Mies kaipaa lisää omaa aikaa ja rauhaa - vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Hei mä olen kuin miehesi.

Varasin juuri itselleni hotelliviikonlopun ja ilmoitin miehelleni, että olen tavoittamattomissa välillä perjantai ilta 19 - maanantai aamu klo 8. Muhun ei saa silloin yhteyttä kukaan.

Parisuhde kiukuttaa, vaikka rakastan miestäni. En vain kestä enää katsoa ja kuunnella yleisesti ihmisiä. En ole sosiaalinen muutenkaan. Teen tätä kerran kuukaudessa ja lopun aikaa jaksan sietää ihmisiä. Myös miestäni. Enkä koe, ettenkö rakastaisi miestäni jos en jaksa katsoa ja kuunnella häntä lähes joka päivä. Ihan samanlailla mä rakastan kuin ne 247 kyhnäävät. Näytän vain rakkauttani eri tavalla ja pitämällä itsestäni huolta. Ensimmäisen kerran kun tein tämän niin mies sai hillittömät raivarit ja meillä oli järjetön kriisi, mutta sanoin että hän voi miettiä asioita sitten ihan yksistään joko minusta eronneena tai sitten minä levänneenä ja pirteänä. Nykyään vain sietää näitä tempauksiani ja minun ei tarvitse kiukutella.

Miksi yleensäkään asutte yhdessä? Jos minä olisin sinä, niin hommaisin jonkun pienen asunnon itselleni, vaikka sitten siirtolapuutarhamökin tai ihan normaalin pienen kämpän ja nautiskelisin siellä. En antaisi lapsellisten kiukkujen tulla ollenkaan ja en todellakaan menisi jonnekin kämäisiin hotelleihin "virkistymään".

Ap, auttaisiko miehen lenkkeily yhtään? Usein ulkoilu selvittää päätä.

Ne viisi naisia pelottavaa kirjainta...!

No sehän on miehen ongelma, ei sinun. Miksi mies ei lähde mihinkään? Meillä se olin minä joka enemmän kaipasi tilaa. Lähdin tällöin muualle. Viikonlopuksi hotelliin tai ihan vaan lenkille tai kaupoille. Olisi toki ollut kiva olla välillä yksin siellä kotonakin ja välillä sentään sain olla. Nyt ollaan jo erottu, enkä kaipaa uutta suhdetta. Joka toisen viikon saa olla ihan yksin, kun lapsetkin on isänsä luona. Ja silloin nautin omasta ajasta. Välillä näen erästä miestä, mutta se on vain hauskanpitoa. En jaksaisi joka ilta katsella.

Sä voit ap elää ihan normaalisti, ei sun tarvitse lähteä pois kotoanne muuten kuin miten nyt normaalistikin käyt menoissasi. Mä olen meidän suhteessa se omaa rauhaa kaipaava osapuoli, ja tietenkin järjestän itse itselleni tilaa. Menen mökille tai lähden päiväksi yksin omille asioilleni jne. Ei tulisi mieleenkään kiukutella miehelle siitä että hän on kotona, siellä saa olla niin paljon kuin haluaa.

Meillä ihan sama, mutta mies sen verran tunneälyä omaava että tiedostaa itse että vika ei ole minussa vaan kotonaolo saa seinät kaatumaan päälle. Hän itse ottaa 1-2 kertaa kuussa airbnb tai hotellihuoneen viikonlopuksi että saa olla ihan vaan yksin rauhassa ja pääsee pois kotoa. En näe ongelmaa koska onhan tämä korona oikeasti ollut tosi raskasta aikaa ja kaikki käsittelvät näitä sosiaalisia rajoituksia omalla tavalla.

Niin siinä käy kun asuu koirankopissa. Semmoista ihmistä ei ole mitä jaksaa koko päivän katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.

Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.

Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.

Ei, vaan heillä on tarpeeksi iso asunto/talo ja kumpikin on itsellinen siis tekee omia asioitaan/harrastuksia itsenäisesti.  

