Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!

Pakko kommentoida nepsy-lapsen äitinä. Lapseni on pienryhmässä, hän on autismin kirjon lapsi. Tarvitseekeskittymisrauhaa. Mukaan luokkaan mahtuu monenlaista. On aggressiivisia, hiljaisia, pelokkaita. Yksi lapsi saa raivareita ja haetaan kotiin monta kertaa viikossa, toinen kiipeilee seinille, kolmas haastattelee opettajalle. Opettaja on kertonut että kaikki aika saattaa mennä yhden lapsen kanssa. Toivoisin että lapseni voisi opiskella rauhallisessa ryhmässä, normaalissa luokassa ei kuitenkaan pärjää vaikka opiskeleekin normaalin opetussuunnitelman mukaisesti.

Tuntuu että lapseni on väliinputoaja. Kärsii luokan levottomuudesta ja oppiminen ei voi mitenkään olla niin hyvää kuin pitäisi. Vaikka onkin ihan keskitason tuloksia saanut. Pelkään tämän vaikuttavan lapsen tulevaisuuteen, koulutusmahdollisuuksiin jne.

up

261, en kadehdi lapsesi tilannetta :(

Omani nepsyni opiskeli inklusiivisesti yleisopetuksen luokassa. Mitään tukea ei saanut, mutta ympäristö oli rauhallisempi ja oppi.

Joskus hyvä ratkaisu on ollut opiskella vaikeat aineet laaja-alaisen erkan kanssa, muuten olla luokassa.

Noihin satsaamisiin riittää loputtomasti valtion rahaa vai?

Vierailija kirjoitti:

261, en kadehdi lapsesi tilannetta :(

Omani nepsyni opiskeli inklusiivisesti yleisopetuksen luokassa. Mitään tukea ei saanut, mutta ympäristö oli rauhallisempi ja oppi.

Joskus hyvä ratkaisu on ollut opiskella vaikeat aineet laaja-alaisen erkan kanssa, muuten olla luokassa.

Meillä oli tämä ratkaisu ja erityisopetuspäätös purettiin yläasteella. Hän opiskeli kuitenkin pari ainetta erityisluokan kanssa, syynä lähinnä opettajan asenne/hankala opettaja. Meidän pojasta tuli murrosiässä rauhallinen ja pidetty, olikin päinvastoin oikea ihanne. Erityisopetuksen purkupäätös ehdotettiin koulusta päin.  Onni oli, että hän pääsi rauhalliseen luokkaan, sekä pienluokka ala-asteella että yläaste. Hän sai ammatinkin ja osa-aikatyön, harmi vaan että nyt korona-aikaan lomautettiin toistaiseksi ja hänet palkannut henkilö on vaihtanut työpaikkaa, eikä nyt firmassa ole rekryvastaavaa, pitää odottaa että saavat uuden ennen kuin selkenee. Tykätty ja tykkäsi, firmassa ymmärrystä. Tekee työt hyvin, mutta oma-alotteinen ei ole, jos pitää puhua jotain. 

En lukenut kaikkea, mutta mikä on nepsy-lapsi.

Jokainen tajuaa, kun luokkaan ahdetaan kymmenen eri kieltä omaavia ja kaksikymmentä eri kasvatuspäämääriä omaavia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia tapoja ja järkeä päässä, sotkuhan siitä tulee. 

Surullista luettavaa. Yhdellä omista lapsistani epäillään myös neurologisia haastetta. On aina ollut haastava lapsi ja vaikea kasvattaa. Koulussa Ilmeisesti pärjännyt vielä kohtuullisesti, mutta kotona jatkuva tsemppaaminen sitten kostautuu. On nyt siis ekalla. Meillä on kyllä aina ollut rajat ja esim pelaamista rajoitettu tosi paljon.

