Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)

Onko omistusasunto?

Jos on oma, niin sitten gyprocista seiniä olkkariin ja sinne parisänky tai

Annatte asunnon vuokralle ja muutatte isompaan vuokralle.

Tai jaatte isomman makkarin gyprocilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.

Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.

Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?

Sitä minäkin ihmettelen. Tekee tuplavuoroa mutta silti saa niin pientä palkkaa ettei ole varaa yhtä huonetta isompaan asuntoon vaikka saisi työhuonevähennyksen 900e/v. Täytyy olla joku yrittäjä joka hinnoittelee työnsä liian halvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eikö miehesi muista, että sinäkin saat palkkaa? Eihän teidän perheen toimeentulo ole pelkästään hänen varassaan.

Perheen toimeentuloa nykyään vaatii molempien vanhempien säännöllisiä palkkatuloja. Eivät äidit huvikseen laita taaperoita päiväkotiin ja palaa työelämään, ihan vain siksi, että töissä on niin kivaa. Harva perhe elää Suomessa pelkästään toisen vanhemman tuloilla. Ja vielä harvemmalla sellaisella on varaa kustantaa perheelle asunto, jossa kaikilla lapsilla olisi oma huone. Ei yhden vanhemman tuloilla kustanneta mitään isoa perheasuntoa.

Tuossa kommentissa ei kyllä mainittu mitään puolison palkasta vaan puhuttiin ainoastaan miehestä. Ei se asunto lähde heti alta, jos toinen joutuu työttömäksi. Jos niin käy, on laina mitoitettu liian suureksi.

Ei tietenkään lähde heti alta. Mutta lähtee, ellei perheessä molemmilla vanhemmilla ole niitä palkkatuloja. Työttömiä työnhakijoita on nykytilanteessa varmaan sen 600 000, avoimia paikkoja muutamia tuhansia. Ja mieheni ala on sellainen, että sieltä on supistettu eri työpaikoista jatkuvasti, koska toiminta on pienentynyt. Ei ole varaa jäädä työttömäksi, koska uuden työpaikan saaminen on kiven alla. Ja miksi kukaan muutenkaan jäisi työttömäksi tuosta noin vaan? Ei se toisen vanhemman työttömyys auta saamaan sitä yhtä huonetta lisää, jos tähän keskusteluun linkitetään tämä aihe.

Meillä oli vastaava tilanne. Päätettiin jakaa asunnon suurin huone kahteen. Suurin huone oli silloinen olohuone. Meillä tämä toimii hyvin.

Meille vanhemmille jäi noin 10 neliöön kokoinen huone, olohuoneena on hieman suurempi huone n. 15 neliötä (tämä oli ennen lasten yhteinen huone, ei olisi ollut mitään järkeä jakaa tätä enää kahteen). Molemmilla lapsilla on entisestä olohuoneesta jaetut huoneet, tilaa molemmissa vähän yli 10 neliön verran. Lisäksi meillä on suurehko keittiö ja melko suuri kodinhoitohuone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.

Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.

Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?

Sitä minäkin ihmettelen. Tekee tuplavuoroa mutta silti saa niin pientä palkkaa ettei ole varaa yhtä huonetta isompaan asuntoon vaikka saisi työhuonevähennyksen 900e/v. Täytyy olla joku yrittäjä joka hinnoittelee työnsä liian halvaksi.

En edelleenkään tee joka päivä tuplavuoroja. Voit käydä kysymässä omasta pankistasi, miten paljon isomman lainan saisit sillä, että voisit kuukaudessa maksaa 75 euroa enemmän lainanlyhennystä. 900 euroa lisää vuodessa ei ole juuri mitään, kun puhutaan asuntolainan lyhennyksistä. Et taida asua omistusasunnossa? Tosin ei 75 eurolla kuukaudessa lisää saisi vuokra-asuntoonkaan neliöitä yhden huoneen verran.

Kyllä tossa iässä pojat jo tarvitsevat oman runkkuluolan. Hormoonit hyrrää 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaava tilanne. Päätettiin jakaa asunnon suurin huone kahteen. Suurin huone oli silloinen olohuone. Meillä tämä toimii hyvin.

