Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!
01.05.2021 |
Millaista on koulussa, jos luokassa joka päivä joku lyö? Erityisopettajat kertovat arjesta, jossa ei ehdi opettaa.
HS.fi 1.5.
Kuntien jokaisen poliitikon pitäisi mennä pakotettuna tutustumaan näihin luokkiin! Miettii sitte, pitäisikö satsata lasten mielenterveysongelmiin ja perhetukiin sittenkin?!
Kommentit (398)
Ahkera Liisa kirjoitti:
Kaikkeen syynä ovat suuret ikäluokat syntyneet v. 1945 - 1952
Olivat enemmistössä pitkään, saivat olla kuin itsevvaltiaat. Ja yhä ovat vireinä senioreina jankkaamassa "oman onnensa seppinä," kun ajoittivat syntymänsä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllätä yhtään tuo uutinen. Itse toimin opena ”ihan tavalliselle” yleisopetuksen 1.-2. luokalle ja meno on valitettavasti hyvin samankaltaista myöskin meillä, koska oppilaiden joukossa on useampi pienryhmää tarvitseva, mutta väkisin yleisopetukseen integroitu lapsi. Reilun 20 oppilaani joukosta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia oppijoita:
- Jatkuvasti muita häiritsevä ja mölyä pitävä poika, ei tee tehtäviä, vaeltaa luokassa, vaatii läppäriä/padia, heittelee lennokkeja, syö kaikki kynänsä ja kuminsa, haukkuu ja ilkkuu muille oppilaille, ei tottele tai kuuntele aikuisia. Varakkaasta perheestä, vanhemmat ihan helisemässä tämän mussukan kanssa.
- Suomi toisena kielenä -veljekset, jotka eivät puhu mitään, tee mitään tai edes reagoi mihinkään. Pitää kädestä pitäen ohjata ihan siitä penaalin kaivamisesta ja lyijykynän pitämisestä asti. Oma-aloitteisuus pyöreä nolla. Keskenään supisevat omalla kielellään.
- Keskittymisvaikeuksinen poika, kaikenlaisia apuvälineitä hänellä on, mutta tunnilla oleminen on oikeaa veitsenterällä taistelua. Taidokas ja tehtävät osaava, ongelma on nimenomaan siinä, miten koulussa ollaan ja käyttäydytään.
- Voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen tyttö, jolla on suuria vaikeuksia odottelun ja häviön sietämisessä. Herkästi tönimässä ja haukkumassa muita, puhuu ja kommentoi jatkuvasti keskeyttäen opetuksen. Taidoiltaan edistynyt, mutta jälleen kerran suurin haaste on käyttäytymisessä.
- Kolme poikaa, jotka on suoraan siirretty erityisopen ja/tai avustajan kanssa pieneen tilaan koulupäivän ajaksi. Väkivaltaisia, aggressiivisia, kiroilevat ja haukkuvat jatkuvasti, eivät tottele aikuisia. Toinen näistä on käynyt sekä oppilaiden että opettajien päälle useamman kerran. Näiden luokassa oleminen on yksinkertaisesti turvallisuusriski.
Näiden lisäksi useampi haastava tapaus, joilla enimmäkseen käytösvaikeuksia, ts. ”en jaksa, en halua, anna ipad”. Pitäisi ihan maanitella tekemään tehtäviä. Sitten päälle vielä muutama oppimisvaikeuksista kärsivä ja kourallinen ns. tavallisia lapsia, jotka saavat kärsiä tästä kaikesta.
Käyttäjä36819 kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta mikä on nepsy-lapsi.
Jokainen tajuaa, kun luokkaan ahdetaan kymmenen eri kieltä omaavia ja kaksikymmentä eri kasvatuspäämääriä omaavia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia tapoja ja järkeä päässä, sotkuhan siitä tulee.
Ei pk seudulla moni lapsi osaa edes suomea. Yritä siinä sitten ”opettaa”.
Welcome to the jungle
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä suuri määrä nuoria työttömiä näitä lapsia, kellä jo koulussa ollut vakavia haasteita?
Mitäpä luulisit? Kummastuttaa, miten ihmiset ovat niin tietämättömiä nykyään. Lukekaa lehtiä, muutakin kuin otsikot. Katsokaa ajankohtaisohjelmia ja uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha puhuu tässäkin. Esim. Vantaalla tehtiin törkeä temppu ja poistettiin autististen lasten erityisryhmät. Poikani on lievästi kehitysvammainen, mutta niin lievästi että sitä ei hänestä juuri huomaa, taidot tulevat 1-2 vuotta omaa ikätasoa jäljessä. Hänen kanssa on samalla luokalla mm. Oppilas joka ei ole koskaan puhunut sanaakaan ja toinen joka ryömii pitkin lattioita kaikki tunnit. Ensi syksynä hän menee yläasteelle ja siellä tilat ovat niin kortilla että nämä huonommassa kunnossa olevat oppilaat haahuilevat pitkin koulun käytäviä, kun ei ole mitään paikkaa missä heitä voisi opettaa, ja samassa tilassa ei voi pitää kun sitten näillä lähes normaaleilla oppilailla ei ole minuutinkaan keskittymisrauhaa.
