Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut sanovat että lasta ei saisi opettaa lukemaan
29.04.2021 |
Ja et paras on jos lapsi oppii vasta koulussa? Onko joku oikeasti sitä mieltä? Miksi?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei kannata jos ei osaa. Mä opin aikanaan tavuttamalla ja sitä ei nykyään käytetä enää.
Miten niin ei käytetä? Meillä on kotona ihan tänä vuonna julkaistu aapinen (Tarinoiden aapinen, Otava 2021) ja kyllä ainakin siinä tavutusta käytetään.
Hän tarkoitti varmaankin tavaamista.
Sitä minäkin tarkoitan.
Tavaaminen ja tavuttaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Tavaamien on "är aa tee rat, tee ii ti, ratti". Näin toimittiin ainakin 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
Kun menin itse kouluun, vuonna 1989, kaikki omalla luokalla osasivat jo lukea, osa varmaan oli oppinut itse ja osaa oli opetettu. Eipä se ainakaan silloin mitään haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei kannata jos ei osaa. Mä opin aikanaan tavuttamalla ja sitä ei nykyään käytetä enää.
Miten niin ei käytetä? Meillä on kotona ihan tänä vuonna julkaistu aapinen (Tarinoiden aapinen, Otava 2021) ja kyllä ainakin siinä tavutusta käytetään.
Hän tarkoitti varmaankin tavaamista.
Sitä minäkin tarkoitan.
Tavaaminen ja tavuttaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Tavaamien on "är aa tee rat, tee ii ti, ratti". Näin toimittiin ainakin 80-luvulla.
Olet oikeassa. Kirjoitin viestissäni väärin ja pyydän virhettäni anteeksi.
Minkä sille voi, että lapsi oppi lukemaan reilu 5-vuotiaana. Sanoja tunnisti jo 3-vuotiaana (lähinnä nimiä). Olin kyllä huuli pyöreänä, kun jonkun 6-vuotias ei päiväkodin toimintapäivässä tunnistanut edes omaa nimeään... En kyllä omasta tuttavapiiristäni tiedä yhtään lasta, joka ei olisi jo osannut lukea, kun meni kouluun. Jos sen lapsen kanssa yhtään luetaan mitään yhdessä, niin kaikki oppii lukemaan varhain (suomen kieli on niin helppoa lukea).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
Paksu vale? Lapsi oli itse jo tosi pienenä kiinnostunut kirjaimista. Kyseli aina kirjoja luettaessa, mikä kirjain. Sitten yhtäkkiä alkoi lukea tavuja.
Itse olen ollut aina hyvin omaehtoinen.
Opin lukemaan 5- vuotiaana vanhempieni hieman opastaessa.
Kieltämättä tavutuksen opettelu ja 70- luvun opetusmetodeihin taipuminen sitten koulussa tuotti vaikeuksia(20- luvulla syntynyt opettaja) siinä määrin, että minut lähetettiin koulupsykologille, josko olisin vajaaälyinen.
No, voi olla, että lukemaan oppiminen olisi viivästynyt ja olisin todella joutunut apukouluun, jos en olisi saanut 5- vuotiaana opetella lukemaan, kun palo asiaan oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä opeta kirjainten nimillä (ÄÄ, ÄR, HOO,PEE, ÄKSÄ) , vaan äänteillä (Ä, R, H, P, KS) eli kuten ne kuuluvat sanan keskellä. Jos lapsi oppiin vanhalla tavalla tavuttamaan kirjainten nimillä, se voi hankaloittaa kirjoittamaan oppimista. Tavuttaminen on tärkeää, sitä kannatta leikkiä vaikka hyppynarulla tai puhua tavuttamalla lapsen kanssa. Se auttaa kirjoittamisessa.
Äänteestä toiseen liutaan, ei tankata edestakaisin äänteitä, vaan edetään äänne kerrallaan eteenpäin.
Kun muistaa nuo ylläolevat, voi lapsen kanssa kokeilla lukemaan opettelua, jos lapsi on itse kiinnostunut.
Tv Alkuopena 40 vuotta ollut
Et ole ollut opettaja.
Sinulle en tainnut opettaa käytöstapoja tarpeeksi selkeästi.
Kirjoitusvirheet johtuvat korkeasta iästäni ja käsien tärinästä. LIU'UTAAN on tietenkin oikea sanamuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
Pitääkö vanhemman kieltäytyä vastaamasta, kun lapsi kysyy kirjaimista? Meillä lapset on kysyneet samalla tavalla mikä mikäkin kirjain on kuin mitä tahansa muitakin asioita.
