Lue keskustelun säännöt.
Mitä odotatte ystävältä?
En usko, jos sanot "en mitään, riittää kun on oma itsensä". Olen usein kokenut, että tämä EI riitä ja vaatimukset nousevat. Ihmiset alkaa odottaa tukea tunneasioissa, parisuhteen pelastajaa, joka paikan höylää käytännön askareisiin, tuo sitä vie tätä, tule sinne silloin kun minä haluan.. tuntuu että en halua enää ystäviä.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en odota mitään, ei minua varten tartte keittää"
sitten katkeroidutaan salaa kun ei keitetty.
Hei eksä nää
kun me tyhmennytään
ymmäretään,
mut vääristetään
Syyllistetään
aina loukkaannutaan
ja kun se ei riitä
niin uhriudutaan
Jotain tällaista on odotettavissa minun ystäviltäni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen sellaisista ystävistä kun Siskonpedin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen sellaisista ystävistä kun Siskonpedin naiset.
Realistista?
En ole koskaan ymmärtänyt ystävyyden rooliodotuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä. Ja nyt kun luen näitä kirjoitettuja, ne kuulostavat niin kovin abstrakteilta että en tietäisi vieläkään, miten toimia. Saati mitä olen menneisyydessä tehnyt väärin.
Pleikan pelaamista ja kaljan juontia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ystävän seurassa on mukavaa. Että ystävän tapaamisen jälkeen on iloisempi kuin ennen ystävän tapaamista.
Että ystävä pitää minusta ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Pahinta on se, jos syyttää omista kuvitelmistaan nousevilla jutuilla. Aiempi ystävyyssuhteeni tuhoutui juuri tällaisen takia, ystävä syytti minua ja oli vihainen, vaikken ollut tehnyt mitään. Loukkaannuin niin paljon, että olin vielä hänen seuralaisensa pari vuotta ja heti, kun tuli sopiva hetki hylkäsin hänet kuin p*skaisen nallin kalliolle. Hän yritti kysellä syytä, mutta minua loukkasi hänen itsekkyytensä niin paljon, että tiesin, ettei hänestä ole enää ystäväksi.
Ja en ollut väärässä; muutamaa vuotta myöhemmin selitin hänelle syyn ja kuten arvata saattaa hän ei pystynyt ottamaan mitään vastuuta käytöksestään, joten se ystävyys oli sitten tosiaan siinä.
Muuten en odpta yhtään mitään.
Tykkään, että on hauskaa yhdessä ja toinen on mielellään kanssani. Itse olen aina kaikkien kanssa mielelläni, joista minä olen kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että ystävä pitää minusta ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Pahinta on se, jos syyttää omista kuvitelmistaan nousevilla jutuilla. Aiempi ystävyyssuhteeni tuhoutui juuri tällaisen takia, ystävä syytti minua ja oli vihainen, vaikken ollut tehnyt mitään. Loukkaannuin niin paljon, että olin vielä hänen seuralaisensa pari vuotta ja heti, kun tuli sopiva hetki hylkäsin hänet kuin p*skaisen nallin kalliolle. Hän yritti kysellä syytä, mutta minua loukkasi hänen itsekkyytensä niin paljon, että tiesin, ettei hänestä ole enää ystäväksi.
Ja en ollut väärässä; muutamaa vuotta myöhemmin selitin hänelle syyn ja kuten arvata saattaa hän ei pystynyt ottamaan mitään vastuuta käytöksestään, joten se ystävyys oli sitten tosiaan siinä.
Muuten en odpta yhtään mitään.
Tykkään, että on hauskaa yhdessä ja toinen on mielellään kanssani. Itse olen aina kaikkien kanssa mielelläni, joista minä olen kiva.
Tiedän uutaman muun jättäneen hänet samalla lailla, joten vika oli hänessä, mutta hän ei kyennyt sitä uskomaan ja nielemään. Minua eivät ystävieni viat sinänsä haittaa ollenkaan, mutta se, mikä minua raivostutti oli se, että hänen vikansa oli arvostella minua! Miten sellainen ihminen oikein kuvittelee olevansa kenenkään ystävä?