Jättäkää hänet rauhaan.  En olisi minäkään kestänyt liian imeytyvää miestä.

No tämä tapahtui ennen koronaa, mutta siis kun mies sanoi tarvitsevansa tilaa ja vaikka kuinka yritin antaa, niin vain erilleen muutto ja sen myötä ero auttoi. Mies koitti mulle viestiä, ettei tykkää mun seurasta enää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut myös noita tunteita, että kaipaisin omaa aikaa. Käyn normaalisti töissä (kauppoja ei ole suljettu, koska niissähän ei korona leviä) ja mies jäi koronan takia työttömäksi. Hän on aika paljon kotona alle 2-vuotiaan lapsemme kanssa. Itseäni ahdistaa, kun tulen väsyneenä töistä kotiin saamatta yhtään omaa rauhaa. Lapsi tuntuu roikkuvan kimpussani koko ajan ja mies pelaa kuulokkeet päässä (ei kuulemma silloin, kun ovat lapsen kanssa kahdestaan, silloin on sosiaalista vuorovaikutusta ja tekee myös kotityöt enimmäkseen) ja tuntuu, etten saa töistä tultuani levätä yhtään, ennen kuin lapsi menee klo 22 aikoja nukkumaan. Olen ruvennut aika usein häipymään jonnekin kaverille tai itsekseni (esim. vanhemmille kissoja vahtimaan heidän mökkireissunsa ajaksi) ihan vain saadakseni omaa aikaa. Se on tuntunut tosi rentouttavalta, mutta stressi pamahtaa naamalle aina, kun tulen kotiin ja alkaa ärsyttää ja raivostuttaa.

Peilatessani ap:n tilannetta omaani herää kysymys, että miksi mies möllöttää siellä kotona, jos kerran tahtoo omaa aikaa, miksei hän lähde jonnekin? Itse olen tuolle omalleni koittanut välillä ehdottaa, että järjestäisi jotain omaa aikaa ja minä voisin esim. vapaapäivänäni olla kahdestaan lapsen kanssa, mutta ukko on liimautunut tuohon tietokoneeseen ja sen kautta tulevaan sosiaaliseen verkostoonsa.

Tiedän, ettei tämä oma tilanteemme ole tällä hetkellä ihan terveimmästä päästä, mutta korjautunee, kun mies saa opiskelupaikan tai palaa työelämään syksyllä. Koitan porskuttaa siihen asti.

Ap:lle kans tsemppiä, toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun. Minulle tulee lähinnä mieleen, että miehellesi voisi tehdä hyvää käydä välillä jossain kodin ulkopuolella ilman sinua.

Piti sitten mennä lapsi tekemään, vaikka ei ole mitään kiinnostusta olla sen kanssa. Voi huokaus. Joidenkin ei pitäisi lisääntyä.

Saattaa olla lopun alkua. Onneksi erosin exästäni juuri ennen koronaa. Hän oli juurikin tuollainen tuhahtelija ja mököttäjä. Aina pahalla tuulella mutta mistään ei voinut avautua. Lakkasin sitten kyselemästä ja hän hoiti oloaan alkoholilla. Kyllästyin siihen jatkuvaan ryyppäämiseen ja siihen, että läheisyyteen kykeni vain päissään (lue: tuli kännissä repimään minulta housuja pois kun olin jo nukkumassa). Selkeitä merkkejä siitä, että tästä enää parisuhdetta tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö se, että olet fyysisesti kotona samaan aikaan? Vai yrität kommunikoida hänen kanssaan koko päivän? Jos vain keskittyisit omiin juttuihin. Et ilmoita lähteväsi ulos tai laittavasi ruokaa. Ehkä hän alkaa kaipaamaan huomiota. Voisi vaikka illasta huomioida kuin näkisi työpäivän jälkeen ensimmäistä kertaa.