Jos saa kehitysvammadiagnoosin, ei ole olemassa niin lievää, ettei sitä huomaisi. Äo raja on melko alhainen, ennen kuin diagnoosin saa
ei kehitysvammadiagnoosia minkäån äö: n perusteella anneta. Omalla lapsella paljastui kliinisen genetiikan verikokeissa geenivirhe, asialla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Osalla tuon dg;n omaavista ei ole mitään oireita ja he opiskelevat koko elämänsä normaalilla luokalla ilman ongelmia.
Kehitysvammaisuus tarkoittaa älyllistä kehitysvammaisuutta, ymmärtämisen vaikeutta. ÄO on alle 70.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?
Molempia usein. Joskus nämä pystytään erottamaan toisistaan selkeästi. Neuro-ongelmat ovat usein periytyviä. Lapsi ei voi valita, kenelle on syntynyt, joten jokainen lapsi tarvitsee apua, jos sitä tarvitsee!
Esimerkin uliseva lapsi kuulostaa ääniyliherkältä, joka yrittää peittää kivuliaksi kokemansa äänet ulisemalla.
Hänelle voisi tarjota ihan asiallistakin tukea, esim. vastamelukuulokkeet, eikä vaan jättää yksin pärjäämään ja ulisemaan.Myös pulpetin alle, kenties piiloon menevä oppilas kärsii todennäköisesti jostain neurologisesta ongelmasta. Saattaa olla autisti. Hänellekin voitaisiin järjestää asiallista tukea ja hänelle paremmin sopiva ryhmä jos tahtoa löytyisi.
Just luin lapsesta, jonka (erityis)opettaja ei tehnyt ongelmaa asioista, jotka eivät olleet ongelma. Lapsi oli esim. saanut tehdä matematiikan kokeen opettajan pöydän alla, koska pystyi siellä keskittymään paremmin. Sai paria pistettä vajaat täydet. Siis lapsi, joka normaalisti olisi repinyt turhautuneena kokeensa.
Opettaja totesi, että kokeessa mitataan matematiikan osaamista, ei sitä, "osaako" istua hienosti oman pöydän ääressä.
Juuri näin. Minun lapseni jäi välillä välitunnin ajaksi säkkituoliin, valot himmennettiin ja oli mahdollisuus levätä ennen seuraavaa tuntia. Hänellä oli kokenut erkkaope, joka ei piitannut koulun ohjeista, että kaikkien on vietettävä välitunti ulkona. Ope sanoi, että lapsi ei jaksa liikaa virikkeitä ympäristössä ja välitunneilla ulkona menee ylikierroksille, jolloin ei pysty keskittymään yksinkertaisiinkaan ohjeisiin. Hyvä opettaja huomioi lapsen erityistarpeet, lapsen etu edellä, eikä tee liian suurta numeroa siitä, jos joku tarvitsee koulupäivän tueksi mukautuksia. Meidän perhe liikkuu joka tapauksessa paljon ulkona vapaa-aikana, joten mistään liikunnasta hän ei jäänyt paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?
Molempia usein. Joskus nämä pystytään erottamaan toisistaan selkeästi. Neuro-ongelmat ovat usein periytyviä. Lapsi ei voi valita, kenelle on syntynyt, joten jokainen lapsi tarvitsee apua, jos sitä tarvitsee!
Esimerkin uliseva lapsi kuulostaa ääniyliherkältä, joka yrittää peittää kivuliaksi kokemansa äänet ulisemalla.
Hänelle voisi tarjota ihan asiallistakin tukea, esim. vastamelukuulokkeet, eikä vaan jättää yksin pärjäämään ja ulisemaan.Myös pulpetin alle, kenties piiloon menevä oppilas kärsii todennäköisesti jostain neurologisesta ongelmasta. Saattaa olla autisti. Hänellekin voitaisiin järjestää asiallista tukea ja hänelle paremmin sopiva ryhmä jos tahtoa löytyisi.
Just luin lapsesta, jonka (erityis)opettaja ei tehnyt ongelmaa asioista, jotka eivät olleet ongelma. Lapsi oli esim. saanut tehdä matematiikan kokeen opettajan pöydän alla, koska pystyi siellä keskittymään paremmin. Sai paria pistettä vajaat täydet. Siis lapsi, joka normaalisti olisi repinyt turhautuneena kokeensa.
