Mitä odotatte ystävältä?

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki ajattelevat, että olet parisuhteita pelastava jeesuksen inkarnaatio ja sen takia sinua pidetään lopulta ihan mänttinä kun et vastaakaan oletuksia...

Kerro lisää?

Että en halua kuulla kritiikkiä tai vastakkaisia mielipiteitä. En mieheltä, perheeltä enkä ystäviltä.

Vastavuoroisuutta, ehdottomasti.

Näemmä on paljon ihmisiä, joilla ei ole ystävää, oikeaa sellaista. Surullista.

Että jos kerran viidessä vuodessa on väsynyt eikä parhaimmillaan, se hyväksytään.

Vierailija kirjoitti:

Että en halua kuulla kritiikkiä tai vastakkaisia mielipiteitä. En mieheltä, perheeltä enkä ystäviltä.

Mahdat olla upea ystävä, puoliso ja äiti...

haleja

Ainakin seuraa festareille, teatteriin, laskettelureissuille, joskus ravintolaan jos joku bändi esiintymässä, ulkomaan lomamatkoille, reppureissaamaan. Kivoja keskusteluja noissa yhteyksissä. Kiva myös saada joskus joku kuuntelemaan ja peilaamaan jos on epävarma kohta omassa elämässä työstettävänä.

Hengellisyyttä. Uskoa Jumalaan tai aitoa etsintää, filosofisuutta ja henkisyyttä. Ystävällä on syvä ulottuvuus henkimaailmassa. (Kaveri tai tuttava voi olla hyvin erilainen, esim työkaveri, lenkkiseuraa, kielikurssiin tuttu, naapuri. Jokainen ihminen on arvokas. )

Odottaisin, että ainakin muutaman vuoden välein oltaisiin yhteyksissä asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippuen. Että käytäisiin vaikka joskus kahvilla ja jatkettaisiin siitä mihin juttubjäi viimeksi. Mulla ei muunlaisia ystäviä olekaan mieheni lisäksi ja olen oikeasti tyytyväinen. Jotain lasten kavereiden vanhempia näen enemmän, mutta pidännhyvänpäiväntuttuina. Veljeni ja isäni kanssa olen myös läheinen ja miehen sisko on kiva, tavallaan kaveri tai on tällaisia kaveripariskuntia. Ystävältä toivon ainakin tällaista tasaisen harvaa yhteydenpitoa ja avoimuutta, lämpimiä tunteita, kahviseuraa.

Mitä ystäviä. Ei ole ystäviä enkä edes tiedä millaista on, kun niitä on.

Nykypäivän ystävyydet näyttävät jostain syystä lähes parisuhteilta. Ollaan päivittäin yhteyksissä ja mustasukkaisia muista ystävistä. Jos taas ollaan ystäväporukassa, on porukassa pomo joka potkii porukasta ulos ne, jotka hänen asemaansa jollain tavoin uhkaavat.

Kun sairastuin masennukseen, jätin ystävät. Paitsi yhden joka on kylläkin iäkäs mutta jaksaa.

Olen aiemmin ollut avoin, ystävällinen ja mulla oli paljon ystäviä, mutta kun kolme heistä kuoli liian varhain, viinaan, lääkkeisiin, huumeisiin.

Odotan ystävältä vastavuoroisuutta, ei tarvi kuunnella murheitani, mutta mulle voi kertoa ilot ja surut.

Mua on käytetty hyväksi monin tavoin, alussa se järkyttikin kun sen sain selville.

Minulla ei ole ystävää kumppanin lisäksi ja oon aika huonossa jamassa kun tätä ollu useampi vuosi että ei enää varmaan osaa ystävyyssuhteita solmia kun pelkää sitä hylkäämistä mitä aikanaan kävi jatkuvasti.

N24

Lojaliteettia nyt ainakin.

Joku, joka ymmärtää, että elämässä on monenlaisia vaiheita. Ystävällä on oikeus elää sellaista elämää, kun hän itse haluaa. Rajoja tulee kunnioittaa puolin ja toisin.

Pitää ystävästä sellaisena kuin tämä on eikä halua ystävään seuraa vain, koska tarvitsee jonkun pitämään seuraa tai yhden ihmisen lisää kuuntelemaan ja auttamaan setvimään muita ihmissuhteitaan.

Kumpikin saa ottaa yhteyttä silloin kun jaksaa ja hyvältä tuntuu, vaikka toinen ottaisikin yhteyttä useammin kuin toinen. Mielestäni oikeassa ystävyydessä ei ole väliä kuinka usein nähdään, soitellaan tai kuka otti viimeksi yhteyttä.

Omasta kokemuksesta:

Ei mykkäkouluja tai mökötystä, niin että kaveri tuntee itsensä todella huonoksi, kun ei tiedä mitä on tehnyt väärin. Ei syyllistämistä siitä, että toisen elämä on liian kiireistä tai toinen on liian väsynyt näkemään tai pitämään yhteyttä tietyin väliajoin. Antaa toiselle aikaa toipua ja sopeutua elämänmuutoksissa.

Hyväntahtoisuutta ja kuuntelutaitoa nyt ainakin. Kyllähän ystävän kanssa myös pitää tulla juttuun ja viihtyä tämän seurassa. Myös vastavuoroisuus on mielestäni olennaista. Itsellä ystävyydet loppuneet jos ne ovat olleet yksipuolisia ja toisaalta ystävyyttä ei synny jos ei ole tarpeeksi yhteistä ja ei tunnu hyvältä avautua toiselle. Luotettavuus myös siis tärkeää.

Vastavuoroisuutta,avuliaisuutta,juttuseuraa,luotettavuutta,se joku mikä yhdistää tulee luonnostaan,hengenheimolaisuus,on vaan kiva käydä lenkillä tai missä vaan hyvän ystävän kanssa,hiljaiset hetketkään ei ole vaivaannuttavia,ystävyydessä ihminen hyväksytään sellaisena kuin on,ystävä jää tueksi,kun ei ystävät jättävät

Vierailija kirjoitti:

Lojaliteettia nyt ainakin.

Täydellistä sellaista.

Hyvöksikäyttö puuttuu kaikkinensa aidosta suhteesta, samoin kysymys ei koskaan ole valtasuhteista. Ystävällä on aina sosiaaliset taidot, eikä viitteitä muusta toiminnasta. Ystävä ei vietä kaksoiselämää, eikä väritä tarinoita oman mallinsa mukaisiksi.

Ystävyyttä on mahdoton ylläpitää yksin, kukaan ei ole toisen koira.

Itse valitsen ystävikseni yhtä terveitä kuin itse olen. En ole kiinnostunut potilasleikeistä tai muista epävakaista kuvioista. Kun on rehti toiselle, saa saman kohtelun takaisin. Hyvänpäiväntutut ovat erikseen. Aito ystävä on myös tunnepuolen osaaja ja reagoi aina asianmukaisella tavalla.