Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut sanovat että lasta ei saisi opettaa lukemaan
29.04.2021 |
Ja et paras on jos lapsi oppii vasta koulussa? Onko joku oikeasti sitä mieltä? Miksi?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä. Näin se on. Leikki kehittää aivoja omalla korvaamattomalla tavallaan, ja lapsuus on leikin kulta-aikaa.
Toisaalta, jos lapsi on sellainen joka tarvitsee valtavasti puuhaa ja vuorovaikutusta, niin miksipä ei vaikka opettaisi aakkosia sellaisina hetkinä kun mitään muuta virikettä ei tule mieleen tai ei ole mahdollista tehdä.
Mä opin lukemaan 5v kun sisarukset opetti ja olin hirveän malttamaton pääsemään kouluun. Halusin siis matkia sisaruksia. Mutta kyllä mä myös leikin, naapurissa oli saman ikäinen tyttö ja sen kanssa oli leikit joka päivä. Ei lukutaito mitenkään estä leikkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukemaan oppimista jotenkin korostetaan ja sitä hienompaa, mitä aiemmin lapsi oppii lukemaan. Onhan se hienoa, mutta todellisuudessa koulumenestyksessä ei ole mitään eroa sillä, onko oppinut 4- vai 7-vuotiaana lukemaan. Laskemisella sitten kuitenkin on. Mitä paremmat matemaattiset taidot on jo esikoulussa, sitä parempi on koulumenestys myös 9. luokalla. Eli opettakaa lapsianne mieluummin laskemaan.
Tai sitten on niin, että eskari-iässä matemaattisesti lahjakas on sitä myös teininä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lapselle kannattaa lukea koska,
Lukemattomuus tyhmentää
Lukemisen ja kirjallisuuden tutkijat, opettajat ja armeijakunnat muita huolestuneita aikuisia osaavat lennosta listata, mitä vähäisestä lukemisesta seuraa. Peruskoulun luokanvalvojat sanovat, että lapsesta näkee heti, onko hänelle luettu tai lukeeko lapsi itse. Jos ei ole tottunut keskittymään hiljaa kirjaan, ei hän osaa istua tunnillakaan rauhassa. Pinna on lyhyt, kirjoittaminen kehnoa, eikä lapsi osaa perustella näkemyksiään.
Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa
Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000. Alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa.
Aika lailla höpöhöpöä.
Ei, vaan tutkittua tietoa.
Miten nykyään opetetaan lukemaan, jos kerran ei enää tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Et ole ollut opettaja.
Opettelin nuo ja aloin lukea omin päin 6-vuotiaana. Tietenkin osasin tavuttaa, vaikka siihen takertuminen on antiikkista.
Oma lapsi oppi kirjaimet 3-4 v, jäljensi kirjaimia ja luki pari sanaa ennen koulua. Siellä hän omaksui lukutaidon melkein heti. Henk.koht. minua ei kiinnostanut koulussa kuka oppi mihin tahtiin, vaikka hegemoniaan kuuluikin yhteinen oppimisen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä. Näin se on. Leikki kehittää aivoja omalla korvaamattomalla tavallaan, ja lapsuus on leikin kulta-aikaa.
Toisaalta, jos lapsi on sellainen joka tarvitsee valtavasti puuhaa ja vuorovaikutusta, niin miksipä ei vaikka opettaisi aakkosia sellaisina hetkinä kun mitään muuta virikettä ei tule mieleen tai ei ole mahdollista tehdä.
En ymmärrä, miten lukemaan oppiminen estäisi lasta olemasta lapsi. Minä ainakin rakastin kirjoja jo pitkään ennen kuin opin lukemaan, ja olin kovin innokas opettelemaan jo ennen koulun alkamista. Ei minua siihen taidettu mitenkään hirveästi opettaa, mitä nyt autettiin alkuun. Taisin oppia lukemaan suunnilleen eskari-iässä, mutta 1. luokalla vasta lukemisesta taisi tulla sujuvaa. Ei leikki siihen loppunut, mutta sen sijaan sain mahdollisuuden syventyä yhteen suurimmista kiinnostuksen kohteistani. Tietysti se, jos vanhempi opettamalla opettaa lasta lukemaan vain sen takia, että voisi sitten kehuskella, miten meidän Pirkko oppi jo 4-vuotiaana lukemaan, on eri juttu eikä kuulosta kovin kivalta.