Opettaja totesi, että kokeessa mitataan matematiikan osaamista, ei sitä, "osaako" istua hienosti oman pöydän ääressä.
Juuri näin. Minun lapseni jäi välillä välitunnin ajaksi säkkituoliin, valot himmennettiin ja oli mahdollisuus levätä ennen seuraavaa tuntia. Hänellä oli kokenut erkkaope, joka ei piitannut koulun ohjeista, että kaikkien on vietettävä välitunti ulkona. Ope sanoi, että lapsi ei jaksa liikaa virikkeitä ympäristössä ja välitunneilla ulkona menee ylikierroksille, jolloin ei pysty keskittymään yksinkertaisiinkaan ohjeisiin. Hyvä opettaja huomioi lapsen erityistarpeet, lapsen etu edellä, eikä tee liian suurta numeroa siitä, jos joku tarvitsee koulupäivän tueksi mukautuksia. Meidän perhe liikkuu joka tapauksessa paljon ulkona vapaa-aikana, joten mistään liikunnasta hän ei jäänyt paitsi.
On onnellista, että lapsesi koulussa erkkaopella on sellainen tilanne, että hänellä on aikaa ja mahdollisuus huomioida oppilaitaan tällä tavoin yksilöinä. Kun ryhmät ovat liian isoja tai pieniä ryhmiä on liian paljon, työ alkaa olla kelloa vastaan juoksemista että joka paikkaan tai jokaisen luo ehtii edes käväisemään ja tällöin ei ole enää aikaa huomata yksilön tarpeita.
Minä siirryin pois perusopetuksen puolelta, kun työni, jonka pitäisi olla yksilöiden kohtaamista, alkoi olla laumojen liikuttelua. En ole katunut. Sääliksi käy vain niitä kollegoja, jotka jäivät ja tietenkin niitä lapsia ja nuoria perheineen, joilla ei ole mahdollisuutta vain nostaa kytkintä kun homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Sama se on monilla koulunkäyntiavustajilla ja ohjaajilla esim. nepsy- ja kehitysvammaisten lasten opetuksessa. Melkeinpä joka päivä jotain: lyömistä, potkimista, raapimista, hiuksista repimistä, puremista tms.
Todella hurjan kuuloista, kuka nyt haluaisi palata töistä päänahka verillä ja keho mustelmilla. Ritarin haarniska päälle töihin mennessä... Nämä lapset vaikuttavat aika eläimellisiltä, ei niinkään ihmisiltä suoraan sanottuna. Hakkaavatko he kotioloissa myös vanhempiaan ja sisaruksiaan samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Kaikkeen syynä ovat suuret ikäluokat syntyneet v. 1945 - 1952
Olivat enemmistössä pitkään, saivat olla kuin itsevvaltiaat. Ja yhä ovat vireinä senioreina jankkaamassa "oman onnensa seppinä," kun ajoittivat syntymänsä oikein.
Pieni virhe, ei kukaan voi omaa syntymäänsä ajoittaa vai kuinka olet omasi syntymän päättänyt milloin synnyt ?
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään tuo uutinen. Itse toimin opena ”ihan tavalliselle” yleisopetuksen 1.-2. luokalle ja meno on valitettavasti hyvin samankaltaista myöskin meillä, koska oppilaiden joukossa on useampi pienryhmää tarvitseva, mutta väkisin yleisopetukseen integroitu lapsi. Reilun 20 oppilaani joukosta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia oppijoita:
- Jatkuvasti muita häiritsevä ja mölyä pitävä poika, ei tee tehtäviä, vaeltaa luokassa, vaatii läppäriä/padia, heittelee lennokkeja, syö kaikki kynänsä ja kuminsa, haukkuu ja ilkkuu muille oppilaille, ei tottele tai kuuntele aikuisia. Varakkaasta perheestä, vanhemmat ihan helisemässä tämän mussukan kanssa.
- Suomi toisena kielenä -veljekset, jotka eivät puhu mitään, tee mitään tai edes reagoi mihinkään. Pitää kädestä pitäen ohjata ihan siitä penaalin kaivamisesta ja lyijykynän pitämisestä asti. Oma-aloitteisuus pyöreä nolla. Keskenään supisevat omalla kielellään.
- Keskittymisvaikeuksinen poika, kaikenlaisia apuvälineitä hänellä on, mutta tunnilla oleminen on oikeaa veitsenterällä taistelua. Taidokas ja tehtävät osaava, ongelma on nimenomaan siinä, miten koulussa ollaan ja käyttäydytään.
- Voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen tyttö, jolla on suuria vaikeuksia odottelun ja häviön sietämisessä. Herkästi tönimässä ja haukkumassa muita, puhuu ja kommentoi jatkuvasti keskeyttäen opetuksen. Taidoiltaan edistynyt, mutta jälleen kerran suurin haaste on käyttäytymisessä.