Mutta tiedän ihan ”normaaleja” perheitä joissa koululaisilla ei ole mitään peliaikoja, jopa 4-5-vuotiaat saavat pelata paljon vanhemmille tarkoitettuja pelejä niin paljon kuin haluavat. Samalla syövät tosi huonosti. Sokerimuroja ja mehua aamupalaksi, ruoaksi ehkä jotain nakkeja ja muussia, ei juurikaan salaattia, välipalaksi ehkä jotain herkkuja, keksejä, jäätelöä, limpparia, mehua tms, päivälliseksi lihapullia ja pastaa, illalla sokerijogurttia. Ei mitään tuoretta välttämättä koko päivän aikana, herkkuja pitkin päivää, ihan pienetkin lapset. Ja ennen kaikkea tosi yksipuolista ravintoa, lapset aivan uskomattoman nirsoja. Ovat myös pulleita jo pienenä.

On aika iso ongelma, kun pätevät, kokeneet ja hyvät opet väsyvät ja vaihtavat työpaikkaa.

Nykyisten lapsiryhmien kanssa ei moni pärjää.

Toive olisi, että minunkin lapseni saisi opiskella turvassa ja saisi kunnollista opetusta.

Onko tämä suuri määrä nuoria työttömiä näitä lapsia, kellä jo koulussa ollut vakavia haasteita?

On jo tavallisia koululuokkia missä jo noin puolella luokan oppilaista on joku ongelma mikä tulisi huomioida. Luonnollisestikaan jos oppilaita on 24 niin ei yksi opettaja mitenkään ehdi huomioida niitä 12 erityistarpeista, puhumattakaan niistä normaalitapauksista.

Erityisopettajia on aivan liian vähän, että heiltä saisi aikaa ja apua. Sitäpaitsi vaikka erityisopettaja auttaisikin niin poikkeusohjelMIEN suunnittelu jää kuitenkin aina minulle. Yhtä oppituntia varten voi pahimmillaan olla kolmekin erilaista suunnitelmaa + kolmet erilaiset materiaalit oppilaiden kykyjen mukaan. Ja miksi opettajat uupuvat?

Itse olen aikanani kouluttautunut aineenopettajaksi, en erityisopettajaksi. Jos haluaisin opettaa erkkoja, olisin opiskellut erityisopettajaksi. En halua, en ole.

Inkluusio ei mielestäni ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta ryhmäkokojen pitäisi silloin vähintään puolittua, mikä ei ole mahdollista, koska resurssit.

Ryhmissäni on nyt enemmän ja enemmän oppilaita, jotka eivät ole koulukuntoisia ja heidän paikkansa olisi jossain muualla (ja puhun nyt yleisopetuksen ryhmistä). Kovaa on painostus ylhäältäpäin päästää heidät läpi oppiaineestani arvosanalla 5, osaamatta mitään ja hallitsematta mitään sisältöjä. En halua tätä tehdä, sillä ongelma vain siirtyy eteenpäin, ei ratkaise mitään ja jatkossa on entistä vaikeampaa.

Tätä on arki nykykoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Opetusministerinä ja Opetushallituksen johtajina ovat olleet kokoomuslaiset viimeisen 10 vuoden aikana koko ajan. On turha siis jauha vihervassaripa..kaa tästä asiasta.

En mää täs syyllissi kaippa yhtikäs - Lahtista ja kookoota mää kaippasi.

Vierailija kirjoitti:

On jo tavallisia koululuokkia missä jo noin puolella luokan oppilaista on joku ongelma mikä tulisi huomioida. Luonnollisestikaan jos oppilaita on 24 niin ei yksi opettaja mitenkään ehdi huomioida niitä 12 erityistarpeista, puhumattakaan niistä normaalitapauksista.

Erityisopettajia on aivan liian vähän, että heiltä saisi aikaa ja apua. Sitäpaitsi vaikka erityisopettaja auttaisikin niin poikkeusohjelMIEN suunnittelu jää kuitenkin aina minulle. Yhtä oppituntia varten voi pahimmillaan olla kolmekin erilaista suunnitelmaa + kolmet erilaiset materiaalit oppilaiden kykyjen mukaan. Ja miksi opettajat uupuvat?

Itse olen aikanani kouluttautunut aineenopettajaksi, en erityisopettajaksi. Jos haluaisin opettaa erkkoja, olisin opiskellut erityisopettajaksi. En halua, en ole.

