Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut sanovat että lasta ei saisi opettaa lukemaan
29.04.2021 |
Ja et paras on jos lapsi oppii vasta koulussa? Onko joku oikeasti sitä mieltä? Miksi?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin oli itsenäisesti lukemaan oppineella ekaluokalla hankaluuksia, kun pitikin oppia tavuttamaan sanoja. Siis löytämään ne tavurajat sanoista. Kyllä nykyäänkin tavutetaan, mutta ei tavata tyyliin "äm aa tee tee ii - Matti" vaan käytetään äänteitä.
Mulla taas ei ollut hankaluuksia tietää missä tavurajat olivat (suomen kielessä ne on todella loogiset ja selkeät kun vertaa vaikka englantiin) vaan motivoida itseäni tekemään lukuläksyt kun mulle oli ihan ilmiselvää miten kirjoitetaan ja tavataan jo ennen ekaluokkaa. Tuntui toooodella typerältä se "K-I-S, KIS, S-A, SA"... Tein sitten loppujen lopuksi kiltisti kuitenkin kun äiti turhautui kyyneliin asti kun vastustin. Aattelin että en rupea äitiä tahallaan itkettämään vaikka ajanhaaskuuta tämä on... Omalle kaksikieliselle pojalleni 1,5 v. opetan äänteitä koska englannin opiskelussa ne on tärkeämpiä. Olisi mulla ainakin ollut paljon tylsempi lapsuus jos en olisi voinut lukea ja kirjoittaa tarinoita ennen kouluunmenoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Äännettä ei valita, vaan äänne on se, millaisena äänteenä kirjain edustuu sanassa. Suomessa useimmat kirjaimet ovat aika yks yhteen äänteen kanssa, mutta äng-äänteelle ei ole omaa kirjainta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä. Näin se on. Leikki kehittää aivoja omalla korvaamattomalla tavallaan, ja lapsuus on leikin kulta-aikaa.
Toisaalta, jos lapsi on sellainen joka tarvitsee valtavasti puuhaa ja vuorovaikutusta, niin miksipä ei vaikka opettaisi aakkosia sellaisina hetkinä kun mitään muuta virikettä ei tule mieleen tai ei ole mahdollista tehdä.
Aakkosia jauhamallako sitä lukemaan pitäiskin oppia?
Minä opin lukemaan kolmivuotiaana ja sillä lailla, että istuin sylissä niin että näin kirjan, kun sitä luettiin.
Jos on musikaalinen, on helppo oppia tavutus.
Kis-sa vie-köön, kyllä sull on sil-mät...
Sil-mät tum-mat niin kuin syk-syi-nen yö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
'
Tottakai lapselle opetetaan kirjaimet. Lapsen kanssa luetaan yhdessä erilaisia lasten kirjoja ja siellä on paljon sellaisia kirjoja, joiden aiheena on kirjaimet. Sitten leikitään o niinkuin omena leikkejä ja siitä se lapsi ne oppii. Oma lapseni oli ainakin todella kiinnostunut jossain vaiheessa kirjaimista. (Sitä ennen oli numerovaihe ja halusi "lukea" sellaisia kirjoja joissa lasketaan asioita). Lukemaan oppi 5-vuotiaana ilman, että varsinaista lukemista olisi opetettu. Alkoi vain näyttää yksinkertaisia sanoja kirjasta ja lukea niitä. Hyvin nopeasti meni jo niin vaikeita sanoja, että oli selvää, että lukee ne, eikä vain muista ulkoa. Lapsi omaksuu todella helposti tälläiset asiat, kunhan vaan tuetaan sitä kulloistakin herkkyysvaihetta.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Äännettä ei valita, vaan äänne on se, millaisena äänteenä kirjain edustuu sanassa. Suomessa useimmat kirjaimet ovat aika yks yhteen äänteen kanssa, mutta äng-äänteelle ei ole omaa kirjainta.