- Kolme poikaa, jotka on suoraan siirretty erityisopen ja/tai avustajan kanssa pieneen tilaan koulupäivän ajaksi. Väkivaltaisia, aggressiivisia, kiroilevat ja haukkuvat jatkuvasti, eivät tottele aikuisia. Toinen näistä on käynyt sekä oppilaiden että opettajien päälle useamman kerran. Näiden luokassa oleminen on yksinkertaisesti turvallisuusriski.
Näiden lisäksi useampi haastava tapaus, joilla enimmäkseen käytösvaikeuksia, ts. ”en jaksa, en halua, anna ipad”. Pitäisi ihan maanitella tekemään tehtäviä. Sitten päälle vielä muutama oppimisvaikeuksista kärsivä ja kourallinen ns. tavallisia lapsia, jotka saavat kärsiä tästä kaikesta.
Inkluusiota kannattavien päättäjien täytyisi viettää viikko tai kaksi vastaavalla luokalla ja kokea omakohtaisesti mitä se homma todellisuudessa pitää sisällään. On meinaan hyvin helppo tehdä päätöksiä jotka eivät liippaa läheltäkään omaa arkitodellisuutta. Ei aikuisiakaan pakoteta vastaaviin olosuhteisiin viitenä päivänä viikossa jatkuvalla syötöllä, miksi lasten täytyisi kärsiä näin kaameasta ja suorastaan katastrofaalisesta työskentely-ympäristöstä?! Puhumattakaan opetushenkilöstöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä menoa opettajiksi hakevien määrät romahtavat ennen pitkää. Kun inkluusion traumatisoimat normaalilapset kasvavat täysi-ikäisiksi ja valitsevat tulevaa urapolkuaan, ei kukaan heistä tahdo palata takaisin levottomaan ja väkivaltaiseen kouluympäristöön opettajan roolissa.
Ovatko inklusoinnin lobbaajat ajatelleet tätä. Ja miten tulevaisuudessa ratkaistaan opettajapula. Tuomalla maahan kielitaidottomia opettajia muista maista? Vaihtamalla virallisen opetuskielen broken Englishiksi?
Ennen tätä on kriisi käsillä jos opettajat alkavat vaihtamaan alaa. Olen ollut opettajana 8 vuotta ja tänä aikana yli puolet samaan aikaan opettajaksi valmistuneista opiskelikavereistani on jo vaihtanut pois alalta. Siinä ei yksi kesäloma paljoa paina vaakakupissa kun muina kuukausina työ on täyttä kaaosta ja palkka surkea.
Meillä ammatillisen opetuksen puolella tämä on ihan arkipäivää. Hakijoita on moninkymmenkertainen määrä ammatillisen open koulutukseen hyväksyttyihin verrattuna, mutta päteviä opettajia virtaa muihin töihin kiihtyvällä tahdilla. Syykin lienee selvä: työmäärä.
Opiskelijoina on yhä enemmän tukea tarvitsevia. Suomen kielen taito on monilla heikko. Osa opiskelijoista ei tee mitään tehtäviä, siis ei yhtään ainoaa tehtävän palautusta. Kirjatenttejä ei ole ollut vuosiin, koska osa ei osaa lukea. Tukiopetusta ja kertausopetusta joutuu antamaan joka viikko jollekin.
Meillä on ammatillisissa oppilaitoksissa ammatillisten opettajien ja erityisopettajien lisäksi myös ammatillisia ohjaajia, jotka auttavat tehtävien kanssa henkilökohtaisesti.
Jos opiskelija sairastuu ja joutuu olemaan poissa koulusta, entisaikaan kuulemma opiskelivat itsenäisesti kotona luennoilla opetetut asiat. Nykyisin se on harvinaista. Opiskelijat tuhahtelevat, kun yrität ehdottaa itsenäistä opiskelua.
Osa oppilaista ei saa näyttöjä suoritettua, koska työpaikalta ollaan poissa, ei opita tekemään työtehtäviä tai ei ymmärretä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Monen opiskelijan mielestä vika on joko opetuksessa, joka on liian vaativaa tai sitten heitä syrjitään työpaikalla. Osalla ei ole mitään erityisdiagnoosia, mutta syystä tai toisesta eivät osaa tehdä työtehtäviä harjoittelussa tai eivät noudata sääntöjä, kuten työaikaa.