Inkluusio ei mielestäni ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta ryhmäkokojen pitäisi silloin vähintään puolittua, mikä ei ole mahdollista, koska resurssit.

Ryhmissäni on nyt enemmän ja enemmän oppilaita, jotka eivät ole koulukuntoisia ja heidän paikkansa olisi jossain muualla (ja puhun nyt yleisopetuksen ryhmistä). Kovaa on painostus ylhäältäpäin päästää heidät läpi oppiaineestani arvosanalla 5, osaamatta mitään ja hallitsematta mitään sisältöjä. En halua tätä tehdä, sillä ongelma vain siirtyy eteenpäin, ei ratkaise mitään ja jatkossa on entistä vaikeampaa.

Tätä on arki nykykoulussa.

Kovin surulliselta kuulostaa nykytilanne niin opettajien kuin koululaisten kannalta. Kiinnostaisi tietää löytyykö enää ollenkaan sellaisia koululuokkia joissa erityislapsia olisi vähän niin että tavallinen lapsi voisi käydä koulua normaaliin tapaan ilman häiriötekijöitä?

Käsittääkseni Helsingissä on vertailtu kouluja ja tasoerot ovat jopa 2 vuotta oppimistuloksissa eli hurjalta kuulostaa. Jostain syystä näitä tietoja ei ole julkaistu missään. Onkohan pienissä kunnissa tilanne parempi kuin kaupungeissa. 

Yksityiskouluille alkaa olla tilausta kun he voivat valita itse oppilaansa. 

Vammaiset lisääntyy keskenään ja tekee lisää vammaisia yhteiskunnan hoidettavaksi. Sitä se nykyaika on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WTF? Nämä lapset tarvitsevat auktoriteettiä. Kumma kun joskus 80-luvulla tarkkisten opettajina oli häijyn näköisiä miehiä ja naisia.

Nämä olivat niitä opeja, joita todella kunnioitettiin. Kun tarkkisope käveli opettajienhuoneeseen, silloin väistettiin ja pidettiin käytävillä turpa kiinni.

Jos on opettajina soijaa ja lattea, on turha luulla, että luokissa ollaan hiljaa.

Pelko ja kunnioitus ei ole sama asia. Mulla oli 80-luvulla kiltin näköinen naisopettaja, jota kunnioitettiin -ja toteltiin. Turpa pidettiin kiinni tunnillakin, paitsi jos opettaja kysyi jotakin.

Pelolla pääsee pitkälle. Kouluun tuli uusi (mies)opettaja, joka ilmoitti heti kättelyssä polttavansa, mutta jos näkee oppilaansa tupakoivan kouluajan ulkopuolella, niin se on kaksi tuntia jälki-istuntoa.

Ei siinä kukaan oppilas alkanut mussuttamaan kaksinaismoraalista. Hän oli opettaja.

Samainen opettaja pyysi yksi kerrallaan levottomia oppilaita jäämään luokkaan ja muiden poistuttua välitunnille, niin luokan ovi kiinni ja opettaja nosti häirikön seinälle ja luki lakia. Tämän teki 2-3 kertaa, niin sana kiiri. Hyvin rauhallisia oppilaita oli siitä eteenpäin kyseisen opettajan tunneilla.

Koska tämmönen tapahtui? Mikä vuosi

opettajan kuuluisi riehuville kersoille antavan hieman avokämmentä ja korvatillikkaa, kun ne tietää että sellasta on luvassa jos ei käyttäydy kunnolla olemme palanneet 70 luvun rauhalliseen koulutyöhön

Siirsin lapseni pois erityisluokalta yleisopetukseen. Erityisluokalla ei oppinut mitään, koska luokalle oli koottu niin sekopäät kuin hiljaiset, tukea tarvitsevat oppilaat. Oli selvää että kukaan ei hyötynyt tilanteesta.