Meille vanhemmille jäi noin 10 neliöön kokoinen huone, olohuoneena on hieman suurempi huone n. 15 neliötä (tämä oli ennen lasten yhteinen huone, ei olisi ollut mitään järkeä jakaa tätä enää kahteen). Molemmilla lapsilla on entisestä olohuoneesta jaetut huoneet, tilaa molemmissa vähän yli 10 neliön verran. Lisäksi meillä on suurehko keittiö ja melko suuri kodinhoitohuone.

Olisi kyllä hyvä, jos kaikissa uusissa rakennuksissa otettaisiin paremmin huomioon se, että tarvittaessa isoimman huoneen voisi jakaa kahdeksi pienemmäksi huoneeksi. Ja niin että asunnoissa olisi se yksi, iso makuuhuone, jonka saisi jaettua kahdeksi.

Asun 54 neliön kaksiossa jossa käytävän päässä on kolme ovella jaettua selkeää huonetta: keittiö, makkari ja olohuone. Keittiössä on vuodesohva joten huone sopii opiskeluunkin. Olohuone on iso kuten makkarikin sekä täällä on vaatehuone, sopivan kokoinen wc suihkuineen ja iso parveke. Suoraan sanottuna tämä on paras pohjaratkaisu ikinä. Tuntuu ihan kolmiolta. Tosin jos meitä olisi tässä enemmän kuin kaksi niin kokisin nopeasti pieneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on vuorotyö. Ihan esimerkiksi myyjistä lähtien, joka on Suomen yleisin ammatti. Kyllä se työssäkäyvä vanhempi tarvitsee ihan yhtä lailla rauhaa ja ennen kaikkea lepoa.

No eikö tällöin kannata muuttaa isompaan, jotta kaikille on tilaa eikä muiden tarvitse olla kusi sulassa sen vuorotyöläisen takia. Kannattaa muistaa, että tässäkin perheessä isä olisi valmis muuttamaan lähemmäs työpaikkaansa.

Kun päässyt kommenteissa sivulle 20 asti, on selvää, että tätä isää v*tuttaa ihan kaikki: lapset, työmatkat, taloudellinen tilanne, olematon mielikuva nukkumisesta olohuoneessa kun siellä ei saa olla rauhassa kun perhe ravaa keittiössä ja kylpyhuoneessa. Makuuhuoneessa haluaisi olla mutta rouva tekee 15 tuntista päivää ja kaipaa sekin omaa rauhaa. Teinin hormoonit hyrrää ja ahdistuu kun pitää jakaa huone pikkuveljen kanssa. Kyllä se on tämä isä joka nostaa kohta kytkintä.

Taidat sotkea eri keskustelijoita keskenään. Minä olen ainakin käsittänyt niin, että täällä puhuu eri ihmiset omista tilanteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Jos meillä olisi varaa halpaan alivuokrahuoneeseen, niin meillä varmaan olisi varaa isompaan asuntoon. Ei mies nyt kuormitu liikaa, mutta kuormittuisi siinä vaiheessa, jos muuttaisimme olohuoneeseen, jonka kautta kaikki kulkevat keittiöön, vessaan ja saunaan sekä makuuhuoneisiin. Oman tietämykseni mukaan ja tilastojen mukaan lapset traumatisoituvat erosta huomattavasti enemmän ja todennäköisemmin, kuin oman huoneen puutteesta. Eli ei olla eroamassa sen takia, että lapset saavat oman huoneen.

Kiitos tiedosta. Teillähän ei nytkään ole olohuonetta vaan tuo on aula. Pakko sanoa, että kamalan huono pohja tuossa teidän asunnossa.

Aika monissa asunnoissa olohuone on keskeisellä paikalla ja muut huoneet sijoittuvat olohuoneen ympärille. Toki on sellaisiakin ratkaisuja, joissa olohuone on selkeästi oma huoneensa esimerkiksi entisissä soluasunnoissa, jotka on muutettu kolmioksi.

En ole ainakaan minä törmännyt tuollaiseen kämppään jossa aula toimittaa olohuoneen virkaa. Yleensä ne ovat erikseen, joko avonainen ovi tai sulkeutuvalla ovella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Jos meillä olisi varaa halpaan alivuokrahuoneeseen, niin meillä varmaan olisi varaa isompaan asuntoon. Ei mies nyt kuormitu liikaa, mutta kuormittuisi siinä vaiheessa, jos muuttaisimme olohuoneeseen, jonka kautta kaikki kulkevat keittiöön, vessaan ja saunaan sekä makuuhuoneisiin. Oman tietämykseni mukaan ja tilastojen mukaan lapset traumatisoituvat erosta huomattavasti enemmän ja todennäköisemmin, kuin oman huoneen puutteesta. Eli ei olla eroamassa sen takia, että lapset saavat oman huoneen.