Minulla on ollut neljän vuoden aikana useita oppilaita, jotka eivät puhu mitään. Mitään ammattia ei nykypäivänä voi saavuttaa, jos ei ole vuorovaikutustaitoja. Mykkänä istumisen malli on saatu jo lapsena koulussa. Ei ole vaadittu, että pitää pystyä kommunikoimaan toisten kanssa. Tämä ei koske pelkästään asperger-henkilöitä, vaan muitakin. Lisäksi opetan iltaisin kerran tai pari kuukaudessa iltaryhmää, joka on tarkoitettu sellaisille opiskelijoille, jotka eivät pysty osallistumaan tavalliseen opetukseen. Syitä on useita. Jollakin on päivärytmi sekaisin, herää iltapäivällä ja menee nukkumaan aamuyöstä. Toisella on ahdistuneisuus/paniikkihäiriö, miksi iso opiskeluryhmä ei sovi. Kolmannella on jokin muu mielenterveyden haaste. Neljännellä nepsy-erityisyyttä. Minun ihana kollegani lähti, kun alkoi nämä iltaopetukset. Hän sanoi, ettei voi enää opettaa, kun ei itse usko opiskelijoiden voivan koskaan saavuttaa sitä tieto/taitotasoa, joka ammattiin vaaditaan.
Kova paine on saada opiskelijat valmistumaan ja keskeytykset on suurennuslasin alla. Jos opiskelija keskeyttää, opetus on suurennuslasin alla: mikä meni vikaan, miksei saatu pidettyä motivaatiota yllä. Kukaan ei kysy, mikä opiskelijassa oli vikana, ettei hän kyennyt opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään tuo uutinen. Itse toimin opena ”ihan tavalliselle” yleisopetuksen 1.-2. luokalle ja meno on valitettavasti hyvin samankaltaista myöskin meillä, koska oppilaiden joukossa on useampi pienryhmää tarvitseva, mutta väkisin yleisopetukseen integroitu lapsi. Reilun 20 oppilaani joukosta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia oppijoita:
- Jatkuvasti muita häiritsevä ja mölyä pitävä poika, ei tee tehtäviä, vaeltaa luokassa, vaatii läppäriä/padia, heittelee lennokkeja, syö kaikki kynänsä ja kuminsa, haukkuu ja ilkkuu muille oppilaille, ei tottele tai kuuntele aikuisia. Varakkaasta perheestä, vanhemmat ihan helisemässä tämän mussukan kanssa.
- Suomi toisena kielenä -veljekset, jotka eivät puhu mitään, tee mitään tai edes reagoi mihinkään. Pitää kädestä pitäen ohjata ihan siitä penaalin kaivamisesta ja lyijykynän pitämisestä asti. Oma-aloitteisuus pyöreä nolla. Keskenään supisevat omalla kielellään.
- Keskittymisvaikeuksinen poika, kaikenlaisia apuvälineitä hänellä on, mutta tunnilla oleminen on oikeaa veitsenterällä taistelua. Taidokas ja tehtävät osaava, ongelma on nimenomaan siinä, miten koulussa ollaan ja käyttäydytään.
- Voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen tyttö, jolla on suuria vaikeuksia odottelun ja häviön sietämisessä. Herkästi tönimässä ja haukkumassa muita, puhuu ja kommentoi jatkuvasti keskeyttäen opetuksen. Taidoiltaan edistynyt, mutta jälleen kerran suurin haaste on käyttäytymisessä.
- Kolme poikaa, jotka on suoraan siirretty erityisopen ja/tai avustajan kanssa pieneen tilaan koulupäivän ajaksi. Väkivaltaisia, aggressiivisia, kiroilevat ja haukkuvat jatkuvasti, eivät tottele aikuisia. Toinen näistä on käynyt sekä oppilaiden että opettajien päälle useamman kerran. Näiden luokassa oleminen on yksinkertaisesti turvallisuusriski.
Näiden lisäksi useampi haastava tapaus, joilla enimmäkseen käytösvaikeuksia, ts. ”en jaksa, en halua, anna ipad”. Pitäisi ihan maanitella tekemään tehtäviä. Sitten päälle vielä muutama oppimisvaikeuksista kärsivä ja kourallinen ns. tavallisia lapsia, jotka saavat kärsiä tästä kaikesta.
Inkluusiota kannattavien päättäjien täytyisi viettää viikko tai kaksi vastaavalla luokalla ja kokea omakohtaisesti mitä se homma todellisuudessa pitää sisällään. On meinaan hyvin helppo tehdä päätöksiä jotka eivät liippaa läheltäkään omaa arkitodellisuutta. Ei aikuisiakaan pakoteta vastaaviin olosuhteisiin viitenä päivänä viikossa jatkuvalla syötöllä, miksi lasten täytyisi kärsiä näin kaameasta ja suorastaan katastrofaalisesta työskentely-ympäristöstä?! Puhumattakaan opetushenkilöstöstä.
