Mitä odotatte ystävältä?

Samanhenkisyyttä ja tahdikkuutta. Jälkimmäinen on joskus muodostunut ongelmaksi, koska osa ihmisistä ajattelee läheisyyden oikeuttavan rajattomaan toisen "reviirille" tunkemiseen ja töksäyttelyyn. Mielestäni sellainen ei kuulu ystävyyteen enkä sellaista käytöstä enää ystäviltäni hyväksy, vaikka aikeet sen takana olisivatkin hyvät.

Samanhenkisyydellä tarkoitan samantyyppistä arvomaailmaa, maailmankatsomusta ja huumorintajua. Muuten en ole erityisen valikoiva siinä, kenet ystäväkseni valitsen. Tykkään siis ystävystyä myös mm. itseäni reippaasti nuorempien/vanhempien, eri sukupuolta olevien sekä eri maasta tulevien kanssa. Sitä paitsi ystävyyssuhteen kehittyminen ei riipu pelkästään minusta vaan myös siitä toisesta. Jos hän ei halua viedä suhdetta tuttavuutta pidemmälle, on se ok. Asiallinen kohtelu on toki paikallaan mutta ei ystävyyttä voi pakottaa. Silloin se ei ole enää ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaamista ja kaljan juontia.

Vihdoinkin konkreettisia asioita!

Voitas joskus käydä terassillakin, edes yksi kerta kesässä. Rainbow-olut pierettää ja kämpässä 30C lämpöä. Mut niin, "rahaa tulee ensi kuussa", "sit ku mä saan asiat taas järjestykseen" -fantasiat. Kuvio toistuu ja mikään alkeellinenkaan ei onnistu. Lopulta keikkaa nurin, kuten viisi edellistä asuntoaan.

Rehellisesti sanoen, ystävän ei tulisi sylkeä lasiin. On tylsää kun ystävälle ei ryyppy maita. Tottakai on mukava tehdä asioita ja viettää aikaa selvistä päinkin, mutta kyllä kunnon perseet pitää pystyä porukalla vetään. Ystäväksihän muutoin hakeutuu sellaiselle jolla on samat arvot ja asenteet ja taustatkin auttaa.

Mulle tärkeää on, että jos on vastakkaista sukupuolta (nainen), niin antaa pesää, jos olen yksinäinen.

Ilman vastavuoroisuutta ystävyys kuihtuu ennenpitkää. Kuka jaksaa olla aina se auttaja, kannattelija, se joka soittaa, se joka ehdottaa tapaamista ja toinen ei koskaan.

Ystävyydessä ollaan samalla aaltopituudella, jaetaan samoja arvoja ja mielenkiinnon kohteita. Tuetaan ja kuunnellaan vastavuoroisesti. Vähän kaipaan myös "tuntosarvia" ja ehdottomasti sitten luotettavuutta.

Tuntuu että tänä päivänä monilla ystävyys tarkoittaa vain "kevytystävyyttä", jota minä itse kutsun kaveruudeksi. Otetaan siis vain rusinat pullasta, mitä ne nyt kenellekin ovat. Ihmisistä voi paljastua vuosienkin tuntemisen jälkeen yllätyksiä, jotka ovat kuin märkiä rättejä kasvoille. Kulissien alta voi tulla vaikka mitä, ja ensialkuun ihana ihminen paljastaa todellisen luonteensa. Itse en mihinkään kilpailuasetelmaan tahdo lähteä. Kannattaa miettiä kenelle uskoutuu.

Arvoja. Ja että se loputon omahyväisyys olisi karsiutunut kypsyessä. Jätin just nimittäin yhden sellaisen.

Just toi molemminpuolinen kunnioitus. Tila. Luotrttavuus. Apu ja kuuntelu eikä vain puheenpalpatuksen kuuntelu. Eli terapeutin rooli. Lopuota ystäviämvoi olla ehkä vain yksi. Jos sitäkään. Näin kyllä oman ystäväni petollisuuden ja selkäänpuukotukset varhain.

Pretend to be a friens to hr enemy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ystävä pitää minusta ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Pahinta on se, jos syyttää omista kuvitelmistaan nousevilla jutuilla. Aiempi ystävyyssuhteeni tuhoutui juuri tällaisen takia, ystävä syytti minua ja oli vihainen, vaikken ollut tehnyt mitään. Loukkaannuin niin paljon, että olin vielä hänen seuralaisensa pari vuotta ja heti, kun tuli sopiva hetki hylkäsin hänet kuin p*skaisen nallin kalliolle. Hän yritti kysellä syytä, mutta minua loukkasi hänen itsekkyytensä niin paljon, että tiesin, ettei hänestä ole enää ystäväksi.

Ja en ollut väärässä; muutamaa vuotta myöhemmin selitin hänelle syyn ja kuten arvata saattaa hän ei pystynyt ottamaan mitään vastuuta käytöksestään, joten se ystävyys oli sitten tosiaan siinä.