Varsinkin, kun arvostelu, suuttumus ja viha kumpusi hänen omista harhoistaan, eikä ollut mun syytäni! Hirveää syyttää siitä YSTÄVÄÄ! Se ihminen e todellakaan halunnut olla hyvä minulle, eikä oikea ystävä minua kohtaan. Toivon hänelle edelleen pelkkää pahaa. Ja olen hyvilläni siitä, jos hänelle jotain pahaa sattuukin.
Ystävä kirjoitti:
Samanhenkisyyttä ja vastavuoroisuutta. Silloin ystävyyssuhde antaa sen minkä ottaakin. Olen varmaan onnekas, kun minulla on paljon ystäviä. Olen onnistunut säilyttämään nuoruuteni kaverit ja saanut aikuisiällä jopa uusia.
Miksi vaadit vastavuoroisuutta? Et sinä silloin ole oikea ystävä. Oikea ystävä on toisen kanssa, koska pitää hänestä, ei saadakseen itselleen jotain tältä. Eikö pelkkä seura riitä sinulle? Et ole aito, hyvä ystävä. Olet itselleni ahnehtiva mulke ro. Mitäs, jos ystävältäsi ovat voimat lopussa, mutta pitäisi sinun seurastasi, niin vain sulle kelpaa pelkkä vastavuoroisuus? Oksettavaa, eikä aitoa ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja ajatuksia, keskusteluja ja kertomuksia. Huumoria ja itsellekin nauramista. Samankaltaisuutta joissakin asioissa, mutta ei kaikissa. Riittävää tarkkuutta ja huolellisuutta, mutta toisaalta myös rentoutta silloin, kun ei ole tieteellisesti todistettua syytä pingottaa. Kykyä ajatella tekojen ja valintojen järkevyyttä ennakolta. Mielipiteiden esittämistä ja välillä myös mielipiteideni haastamista. Vastavuoroisuutta. Hoidetaan yhdessä tylsät asiat pois, ei jätetä niitä toiselle ja tehdään jotain kivaa. Välillä ystävä voi kadota ja sitten taas palata tuoden uusia tuulahduksia.
Usein minua häiritsee, jos toinen on terveydellinen uhka tai uhka, koska tietää niin vähän monesta asiasta eikä omaa luontaista uteliaisuutta ottaa selvää. Jos ystävä tekee alkeellisen virheen hygieniassa, niin en pitäisi häntä ystävänäni. Minulle on terveys tärkeää. Minulla ei ole yhtään esim tupakoivaa ystävää, koska en kestäisi tupakanhajua ja tupakointi on tyhmää.
Huhhuh, sinä olisit hirveä läheisenä.
Minulla yksi ystävä tuntui odottavan että olen heidän perheelle joku viihdytysautomaatti. Aina koko perheellä meille syömään, voisiko hänen tyttönsä tulla meille yöksi ( liian pieni oman tyttöni kaveriksi), mökille tietenkin käymään ja jos meiltä liikenisi risteilylahjakortti niin käytettäis se yhdessä. Kerran oltiin vuokrattu mökki juhannukseksi, he kovasti tulossa kunnes selvisi mikä olisi heidän osuutensa mökkivuokrasta.
Monille tuo kestitys on ystävyyden mitta.
Itse tykkäisin että ystävyys olisi mutkatonta, kaupungilla kahvilla tms. En jaksa kestitä ihmisiä. Miehen suku on iso ja heitäkin on aina tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kykyä ajatella tekojen ja valintojen järkevyyttä ennakolta."
Kerrotko lisää tästä? Miten ilmenee?En kirjoittanut tuota mutta kyllästyttää ihmiset jotka hankkiutuvat vaikeuksiin omilla teoillaan ja sitten uhriutuvat.
Sano vain suoraan, ettet ole ystävä virheellisille ihmisille, vaan pidät itseäsi osaa parempana ja koet itselläsi olevan varaa syyttää ja tuomita toisia. Todella vastenmielisiä piirteitä ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
"en odota mitään, ei minua varten tartte keittää"
sitten katkeroidutaan salaa kun ei keitetty.
Niinpä! Selän takana paheksuminen on todella vihoviimeistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pleikan pelaamista ja kaljan juontia.
