Mies kaipaa lisää omaa aikaa ja rauhaa - vinkkejä?
Meillä mies on nyt koronan aikana usein kertonut kuinka tarvitsee lisää omaa aikaa ja haluaa olla rauhassa. Ymmärrän tarpeen hyvin, sillä teemme molemmat etätöitä kotona (etätyöpakko) ja istumme mm. kaikki ruokatunnit ja aamukahvit yhdessä.
Aiemmin kävimme usein pelaamassa tennistä ja maastopyöräilemässä yhdessä, mutta nyt olen mennyt yksin tai kaverin kanssa jotta mies saa olla rauhassa. Mulla on melkein joka illalla joku meno tai treeni, mitä voin tehdä mutta en siltikään ole ”tarpeeksi pois”.
Mies on selkeästi kiukkuinen ja ahdistunut. Oman tilan tarve tulee usein puheeksi ja yritän olla pois jaloista. Tunnelma kotona on tällä hetkellä tosi nihkeä. Itse olen lopettanut miehen mukaan kysymisen vaan kerron esim että tänään menen kauppaan ja illalla salille. Ehkä seuraavaksi menen johonkin airbnb-asuntoon vaikka hetkeksi jotta saadaan etäisyyttä.
Onko muilla samoja ongelmia?
Kommentit (42)
Miehellä on ongelma, ei sinulla, joten anna miehen ihan itse ratkaista ongelmansa.
Oikeasti, älä sinä hyvä ihminen stressaa miehen takia. Hän on aikuinen ihminen, jonka pitää yrittää itse keksiä mitä tekee ja mitä haluaa. Elä niin kuin elät normaalistikin, älä lähde pakoon kotoa ja älä mieti toista koko ajan, vaan keskity nyt omaan hyvinvointiisi ja elämääsi. Älä mene mukaan miehen ongelmiin, sillä sinä et niitä ole välttämättä mitenkään aiheuttanut. Ole jämäkkä kotona ja älä hyväksy mieheltä huonoa asiatonta kohtelua, ei mitään, ei edes huokailua, tuhahduksia tai epämääräistä syyttelyä. Sano hänelle heti asiallisesti, mutta tiukasti, että nämä ovat hänen asioitaan, eivät sinun.
Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.
Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.
Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.
Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.
Ja siis vinkkejä ei ole, mutta voisitte ihan alkajaisiksi miettiä, onko pakko syödä yhdessä. Voihan työpäivän viettää myös ihan erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.
Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.
Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.
Nää tyypit, jotka luulee, että parisuhteita voi olla vaan yhdenlaisia, on kyllä outoja. Mä asun mieheni kanssa jopa eri asunnoissa, näen suunnilleen joka toinen ilta ja silti meillä on täydellinen parisuhde, jossa jaetaan kaikki asiat ja läheisyyttä on todella paljon.
Minulla veljet käyttää välillä yksinään myös suvun mökkiä. Onko teillä mahdollisuutta siihen että saisi ihan täysin omassa rauhassa olla ja saunoa jollaan mökillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.
Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.
Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.
Nää tyypit, jotka luulee, että parisuhteita voi olla vaan yhdenlaisia, on kyllä outoja. Mä asun mieheni kanssa jopa eri asunnoissa, näen suunnilleen joka toinen ilta ja silti meillä on täydellinen parisuhde, jossa jaetaan kaikki asiat ja läheisyyttä on todella paljon.
Olisiko teillä hieman erilainen parisuhde kuin ap:lla...? Mitäs tuumaat?
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja viihdymme todella hyvin yhdessä. Annamme toisillemme tilaa, mutta on ihanaa olla toisen kanssa. Olemme ystävät.
Onko teillä aikaa toisillenne, lyhyt hetki päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla veljet käyttää välillä yksinään myös suvun mökkiä. Onko teillä mahdollisuutta siihen että saisi ihan täysin omassa rauhassa olla ja saunoa jollaan mökillä?
Mies miettii nyt nuo asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.
Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.
Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.
