Lue keskustelun säännöt.
Mitä odotatte ystävältä?
En usko, jos sanot "en mitään, riittää kun on oma itsensä". Olen usein kokenut, että tämä EI riitä ja vaatimukset nousevat. Ihmiset alkaa odottaa tukea tunneasioissa, parisuhteen pelastajaa, joka paikan höylää käytännön askareisiin, tuo sitä vie tätä, tule sinne silloin kun minä haluan.. tuntuu että en halua enää ystäviä.
Kommentit (160)
Luotettavuutta, mikään muu yksittäinen asia ei nouse mieleen. Ilman tuota ei ole ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä kirjoitti:
Samanhenkisyyttä ja vastavuoroisuutta. Silloin ystävyyssuhde antaa sen minkä ottaakin. Olen varmaan onnekas, kun minulla on paljon ystäviä. Olen onnistunut säilyttämään nuoruuteni kaverit ja saanut aikuisiällä jopa uusia.
Kuuluuko tähän juoruilu muista?
Entisessä ”ystävyyssuhteessa” alkoi tökkimään juuri tuo juoruilu. Lopussa tuntui, että ystävyys perustui muiden asioista puhumiseen.
Usein tuli kommentteja: ”kerroin Tainallekin siitä sun jutusta ja se oli tätä mieltä...”
Aloin miettimään että en halua että omista asioistani puhutaan ulkopuolisille. Olen hänen ystävä, en muiden hänen kaverien/ystävien. Jotenkin sitä oli sokea ja halusi luottaa. Mitä enemmän aikaa kului, huomasin, että kaveri aiheutti draamaa muuallakin kertomalla muiden asioita eteenpäin. Hän ei pystynyt pitämään niitä sisällään.
Eli luotattavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiukkaa vatsaa, isoa peppua ja valtavia rintoja ja juu puhin naikkosesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin tästä tyttäreni kanssa ja jännä miten 14v ja nelikymppinen ovat samoilla linjoilla: ystävän pitää olla ystävällinen, ei lyttäävä tai tuomitseva. Lisäksi pitää voida puhua myös syvällisemmistä aiheista mutta huumorintajunkin pitää natsata.
Kuulostaa vähäisiltä vaatimuksilta mutta silti tosi harvoin löytyy sitä kemiaa.
Ainakin itselläni monet alkavat ystävyydet ovat kariutuneet näihin juttuihin; joku on alkanut puuttua asioihini ja kommentoida niitä ahdistavalla tavalla ( olen täysin tavallista elämää viettävä). Tai sitten puhe on jäänyt pelkälle arkitasolle ja tuntunut molemmista väkinäiseltä. Itsekin olen ollut varmaan monen mielestä tylsä kun en esim.käytä alkoa.
Kuuluisassa (?) sanskritinkielisessä opettavaisten eläintarinain kokoelmassa nimeltä Hitopadesha (hitoopadeesha: hita + upadesha = friendly advice) ystävyyttä verrataan valtameren aalloilla ajelehtivien tukkien kohtaamiseksi. Vähän aikaa mennään rinnakkain mutta lopulta on edessä väistämätön ero. Voi olla että muistan vähän väärin tuon... 🤢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellinen, molemminpuolinen pyyteettömyys on ystävyyden peruskivi. Ollaan ja tehdään yhdessä, koska halutaan ja se tuntuu vaivattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä tekemistä ja puhumista. Ei haittaa jos tähän tulee kuukausienkin tauko jos toisella menee huonosti tai on kiirettä. Mutta en pysty muodostamaan tai varsinkaan ylläpitämään ystävyyttä jossa minua ei ole aikaa nähdä ikinä tai sovitaan lenkistä tai harrastusmenosta, mutta se yritetään tavatessa muuttaa eri aktiviteetiksi kuten kahvilassa juoruilu, puistonpenkillä juoruilu, kotona juoruilu. Tai vielä raskaampaa, juoruilun sijasta omien ongelmien kaataminen minun niskaan tai jatkuva palvelusten pyytäminen.
Tuntuu että moni haluaa nykyään vaan spämmiä jotain typeriä tiktokkeja, reelsejä tai somepostauksia. Ja kaipaa lähinnä yleisöä ja apua, ei keskustelua tai yhdessäoloa.
On siis ihan ok jos halutaan eri asioita, mutta uudella paikkakunnalla ihmisiin tutustuessa alkoi kyrpimään kun esittäydyttiin liikunnallisena koiraihmisenä mutta jo parin tapaamisen jälkeen halutaankin joko parisuhdeterapeutti, ilmainen koiravahti tai pelkästään kuvia someen patikointireitin alusta ja äkkiä kotiin. :(
Odotan ystävältä hyviä keskusteluja, rentoa seuraa. Voisimme käydä syömässä tms. Ehkä seuraa johonkin harrastukseen joskus, jos oikein hyvä tuuri kävisi. Toivoisin, että meillä olisi samoja arvoja, hän olisi täyspäinen ja vastuullinen ihminen.
Olen huomannut, että en jaksa huonitsetuntoisia, epävarmoja, masentuneita ihmisiä. Mun mielestä aikuisten pitää hoitaa itsensä kuntoon, hakeutua hoitoon ja kantaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävän tulee olla aina tavoitettavissa ja ystävällinen, niin että jaksaa kuunnella ja pyydettäessä antaa vaikka lainaa tai tulee auttamaan esimerkiksi remonteissa.
Minulla on neljä hyvää ystävää, kaikkien kanssa mukavinta on ihan vaan yhdessäolo ja illanvietto, ehkä joku reissu pari kertaa vuodessa. En heiltä mitään palveluksia odota, enkä pyytäisi.
Tähän ikään tullessa (42) olen huomannut, että tärkein asia on luotettavuus. Luotettava siten, että ei juoruile minun asioita ympäriinsä. Harvassa on sellaiset ihmiset, ja moneen olen saanut matkan varrella pettyä. Onnekseni viihdyn nykyään myös yksin.
Vuorovaikutteisuutta!
Miksi on vaikeaa sanoa edes kiitos.
Ystäväpiiri supistuu, eräät käytti hyväkseen ja toisia ei kiinnosta.
VÄHINTÄÄN sitä ettei ghostaa. On todella huonoa käytöstä jättää vastaamatta viesteihin.
Ystävä voi olla hyvinkin erilainen, jos vain juttu luistaa ja toista arvostaa omana itsenään. Toista ei voi painostaa asioihin, joita itse haluaa, vaan tulee etsiä kavereita tai ystäviä jotka haluavat samoja asioita.