Kiitos tiedosta. Teillähän ei nytkään ole olohuonetta vaan tuo on aula. Pakko sanoa, että kamalan huono pohja tuossa teidän asunnossa.

Aika monissa asunnoissa olohuone on keskeisellä paikalla ja muut huoneet sijoittuvat olohuoneen ympärille. Toki on sellaisiakin ratkaisuja, joissa olohuone on selkeästi oma huoneensa esimerkiksi entisissä soluasunnoissa, jotka on muutettu kolmioksi.

En ole ainakaan minä törmännyt tuollaiseen kämppään jossa aula toimittaa olohuoneen virkaa. Yleensä ne ovat erikseen, joko avonainen ovi tai sulkeutuvalla ovella.

Olen etsimässä uutta asuntoa ja ne rivarit ja kerrostalot, joita olen käynyt katsomassa, ovat juuri tuollaisia, jossa olohuoneessa ei ole ovea vaan se on avonainen tila. Yhdistettynä keittiöön, tai portaiden päässä avonaisena tilana. Noi portaiden päässä olevat ratkaisut sais varmaan muutettua omaksi huoneeksi, jos tekisi kaksi seinää lisää? Portaiden kaiteiden päälle ja käytävälle? Ainoastaan todella vanhoissa kohteissa olen nähnyt sellaisia ratkaisuja, että olohuone on oma huoneensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV palstalla näköjään lapset sanelee reunaehdot sille, missä asutaan tai yöpyykö vanhemmat olohuoneessa? Vanhemmat päättää näistä asioista. Ja mistä lähtien oma huone on ollut joku pakollisuus? Aika luksusta oikeastaan jossain pk-seudulla, että jokaiselle lapselle oma huone.. ei lapset mene siitä rikki, että on yhteinen huone (ellei jonkun teinin huoneeseen laiteta iltatähteä..).

Näin taitaa monella mennä... kyllä meillä tulee tulevaisuudessa kaksoset olemaan samassa huoneessa. Isommat sisarukset saavat omat huoneet, mutta he ovatkin eri sukupuolta ja eri ikäisiä.

Olet oksettava ihminen.

Sinun on pitänyt päästä panemaan ja tekemään niitä kersoja kauheat määrät koska SINÄ haluat. Mitään huolta, et ole kuitenkaan kantanut sitten niiden lastesi hyvivoinnista ja tarpeista. Sinun halusi vaan menee kaiken edelle ja lasten pitäisi olla kiitollisia siitä, että sinä olet heidät poikinut ja heidän pitää tyytyä elämään ilman omaa rauhaa ja vapautta.

Ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV palstalla näköjään lapset sanelee reunaehdot sille, missä asutaan tai yöpyykö vanhemmat olohuoneessa? Vanhemmat päättää näistä asioista. Ja mistä lähtien oma huone on ollut joku pakollisuus? Aika luksusta oikeastaan jossain pk-seudulla, että jokaiselle lapselle oma huone.. ei lapset mene siitä rikki, että on yhteinen huone (ellei jonkun teinin huoneeseen laiteta iltatähteä..).

Näin taitaa monella mennä... kyllä meillä tulee tulevaisuudessa kaksoset olemaan samassa huoneessa. Isommat sisarukset saavat omat huoneet, mutta he ovatkin eri sukupuolta ja eri ikäisiä.

Olet oksettava ihminen.

Sinun on pitänyt päästä panemaan ja tekemään niitä kersoja kauheat määrät koska SINÄ haluat. Mitään huolta, et ole kuitenkaan kantanut sitten niiden lastesi hyvivoinnista ja tarpeista. Sinun halusi vaan menee kaiken edelle ja lasten pitäisi olla kiitollisia siitä, että sinä olet heidät poikinut ja heidän pitää tyytyä elämään ilman omaa rauhaa ja vapautta.