Vihdoinkin konkreettisia asioita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ystävä pitää minusta ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Pahinta on se, jos syyttää omista kuvitelmistaan nousevilla jutuilla. Aiempi ystävyyssuhteeni tuhoutui juuri tällaisen takia, ystävä syytti minua ja oli vihainen, vaikken ollut tehnyt mitään. Loukkaannuin niin paljon, että olin vielä hänen seuralaisensa pari vuotta ja heti, kun tuli sopiva hetki hylkäsin hänet kuin p*skaisen nallin kalliolle. Hän yritti kysellä syytä, mutta minua loukkasi hänen itsekkyytensä niin paljon, että tiesin, ettei hänestä ole enää ystäväksi.
Ja en ollut väärässä; muutamaa vuotta myöhemmin selitin hänelle syyn ja kuten arvata saattaa hän ei pystynyt ottamaan mitään vastuuta käytöksestään, joten se ystävyys oli sitten tosiaan siinä.
Muuten en odpta yhtään mitään.
Tykkään, että on hauskaa yhdessä ja toinen on mielellään kanssani. Itse olen aina kaikkien kanssa mielelläni, joista minä olen kiva.Tiedän uutaman muun jättäneen hänet samalla lailla, joten vika oli hänessä, mutta hän ei kyennyt sitä uskomaan ja nielemään. Minua eivät ystävieni viat sinänsä haittaa ollenkaan, mutta se, mikä minua raivostutti oli se, että hänen vikansa oli arvostella minua! Miten sellainen ihminen oikein kuvittelee olevansa kenenkään ystävä?
Varsinkin, kun arvostelu, suuttumus ja viha kumpusi hänen omista harhoistaan, eikä ollut mun syytäni! Hirveää syyttää siitä YSTÄVÄÄ! Se ihminen e todellakaan halunnut olla hyvä minulle, eikä oikea ystävä minua kohtaan. Toivon hänelle edelleen pelkkää pahaa. Ja olen hyvilläni siitä, jos hänelle jotain pahaa sattuukin.
Ystävän olisi pitänyt hieman ajatella, että jos hän syytää perusteettomat vihansa minun niskaani, niin se saattaa VAHINGOITTAA minua, ei kaikille ole annettu oikeuksia hyökätä vastaan ja pistää p*skiaisia ojoon! Joillin meostä on ollut äiti, joka vaatii lastaan aina etsimään vikaa itsestään! Ja vaikka ystävän käytös satuttaisikin, aina voi etsiä vikaa itsestä! Sitten ystäväkin haluaa etsiä sitä minusta, koska oli itse niin paha ja heikkotaitoinen ihminen, ettei halunnut ymmärtää, ettei ole ihmisenä mikään muiden kultakimpale, vaan toisilla on myös oma elämänsä elettävänään, eivätkä he voi olla olemassa tätä p*skap*rsettä varten! Ja siitä sitten suututaan ystävälle!
Jota ei tue kukaan! Edelleen jos voisin k o s t a a sill ihmiselle sen, että satutti minua, kun oma äitinikään ei mulle koskaan mitään apua tai hyvää antanut, niin tekisin sen! Ystävänhän se tuki, apu ja hyvä piti olla!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ystävä pitää minusta ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Pahinta on se, jos syyttää omista kuvitelmistaan nousevilla jutuilla. Aiempi ystävyyssuhteeni tuhoutui juuri tällaisen takia, ystävä syytti minua ja oli vihainen, vaikken ollut tehnyt mitään. Loukkaannuin niin paljon, että olin vielä hänen seuralaisensa pari vuotta ja heti, kun tuli sopiva hetki hylkäsin hänet kuin p*skaisen nallin kalliolle. Hän yritti kysellä syytä, mutta minua loukkasi hänen itsekkyytensä niin paljon, että tiesin, ettei hänestä ole enää ystäväksi.
Ja en ollut väärässä; muutamaa vuotta myöhemmin selitin hänelle syyn ja kuten arvata saattaa hän ei pystynyt ottamaan mitään vastuuta käytöksestään, joten se ystävyys oli sitten tosiaan siinä.
Muuten en odpta yhtään mitään.
