Lue keskustelun säännöt.
Yli 30v tyttärelleni ei ole ystäviä eikä koskaan ollut miesystävää
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Onko ap aivan varma, että tytär kertoo kaikki yksityisasiansa äidilleen? Onko edes pakko kertoa, ennenkuin joko menee naimisiin tai saa lapsen? Tuon tyyppinen äiti kumminkin hössöttäisi tai kommentoisi tökerösti, jos tietäisi jonkun epävarman tapailusuhteen loppumisesta. Tai jospa tyttärellä on salaisuuksia, vaikka suhde varattuun.
Luulisi että kertoisi? Miksei kertoisi? Ja asun lähellä ja jos näen häntä, en koskaan ystävän tai miehen kanssa. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä tiedät noin tarkkaan? Harva kolmekymppinen tilittää jokaista asiaa äidilleen. Ihan hyvin voi olla miesystävä tai vaikka naisystävä tai joku tapailukumppani. Anna aikuisen ihmisen olla.
Koska en koskaan näe häntä ystävien kanssa eikä hän kerro kenestäkään. Onko netti ystävät todellisia?
T. ApAsuuko hän siis kanssasi vai miten muuten edes näkisit heitä? Ehkä ei halua puhua omista asioistaan sinulle.
Asuu lähellä niin törmätään usein. Ja kirjoitellaan usein.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Luulin jo että minun äitini tehnyt tänne keskustelun minusta. Olen 32 v nainen, kavereita ei ole ollut 14 vuoteen ja miestä ei koskaan. Onhan se huolestuttavaa. Eläkkeellä olevalla mummollani on tapahtumarikkaampi elämä kun mulla, paljon kavereita ja harrastuksia. Itse kaikki vapaa-aika kotona. No lenkillä käyn päivittäin mutta ei siellä tule kenellekkään juteltua.
Miksi sinulla ei ole kavereita?
Oletko tyytyväinen tilanteeseesi?
Et koskaan näe tyttäresi ystäviä?
Missä voisit heitä edes nähdä, jos et kulje tyttäresi perässä vahtimassa häntä koko ajan?
Voi jeesus nyt taas näitä aloituksia.
Yli kolmekymppinen tytär elää omaa elämäänsä, ilmeisen tyytyväisenä vieläpä, jos kerran on aina iloinen ja hyvällä tuulella.
Hänen miesystävänsä tai miesystävän puute ei kuulu sinulle millään tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin jo että minun äitini tehnyt tänne keskustelun minusta. Olen 32 v nainen, kavereita ei ole ollut 14 vuoteen ja miestä ei koskaan. Onhan se huolestuttavaa. Eläkkeellä olevalla mummollani on tapahtumarikkaampi elämä kun mulla, paljon kavereita ja harrastuksia. Itse kaikki vapaa-aika kotona. No lenkillä käyn päivittäin mutta ei siellä tule kenellekkään juteltua.
Miksi sinulla ei ole kavereita?
Oletko tyytyväinen tilanteeseesi?
En vaan osaa hankkia kavereita. Valmistumisen jälkeen kaikki jäi, muuttivat kuka minnekin ja yhteydenpito hyytyi vuosien varrella. En ole tyytyväinen mutta toisaalta koska olen ollut niin kauan jo yksin, en edes osaisi kuvitella että mulla olis yhtäkkiä seuraa. Niin tottunut tähän jo. En edes muista miltä tuntuu "hengata" kaverin kanssa.
Puolisottomuus ei ole mitenkään tavatonta. Isompi asia on, jos hänellä ei ole ystäviä. Mutta se on hänen elämäänsä.
Jokainen teee omat ratkaisunsa, yritä äitinä kunnioittaa hänen ratkaisujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloittajalla itsellään aina ollut työpaikka ja vilkas sosiaalinen elämä? Onko myös lasta ohjattu tähän suuntaan?