Mutta jos kävisin töissä toimistolla ja sen takia emme näkisi toisiamme edes vilaukselta 7-17 välisenä aikana, niin se olisi ihan normaalia?
Nainen taas paapomassa ja ratkaisemassa miehelle kuuluvia ongelmia. Jos miehellä on ongelma tilan kanssa niin hän lähtee pois ja hankkii vaikka sen asunnon, ei niin päin että se jolla ei ole ongelmaa joustaa loputtomiin ja luopuu omasta ajastaan tai elämäntavastaan miellyttääkseen toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.
Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.
Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.
Mutta jos kävisin töissä toimistolla ja sen takia emme näkisi toisiamme edes vilaukselta 7-17 välisenä aikana, niin se olisi ihan normaalia?
Varmaan itsekin huomaat, että höpöttämäsi jutut ovat outoja ja ne eivät ole keskenään yhtään samanlaisia. Mutta ihan sama minulle, pärjäilkää sillä mitä teille on annettu.
Vierailija kirjoitti:
Nainen taas paapomassa ja ratkaisemassa miehelle kuuluvia ongelmia. Jos miehellä on ongelma tilan kanssa niin hän lähtee pois ja hankkii vaikka sen asunnon, ei niin päin että se jolla ei ole ongelmaa joustaa loputtomiin ja luopuu omasta ajastaan tai elämäntavastaan miellyttääkseen toista.
Näin, juuri näin. Ei kannata ottaa muiden ongelmia itselleen.
Häiritseekö se, että olet fyysisesti kotona samaan aikaan? Vai yrität kommunikoida hänen kanssaan koko päivän? Jos vain keskittyisit omiin juttuihin. Et ilmoita lähteväsi ulos tai laittavasi ruokaa. Ehkä hän alkaa kaipaamaan huomiota. Voisi vaikka illasta huomioida kuin näkisi työpäivän jälkeen ensimmäistä kertaa.
Jos miestä noin ahdistaa, niin miksi ei hommaa omaa kämppää? Aivan naurettavaa että toinen joutuu pysyttelemään poissa kotoa kun ukko ärsyyntyy. Jos ei jumalauta omassa kodissa saa olla niin aika varmaan muuttaa erilleen?
Hei mä olen kuin miehesi.
Varasin juuri itselleni hotelliviikonlopun ja ilmoitin miehelleni, että olen tavoittamattomissa välillä perjantai ilta 19 - maanantai aamu klo 8. Muhun ei saa silloin yhteyttä kukaan.
Parisuhde kiukuttaa, vaikka rakastan miestäni. En vain kestä enää katsoa ja kuunnella yleisesti ihmisiä. En ole sosiaalinen muutenkaan. Teen tätä kerran kuukaudessa ja lopun aikaa jaksan sietää ihmisiä. Myös miestäni. Enkä koe, ettenkö rakastaisi miestäni jos en jaksa katsoa ja kuunnella häntä lähes joka päivä. Ihan samanlailla mä rakastan kuin ne 247 kyhnäävät. Näytän vain rakkauttani eri tavalla ja pitämällä itsestäni huolta. Ensimmäisen kerran kun tein tämän niin mies sai hillittömät raivarit ja meillä oli järjetön kriisi, mutta sanoin että hän voi miettiä asioita sitten ihan yksistään joko minusta eronneena tai sitten minä levänneenä ja pirteänä. Nykyään vain sietää näitä tempauksiani ja minun ei tarvitse kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on.
Mies sanoo juuri noin, että haluaa omaa rauhaa.
On muutenkin pinna kireällä ja usein ärtyisä. Hermo menee herkästi.
Meillä on taapero, ja hän on paljon minun vastuullani.
Neuvoja minulla ei ole antaa.
TT
Ja sinä hyväksyt, että lapsellasi on huono lapsuus? Sinun mielestäsi on ihan ok, että lapsi elää perheessä, jossa yhdellä on omasta mielestään oikeus rähjätä, puhua ikävästi ja käyttäytyä kuzipään tavoin?