Tykkään, että on hauskaa yhdessä ja toinen on mielellään kanssani. Itse olen aina kaikkien kanssa mielelläni, joista minä olen kiva.Tiedän uutaman muun jättäneen hänet samalla lailla, joten vika oli hänessä, mutta hän ei kyennyt sitä uskomaan ja nielemään. Minua eivät ystävieni viat sinänsä haittaa ollenkaan, mutta se, mikä minua raivostutti oli se, että hänen vikansa oli arvostella minua! Miten sellainen ihminen oikein kuvittelee olevansa kenenkään ystävä?
Varsinkin, kun arvostelu, suuttumus ja viha kumpusi hänen omista harhoistaan, eikä ollut mun syytäni! Hirveää syyttää siitä YSTÄVÄÄ! Se ihminen e todellakaan halunnut olla hyvä minulle, eikä oikea ystävä minua kohtaan. Toivon hänelle edelleen pelkkää pahaa. Ja olen hyvilläni siitä, jos hänelle jotain pahaa sattuukin.Ystävän olisi pitänyt hieman ajatella, että jos hän syytää perusteettomat vihansa minun niskaani, niin se saattaa VAHINGOITTAA minua, ei kaikille ole annettu oikeuksia hyökätä vastaan ja pistää p*skiaisia ojoon! Joillin meostä on ollut äiti, joka vaatii lastaan aina etsimään vikaa itsestään! Ja vaikka ystävän käytös satuttaisikin, aina voi etsiä vikaa itsestä! Sitten ystäväkin haluaa etsiä sitä minusta, koska oli itse niin paha ja heikkotaitoinen ihminen, ettei halunnut ymmärtää, ettei ole ihmisenä mikään muiden kultakimpale, vaan toisilla on myös oma elämänsä elettävänään, eivätkä he voi olla olemassa tätä p*skap*rsettä varten! Ja siitä sitten suututaan ystävälle!
Jota ei tue kukaan! Edelleen jos voisin k o s t a a sill ihmiselle sen, että satutti minua, kun oma äitinikään ei mulle koskaan mitään apua tai hyvää antanut, niin tekisin sen! Ystävänhän se tuki, apu ja hyvä piti olla!!!!!!!
Siis niihin äidin aiheuttamiin traumoihin.
Ei tartte olla terapeutti, mutta voi tukea ystävää esim löytämään terapeutin ja käymään siellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ystävä pitää minusta ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Pahinta on se, jos syyttää omista kuvitelmistaan nousevilla jutuilla. Aiempi ystävyyssuhteeni tuhoutui juuri tällaisen takia, ystävä syytti minua ja oli vihainen, vaikken ollut tehnyt mitään. Loukkaannuin niin paljon, että olin vielä hänen seuralaisensa pari vuotta ja heti, kun tuli sopiva hetki hylkäsin hänet kuin p*skaisen nallin kalliolle. Hän yritti kysellä syytä, mutta minua loukkasi hänen itsekkyytensä niin paljon, että tiesin, ettei hänestä ole enää ystäväksi.
Ja en ollut väärässä; muutamaa vuotta myöhemmin selitin hänelle syyn ja kuten arvata saattaa hän ei pystynyt ottamaan mitään vastuuta käytöksestään, joten se ystävyys oli sitten tosiaan siinä.
Muuten en odpta yhtään mitään.
Tykkään, että on hauskaa yhdessä ja toinen on mielellään kanssani. Itse olen aina kaikkien kanssa mielelläni, joista minä olen kiva.Tiedän uutaman muun jättäneen hänet samalla lailla, joten vika oli hänessä, mutta hän ei kyennyt sitä uskomaan ja nielemään. Minua eivät ystävieni viat sinänsä haittaa ollenkaan, mutta se, mikä minua raivostutti oli se, että hänen vikansa oli arvostella minua! Miten sellainen ihminen oikein kuvittelee olevansa kenenkään ystävä?