Juuri näin. Äng-äänteen merkkinä on nk ja ng, lyhyt äng-äänne kirjoitetaan nk:lla ( kenkä) ja pitkä ng:llä (kengät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
'
Tottakai lapselle opetetaan kirjaimet. Lapsen kanssa luetaan yhdessä erilaisia lasten kirjoja ja siellä on paljon sellaisia kirjoja, joiden aiheena on kirjaimet. Sitten leikitään o niinkuin omena leikkejä ja siitä se lapsi ne oppii. Oma lapseni oli ainakin todella kiinnostunut jossain vaiheessa kirjaimista. (Sitä ennen oli numerovaihe ja halusi "lukea" sellaisia kirjoja joissa lasketaan asioita). Lukemaan oppi 5-vuotiaana ilman, että varsinaista lukemista olisi opetettu. Alkoi vain näyttää yksinkertaisia sanoja kirjasta ja lukea niitä. Hyvin nopeasti meni jo niin vaikeita sanoja, että oli selvää, että lukee ne, eikä vain muista ulkoa. Lapsi omaksuu todella helposti tälläiset asiat, kunhan vaan tuetaan sitä kulloistakin herkkyysvaihetta.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Mä oon se, jonka kommenttia lainasit, eli kuopukseni oppi lukemaan nelivuotiaana opettamatta (niin oppi muuten hänen isänsäkin aikoinaan). Hän oli pienestä asti kiinnostunut kirjaimista. Koska olemme lukeneet molemmille lapsillemme paljon, kirjat ovat kuuluneet ihan jokapäiväiseen elämään. Hän tykkäsi luetella kirjaimia esim. kirjojen kansista ja siitä se sitten lähti. Yhtäkkiä alkoi lukea tavuja. Hän opetteli ihan itse kirjoittamaankin, sekä laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lukutaitokin voi viedä lapsuuden silloin, jos se on vanhempien tavoite saada lapsi aikaisin oppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä tapauksessa lapselle ei saisi varmaan opettaa yhtään mitään. En ymmärrä miksi lukemaan oppiminen olisi jotenkin pois suljettu kaikesta muusta, vai tarkoitetaanko tässä sitä, että pakko opetetaan niin ettei se ole hauskaa?
Täällä kommentoivat ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että jotkut ihmiset tykkää lukemisesta.
Lukutaidon vastustajat eivät lue vapaaehtoisesti eikä lapsille lueta. Mielikuva lukemisesta on kuin Seitsemästä veljeksestä, jossa uhkailemalla ja pakottamalla yritetään kiristää lapset opettelemaan aakkosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Äännettä ei valita, vaan äänne on se, millaisena äänteenä kirjain edustuu sanassa. Suomessa useimmat kirjaimet ovat aika yks yhteen äänteen kanssa, mutta äng-äänteelle ei ole omaa kirjainta.
Juuri näin. Äng-äänteen merkkinä on nk ja ng, lyhyt äng-äänne kirjoitetaan nk:lla ( kenkä) ja pitkä ng:llä (kengät).
Tuo äänneopetus ei ole oikeastaan suomen kielen opettelussa millään tavalla oleellista, koska on niin todella harvat äänteet jotka ei automaattisesti muodostu niistä kirjaimista. Esim. juuri tuo äng-äänne ei ole mitenkään hirveän vaarallista lausua n-g, vähän vaikeampi vaan niin se tulee suurimmalle osalle luonnostaan. Kyllähän sen hyvin ymmärtää jos joku lausuu ken-gät. Kuulostaa vähän hassulta mutta kannattaako koko lukemaanoppimisprosessia uudistaa yksittäisten äänteiden takia. Äänneopetus on matkittu englannista jossa se toimii paljon paremmin kuin perinteinen tavaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lukutaitokin voi viedä lapsuuden silloin, jos se on vanhempien tavoite saada lapsi aikaisin oppimaan.
Argumentti on yhtä järkevä kuin väittää, että luistelu- tai uimataito vie lapsuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Tämä tahtoo usein unohtua nykyaikana.
Lukutaito ei vie keneltäkään lapsuutta, mutta saattaa tehdä siitä hauskemman.
Lukutaitokin voi viedä lapsuuden silloin, jos se on vanhempien tavoite saada lapsi aikaisin oppimaan.
