vuosi. Mutta jos ystävyys rakentuu vain viestittelylle ja soittelulle, on se tosiasiallisesti kaveruutta. Toki mieluisaa, mutta minun mielestäni vain toisen kasvojen näkeminen ja hänen koko olemuksensa kanssa asioiminen tekee ystävyydestä aidosti syvää.

Ehkä ei kannata sitten hankkia ystäviä, jos se tuntuu työläältä. Mitä itse odotat ystävältä?

Minusta ystävyys on hyvinkin verrattavissa parisuhteeseen. Ystävyyden ei pitäisi olla liian yksipuolista ja omat rajat pitää osata määritellä myös ystävyyssuhteessa. Jos antaa toiselle aikaa ja huomiota, pitäisi sitä myös saada takaisin. 

Autan ystäviäni henkisesti ja fyysisesti, ja olen myös saanut heiltä apua. Enimmäkseen vietetään aikaa yhdessä, jauhetaan paskaa ja tehdään kaikkea kivaa. 

Ystävältä odotan luotettavuutta, lojaaliutta ja hyväntahtoisuutta. Myös avointa kommunikointia ja sitä että molemmilla oikeus itsenäisyyteen. Voidaan tavata puolestani harvoinkin eikä toinen möksähdä siitä. Tavatessa pitää sitten toteutua nuo kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Odotan ystävältä halua nähdä minut kasvotusten. Olosuhteiden mukaan, ja kuten korona-aika on todistanut niin ei tarvitse edes joka vuosi. Mutta jos ystävyys rakentuu vain viestittelylle ja soittelulle, on se tosiasiallisesti kaveruutta. Toki mieluisaa, mutta minun mielestäni vain toisen kasvojen näkeminen ja hänen koko olemuksensa kanssa asioiminen tekee ystävyydestä aidosti syvää.

Mun ystäväni muutti vuonna 1982 Chileen eikä ole käynyt sen jälkeen kertaakaan Suomessa. Omasta mielestäni olemme edelleenkin ystäviä, vaikka olemme kaikki nämä vuosikymmenet vain kirjoittaneet toisillemme kirjeitä ja teknologian kehittymisen myötä laittaneet viestejä. Hänen kanssaan pidämme yhteyttä ei nyt ihan joka päivä mutta useamman kerran viikossa. Paljon enemmän kuin niiden ystävieni kanssa, jotka asuvat Suomessa. 

Täydellistä lojaaliutta, siinä se.

Sitä, että ystävä välillä kyselisi "Mitä kuuluu?" ja muuta. Alottaisi itsekin keskustelun ja ei puhuisi vain omista asioistaan. Eli yleisesti sitä, että ystävyyssuhteessa molemmat osapuolet olisivat samanarvoisessa asemassa ja yhtä tärkeitä.

Läsnäoloa ja tilan antamista sopivassa suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja ajatuksia, keskusteluja ja kertomuksia. Huumoria ja itsellekin nauramista. Samankaltaisuutta joissakin asioissa, mutta ei kaikissa. Riittävää tarkkuutta ja huolellisuutta, mutta toisaalta myös rentoutta silloin, kun ei ole tieteellisesti todistettua syytä pingottaa.  Kykyä ajatella tekojen ja valintojen järkevyyttä ennakolta. Mielipiteiden esittämistä ja välillä myös mielipiteideni haastamista. Vastavuoroisuutta. Hoidetaan yhdessä tylsät asiat pois, ei jätetä niitä toiselle ja tehdään jotain kivaa. Välillä ystävä voi kadota ja sitten taas palata tuoden uusia tuulahduksia.

Usein minua häiritsee, jos toinen on terveydellinen uhka tai uhka, koska tietää niin vähän monesta asiasta eikä omaa luontaista uteliaisuutta ottaa selvää. Jos ystävä tekee alkeellisen virheen hygieniassa, niin en pitäisi häntä ystävänäni. Minulle on terveys tärkeää. Minulla ei ole yhtään esim tupakoivaa ystävää, koska en kestäisi tupakanhajua ja tupakointi on tyhmää.

Tän oli pakko olla vitsi? Nimittäin hemmetin vaativa ystävä olet. Kuin ystävyys olisi jatkuvaa suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan ystävältä halua nähdä minut kasvotusten. Olosuhteiden mukaan, ja kuten korona-aika on todistanut niin ei tarvitse edes joka vuosi. Mutta jos ystävyys rakentuu vain viestittelylle ja soittelulle, on se tosiasiallisesti kaveruutta. Toki mieluisaa, mutta minun mielestäni vain toisen kasvojen näkeminen ja hänen koko olemuksensa kanssa asioiminen tekee ystävyydestä aidosti syvää.