Teollisuudessa vanhoina hyvinä aikoina olisi laitettu "perseet penkkiin", tultu katsomaan sitten kun asiat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä menoa opettajiksi hakevien määrät romahtavat ennen pitkää. Kun inkluusion traumatisoimat normaalilapset kasvavat täysi-ikäisiksi ja valitsevat tulevaa urapolkuaan, ei kukaan heistä tahdo palata takaisin levottomaan ja väkivaltaiseen kouluympäristöön opettajan roolissa.
Ovatko inklusoinnin lobbaajat ajatelleet tätä. Ja miten tulevaisuudessa ratkaistaan opettajapula. Tuomalla maahan kielitaidottomia opettajia muista maista? Vaihtamalla virallisen opetuskielen broken Englishiksi?
Ennen tätä on kriisi käsillä jos opettajat alkavat vaihtamaan alaa. Olen ollut opettajana 8 vuotta ja tänä aikana yli puolet samaan aikaan opettajaksi valmistuneista opiskelikavereistani on jo vaihtanut pois alalta. Siinä ei yksi kesäloma paljoa paina vaakakupissa kun muina kuukausina työ on täyttä kaaosta ja palkka surkea.
Meillä ammatillisen opetuksen puolella tämä on ihan arkipäivää. Hakijoita on moninkymmenkertainen määrä ammatillisen open koulutukseen hyväksyttyihin verrattuna, mutta päteviä opettajia virtaa muihin töihin kiihtyvällä tahdilla. Syykin lienee selvä: työmäärä.
Opiskelijoina on yhä enemmän tukea tarvitsevia. Suomen kielen taito on monilla heikko. Osa opiskelijoista ei tee mitään tehtäviä, siis ei yhtään ainoaa tehtävän palautusta. Kirjatenttejä ei ole ollut vuosiin, koska osa ei osaa lukea. Tukiopetusta ja kertausopetusta joutuu antamaan joka viikko jollekin.
Meillä on ammatillisissa oppilaitoksissa ammatillisten opettajien ja erityisopettajien lisäksi myös ammatillisia ohjaajia, jotka auttavat tehtävien kanssa henkilökohtaisesti.
Jos opiskelija sairastuu ja joutuu olemaan poissa koulusta, entisaikaan kuulemma opiskelivat itsenäisesti kotona luennoilla opetetut asiat. Nykyisin se on harvinaista. Opiskelijat tuhahtelevat, kun yrität ehdottaa itsenäistä opiskelua.
Osa oppilaista ei saa näyttöjä suoritettua, koska työpaikalta ollaan poissa, ei opita tekemään työtehtäviä tai ei ymmärretä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Monen opiskelijan mielestä vika on joko opetuksessa, joka on liian vaativaa tai sitten heitä syrjitään työpaikalla. Osalla ei ole mitään erityisdiagnoosia, mutta syystä tai toisesta eivät osaa tehdä työtehtäviä harjoittelussa tai eivät noudata sääntöjä, kuten työaikaa.
Minulla on ollut neljän vuoden aikana useita oppilaita, jotka eivät puhu mitään. Mitään ammattia ei nykypäivänä voi saavuttaa, jos ei ole vuorovaikutustaitoja. Mykkänä istumisen malli on saatu jo lapsena koulussa. Ei ole vaadittu, että pitää pystyä kommunikoimaan toisten kanssa. Tämä ei koske pelkästään asperger-henkilöitä, vaan muitakin. Lisäksi opetan iltaisin kerran tai pari kuukaudessa iltaryhmää, joka on tarkoitettu sellaisille opiskelijoille, jotka eivät pysty osallistumaan tavalliseen opetukseen. Syitä on useita. Jollakin on päivärytmi sekaisin, herää iltapäivällä ja menee nukkumaan aamuyöstä. Toisella on ahdistuneisuus/paniikkihäiriö, miksi iso opiskeluryhmä ei sovi. Kolmannella on jokin muu mielenterveyden haaste. Neljännellä nepsy-erityisyyttä. Minun ihana kollegani lähti, kun alkoi nämä iltaopetukset. Hän sanoi, ettei voi enää opettaa, kun ei itse usko opiskelijoiden voivan koskaan saavuttaa sitä tieto/taitotasoa, joka ammattiin vaaditaan.
Kova paine on saada opiskelijat valmistumaan ja keskeytykset on suurennuslasin alla. Jos opiskelija keskeyttää, opetus on suurennuslasin alla: mikä meni vikaan, miksei saatu pidettyä motivaatiota yllä. Kukaan ei kysy, mikä opiskelijassa oli vikana, ettei hän kyennyt opiskelemaan.