Lapsen pitäminen pois kirjojen maailmasta on kyllä pimeää keskiaikaa. Oppiminen on lapsille kiva asia eikä synkkä peikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli on minua kolme vuotta vanhempi. Kun hän aloitti koulun, hän opetti minulle koulun jälkeen aina kaiken mitä oli oppinut. Leikimme siis koulua. Aloin lukea ihan sujuvasti noin 4,5 vuoden iässä. Koskaan siitä ei ollut minulle mitään ongelmaa ja sain silti olla lapsi ja leikkiä.
Itse asiassa tyypillinen herkkyyskausi lukemaan oppimiselle on 4-6 vuoden välillä, eli moni saattaakin aloittaa liian myöhään.
Ei ole mitään haittaa opettaa lukemaan ja laskemaan,kunhan se tosiaan tehdään esim leikin tapaan eikä pakottamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peronpuo kirjoitti:
Minä olin ns.ihmelapsi 70-luvulla. Opin mm. lukemaan 2-vuotiaana,
3-vuotiaana jo yläasteen laskutehtäviä yms...pientä kivaa.
Tuliko susta ihmeaikuinen?
Nämä jotka höpisevät lukemisen vaaroista eivät arvosta lukemista itsekään. Kirjat kuuluvat jo vauvaikäisestä lähtien lasten maailmaan. Jos lapselle luetaan, kiinnostus kirjaimiin ja lukemiseen herää useimmiten jo kauan ennen koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempiani kyllä koulussa toruttiin siitä, että olivat opettaneet minut lukemaan ennenaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Mun kuopus oppi lukemaan ihan opettamatta nelivuotiaana. Voi raukkaa.
Tää nyt on niin paksu vale kun voi olla. Jonkun on tarvinnut neuvoa kirjaimet takuuvarmasti.
'
Tottakai lapselle opetetaan kirjaimet. Lapsen kanssa luetaan yhdessä erilaisia lasten kirjoja ja siellä on paljon sellaisia kirjoja, joiden aiheena on kirjaimet. Sitten leikitään o niinkuin omena leikkejä ja siitä se lapsi ne oppii. Oma lapseni oli ainakin todella kiinnostunut jossain vaiheessa kirjaimista. (Sitä ennen oli numerovaihe ja halusi "lukea" sellaisia kirjoja joissa lasketaan asioita). Lukemaan oppi 5-vuotiaana ilman, että varsinaista lukemista olisi opetettu. Alkoi vain näyttää yksinkertaisia sanoja kirjasta ja lukea niitä. Hyvin nopeasti meni jo niin vaikeita sanoja, että oli selvää, että lukee ne, eikä vain muista ulkoa. Lapsi omaksuu todella helposti tälläiset asiat, kunhan vaan tuetaan sitä kulloistakin herkkyysvaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei kannata jos ei osaa. Mä opin aikanaan tavuttamalla ja sitä ei nykyään käytetä enää.
Miten niin ei käytetä? Meillä on kotona ihan tänä vuonna julkaistu aapinen (Tarinoiden aapinen, Otava 2021) ja kyllä ainakin siinä tavutusta käytetään.
Jaa oisko palattu juurille (en tosin usko). Mulla on nyt lukioon menevä lapsi ja hänen opensa sanoi aikanaan ettei pidä mennä opettämaan vanhoilla tavaamis- ja tavutustaidoilla, eivät käytä enää niitä vaan liuuttamistekniikkaa.
Mun lapsi, joka oppi itsekseen lukemaan, on oppinut itsekseen myös laskemaan. Ensin laski aina ääneen yhdestä sataan, ja välillä pitemmällekin. Sitten alkoi sanoa: kaksi ja kolme on viisi. Yhtäkkiä osasi laskea kymmenen- ja sadanylituslaskuja (jo ennen eskarin alkua). Miinuslaskut kyllä neuvoin, kun joskus tuli asiasta puhetta.
Peronpuo kirjoitti:
Minä olin ns.ihmelapsi 70-luvulla. Opin mm. lukemaan 2-vuotiaana,
3-vuotiaana jo yläasteen laskutehtäviä yms...pientä kivaa.
Ja niin sinusta silti vaan tuli av-mamma. Maailma on kyllä ihmeellinen.
Siinä tapauksessa lapselle ei saisi varmaan opettaa yhtään mitään. En ymmärrä miksi lukemaan oppiminen olisi jotenkin pois suljettu kaikesta muusta, vai tarkoitetaanko tässä sitä, että pakko opetetaan niin ettei se ole hauskaa?
Sitä minäkin tarkoitan.