Mun ystäväni muutti vuonna 1982 Chileen eikä ole käynyt sen jälkeen kertaakaan Suomessa. Omasta mielestäni olemme edelleenkin ystäviä, vaikka olemme kaikki nämä vuosikymmenet vain kirjoittaneet toisillemme kirjeitä ja teknologian kehittymisen myötä laittaneet viestejä. Hänen kanssaan pidämme yhteyttä ei nyt ihan joka päivä mutta useamman kerran viikossa. Paljon enemmän kuin niiden ystävieni kanssa, jotka asuvat Suomessa. 

Tää olisi ihanaa! Mutta mulle kävi niin että kun asuin jonkun aikaa ulkomailla, menetin jotkut kavereistani. Heitä ei yhtäkkiä kiinnostanut vastata viesteihini ja muutenkin oli kuin olisin ollut ilmaa. Poissa silmistä, poissa mielestä? Enkä minä vain omia juttuja ole koskaan puhunut, olen aina ollut aidosti kiinnostunut miten toisella menee.

Vierailija kirjoitti:

Että ystävyyttä hoitettaisi kuten parisuhdetta.

Mielestäni jos parisuhdettakin pitää jotenkin hoitaa ja hoivata se on jotenkin perusteellisesti viturallaan.

Ajanvietettä ja näkemistä silloin tällöin. Kuten seurustellessakin, ellei toista näe tai näkeminen on hankalaa ja väkinäistä, suhde ei voi olla kovin syvä. Toki ihastuksen seura voi olla väkinäistä, mutta tarkoitan aitoa sielujen sympatiaa ja keskusteluyhteyttä.

6-packia

Liian vaativat ystävät vie voimia enemmän kuin antavat. Ihan saan kauhunväristyksiä kun muistelen yhtä syyllistävää ja komentelevaa kaveria. Ette sitten tulleet... Ette sitten käyneet... Mun tytär olis niin halunnu...Hirveä tuittuilu kun en kerran päässyt hänen lapsensa synttäreille ( 7h päivässä julkisilla 2h kahvien takia)

Ja panostin siihenkin suhteeseen, otin usein hotellihuoneet ja kaikki että voitiin mennä yhdessä teatteriin tms. Aina olin valmis viestittelemään. Mikään ei riittänyt. Mikään ei kelvannut. Jäi joku pelko tuollaisesta katujyrästä (vanha kaveri muuttui vähitellen pomottajaksi)

Juu kaikki ajattelevat, että olet parisuhteita pelastava jeesuksen inkarnaatio ja sen takia sinua pidetään lopulta ihan mänttinä kun et vastaakaan oletuksia...

Vastavuoroisuus, luotettavuus, arvot jotenkin kohtaa ja mukavaa keskustelua.

On harvoja ystäviä ja kavereita monta.

Se että tuntee toisen oikeasti on vuosien tutustumisen tulos. Minulla on yksi kaveri ja olimme tunteneet varmaan neljä vuotta ja kuitenkaan hän ei tunne minua. Oli yksi toinen vapaa-ajan piiri johon kerran kutsuin hänet ja kaveri käyttäytyi silleen, että tajusin että ei taida tunteakaan minua. Se oli todella hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisuus, luotettavuus, arvot jotenkin kohtaa ja mukavaa keskustelua.

On harvoja ystäviä ja kavereita monta.

Se että tuntee toisen oikeasti on vuosien tutustumisen tulos. Minulla on yksi kaveri ja olimme tunteneet varmaan neljä vuotta ja kuitenkaan hän ei tunne minua. Oli yksi toinen vapaa-ajan piiri johon kerran kutsuin hänet ja kaveri käyttäytyi silleen, että tajusin että ei taida tunteakaan minua. Se oli todella hämmentävää.

Siis tarkoitan vastavuoroisuudella että kummatkin ottavat välillä yhetyttä ja ovat kiinnostuneita toisistaan. Myös antavat eivätkä vain ota,  laskematta kenen vuoro on,  antaa koska haluaa

yhteisia asioita ja jos on oikein tiukka sieltä,

mutta ne on vaan mun ajatuksia.. ei tarvi olla totta