Ylen sivuillahan oli kevättalvella samaa asiaa käsittelevä ja perusteellinen juttu. Todella pöyristyttävää että tilanne on ajautunut tähän pisteeseen ammatillisessa opetuksessa. Mutta minkäs teet jos oppilasaines on lähtökohtaisesti erittäin heikkoa ja kaikki mahdolliset yhteiskunnassa selviämisen taidot äärimmäisen puutteelliset. Ei niitä enää amiksessa voi omaksua, se prosessi olisi pitänyt läpikäydä ajat sitten! Mitä ideaa on antaa tutkintopaperit käytännössä täysin ilman näyttöä osaamisesta jollekin Petteri Puhumattomalle tai Liisa Lukutaidottomalle. Eivät nämä tule pärjäämään työelämässä, ei sitten mitenkään päin.
<<Mitä ideaa on antaa tutkintopaperit käytännössä täysin ilman näyttöä osaamisesta jollekin Petteri Puhumattomalle tai Liisa Lukutaidottomalle. Eivät nämä tule pärjäämään työelämässä, ei sitten mitenkään päin.>>
Nyt kyllä loukkaannuin kaikkien Liisojen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään tuo uutinen. Itse toimin opena ”ihan tavalliselle” yleisopetuksen 1.-2. luokalle ja meno on valitettavasti hyvin samankaltaista myöskin meillä, koska oppilaiden joukossa on useampi pienryhmää tarvitseva, mutta väkisin yleisopetukseen integroitu lapsi. Reilun 20 oppilaani joukosta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia oppijoita:
- Jatkuvasti muita häiritsevä ja mölyä pitävä poika, ei tee tehtäviä, vaeltaa luokassa, vaatii läppäriä/padia, heittelee lennokkeja, syö kaikki kynänsä ja kuminsa, haukkuu ja ilkkuu muille oppilaille, ei tottele tai kuuntele aikuisia. Varakkaasta perheestä, vanhemmat ihan helisemässä tämän mussukan kanssa.
- Suomi toisena kielenä -veljekset, jotka eivät puhu mitään, tee mitään tai edes reagoi mihinkään. Pitää kädestä pitäen ohjata ihan siitä penaalin kaivamisesta ja lyijykynän pitämisestä asti. Oma-aloitteisuus pyöreä nolla. Keskenään supisevat omalla kielellään.
- Keskittymisvaikeuksinen poika, kaikenlaisia apuvälineitä hänellä on, mutta tunnilla oleminen on oikeaa veitsenterällä taistelua. Taidokas ja tehtävät osaava, ongelma on nimenomaan siinä, miten koulussa ollaan ja käyttäydytään.
- Voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen tyttö, jolla on suuria vaikeuksia odottelun ja häviön sietämisessä. Herkästi tönimässä ja haukkumassa muita, puhuu ja kommentoi jatkuvasti keskeyttäen opetuksen. Taidoiltaan edistynyt, mutta jälleen kerran suurin haaste on käyttäytymisessä.
- Kolme poikaa, jotka on suoraan siirretty erityisopen ja/tai avustajan kanssa pieneen tilaan koulupäivän ajaksi. Väkivaltaisia, aggressiivisia, kiroilevat ja haukkuvat jatkuvasti, eivät tottele aikuisia. Toinen näistä on käynyt sekä oppilaiden että opettajien päälle useamman kerran. Näiden luokassa oleminen on yksinkertaisesti turvallisuusriski.
Näiden lisäksi useampi haastava tapaus, joilla enimmäkseen käytösvaikeuksia, ts. ”en jaksa, en halua, anna ipad”. Pitäisi ihan maanitella tekemään tehtäviä. Sitten päälle vielä muutama oppimisvaikeuksista kärsivä ja kourallinen ns. tavallisia lapsia, jotka saavat kärsiä tästä kaikesta.
Sen vielä lisäisin, että sijaiselle tämä luokkani on aivan painajaismainen. Opet passitetaan herkästi koronatestiin ja testi+tulosten odottelu vie sen päivän tai pari, joiden aikana on pakko olla pois töistä. Kaikki sympatiat sijaisopettajien puolella, on ihan kamalaa joutua näiden nykypäivän todellisuutta heijastavien luokkien riepoteltaviksi. Itse rohkaisen antamissani ohjeissa olemaan yhteydessä ja jättämään palautetta tms. huomautettavaa sijaistuksen kulusta, ja monesti saamani viestit on hirveää kuunneltavaa. Kerran eräs sijainen soitti sijaistuksen kolmannen (ja viimeisen) päivän jälkeen itku kurkussa, ettei saanut opetettua yhtään mitään, oppilaat vain kirkuivat ja hyppivät pulpeteilla, heittelivät tätä lennokeilla ja liimailivat loukkaavia lappuja selkään, haukkuivat, kiroilivat ja v*ttuilivat, hakivat ipadeja ilman lupaa ja laittoivat kovaäänistä musiikkia yms. Ja kyse on siis 1.-2. luokkalaisista! Hän esimerkiksi kertoi aiemman viestini ensimmäisenä listatun pojan kysyneen virnuillen kovaan ääneen, että ”miksi sä et v*ttu mee oikeisiin töihin!?”. 7-vuotias.