Kerro, miten käytännössä se silloin menee? Kun vaikuttaa siltä, että lapset oppivat aika helposti lukemaan, ellei ole jotain lukivaikeuksia tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
'
Tottakai lapselle opetetaan kirjaimet. Lapsen kanssa luetaan yhdessä erilaisia lasten kirjoja ja siellä on paljon sellaisia kirjoja, joiden aiheena on kirjaimet. Sitten leikitään o niinkuin omena leikkejä ja siitä se lapsi ne oppii. Oma lapseni oli ainakin todella kiinnostunut jossain vaiheessa kirjaimista. (Sitä ennen oli numerovaihe ja halusi "lukea" sellaisia kirjoja joissa lasketaan asioita). Lukemaan oppi 5-vuotiaana ilman, että varsinaista lukemista olisi opetettu. Alkoi vain näyttää yksinkertaisia sanoja kirjasta ja lukea niitä. Hyvin nopeasti meni jo niin vaikeita sanoja, että oli selvää, että lukee ne, eikä vain muista ulkoa. Lapsi omaksuu todella helposti tälläiset asiat, kunhan vaan tuetaan sitä kulloistakin herkkyysvaihetta.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Mä oon se, jonka kommenttia lainasit, eli kuopukseni oppi lukemaan nelivuotiaana opettamatta (niin oppi muuten hänen isänsäkin aikoinaan). Hän oli pienestä asti kiinnostunut kirjaimista. Koska olemme lukeneet molemmille lapsillemme paljon, kirjat ovat kuuluneet ihan jokapäiväiseen elämään. Hän tykkäsi luetella kirjaimia esim. kirjojen kansista ja siitä se sitten lähti. Yhtäkkiä alkoi lukea tavuja. Hän opetteli ihan itse kirjoittamaankin, sekä laskemaan.
Mä olen itse oppinut 4 vuotiaana lukemaan, mutta opin sen kuuntelemalla veljeäni joka on mua 3 vuotta vanhempi ja oli siis silloin ekaluokkalainen. Mun vanhemmat varmaan sanois kanssa, että opin opettamatta, sillä he ei mua opettaneet.
Kuitenkaan kukaan ei opi lukemaan vain tutkiskelemalla YKSIN kirjoja. Aina tarvitaan joku joka kertoo mitä ne merkit on.
Mun lapsi meni eskariin. Siellä oli joku lapsi, joka osasi jo lukea. Poika tuli isänsä kansaa eskarista kotiin vihaisena ja kysyi minulta "miksi sä et oo kertonut, että lapset voi osata lukea vaikkei oo koulussa?"
No, en koe olevani mitään äikänopematskua, mutta pakkohan se oli opettaa. Pari viikkoa meni, niin poika oppi lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Äännettä ei valita, vaan äänne on se, millaisena äänteenä kirjain edustuu sanassa. Suomessa useimmat kirjaimet ovat aika yks yhteen äänteen kanssa, mutta äng-äänteelle ei ole omaa kirjainta.
Juuri näin. Äng-äänteen merkkinä on nk ja ng, lyhyt äng-äänne kirjoitetaan nk:lla ( kenkä) ja pitkä ng:llä (kengät).
Tuo äänneopetus ei ole oikeastaan suomen kielen opettelussa millään tavalla oleellista, koska on niin todella harvat äänteet jotka ei automaattisesti muodostu niistä kirjaimista. Esim. juuri tuo äng-äänne ei ole mitenkään hirveän vaarallista lausua n-g, vähän vaikeampi vaan niin se tulee suurimmalle osalle luonnostaan. Kyllähän sen hyvin ymmärtää jos joku lausuu ken-gät. Kuulostaa vähän hassulta mutta kannattaako koko lukemaanoppimisprosessia uudistaa yksittäisten äänteiden takia. Äänneopetus on matkittu englannista jossa se toimii paljon paremmin kuin perinteinen tavaaminen.