Ällöttävää.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun toisille puhutaan tuolla tavalla? Vanhempia haukutaan ja syyllistetään koko ajan milloin mistäkin asiasta, mieti vähän miten sinäkin toisille puhut? Luuletko sinä, että tuo auttaa yhtään ketään? En ihmettele, että syntyvyys laskee rajusti, koska kuka haluaa tehdä lapsia, kun sen jälkeen vanhemmat ovat aina ällöttäviä, viallisia, tekevät aina väärin, pilaavat muiden ja varsinkin lastensa elämän tekemisillään ja tekemättä jättämisillään...ihan hirveää tämä ilmapiiri Suomessa. Ihan kamalaa millä tavalla vanhempia syyllistetään ja haukutaan koko ajan kaikesta. En ole tuo kirjoittaja, vaan toinen ihminen, joka ei voi käsittää tätä vihamielisyyttä. Kamalaa millä tavalla te ihmisille puhutte!

Vierailija kirjoitti:

Onko omistusasunto?

Jos on oma, niin sitten gyprocista seiniä olkkariin ja sinne parisänky tai

Annatte asunnon vuokralle ja muutatte isompaan vuokralle.

Tai jaatte isomman makkarin gyprocilla

Ei tarvi jakaa gyprocilla (= kipsilevy): KIRJAHYLLYLLÄ menee ihan vastaavasti - ai niin, mikä se on - KIRJAHYLLY...

TAI sermillä tai jollain muulla vastaavalla: Sekä kaverini että itse oon suoriutunut ongelmasta tolla tavalla: Kaveri asu neljän lapsen kanssa kolmiossa - muutti itse olkkariin, josta oli erotettu äidin tila hyllyillä, oli kiva ja viihtyisä. Itse oon asunut yhdessä kaksiossa kahden lapsen kanssa: Lapset oli toisessa huoneessa, vanhemmille oli olkkarista erotettu makuutila. Myöhemmin kun muutettiin isompaan, kolme lasta oli yhdessä makuuhuoneessa: Erotettiin verholla yksi puolisko tytölle, toinen kahdelle pojalle: Tärkeintä oli OMA TILA, ei absoluuttinen ääneneristys - oli asunto mikä tahansa, käytöstavat ja toisten huomioonottaminen auttaa paljon enemmän kuin umpioiminen johonkin huoneeseen.

Joo, jos mulla ois ollut paljon rahaa jne. niin oltais hankittu jokaiselle omat huoneet. Ei ollut. Ja lisäksi: Viihdyttiin sillä alueella, siinä talossa, siinä asunnossa, ei haluttu muuttaa.

Jos oikein vanhoilliseksi heittäydyn, äitini hoki: "Sopu sijaa antaa...!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on vuorotyö. Ihan esimerkiksi myyjistä lähtien, joka on Suomen yleisin ammatti. Kyllä se työssäkäyvä vanhempi tarvitsee ihan yhtä lailla rauhaa ja ennen kaikkea lepoa.

No eikö tällöin kannata muuttaa isompaan, jotta kaikille on tilaa eikä muiden tarvitse olla kusi sulassa sen vuorotyöläisen takia. Kannattaa muistaa, että tässäkin perheessä isä olisi valmis muuttamaan lähemmäs työpaikkaansa.

Kun päässyt kommenteissa sivulle 20 asti, on selvää, että tätä isää v*tuttaa ihan kaikki: lapset, työmatkat, taloudellinen tilanne, olematon mielikuva nukkumisesta olohuoneessa kun siellä ei saa olla rauhassa kun perhe ravaa keittiössä ja kylpyhuoneessa. Makuuhuoneessa haluaisi olla mutta rouva tekee 15 tuntista päivää ja kaipaa sekin omaa rauhaa. Teinin hormoonit hyrrää ja ahdistuu kun pitää jakaa huone pikkuveljen kanssa. Kyllä se on tämä isä joka nostaa kohta kytkintä.

Taidat sotkea eri keskustelijoita keskenään. Minä olen ainakin käsittänyt niin, että täällä puhuu eri ihmiset omista tilanteistaan.

Niin? Olen kyllä lukenut kaikki kommentit ja vastannutkin useampiin. Kyllä mä tässä kommentoin tätä jatkuvaa selittelyä miksei voi vanhemmat voi joustaa antamalla omaa huonetta toiselle lapselle. Jatkuvasti tulee uutta selitystä ja uhriutumista lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV palstalla näköjään lapset sanelee reunaehdot sille, missä asutaan tai yöpyykö vanhemmat olohuoneessa? Vanhemmat päättää näistä asioista. Ja mistä lähtien oma huone on ollut joku pakollisuus? Aika luksusta oikeastaan jossain pk-seudulla, että jokaiselle lapselle oma huone.. ei lapset mene siitä rikki, että on yhteinen huone (ellei jonkun teinin huoneeseen laiteta iltatähteä..).