Huomasin kuusivuotiaana osaavani lukea. Kukaan ei erikseen opettanut, mutta meillä luettiin paljon ja minulla oli vanhempia sisaruksia joiden koululäksyjen tekoa seurasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään opetetaan lukemaan, jos kerran ei enää tavata?
Äänteillä, vaikka se on ikivanha keksintö. Oma isoäitini oppi samalla metodilla liki 100 v sitten, ja jotkut koulut käyttivät sitä 1950- luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lapselle kannattaa lukea koska,
Lukemattomuus tyhmentää
Lukemisen ja kirjallisuuden tutkijat, opettajat ja armeijakunnat muita huolestuneita aikuisia osaavat lennosta listata, mitä vähäisestä lukemisesta seuraa. Peruskoulun luokanvalvojat sanovat, että lapsesta näkee heti, onko hänelle luettu tai lukeeko lapsi itse. Jos ei ole tottunut keskittymään hiljaa kirjaan, ei hän osaa istua tunnillakaan rauhassa. Pinna on lyhyt, kirjoittaminen kehnoa, eikä lapsi osaa perustella näkemyksiään.
Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa
Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000. Alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa.
Aika lailla höpöhöpöä.
Ei, vaan tutkittua tietoa.
Roskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peronpuo kirjoitti:
Minä olin ns.ihmelapsi 70-luvulla. Opin mm. lukemaan 2-vuotiaana,
3-vuotiaana jo yläasteen laskutehtäviä yms...pientä kivaa.
Aina näihin ketjuihin tulee näitä vähemmän fiksuja, jotka eivät pysty käsittelemään sitä, että jotkut oppivat aikaisin lukemaan.
Pakkoleikittäjät ovat joko ihanteilla marinoituja lapsuuden säilöjiä tai "liikkukaa, liikkukaa"- hössöttäjiä. Erityisesti poikien riehumista ja meteliä katsotaan läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lapselle kannattaa lukea koska,
Lukemattomuus tyhmentää
Lukemisen ja kirjallisuuden tutkijat, opettajat ja armeijakunnat muita huolestuneita aikuisia osaavat lennosta listata, mitä vähäisestä lukemisesta seuraa. Peruskoulun luokanvalvojat sanovat, että lapsesta näkee heti, onko hänelle luettu tai lukeeko lapsi itse. Jos ei ole tottunut keskittymään hiljaa kirjaan, ei hän osaa istua tunnillakaan rauhassa. Pinna on lyhyt, kirjoittaminen kehnoa, eikä lapsi osaa perustella näkemyksiään.
Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa
Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000. Alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa.
Aika lailla höpöhöpöä.
Ei, vaan tutkittua tietoa.
Roskaa!
Tässä todiste, ei tarvitse kauempaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lapselle kannattaa lukea koska,
Lukemattomuus tyhmentää
Lukemisen ja kirjallisuuden tutkijat, opettajat ja armeijakunnat muita huolestuneita aikuisia osaavat lennosta listata, mitä vähäisestä lukemisesta seuraa. Peruskoulun luokanvalvojat sanovat, että lapsesta näkee heti, onko hänelle luettu tai lukeeko lapsi itse. Jos ei ole tottunut keskittymään hiljaa kirjaan, ei hän osaa istua tunnillakaan rauhassa. Pinna on lyhyt, kirjoittaminen kehnoa, eikä lapsi osaa perustella näkemyksiään.
Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa
Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000. Alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa.
Aika lailla höpöhöpöä.
Ei, vaan tutkittua tietoa.
Roskaa!
Tässä todiste, ei tarvitse kauempaa hakea.
Mitä ihmettä höpötät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lukutaitokin voi viedä lapsuuden silloin, jos se on vanhempien tavoite saada lapsi aikaisin oppimaan.
Kerro, miten käytännössä se silloin menee? Kun vaikuttaa siltä, että lapset oppivat aika helposti lukemaan, ellei ole jotain lukivaikeuksia tai muuta.