Mies on meistä se, joka enemmän päivän aikana ”häiriköi” eli tulee näyttämään mielestään hauskoja videoita tai kertomaan jotain juttuansa. Asutaan 75m2 asunnossa joten väkisinkin törmäilee vaikka yrittäisi olla rauhassa. Melko tasapainoilua kieltämättä, kun välillä juoksee tässä kertomassa juttujansa ja välillä vituttaa että ei saa olla rauhassa tai olla omaa aikaa.

Ehdotin että nyt tulevana viikonloppuna tehdään vaan omia asioita ja la tuttavapariskunnan kanssa sovittu padel-peli ainoa yhteinen juttu. Suuttui, koska vappuna pitäisi sitten kuulemma olla yhdessä. Hohhoi.

-ap

Okei, tässä näkyykin se, että sinä et arvosta miestäsi ja sinulla on nuppi täynnä arkea kotona. Aloituksessa sain sinusta ihan erilaisen kuvan ja esitit asiasi taidokkaasti niin, että kaikki kääntyi miehen niskaan.

Näyttää siltä, että sinulla onkin se ongelma ja katsot "tasapainoilevasi" arjessa, vaikka ilmeisestikin se oletkin vain sinä, joka vain pyörittelee silmiä ärsyyntyneenä ja pakenee joka ilta jonnekin. Tottakai se toista ärsyttää, jos omasta mielestään hauska juttu ei saa mitään muuta aikaan kuin ylimielistä puhumaan ja sitten toinen vielä nokka kippurassa sanoo, että tee mitä haluat, mutta minä en ainakaan sinua meinaa katsoa ja kuunnella.

Ap, sinulla on ongelma ja miehelläsi on ongelma. Ongelmat ovat erilaisia, mutta koska yhdessä olette, niin ne olisi hyvä puhua selviksi. Puhuminen on yksi parisuhteen tärkeimmistä asioista ja sen pitäisi kahdelta aikuiselta ihmiseltä onnistua. Muista kuitenkin, että sinä olet vastuussa itsestäsi ja toista ei voi syyttää loputtomiin. Vaihtoehtojakin yhdessä olemiselle on.

Mä olen myös osapuoli parisuhteessa, ja kaipaan vaihtelevasti omaa aikaa. Puolisolle olen selittänyt, että kyse ei ole hänestä, vaan minusta. Olen sanonut myös, että jos sanon meneväni yksin pariksi tunniksi makuuhuoneeseen, minua ei saa häiritä. Vaikka minua ärsyttää paljon sanoa asiasta, mutta näin viestin puolisolle, että en ole suuttunut hänelle vaan kaipaan omaa rauhaa. Eli sinun tapauksessasi vastuu on täysin miehelläsi, toki sinä voit myös ottaa hänet huomioon kun käyt harrastuksissa jne... Mies käyttäytyy lapsellisesti, toivottavasti itse ymmärtää, että vastuu omasta onnellisuudestaan on hänellä itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö se, että olet fyysisesti kotona samaan aikaan? Vai yrität kommunikoida hänen kanssaan koko päivän? Jos vain keskittyisit omiin juttuihin. Et ilmoita lähteväsi ulos tai laittavasi ruokaa. Ehkä hän alkaa kaipaamaan huomiota. Voisi vaikka illasta huomioida kuin näkisi työpäivän jälkeen ensimmäistä kertaa.

Mies on meistä se, joka enemmän päivän aikana ”häiriköi” eli tulee näyttämään mielestään hauskoja videoita tai kertomaan jotain juttuansa. Asutaan 75m2 asunnossa joten väkisinkin törmäilee vaikka yrittäisi olla rauhassa. Melko tasapainoilua kieltämättä, kun välillä juoksee tässä kertomassa juttujansa ja välillä vituttaa että ei saa olla rauhassa tai olla omaa aikaa.

Ehdotin että nyt tulevana viikonloppuna tehdään vaan omia asioita ja la tuttavapariskunnan kanssa sovittu padel-peli ainoa yhteinen juttu. Suuttui, koska vappuna pitäisi sitten kuulemma olla yhdessä. Hohhoi.

-ap

Mies alkaa kuulosta melko k-päältä.

