Autisminkirjon lapsia kiusataan ja syrjitään koulussa, eikä tukea saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

Meidän luokalla oli tuollainen tyttö ala-asteella, eikä se mennyt niin että häntä ei oltaisi hyväksytty tai tarkoituksella jätetty ulkopuolelle, vaan hän itse pysyi vain omissa oloissaan. Jos hänen kanssaan jotain yritti jutella, niin se keskustelu tyrehtyi tosi nopeasti, ja tuntui siksi vaikealta luoda häneen minkäänlaista syvempää suhdetta. Siis se olisi vaatinut todella paljon työtä.

Onko siis realistista odottaa vaikka 10 -vuotiailta, että he oman viihtymisensä kustannuksella jättävät ne helpommat ihmissuhteet vähemmälle ja keskittyvät tähän työläämpään ihmissuhteeseen, koska se on "oikein". Tuohan on sosiaaliohjaajien tai koulunkäyntiavustajien työnkuva, ei tavallisen koululaisen.

Opettajamme myös yritti ryhmätöiden ja leikkien kautta saada tätä tyttöä joukkoon mukaan, mutta hän vain oli siinä, eikä sanonut oikein mitään ja lopulta itse aina vetäytyi. Olimme aina hänelle ystävällisiä ja jopa kannustavia, mutta hän ei päässyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä ihminen voi lopulta vain itse ylittää, tai ehkä terapeutin kanssa. Ei siis voida aina päätellä, että muut eivät 'hyväksyneet' häntä, jos joku jää yksin.

 

 

Yleensä se hiljaisuus seuraa siitä, että aina kun yrität kommunikoida, niin katsotaan kieroon.

Voi olla niinkin, että tyttö koki lähestymisyrityksenne liian päällekäyviksi ja ahdistui.

Jos autistisen ihmisen kanssa kommunikointi tuntuu hyvin vaikealta, niin se kertoo siitä, ettei itsellä ole kovin hyvät sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

 

 

Koululla ei ole oikeutta pakottaa eikä kiristää kenenkään seuraksi eikä lapsilla mitään velvollisuutta väkisin olla jonkun kanssa. 

Pakottaa ja kiristää? Entäpä, jos ihan vaan opetettaisiin, miten toisten kanssa ollaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

Meidän luokalla oli tuollainen tyttö ala-asteella, eikä se mennyt niin että häntä ei oltaisi hyväksytty tai tarkoituksella jätetty ulkopuolelle, vaan hän itse pysyi vain omissa oloissaan. Jos hänen kanssaan jotain yritti jutella, niin se keskustelu tyrehtyi tosi nopeasti, ja tuntui siksi vaikealta luoda häneen minkäänlaista syvempää suhdetta. Siis se olisi vaatinut todella paljon työtä.

Onko siis realistista odottaa vaikka 10 -vuotiailta, että he oman viihtymisensä kustannuksella jättävät ne helpommat ihmissuhteet vähemmälle ja keskittyvät tähän työläämpään ihmissuhteeseen, koska se on "oikein". Tuohan on sosiaaliohjaajien tai koulunkäyntiavustajien työnkuva, ei tavallisen koululaisen.

Opettajamme myös yritti ryhmätöiden ja leikkien kautta saada tätä tyttöä joukkoon mukaan, mutta hän vain oli siinä, eikä sanonut oikein mitään ja lopulta itse aina vetäytyi. Olimme aina hänelle ystävällisiä ja jopa kannustavia, mutta hän ei päässyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä ihminen voi lopulta vain itse ylittää, tai ehkä terapeutin kanssa. Ei siis voida aina päätellä, että muut eivät 'hyväksyneet' häntä, jos joku jää yksin.

 

 

Yleensä se hiljaisuus seuraa siitä, että aina kun yrität kommunikoida, niin katsotaan kieroon.

Voi olla niinkin, että tyttö koki lähestymisyrityksenne liian päällekäyviksi ja ahdistui.

Jos autistisen ihmisen kanssa kommunikointi tuntuu hyvin vaikealta, niin se kertoo siitä, ettei itsellä ole kovin hyvät sosiaaliset taidot.

Eli mikään ei ole hyvä teille autisteille. No parempi vaan kun pysytte omissa oloissanne, kun mikään ei näytä kelpaavan. 😂

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Ehkä tavikset eivät jaksa olla pomputeltava ja antaa kaikissa asioissa periksi. Kun ei suostu leikkimään hippaa koulun pihalla niin on yhtäkkiä kiusaaja ja saat nyrkistä vatsaan. Kaikki ei ole mustavalkoista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

Meidän luokalla oli tuollainen tyttö ala-asteella, eikä se mennyt niin että häntä ei oltaisi hyväksytty tai tarkoituksella jätetty ulkopuolelle, vaan hän itse pysyi vain omissa oloissaan. Jos hänen kanssaan jotain yritti jutella, niin se keskustelu tyrehtyi tosi nopeasti, ja tuntui siksi vaikealta luoda häneen minkäänlaista syvempää suhdetta. Siis se olisi vaatinut todella paljon työtä.