Muuten en odpta yhtään mitään.

Tykkään, että on hauskaa yhdessä ja toinen on mielellään kanssani. Itse olen aina kaikkien kanssa mielelläni, joista minä olen kiva.

Tiedän uutaman muun jättäneen hänet samalla lailla, joten vika oli hänessä, mutta hän ei kyennyt sitä uskomaan ja nielemään. Minua eivät ystävieni viat sinänsä haittaa ollenkaan, mutta se, mikä minua raivostutti oli se, että hänen vikansa oli arvostella minua! Miten sellainen ihminen oikein kuvittelee olevansa kenenkään ystävä?

Varsinkin, kun arvostelu, suuttumus ja viha kumpusi hänen omista harhoistaan, eikä ollut mun syytäni! Hirveää syyttää siitä YSTÄVÄÄ! Se ihminen e todellakaan halunnut olla hyvä minulle, eikä oikea ystävä minua kohtaan. Toivon hänelle edelleen pelkkää pahaa. Ja olen hyvilläni siitä, jos hänelle jotain pahaa sattuukin.

Sinulle tulee käymään huonosti.

Jokamtoisellevpahaa toivoo, kohtaa kaiken seitsenkertaisena. Olitpa huono ystävä. Pelkkä noita.

Kannattaa miettiä jo alkumetreillä, onko toinen vain löhdettä etsivä narsisti, joka uhriutuu milloin mistäkin miessuhteesta, kun hankkii vartavasten draamaa elämäänsä. Ei enää koskaan kiitos.

Tuo vastavuoroisuus on kaksipiippuinen juttu. Tietenkin jos toinen ei mitenkään panosta, ystävyys väljähtää. Mutta on inhottavaa jos ystävyyteen tulee syyllistävä ja painostava fiilis. Vapaaehtoisessa ihmissuhteessa pitäisi olla rento ja joustava fiilis. Olen yrittänyt vähentää vastavuoroisuuspaineita niin että tavataan mahdollisimman rennosti esim. kaupungilla. En jaksa useinkaan emännöidä tuttavaperheitä. Minulle myös sopivat ihmiset jotka tykkää viestitellä, muutamassa minuutissa voi viestiä ystävälle että hän on mielessä ja kysyä kuulumisia. Itse en jostain syystä tykkää puhua puhelimessa enää nykyään.

Palvelusten kärttäjiä välttelen, heidän kanssaan kyse on usein vain hyötymisestä.

Alkuperäinen intuitio paljastui todeksi. Frendi oli pelkkä hyväksikäyttäjä ajallisesti, narsistisesti ja kova valehtelemaan.

Lapsensakin hylkäsi tämön heti, kun tarpeeksi ikää. Ei ollut aikaa lapsilleenkaan.

Vierailija kirjoitti:

"Kykyä ajatella tekojen ja valintojen järkevyyttä ennakolta."

Kerrotko lisää tästä? Miten ilmenee?

Ilmenee esim niin ettei eron jälkeen ala paneskella ex-miehesi kanssa.

Mitä teen sellaisella kaverilla, joka lähettelee linkkejä uutisiin, naistenlehtien erilaisiin testeihin ("testaa mikä vappupallo olet")

ja joka vastaa minun viesteihin aina hymiöllä.

Esim.

Sain töitä

(Peukku)

Auto meni rikki

(Surunaama)

Ihana auringonpaiste ja puutarhapuuhastelu

(Peukku)

Jne.

Toki siis kirjoitan kunnon viestin aina mutta vastauksena on aina yksi hymiö.

Tarkoittaako se, että häntä ei kiinnosta minun tekemiseni tai ylipäätään mitä kuuluu?

Joskus olen pitänyt parikin viikkoa mykistertynä enkä ole vastannut viesteihin niin sitten kysellään että missä olen.

Olen myös sitä mieltä, että kun suutelee henkilö joka tupakoi, se on kuin nuolisi tuhkakuppia

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpitoa molemmille sopivalla tavalla ja tahdilla. Vastavuoroista kiinnostusta toisen asioihin, toisen valintojen ja elämäntyylin kunnioitusta. Sitä että voidaan keskustella kaikista asioista. Valoisaa elämänasennetta.

Tämä! Toinen haluaa olla yhteydessä päivittäin kun minulle sopiva tahti olisi ehkä kerran viikossa. Nyt ei ole oikein mitään tapahtumiakaan elämässä mistä kertoa ja jokaisen kolmannen osapuolen asiat ei vaan kiinnosta. Haluan olla ystävä, mutta jatkuva raportointi jopa hieman ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen sellaisella kaverilla, joka lähettelee linkkejä uutisiin, naistenlehtien erilaisiin testeihin ("testaa mikä vappupallo olet")

ja joka vastaa minun viesteihin aina hymiöllä.