Näistä sitten aina keskustellaan tiukasti ja painotan oppilailleni, että jokaista aikuista kouluympäristössä tulee kuunnella, totella ja kunnioittaa, oli kyseessä sitten oma ope, sijainen tai vaikka siivoja tai keittäjä. Mutta kaava toistuu aina samana: nuo muutamat pahimmat tapaukset alkavat villitä luokkaa ja mitätöidä sijaisen auktoriteettia, jolloin esim. keskittymisvaikeuksista kärsivillä oppilailla täyttyy mitta ja he lähtevät mukaan. Sen jälkeen puolet luokasta onkin mukana suorastaan apinamaisessa häröilyssä, eikä sijaisella ole mitään keinoja taltuttaa sitä.
Sijaisopettajan homma on ihan kamalaa nykypäivänä.
Ihanaa, kun en sittenkään aloittanut luokan opettaja opintojani 🙏🙏🙏🙏🙏
T.Tuleva fysioterapeutti
Jep.Ja älkää syyttäkö vanhempia, joiden lapsella on neurologinen sairaus.Kukaan meistä vanhemmista EI taatusti ole halunnut ,eikä pyytänyt lapselleen aivojen poikkeavaa kehittymistä.T:kahden ns.normaalin ja yhden erityisen äiti
Jep. Jep. Tätä se on meidän valtion diktatuurissa missä ihmiset on ehdollistettu ajattelemaan, että ”yhteiskunta” ym. kasvoton instituutio hoitaa lasten kasvatuksen ja sosiaalistamisen, kun meiltä pumpataan rahaa verojen muodossa tämän ikiliikkuja pyörittämiseen. Sukupolvet on eriytetty laitoskierteeseen päiväkodista vanhainkoteihin pois toistensa silmistä, ja henkilökohtaisesta vastuunotosta sekä yhteisöllisyydestä ei olla kuultukaan osana lastenkasvatusta. Tähän päälle jatkuvaa ärsykevirtaa tuottavat digilaitteet niin vähemmästäkin lapset sekoavat. Sääliksi käy sekä laitosten prosesseissa viruvia lapsia että heidän opettajiaan, jotka altistetaan kulloinkin trendikkäiden ”kasvatusmetodien”, esim. inkluusion uhreiksi.
Äidit ja isät ottakoot vastuun omista lapsistaan! Lastenhoitoa ja kasvatusta ei saa siirtää päivähoidolle, koululle, sukulaisille ja yhteiskunnalle. Miksi lastenhoito ja lasten kasvattaminen on perheille niin vaikeaa, että äidillä ja isillä ei ole mitään vastuuta omista lapsistaan?
Kaikkien muiden pitäisi hoitaa ja kasvattaa meidän rajatonta, huonokäytöksistä ja ylivilkasta JaniWilmaLiinuPetteriä, mutta lapsen äidin ja isän ei tarvitsisi tehdä kotona mitään. Kertakaikkiaan omituinen ajatus! Ymmärrän, että lapsella voi olla oppimisvaikeuksia, lukivaikeuksia tai esimerkiksi ADHD, ADD, Asperger, autismi tai tai joku muu. Näihin on nykyaikana saatavilla apua.
Kaikki lapset kokeilevat joskus rajoja ja sääntöjä kotona. Lapsella on ikätasoiseen kehitykseen kuuluvia erilaisia kehityskausia, uhmaikää, murrosikää ja muita kehitysvaiheita. Jos edes uhmaikäiselle ja alakouluikäiselle lapselle ei saada rajoja, niin murrosiässä vanhemmilla on helvetti irti kiukuttelevan murrosikäisen kanssa kotona! Miksi lapselle ei haluta, osata tai viitsitä laittaa turvallisia ja pitäviä rajoja kotona? Vanhemman ei tarvitse olla Arkhimedes, Einstein tai yliluonnollinen keksijä, vaan ihan tavallinen maalaisjärki riittää oikein hyvin! Lapsi tarvitsee säännöllisen päivärytmin, johon kuuluu ruokailut, leikit, koululaisilla koulupäivä, ulkoilut, nukkumiset ja vanhempien läsnäoloa, välittämistä ja rakkautta.
Jos lapselle ei opeteta käytöstapoja kotona, niin lapsen on vaikeaa ja mahdotonta osata hyviä käytöstapoja koulussa, harrastuksissa ja vapaa-aikana. Äitiys- ja lastenneuvoloihin pitää saada pakollinen vanhemmuuden kurssi, jonka jokainen äiti ja isä suorittaa lapsen odotusaikana.