Onko siis realistista odottaa vaikka 10 -vuotiailta, että he oman viihtymisensä kustannuksella jättävät ne helpommat ihmissuhteet vähemmälle ja keskittyvät tähän työläämpään ihmissuhteeseen, koska se on "oikein". Tuohan on sosiaaliohjaajien tai koulunkäyntiavustajien työnkuva, ei tavallisen koululaisen.

Opettajamme myös yritti ryhmätöiden ja leikkien kautta saada tätä tyttöä joukkoon mukaan, mutta hän vain oli siinä, eikä sanonut oikein mitään ja lopulta itse aina vetäytyi. Olimme aina hänelle ystävällisiä ja jopa kannustavia, mutta hän ei päässyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä ihminen voi lopulta vain itse ylittää, tai ehkä terapeutin kanssa. Ei siis voida aina päätellä, että muut eivät 'hyväksyneet' häntä, jos joku jää yksin.

 

 

Yleensä se hiljaisuus seuraa siitä, että aina kun yrität kommunikoida, niin katsotaan kieroon.

Voi olla niinkin, että tyttö koki lähestymisyrityksenne liian päällekäyviksi ja ahdistui.

Jos autistisen ihmisen kanssa kommunikointi tuntuu hyvin vaikealta, niin se kertoo siitä, ettei itsellä ole kovin hyvät sosiaaliset taidot.

Mitäpä jos opettelisitte niitä sosiaalisia taitoja myöskin ja toisten ihmisten sietämistä, ilman että olette kaikesta loukkaantuvia lumihiutaleita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

 

 

Koululla ei ole oikeutta pakottaa eikä kiristää kenenkään seuraksi eikä lapsilla mitään velvollisuutta väkisin olla jonkun kanssa. 

Pakottaa ja kiristää? Entäpä, jos ihan vaan opetettaisiin, miten toisten kanssa ollaan?

Miksi vanhemmat ulkoistavat as-lapsen kasvatuksen koululle? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

 

 

Valitettavasti se on juuri näin. Se on noin pienestä kiinni, että jätetään ulkopuolelle. Tuo on tosi haitallista lapselle.

Lemmikistä voisi olla apua. Yrittäkää löytää lapselle vaikka harrastusryhmä, missä saa yhteistä tekemistä muiden lasten kanssa. Ota asia käsittelyyn koulun kanssa, ei noin voi jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

 

 

Koululla ei ole oikeutta pakottaa eikä kiristää kenenkään seuraksi eikä lapsilla mitään velvollisuutta väkisin olla jonkun kanssa. 

Pakottaa ja kiristää? Entäpä, jos ihan vaan opetettaisiin, miten toisten kanssa ollaan?

Miksi vanhemmat ulkoistavat as-lapsen kasvatuksen koululle? 

Koulun tulee opettaa kaikille lapsille sosiaalisia taitoja, ja sitä, miten ryhmässä toimitaan. Kotona harvemmin on tällaista vertaisryhmää, jossa harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

Meidän luokalla oli tuollainen tyttö ala-asteella, eikä se mennyt niin että häntä ei oltaisi hyväksytty tai tarkoituksella jätetty ulkopuolelle, vaan hän itse pysyi vain omissa oloissaan. Jos hänen kanssaan jotain yritti jutella, niin se keskustelu tyrehtyi tosi nopeasti, ja tuntui siksi vaikealta luoda häneen minkäänlaista syvempää suhdetta. Siis se olisi vaatinut todella paljon työtä.

Onko siis realistista odottaa vaikka 10 -vuotiailta, että he oman viihtymisensä kustannuksella jättävät ne helpommat ihmissuhteet vähemmälle ja keskittyvät tähän työläämpään ihmissuhteeseen, koska se on "oikein". Tuohan on sosiaaliohjaajien tai koulunkäyntiavustajien työnkuva, ei tavallisen koululaisen.

Opettajamme myös yritti ryhmätöiden ja leikkien kautta saada tätä tyttöä joukkoon mukaan, mutta hän vain oli siinä, eikä sanonut oikein mitään ja lopulta itse aina vetäytyi. Olimme aina hänelle ystävällisiä ja jopa kannustavia, mutta hän ei päässyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä ihminen voi lopulta vain itse ylittää, tai ehkä terapeutin kanssa. Ei siis voida aina päätellä, että muut eivät 'hyväksyneet' häntä, jos joku jää yksin.

 

 

Yleensä se hiljaisuus seuraa siitä, että aina kun yrität kommunikoida, niin katsotaan kieroon.

Voi olla niinkin, että tyttö koki lähestymisyrityksenne liian päällekäyviksi ja ahdistui.

Jos autistisen ihmisen kanssa kommunikointi tuntuu hyvin vaikealta, niin se kertoo siitä, ettei itsellä ole kovin hyvät sosiaaliset taidot.

Eli mikään ei ole hyvä teille autisteille. No parempi vaan kun pysytte omissa oloissanne, kun mikään ei näytä kelpaavan. 😂

Kuulostaa empatiataitojen puutteelta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 11 v asperger tyttö joilla myös add. On koulussa jätetty yksin yksin kun ei oikein pysy muiden juttujen perässä. On kaikki välkät yksin, vapaa ajalla samoin yksin huoneessaan. Pakenee kirjojen maailmaan. 