Esim.

Sain töitä

(Peukku)

Auto meni rikki

(Surunaama)

Ihana auringonpaiste ja puutarhapuuhastelu

(Peukku)

Jne.

Toki siis kirjoitan kunnon viestin aina mutta vastauksena on aina yksi hymiö.

Tarkoittaako se, että häntä ei kiinnosta minun tekemiseni tai ylipäätään mitä kuuluu?

Joskus olen pitänyt parikin viikkoa mykistertynä enkä ole vastannut viesteihin niin sitten kysellään että missä olen.

Minä vastaan usein noin, varsinkin jos ei ole aikaa kirjoitella enempää. Isompiin asioihin vastaan kyllä aina enemmän, mutta kun saan viestiä mm. säätiedoista, lusikan lattialle tipahtamisesta tai naapurin ikkunasta katsomisesta, niin vastaan hymiöllä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydessä ollaan samalla aaltopituudella, jaetaan samoja arvoja ja mielenkiinnon kohteita. Tuetaan ja kuunnellaan vastavuoroisesti. Vähän kaipaan myös "tuntosarvia" ja ehdottomasti sitten luotettavuutta.

Tuntuu että tänä päivänä monilla ystävyys tarkoittaa vain "kevytystävyyttä", jota minä itse kutsun kaveruudeksi. Otetaan siis vain rusinat pullasta, mitä ne nyt kenellekin ovat. Ihmisistä voi paljastua vuosienkin tuntemisen jälkeen yllätyksiä, jotka ovat kuin märkiä rättejä kasvoille. Kulissien alta voi tulla vaikka mitä, ja ensialkuun ihana ihminen paljastaa todellisen luonteensa. Itse en mihinkään kilpailuasetelmaan tahdo lähteä. Kannattaa miettiä kenelle uskoutuu.

Tämä!

Tuo kevytystävyys etenkin ihmetyttää. Olen tutustunut joihinkin ihmisiin, jotka ovat jakaneet huomattavasti henkilökohtaisiakin asioita kanssani ja sitten kuitenkin ovat voineet yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon. Eräs jopa yllättäen ghostasi, vaikka oltiin suunniteltu näkemistä isommalla porukalla. Toinen koki, että tapaamiset olivat raskaita, koska kestivät kauan, mutta hän ei koskaan tehnyt lähtöä ravintolasta aiemmin ja luulinkin, että hän viihtyy. Luulin häntä ystäväkseni, mutta hänen mukaansa olin vain tuttava. Näitä vastaavia kokemuksia on useampia ja olenkin ihan vaan luovuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on hyväntahtoisuus, ettei ainakaan tahallaan satuta minua. Plussaa jos on yhdistäviä asioita ja arvoja.

Juuri tämä, hyvähtahtoisuus. Että voisi luottaa siihen, että ystävä ajattelee hyvää minusta. Mua rupesi ahdistamaan, kun eräs ystäväni (nyt jo entinen) jatkuvasti puhui minulle omista ystävistään arvostelevaan sävyyn. Tuli mieleen, että miksiköhän hän puhuisi minusta yhtään sen parempaan sävyyn. Hänessä ahdisti myös se, että hän itse suorastaan tyrkytti apuaan ihmisille, ja katkeroitui sitten kun ei saanut vastapalveluksia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo vastavuoroisuus on kaksipiippuinen juttu. Tietenkin jos toinen ei mitenkään panosta, ystävyys väljähtää. Mutta on inhottavaa jos ystävyyteen tulee syyllistävä ja painostava fiilis. Vapaaehtoisessa ihmissuhteessa pitäisi olla rento ja joustava fiilis. Olen yrittänyt vähentää vastavuoroisuuspaineita niin että tavataan mahdollisimman rennosti esim. kaupungilla. En jaksa useinkaan emännöidä tuttavaperheitä. Minulle myös sopivat ihmiset jotka tykkää viestitellä, muutamassa minuutissa voi viestiä ystävälle että hän on mielessä ja kysyä kuulumisia. Itse en jostain syystä tykkää puhua puhelimessa enää nykyään.

Palvelusten kärttäjiä välttelen, heidän kanssaan kyse on usein vain hyötymisestä.

Samaa mieltä kanssasi. Mä ainakin olen kiitollinen ystävilleni, jotka eivät edellyttäneet vastavuoroisuutta niinä vuosina, kun ryhdyin yrittäjäksi ja tein ympäripyöreitä työpäiviä. Oli ihanaa, että jaksoivat olla aktiivisia ja laittaa viestiä, mitä mulle kuuluu. Vastailin niihin yleensä öisin. Vastaavasti mä olen ymmärtänyt ystäviäni, jos heillä on elämäntilanne sellainen, että aikaa pitää jakaa moneen eri suuntaan. Olen ihan mielelläni ollut silloin se, joka huolehtii yhteydenpidosta.