Uskotko, että elämme simulaatiossa?

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elän ypöyksin koko maailmankaikkeudessa ja olen mielessäni kuvitellut maailman, elämän, ihmiset, eläimet, Vauva-palstan jne. jne. sen ympärille. Eli uskon.

Ootkos koskaan ajatellut että  64346524 * 756870598 = 48701992099101352? Jännä juttu, voit laskea allekkain tuon ja todeta että oikein meni. Mutta jos sinä olet ainut ajattelija koko maailmankaikkeudessa niin miten sait kuviteltua oikean vastauksen, siis tuon jonka minä, joka olen vain osa sinun kuvitelmaasi, kirjoitin, ennen kuin sinä laskit sen?

Ap, kuvittele tuo talvella kaadettu valotolppa pystyyn. Seuraan ikkunasta kun se tapahtuu. Aikaa 2 minuuttia, alkaa nyt

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuvittele tuo talvella kaadettu valotolppa pystyyn. Seuraan ikkunasta kun se tapahtuu. Aikaa 2 minuuttia, alkaa nyt

Kyllä olet ikävä ihminen. Tolppa on edelleen nurin, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä simulaatiohömpötys on saanut alkunsa? Onko jonkin yliopiston teoreettisen filosofian apulaisprofessorilta loppunut materiaali ja on pitänyt nyhjäistä tyhjästä uutta, jottei palkanmaksu katkea?

No eipä sitä voi myöskään todistaa, että EI oltaisi simulaatiossa. Se on vain yksi teoreettinen mahdollisuus. 

 

Apurahoja ei muuten käytetä siihen, että joku professori istuskelee työhuoneessaan pohtimassa mikä kaikki voisi olla teoreettisesti mahdollista. Kyllä niillä on oltava konkreettinen tutkimussuunnitelma. 

No, mistä tämä teoreettisen mahdollisuuden ajatus sitten sai alkunsa? Kuka keksi, että saatamme elää simulaatiossa, ja miksi hän sen keksi?

Kiitos apurahatiedosta, mutta olen viettänyt ihan riittävästi aikaa yliopistolla sekä opiskelemassa että opettamassa, joten tiedän ihan hyvin, mistä kaikesta siellä, etenkin olkiukkojen tiedekunnassa, laaditaan konkreettisia tutkimussuunnitelmia.

René Descartes oli varmaan yksi ensimmäisiä joka tällaisen ajatuksen esitti, jos ei haluta mennä Platoon ja luolavertauksiin asti. Descartes kai esitti ajatuksen siksi että se on ihan hyödyllinen tapa hahmottaa mm. sitä, että mitä voimme oikeasti varmuudella tietää. Mutta av-palstan ja oman elämänsä akateemikot toki tietävät tämänkin paremmin, ja Descartes oli vaan joku olkiukkoilija josta ei sen enempää kannata välittää.

Minun olisi pitänyt olla täsmällisempi, niin ei olisi tarvinnut mennä luolavertauksiin asti. Minua kiinnostaa nimenomaan se, miksi tämä simulaatiojuttu pomppii säännöllisesti esiin keskustelupalstoilla ja aiheuttaa innostusta ihmisissä, jotka selvästi ovat maallikoita sanan turhauttavimmassa mielessä. Kuka tätä pomppimista pitää yllä?

Opiskeluaikoinani paras kaverini oli teoreettisen filosofian opiskelija. Hän oli tosi kiva ihminen, osittain erittäin hankala ja erittäin älykäs ja tavoitteellinen (jos kurssin arvosana oli 2,5 eikä täysi 3, hän taatusti kävi sen uusimassa). Jos hänen opiskelunsa tulivat puheeksi, hänestä tuli äärimmäisen raivostuttava jossittelija tyyliltään puhtaaseen olkiukkojen tiedekunnan tapaan: ensin keksitään ongelma ja sitten vatvotaan sitä joka puolelta iäisyyksiin edes aikomatta päätyä mihinkään tulokseen. Ja kyllä, Descartes oli ihan samanlainen olkiukkoilija kuin kaverini ja Platon.

Tuntuu että aniharva korkeakoulutettu torjuu ajatuksen simulaatiosta. Matalasti koulutetulle asiassa ei ole järkeä.