Ei häiritse ketään kun ei edes puhu kenellekään. Aika masentunut. Asialle ei ole tehty koulussa mitään.

Olen kyllä kasvattanut ja tyttö on empaattinen ja reilu,käytöstavat hyvät. Mutta muut eivät hyväksy erilaisuutta siinä mielessä ettei pysy keskusteluissa mukana.

Meidän luokalla oli tuollainen tyttö ala-asteella, eikä se mennyt niin että häntä ei oltaisi hyväksytty tai tarkoituksella jätetty ulkopuolelle, vaan hän itse pysyi vain omissa oloissaan. Jos hänen kanssaan jotain yritti jutella, niin se keskustelu tyrehtyi tosi nopeasti, ja tuntui siksi vaikealta luoda häneen minkäänlaista syvempää suhdetta. Siis se olisi vaatinut todella paljon työtä.

Onko siis realistista odottaa vaikka 10 -vuotiailta, että he oman viihtymisensä kustannuksella jättävät ne helpommat ihmissuhteet vähemmälle ja keskittyvät tähän työläämpään ihmissuhteeseen, koska se on "oikein". Tuohan on sosiaaliohjaajien tai koulunkäyntiavustajien työnkuva, ei tavallisen koululaisen.

Opettajamme myös yritti ryhmätöiden ja leikkien kautta saada tätä tyttöä joukkoon mukaan, mutta hän vain oli siinä, eikä sanonut oikein mitään ja lopulta itse aina vetäytyi. Olimme aina hänelle ystävällisiä ja jopa kannustavia, mutta hän ei päässyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä ihminen voi lopulta vain itse ylittää, tai ehkä terapeutin kanssa. Ei siis voida aina päätellä, että muut eivät 'hyväksyneet' häntä, jos joku jää yksin.

 

 

Yleensä se hiljaisuus seuraa siitä, että aina kun yrität kommunikoida, niin katsotaan kieroon.

Voi olla niinkin, että tyttö koki lähestymisyrityksenne liian päällekäyviksi ja ahdistui.

Jos autistisen ihmisen kanssa kommunikointi tuntuu hyvin vaikealta, niin se kertoo siitä, ettei itsellä ole kovin hyvät sosiaaliset taidot.

Mitäpä jos opettelisitte niitä sosiaalisia taitoja myöskin ja toisten ihmisten sietämistä, ilman että olette kaikesta loukkaantuvia lumihiutaleita?

Autistit opettelevat niitä joka päivä. Et nyt erota toisistaan loukkaantumista ja ahdistumista. Työsarkaa riittää...

Poikkeava käytös altistaa kiusaamiselle, oli se sitten oikein tai ei. Sellaista on maailma. 

Neurotyypilliset tulee ottaa myös huomioon. Ei mulla muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla olevat oppivat hyvin sosiaalisia taitoja, kun niitä heille säännöllisesti ja intensiivisesti opetetaan. Silti oppiminen voi olla hidasta ja välitunneilla lähestytään toisia lapsia kömpelösti. Normo-lapset eivät hekään ole ikätasoaan kummoisempia sosiaalisissa taidoissa, vaikka taitavat pelin keskimääräistä paremmin. He näkevät toisen kömpelyyden ja outouden ja ajattelevat päässään, että onpa tuo outo ja "tyhmät" tai mitä nyt vain ikätasoista. Osa heistä sitten tykittää autistille takaisin ilkeästi ja häätää pois leikeistä. He eivät jaksa inttävää autistia, joka ei myönnä vaikka tehneensä jotain ja jää jankuttamaan ja jumiin tai haluaa päättää leikissä. Päättäminen ei onnistu, sillä sosiaalinen status on autistilla usein pohjalukemissa. Asiasta sitten puhutaan koulussa ja päiväkodeissa normojen kanssa aivan jatkuvasti ja hekin oppivat kyllä, mutta aikaa se vie. Siinä välissä näistä hankalia tilanteita ehtii leimahtaa lukuisia ja autistilla saattaa olla tulilla itsetunnon negatiivinen kierre. Syyttävät sitten itseään siitä, että ovat huonoja ja "tyhmiä".

Sitten toki on vielä asia erikseen, jos nämä autistit pienenä tai alakouluiässä käyvät kiinni toiseen esim. puremalla tai huitomalla. Nämä tilanteet ovat heille itselleen äärimmäisen haitallisia, sillä muut eivät hevillä unohda tuollaista "sekopäiseksi" kokemaansa käytöstä. Olen tässä asiassa heikomman puolella, mutta ymmärrän kyllä, että normot väsyvät näihin lapsiin. Tukea tarvitaan toisin sanoen valtavasti enemmän kuin nyt on tarjolla. Jonkun pitäisi koko ajan pitää meininkiä silmällä esim. välituntisin. Opettajalla on usein 21 muutakin oppilasta ja pissallakin pitää käydä. 

Jännä, miten opettajat väsyvät myös hiljaisiin autismikirjon lapsiin.