Sano hänelle, ettei tule puhumaan sinulle, kun työskentelet. Ja että jos hän haluaa omaa aikaa, järjestää sitä itselleen vaikka sukulaisten mökillä tai hotellissa tms.

Oikeasti kuulostaa siltä, että mies on ärsyyntynyt koronasta ja purkaa sitä sinuun ja mitä tahansa teetkin, se on hänestä väärin tehty.

Meillä mies oli jatkuvasti ärtynyt ja tiuskiva, ja vaikka vietimme etätöiden vuoksi paljon aikaa kotona, ei mies ollut koskaan aidosti läsnä vaan puuhaili aina omiaan. Päätimme kokeilla erillään asumista ja muutaman kuukauden jälkeen mies on todennut, ettei hän halua palata yhteiseen kotiimme. Nyt kun emme näe päivittäin on ärtyisyys selvästi vähentynyt, mutta valitettavasti mies ei edelleenkään panosta yhteiseen aikaan tai parisuhteeseemme.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös osapuoli parisuhteessa, ja kaipaan vaihtelevasti omaa aikaa. Puolisolle olen selittänyt, että kyse ei ole hänestä, vaan minusta. Olen sanonut myös, että jos sanon meneväni yksin pariksi tunniksi makuuhuoneeseen, minua ei saa häiritä. Vaikka minua ärsyttää paljon sanoa asiasta, mutta näin viestin puolisolle, että en ole suuttunut hänelle vaan kaipaan omaa rauhaa. Eli sinun tapauksessasi vastuu on täysin miehelläsi, toki sinä voit myös ottaa hänet huomioon kun käyt harrastuksissa jne... Mies käyttäytyy lapsellisesti, toivottavasti itse ymmärtää, että vastuu omasta onnellisuudestaan on hänellä itsellään.

Ap päivitti tilanteen uudestaan ja se onkin hän, joka ei pysty ja jota ei kiinnosta. Sinä olet toiminut ihan oikein ja avoimin kortein, juuri niin sen pitääkin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies oli jatkuvasti ärtynyt ja tiuskiva, ja vaikka vietimme etätöiden vuoksi paljon aikaa kotona, ei mies ollut koskaan aidosti läsnä vaan puuhaili aina omiaan. Päätimme kokeilla erillään asumista ja muutaman kuukauden jälkeen mies on todennut, ettei hän halua palata yhteiseen kotiimme. Nyt kun emme näe päivittäin on ärtyisyys selvästi vähentynyt, mutta valitettavasti mies ei edelleenkään panosta yhteiseen aikaan tai parisuhteeseemme.

Oletteko siis parisuhteessa vai ette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies oli jatkuvasti ärtynyt ja tiuskiva, ja vaikka vietimme etätöiden vuoksi paljon aikaa kotona, ei mies ollut koskaan aidosti läsnä vaan puuhaili aina omiaan. Päätimme kokeilla erillään asumista ja muutaman kuukauden jälkeen mies on todennut, ettei hän halua palata yhteiseen kotiimme. Nyt kun emme näe päivittäin on ärtyisyys selvästi vähentynyt, mutta valitettavasti mies ei edelleenkään panosta yhteiseen aikaan tai parisuhteeseemme.

Oletteko siis parisuhteessa vai ette?

Edelleen olemme parisuhteessa vaikkei mies osaa sanoittaa, mitä hän haluaa suhteeltamme. Siis muuta kuin sitä omaa tilaa, mitä hän nyt saa.

Haluan olla yksin, mutta haluan olla yksin ihan OIKEASTI, eli yksinoloni ei käsitä myöskään kavereita, harrastustovereita, työkavereita, tai somea. Nykyään on alaknut rasittaa sekin että kun ennen sain olla tietyissä paikoissa luonnossa rauhuassa, niin nyt siellä on aina joku muukin. En kertakaikkiaan pääse omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni, ksoka aina pitää pelätä että kohta tänne tulee joku toinen ihminen.