Miten just perinteinen tavaaminen on hyvä? Onhan tuo äänteestä toiseen siirtyminen intuitiivisempaa sen sijaan, että hokee äm aa är mar koo uu äs kus, markus. Se on hidasta ja juoni katoaa helposti. Lisäksi se etäännyttää kirjainta äänteestä, kun kirjainten nimissä on muutakin tavaraa kuin se äänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
'
Tottakai lapselle opetetaan kirjaimet. Lapsen kanssa luetaan yhdessä erilaisia lasten kirjoja ja siellä on paljon sellaisia kirjoja, joiden aiheena on kirjaimet. Sitten leikitään o niinkuin omena leikkejä ja siitä se lapsi ne oppii. Oma lapseni oli ainakin todella kiinnostunut jossain vaiheessa kirjaimista. (Sitä ennen oli numerovaihe ja halusi "lukea" sellaisia kirjoja joissa lasketaan asioita). Lukemaan oppi 5-vuotiaana ilman, että varsinaista lukemista olisi opetettu. Alkoi vain näyttää yksinkertaisia sanoja kirjasta ja lukea niitä. Hyvin nopeasti meni jo niin vaikeita sanoja, että oli selvää, että lukee ne, eikä vain muista ulkoa. Lapsi omaksuu todella helposti tälläiset asiat, kunhan vaan tuetaan sitä kulloistakin herkkyysvaihetta.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Mä oon se, jonka kommenttia lainasit, eli kuopukseni oppi lukemaan nelivuotiaana opettamatta (niin oppi muuten hänen isänsäkin aikoinaan). Hän oli pienestä asti kiinnostunut kirjaimista. Koska olemme lukeneet molemmille lapsillemme paljon, kirjat ovat kuuluneet ihan jokapäiväiseen elämään. Hän tykkäsi luetella kirjaimia esim. kirjojen kansista ja siitä se sitten lähti. Yhtäkkiä alkoi lukea tavuja. Hän opetteli ihan itse kirjoittamaankin, sekä laskemaan.
Mä olen itse oppinut 4 vuotiaana lukemaan, mutta opin sen kuuntelemalla veljeäni joka on mua 3 vuotta vanhempi ja oli siis silloin ekaluokkalainen. Mun vanhemmat varmaan sanois kanssa, että opin opettamatta, sillä he ei mua opettaneet.
Kuitenkaan kukaan ei opi lukemaan vain tutkiskelemalla YKSIN kirjoja. Aina tarvitaan joku joka kertoo mitä ne merkit on.
No toki opetimme lapsille kirjaimet, kun hän niistä kyseli, mutta kyllä hän ihan itse oppi niitä lukemaan, ja juurikin niin, että katseli itse kirjoja. Kyllä mäkin osasin kirjaimet tosi pienenä, mutta koulussa vasta opin lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Äännettä ei valita, vaan äänne on se, millaisena äänteenä kirjain edustuu sanassa. Suomessa useimmat kirjaimet ovat aika yks yhteen äänteen kanssa, mutta äng-äänteelle ei ole omaa kirjainta.
Huoh! Miksi tätä faktoidia toistetaan koko ajan? Kirjaimet eivät tietenkään ole aika yks yhteen äänteen kanssa, ilmavirta (tms.) ei ole ollenkaan sama kuin painettu kirjain (tms.). Jotta menisi perille, niin ymmärtäkää tämä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvien_petollisuus
Puheessa äänteet vaihtelevat, muuntuvat, puuttuvat yms. koko ajan.
Mutta toisaalta, miten sitten tosiaan vaikka ŋ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Jaha, mitenköhän menee ŋ ja ?. Ne kun on vaikeita ihan perustyypille. On usko, että menee kaaliin lapsille. Ja millä perusteella ne "äänteet" valitaan?
Äännettä ei valita, vaan äänne on se, millaisena äänteenä kirjain edustuu sanassa. Suomessa useimmat kirjaimet ovat aika yks yhteen äänteen kanssa, mutta äng-äänteelle ei ole omaa kirjainta.
Huoh! Miksi tätä faktoidia toistetaan koko ajan? Kirjaimet eivät tietenkään ole aika yks yhteen äänteen kanssa, ilmavirta (tms.) ei ole ollenkaan sama kuin painettu kirjain (tms.). Jotta menisi perille, niin ymmärtäkää tämä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvien_petollisuus
Puheessa äänteet vaihtelevat, muuntuvat, puuttuvat yms. koko ajan.
Mutta toisaalta, miten sitten tosiaan vaikka ŋ?
Ei näistä asioista tarvitse puhua allofonitasolla.
Viimeistä kysymystäsi en ymmärrä.
Meillä lapsi aikanaan kiinnostui yhtäkkiä "vauvakirjoista" eli sellaisista , joissa oli jotain yksittäisiä kuvia ja niiden alla luki mikä se on kuten vaikka "porkkana" (haki siis sellaisen hyllystä, jos oli tarkoitus lukea hänelle). Osoitteli kuvia ja mun tehtävä oli lukea se. Ei siinä kauaa mennyt, kun kun hän alkoi itse lukea niitä sanoja. Oli silloin jotain viiden vanha. Olisi kai sitten pitänyt jättää "opettamatta".