Ikävä kyllä usein tapahtuu niin, että vanhempi huomaa, kuinka lapsi oppii helposti vaikkapa lukemaan ja siitä alkaa kierre, lisää lisää kaikenlaista.
Kun se leikki ja leikin ilo on lapsen työtä monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun meillä oli 1 ja 2 luokilla kolme eritasoista lukukirjaa. Itselle äiti opetti lukemista jo ennen ala-astetta ja suht nopeasti siirryin kolmannen tason kirjaan. Ne jotka jäi ekan tai tokan tason lukukirjoihin, on niitä tulevaisuuden sossun asiakkaita. Tiedän sen ihan tosielämästä nyt kun olen 30v.
Meillä kävi niin, että koska olin itse osannut lukea kouluun mennessä ja opin siksi himmailemaan läpi koulun aina siitä mistä aita oli matalin (kun ei tarvinnut ponnistella), niin päätin etten opeta lasta lukemaan ennen koulua. No, opetin lapsen sitten lukemaan kun oli ekalla luokalla. Isot luokat, 27 oppilasta luokassa ja opettajalla ilmeisesti ei aikaa katsoa yksilöllisesti että kaikki oppisivat. Lukuläksyjen määrä aivan naurettavan pieni. Ei puhettakaan että ihan normaali fiksu (nykyisin arvosanat 6. luokalla 8 - 10) lapseni olisi oppinut lukemaan ilman että olisimme kotona harjoitelleet säännöllisesti. Että ei siitä mitään haittaa ole, jos opettaa oman lapsensa lukemaan.
Opin lukemaan kuusivuotiaana ennen koulun alkua. Luvussa oli Bamse-sarjakuva. Oli hauskaa katsoa vain niitä kuvia ja yhtäkkiä kesken jonkun aukeaman avautuikin mitä niissä puhekuplissa luki!
Sitten ekaluokalla oli tavuttamista. Osasin jo, tuntui turhalta, mutta joillain oppilailla oli hankalaa. Suosittelen kyllä noita lasten sarjakuvia ostettaviksi tarhaikäisten vanhemmille, koska ne ovat lapselle hauskoja vaikkei tekstiä ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Luetteko lapsille? Jos lapselle ei lue, ei ehkä voi ymmärtää, kuinka luontevasti lapset kiinnostuvat lukemisesta. Siihen pitää tarjota vain mahdollisuus.
Ei lapsi välttämättä kiinnostu uimisestakaan, jos ei viedä veden äärelle.
Minä olen lukenut kaikille lapsilleni, eikä yksikään ole oppinut lukemaan ennen kuin koulussa.
Laste parhaat kirjat- kerhoon kuuluttiin ja lastenkirjoja on pari hyllymetriä.
Eikä heistä ole tullut ahkeria lukijoita, vaikka kuinka olen yrittänyt lukuharrastukseen usuttaa.
No, nuorimmaisellani on kyllä lukivaikeus.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun meillä oli 1 ja 2 luokilla kolme eritasoista lukukirjaa. Itselle äiti opetti lukemista jo ennen ala-astetta ja suht nopeasti siirryin kolmannen tason kirjaan. Ne jotka jäi ekan tai tokan tason lukukirjoihin, on niitä tulevaisuuden sossun asiakkaita. Tiedän sen ihan tosielämästä nyt kun olen 30v.
Opin itsenäisesti lukemaan jo ennen kouluikää ja olen silti sossun asiakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lukutaitokin voi viedä lapsuuden silloin, jos se on vanhempien tavoite saada lapsi aikaisin oppimaan.
Kerro, miten käytännössä se silloin menee? Kun vaikuttaa siltä, että lapset oppivat aika helposti lukemaan, ellei ole jotain lukivaikeuksia tai muuta.
Ikävä kyllä usein tapahtuu niin, että vanhempi huomaa, kuinka lapsi oppii helposti vaikkapa lukemaan ja siitä alkaa kierre, lisää lisää kaikenlaista.
Kun se leikki ja leikin ilo on lapsen työtä monta vuotta.
Oppiminen ei ole pois leikistä. Leikeissäkin oppii, halusit tai et. Uuden oppiminen on lapselle luontaista.
Menin kouluun 1977 ja meillä ei. Yllättäen kaikki oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, itsekin ennen joulua.