On olemassa myös ihmisiä, jotka elävät onnellisina ilman läheisiä ystäviä ja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin jo että minun äitini tehnyt tänne keskustelun minusta. Olen 32 v nainen, kavereita ei ole ollut 14 vuoteen ja miestä ei koskaan. Onhan se huolestuttavaa. Eläkkeellä olevalla mummollani on tapahtumarikkaampi elämä kun mulla, paljon kavereita ja harrastuksia. Itse kaikki vapaa-aika kotona. No lenkillä käyn päivittäin mutta ei siellä tule kenellekkään juteltua.
Miksi sinulla ei ole kavereita?
Oletko tyytyväinen tilanteeseesi?
En vaan osaa hankkia kavereita. Valmistumisen jälkeen kaikki jäi, muuttivat kuka minnekin ja yhteydenpito hyytyi vuosien varrella. En ole tyytyväinen mutta toisaalta koska olen ollut niin kauan jo yksin, en edes osaisi kuvitella että mulla olis yhtäkkiä seuraa. Niin tottunut tähän jo. En edes muista miltä tuntuu "hengata" kaverin kanssa.
Kunhan se ei ahdista, vaan tuntuu ok.lta. Hyvää jatkoa ja hyvää vointia toivottaen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tapaa ihmisiä nykyää netissä
Kysy onko kaikki hyvin ja jos on, niin ole tyytyväinen ja anna elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa. Älä yritä muuttaa häntä. On myös mahdollista, että hän ei kerro sinulle kaikkea mitä hänen elämässään tapahtuu.
Myös minä olen erilainen kuin äitini. En hössötä vaatteista enkä ruoasta, en halua osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin, en halua olla keskipisteenä, nautin omasta ajasta enemmän kuin hulinasta, minulla ei ole montaa ystävää. Olen onnellinen näin.
Me kaikki olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 28 v., ja en varsinaisessa suhteessa ole ollut (ainakaan miehen kanssa). Ja vaikka olisinkin, niin en kyllä vanhemmilleni siitä kertoisi ellei jo oltaisi muuttamassa yhteen tms. Kavereita kyllä on, mutta aika harvoin niistäkään puhun vanhemmilleni; äitini on varmaan kerran ohimennen nähnyt yhden kaverini viimeiseen 10 vuoteen.
En tiedä mitä muuta voit tehdä tässä tilanteessa kuin kysellä kuulumisia ja onko kaikki hyvin.
Miehelläni on paljon yli 30v kavereita, jotka eivät ole koskaan seurustelleet. Pitäisikö olla huolissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen äiti, että en kerro omia juttujani. En ole esitellyt miestä, jonka kanssa tapailtu 5 vuotta. Asun yksin, joten tästä voi varmasti kuvitella kaikenlaista.
Ei kelpaa miehet, minkäs teet.
Kaikille ei riitä laatikkoleukaista kirurgia :)
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on paljon yli 30v kavereita, jotka eivät ole koskaan seurustelleet. Pitäisikö olla huolissaan?
Miksi pitäisi? Fiksuja miehiä jotka ymmärtävät pysyä kaukana petollisista naisista!
Jos ei ole koskaan ollut kavereita, miesystävää tai käynyt töissä, niin kuulostaa siltä, että on jo jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle.
Miksei ole töissä?
Onko irtisanottu?
Hakeeko töitä tai opiskeleeko työllistyäkseen?
Ap on provo, ei vastaa kysymyksiin enää.
Luulin jo että minun äitini tehnyt tänne keskustelun minusta. Olen 32 v nainen, kavereita ei ole ollut 14 vuoteen ja miestä ei koskaan. Onhan se huolestuttavaa. Eläkkeellä olevalla mummollani on tapahtumarikkaampi elämä kun mulla, paljon kavereita ja harrastuksia. Itse kaikki vapaa-aika kotona. No lenkillä käyn päivittäin mutta ei siellä tule kenellekkään juteltua.