Minä en hyväksyisi, en alkua pitempään, vaan puhuisin asiat selväksi ja rauhallisiksi tai sitten se olisi heippa vain, katsotaan sitten asioita uudestaan, kun olet asiasi saanut järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Häiritseekö se, että olet fyysisesti kotona samaan aikaan? Vai yrität kommunikoida hänen kanssaan koko päivän? Jos vain keskittyisit omiin juttuihin. Et ilmoita lähteväsi ulos tai laittavasi ruokaa. Ehkä hän alkaa kaipaamaan huomiota. Voisi vaikka illasta huomioida kuin näkisi työpäivän jälkeen ensimmäistä kertaa.
Mies on meistä se, joka enemmän päivän aikana ”häiriköi” eli tulee näyttämään mielestään hauskoja videoita tai kertomaan jotain juttuansa. Asutaan 75m2 asunnossa joten väkisinkin törmäilee vaikka yrittäisi olla rauhassa. Melko tasapainoilua kieltämättä, kun välillä juoksee tässä kertomassa juttujansa ja välillä vituttaa että ei saa olla rauhassa tai olla omaa aikaa.
Ehdotin että nyt tulevana viikonloppuna tehdään vaan omia asioita ja la tuttavapariskunnan kanssa sovittu padel-peli ainoa yhteinen juttu. Suuttui, koska vappuna pitäisi sitten kuulemma olla yhdessä. Hohhoi.
-ap
Minulla on ollut myös noita tunteita, että kaipaisin omaa aikaa. Käyn normaalisti töissä (kauppoja ei ole suljettu, koska niissähän ei korona leviä) ja mies jäi koronan takia työttömäksi. Hän on aika paljon kotona alle 2-vuotiaan lapsemme kanssa. Itseäni ahdistaa, kun tulen väsyneenä töistä kotiin saamatta yhtään omaa rauhaa. Lapsi tuntuu roikkuvan kimpussani koko ajan ja mies pelaa kuulokkeet päässä (ei kuulemma silloin, kun ovat lapsen kanssa kahdestaan, silloin on sosiaalista vuorovaikutusta ja tekee myös kotityöt enimmäkseen) ja tuntuu, etten saa töistä tultuani levätä yhtään, ennen kuin lapsi menee klo 22 aikoja nukkumaan. Olen ruvennut aika usein häipymään jonnekin kaverille tai itsekseni (esim. vanhemmille kissoja vahtimaan heidän mökkireissunsa ajaksi) ihan vain saadakseni omaa aikaa. Se on tuntunut tosi rentouttavalta, mutta stressi pamahtaa naamalle aina, kun tulen kotiin ja alkaa ärsyttää ja raivostuttaa.
Peilatessani ap:n tilannetta omaani herää kysymys, että miksi mies möllöttää siellä kotona, jos kerran tahtoo omaa aikaa, miksei hän lähde jonnekin? Itse olen tuolle omalleni koittanut välillä ehdottaa, että järjestäisi jotain omaa aikaa ja minä voisin esim. vapaapäivänäni olla kahdestaan lapsen kanssa, mutta ukko on liimautunut tuohon tietokoneeseen ja sen kautta tulevaan sosiaaliseen verkostoonsa.
Tiedän, ettei tämä oma tilanteemme ole tällä hetkellä ihan terveimmästä päästä, mutta korjautunee, kun mies saa opiskelupaikan tai palaa työelämään syksyllä. Koitan porskuttaa siihen asti.
Ap:lle kans tsemppiä, toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun. Minulle tulee lähinnä mieleen, että miehellesi voisi tehdä hyvää käydä välillä jossain kodin ulkopuolella ilman sinua.
Meillä on.
Mies sanoo juuri noin, että haluaa omaa rauhaa.
On muutenkin pinna kireällä ja usein ärtyisä. Hermo menee herkästi.
Meillä on taapero, ja hän on paljon minun vastuullani.
Neuvoja minulla ei ole antaa.
TT