Varsinkin, kun arvostelu, suuttumus ja viha kumpusi hänen omista harhoistaan, eikä ollut mun syytäni! Hirveää syyttää siitä YSTÄVÄÄ! Se ihminen e todellakaan halunnut olla hyvä minulle, eikä oikea ystävä minua kohtaan. Toivon hänelle edelleen pelkkää pahaa. Ja olen hyvilläni siitä, jos hänelle jotain pahaa sattuukin.Ystävän olisi pitänyt hieman ajatella, että jos hän syytää perusteettomat vihansa minun niskaani, niin se saattaa VAHINGOITTAA minua, ei kaikille ole annettu oikeuksia hyökätä vastaan ja pistää p*skiaisia ojoon! Joillin meostä on ollut äiti, joka vaatii lastaan aina etsimään vikaa itsestään! Ja vaikka ystävän käytös satuttaisikin, aina voi etsiä vikaa itsestä! Sitten ystäväkin haluaa etsiä sitä minusta, koska oli itse niin paha ja heikkotaitoinen ihminen, ettei halunnut ymmärtää, ettei ole ihmisenä mikään muiden kultakimpale, vaan toisilla on myös oma elämänsä elettävänään, eivätkä he voi olla olemassa tätä p*skap*rsettä varten! Ja siitä sitten suututaan ystävälle!
Jota ei tue kukaan! Edelleen jos voisin k o s t a a sill ihmiselle sen, että satutti minua, kun oma äitinikään ei mulle koskaan mitään apua tai hyvää antanut, niin tekisin sen! Ystävänhän se tuki, apu ja hyvä piti olla!!!!!!!Siis niihin äidin aiheuttamiin traumoihin.
Ei tartte olla terapeutti, mutta voi tukea ystävää esim löytämään terapeutin ja käymään siellä!
Mutta tämä p*ska oli vain että minä minä minä minä minä, ja kehtasikin suuttua minulle asioista, joissa en ollut tehnyt mitään väärin! Siitä hänelle kuuluisi olla seurauksia. Onneksi hän kärsikin mahoudesta eli lapsettomuudesta, ainakin jos siitä voi jotain päätellä, että meni naimisiin 26-vuotiaana, oli ihan lapsirakas, mutta sai kappas vaan, kaksoset 41-vuotiaana! Montakohan hedelmöitysputkea hänen surkeilla munasoluillaan ladattiin sitä ennen? Varmaan aika monta. Ja sen mieskin on läski ja tyhmän oloinen ja ruma.
Pitää muistaa tuossa vastavuoroisuudessa olla varovainen. Ystävyys ei ole mitään kaupankäyntiä.
Toinen voi olla kauankin, jopa vuosia umpiuupunut, loppuunpalanut, masentunut tms. Tosi ystävä ei silloinkaan hylkää vaan tukee, lohduttaa ja valaa uskoa tulevaan.
Kohtelen ystäviäni, kuin rakatettuani. Ainoastaan fyysiset rakkaudenosoitukset puuttuvat.
Ystävää ja arvojaan pitää myös kunnioittaa.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Pitää muistaa tuossa vastavuoroisuudessa olla varovainen. Ystävyys ei ole mitään kaupankäyntiä.
Toinen voi olla kauankin, jopa vuosia umpiuupunut, loppuunpalanut, masentunut tms. Tosi ystävä ei silloinkaan hylkää vaan tukee, lohduttaa ja valaa uskoa tulevaan.
Kohtelen ystäviäni, kuin rakatettuani. Ainoastaan fyysiset rakkaudenosoitukset puuttuvat.
Ystävää ja arvojaan pitää myös kunnioittaa.
Mä en odota ystäviltäni vastavuoroisuutta. Voisi oikeastaan sanoa, että olen ystävyyssuhteissani hyvin itsekäs ja kun haluan tavata ystävääni, soitan hänelle ja kysyn, sopiiko. En siis istu kotona peukaloitani pyöritellen ja odota, milloin hän vastavuoroisesti soittaa mulle. Muutenkin olen tekemisissäni ja menemisissäni aika spontaani ja jos ulkona on kaunis ilma ja sinä päivänä joku kiva tapahtuma, mulle on täysin yhdentekevää, kenen vuoro on ehdottaa tapahtumaan menoa.
Hei eksä nää
kun me tyhmennytään
ymmäretään,
mut vääristetään
Syyllistetään
aina loukkaannutaan
ja kun se ei riitä
niin uhriudutaan