Näin taitaa monella mennä... kyllä meillä tulee tulevaisuudessa kaksoset olemaan samassa huoneessa. Isommat sisarukset saavat omat huoneet, mutta he ovatkin eri sukupuolta ja eri ikäisiä.

Olet oksettava ihminen.

Sinun on pitänyt päästä panemaan ja tekemään niitä kersoja kauheat määrät koska SINÄ haluat. Mitään huolta, et ole kuitenkaan kantanut sitten niiden lastesi hyvivoinnista ja tarpeista. Sinun halusi vaan menee kaiken edelle ja lasten pitäisi olla kiitollisia siitä, että sinä olet heidät poikinut ja heidän pitää tyytyä elämään ilman omaa rauhaa ja vapautta.

Ällöttävää.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun toisille puhutaan tuolla tavalla? Vanhempia haukutaan ja syyllistetään koko ajan milloin mistäkin asiasta, mieti vähän miten sinäkin toisille puhut? Luuletko sinä, että tuo auttaa yhtään ketään? En ihmettele, että syntyvyys laskee rajusti, koska kuka haluaa tehdä lapsia, kun sen jälkeen vanhemmat ovat aina ällöttäviä, viallisia, tekevät aina väärin, pilaavat muiden ja varsinkin lastensa elämän tekemisillään ja tekemättä jättämisillään...ihan hirveää tämä ilmapiiri Suomessa. Ihan kamalaa millä tavalla vanhempia syyllistetään ja haukutaan koko ajan kaikesta. En ole tuo kirjoittaja, vaan toinen ihminen, joka ei voi käsittää tätä vihamielisyyttä. Kamalaa millä tavalla te ihmisille puhutte!

Ja te ette kunnioita pätkän vertaa muiden tarvetta yksityisyydelle ja omalle rauhalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.

Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?

No miten olisi vaikka masturboiminen eli käteen vetäminen eli runkkaaminen eli itsetyydytys? Myös tunnetaan nimellä tarpeiden hoitaminen, kun halutaan olla hienopuheisia. Muita nimityksiä tälle toiminnalle ovat myös hekumointi, marssisauvan kiillottaminen, käärmeen kuritus ja onanointi.

Nytpähän tiedät.

Ainoat olennaiset tarpeet liittyvät syömiseen ja wc-käynteihin.

ohis

Ja sen runkkaamisen voi hoitaa siellä wc:ssä.

Nykyisin varmaan pidetään täysin epänormaalina lasta, joka haluaisi nukkua sisaruksen kanssa samassa huoneessa.

Kyllä lapsella ja nuorella voi silti olla ne omat jutut. Omat lukolliset kaapit, omat harrastukset. Kotona voi olla kaikille yhteinen puuhahuone.

Täällä puhutaan ikäänkuin lapsi ei itsenäistyisi, jos hän ei nuku suhteellisen pienestä pitäen yksin.

Ihminen on laumaeläin ja nukkuu parhaiten perhepedissä ja isoissa ryhmissä. Yksin nukkuminen on itse asiassa aika luonnotonta.

Koti voi tarjota kaikille tilaisuuden yksityisyyteen silloin kun sitä haluaa, mutta ei siihen tarvita henkilökohtaisia huoneita. Se voi olla vaikka vaatehuone tai portaiden alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Kannattaisiko antaa ne lapset sijoitukseen, jos niiden kanssa ajanviettäminen on työpäivän päälle vanhemmille liikaa? Saisitte miehen kanssa kumpikin omaa tilaa 15-tuntisten työpäivien jälkeen ja lapset saisivat omat huoneet ja aikuiset, jotka ehtivät ja jaksavat heidän kanssaan olla. Win-win.

Kohta on kuntavaalit. Jos asunnot ovat ahtaita mutta kalliita, tarkistakaa, ketä äänestätte. Kiertäkää kaukaa kaikki, joilla on mitään asuntojen tarjonnan rajoittamiseen ja asuntojen rakentamisen estämiseen viittaavia mielipiteitä.

Asumme kalliisti mutta häpeällisen ahtaasti, sillä pääkaupunkiseudulla on tarpeeseen nähden aivan liian vähän asuntoneliöitä.