Ongelmalapset pitäisi kyllä kasvattaa ja kouluttaa muualla kuin tavallisessa luokassa. Ei ole kenenkään etu että yksi tai muutama vie pääosan opettajan ajasta kun ei ymmärrä edes perusasioita opiskeltavasta asiasta. Nykyään muodissa oleva inkluusio on täydellinen epäonnistuminen mutta siitä ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

On jo tavallisia koululuokkia missä jo noin puolella luokan oppilaista on joku ongelma mikä tulisi huomioida. Luonnollisestikaan jos oppilaita on 24 niin ei yksi opettaja mitenkään ehdi huomioida niitä 12 erityistarpeista, puhumattakaan niistä normaalitapauksista.

Erityisopettajia on aivan liian vähän, että heiltä saisi aikaa ja apua. Sitäpaitsi vaikka erityisopettaja auttaisikin niin poikkeusohjelMIEN suunnittelu jää kuitenkin aina minulle. Yhtä oppituntia varten voi pahimmillaan olla kolmekin erilaista suunnitelmaa + kolmet erilaiset materiaalit oppilaiden kykyjen mukaan. Ja miksi opettajat uupuvat?

Itse olen aikanani kouluttautunut aineenopettajaksi, en erityisopettajaksi. Jos haluaisin opettaa erkkoja, olisin opiskellut erityisopettajaksi. En halua, en ole.

Inkluusio ei mielestäni ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta ryhmäkokojen pitäisi silloin vähintään puolittua, mikä ei ole mahdollista, koska resurssit.

Ryhmissäni on nyt enemmän ja enemmän oppilaita, jotka eivät ole koulukuntoisia ja heidän paikkansa olisi jossain muualla (ja puhun nyt yleisopetuksen ryhmistä). Kovaa on painostus ylhäältäpäin päästää heidät läpi oppiaineestani arvosanalla 5, osaamatta mitään ja hallitsematta mitään sisältöjä. En halua tätä tehdä, sillä ongelma vain siirtyy eteenpäin, ei ratkaise mitään ja jatkossa on entistä vaikeampaa.

Tätä on arki nykykoulussa.

Kuin suoraan minun kynästäni. Minulla ei ole koulutusta eikä kiinnostusta toimia erityisopettajana, sillä olen luokanopettaja. Luokkani pursuilee inkluusion myötä nepsyjä ja väkivaltaisia lapsia ja erityisopettaja on seinäkukkanen, joka hiippailee kahvikuppi kädessä ympäri koulua osallistumatta oppilaiden tukemiseen tai yhteisopettajuuden millään tavalla.

Inkluusion kyseenalaistavat leimataan muutosvastarintaisiksi änkyröiksi.

Luokanopettaja

Oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Jos vaatii, on inhottava änkyrä. Tämä johtaa entistä enemmän siihen, ettei opita enää mitään! Jokaista pitäisi kehua naurettavuuteen asti ja vetää hymyjä Wilma-täyteen. Opettajia on koulutettu vuosikausia nepsyvalmentajiksi kymmenillätuhansilla euroilla eri kunnissa. Käytännössä valmennus ei onnistu, kun apua tarvitsevia oppilaita on liikaa. Joissain kouluissa meno meni niin pitkälle, ettei pidetty kokeita ja numerot tuli todistukseen vasta kasilla. Tähän Opetushallitus puuttui ja nyt on pakko antaa todistusnumerot jo nelosella joka koulussa. Myös päättöarvioinnin kriteerejä tarkennettiin ysiluokilla ja ensi keväänä 2022 ne on pakko ottaa käyttöön numeroille 5, 6, 8 ja 9 joka oppiaineessa.

Osista luokkia vain 3 oppilasta 26:sta syö koulussa lounaan. Loput elää energiajuomilla ja karkeilla tai pullalla. Koulupäivä voi olla 8-15. Eihän opiskelusta tule yhtään mitään ja koulumenestys on huono ja häiriökäyttäytymistä esiintyy. Moni ei syö myöskään aamupalaa. Toisessa luokassa n.90 prosenttia oppilaista syö koululounaan. Oppilaat ovat motovoituneita, kotona on kaikki hyvin ja arvosanat hyviä. Ei koulu voi mennä koteihin antamaan ruokavalistusta ja kasvattamaan lapsia!!