Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)

Arjen ja elämän ongelmanratkaisua, ei sen kummempaa. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Joskus kaikkien perheenjäsenten pitää joustaa vuorollaan. Ja lasten tarpeet pitää huomioida parhaansa mukaan.

Itse järkkäisin nuorelle oman huoneen, vaikka se olisi kallista tai vaatisi minulta järjestelyjä. Olisin myös ennakoinut tämän tilanteen tulon jo kauan sitten. Mutta minä olenkin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on vuorotyö. Ihan esimerkiksi myyjistä lähtien, joka on Suomen yleisin ammatti. Kyllä se työssäkäyvä vanhempi tarvitsee ihan yhtä lailla rauhaa ja ennen kaikkea lepoa.

No eikö tällöin kannata muuttaa isompaan, jotta kaikille on tilaa eikä muiden tarvitse olla kusi sulassa sen vuorotyöläisen takia. Kannattaa muistaa, että tässäkin perheessä isä olisi valmis muuttamaan lähemmäs työpaikkaansa.

Kun päässyt kommenteissa sivulle 20 asti, on selvää, että tätä isää v*tuttaa ihan kaikki: lapset, työmatkat, taloudellinen tilanne, olematon mielikuva nukkumisesta olohuoneessa kun siellä ei saa olla rauhassa kun perhe ravaa keittiössä ja kylpyhuoneessa. Makuuhuoneessa haluaisi olla mutta rouva tekee 15 tuntista päivää ja kaipaa sekin omaa rauhaa. Teinin hormoonit hyrrää ja ahdistuu kun pitää jakaa huone pikkuveljen kanssa. Kyllä se on tämä isä joka nostaa kohta kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Jos meillä olisi varaa halpaan alivuokrahuoneeseen, niin meillä varmaan olisi varaa isompaan asuntoon. Ei mies nyt kuormitu liikaa, mutta kuormittuisi siinä vaiheessa, jos muuttaisimme olohuoneeseen, jonka kautta kaikki kulkevat keittiöön, vessaan ja saunaan sekä makuuhuoneisiin. Oman tietämykseni mukaan ja tilastojen mukaan lapset traumatisoituvat erosta huomattavasti enemmän ja todennäköisemmin, kuin oman huoneen puutteesta. Eli ei olla eroamassa sen takia, että lapset saavat oman huoneen.

Ettekä muuttamassa tilavampaan halvempaan asuntoon myöskään. Olit jo päätöksesi tehnyt joten miksi täällä kyselet neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.

Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.

Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset selviää myös ilman omaa huonetta. Ei vanhemmillakaan ole omia huoneita.

Jokainen ihminen tarvitsee oman huoneen. Vanhempien makkarin lisäksi molemmilla pitäisi olla oma toimisto tai "olemishuone".

Ihmiset pakotetaan asumaan liian ahtaasti nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.

Kuten sinäkin olet ”lastensuojelusta”. Uskoo ken tahtoo... surkuhupaisa lastensuojelun sossu joka keskittyy suojelemaan vanhempia mieluummin :)

Olen työskennellyt kyllä, osaat varmaan ynnäillä lastenpsykiatrina ja päätellä sen, että kerta teen etänä pitkää päivää, en enää ole lastensuojelussa töissä ;)? Silloin kun työskentelin, niin vanhempien tukeminen on yksi tärkein osa työtä, sillä huostaanotto ja sijoittaminen laitokseen on lapselle paljon vahingollisempaa kuin se, että saa elää vanhempien kanssa kotona. Ja yhtään lasta ei sijoitettu sen takia, että lapsella ei ollut omaa huonetta. Se ei riitä missään määrin edes avohuollon sijoituksen syyksi :D.

No MUUTTAKAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.

Mikään ei ole vialla, mutta olet silti katsonut aiheelliseksi pyytää lastenpsykologin näkemystä perhetilanteestanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.

Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.

Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?

Osaatko sinä lukea? Missä vaiheessa olen puhunut papereista yhtään mitään? Olen koko ajan kertonut näyttöpäätteellä tehtävästä etätyöstä ja näyttäpäätetyöskentelyyn kuuluu hyvin olennaisena osana tietoturva, ei siihen papereita tarvita. Siis mistä ihmeestä repäisit nyt mitään paperihommia tähän juttuun mukaan?

Ja missä sanoin työskenteleväni AINA 15 tuntia päivässä? Olen kirjoittanut, että TOISINAAN työpäivät kestävät jopa 15 tuntia, joten miten saat väännettyä toisinaan sanasta aina? Onko sinulle toisinaan aina? Mikä sinua vaivaa, rauhoitu hetki ja lue muutamaan kertaan, jos et muutoin meinaa ymmärtää lukemaasi. Jos taas on tarve keksiä omiasi, niin siihen ei auta lukeminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.

Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?

No miten olisi vaikka masturboiminen eli käteen vetäminen eli runkkaaminen eli itsetyydytys? Myös tunnetaan nimellä tarpeiden hoitaminen, kun halutaan olla hienopuheisia. Muita nimityksiä tälle toiminnalle ovat myös hekumointi, marssisauvan kiillottaminen, käärmeen kuritus ja onanointi.

Nytpähän tiedät.

Ainoat olennaiset tarpeet liittyvät syömiseen ja wc-käynteihin.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?

Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?

Kyllä! Jos hankkii lapsia on velvollinen asettamaan lasten tarpeet omiensa edelle. Tämä on juuri sellainen tilanne jossa vanhemmat ymmärtävät että murrosikää lähestyvä lapsi tarvitsee jo enemmän yksityisyyttä, ja heidän tehtävänsä on se hänelle mahdollistaa.

Jos ei ole kuin kaksi lasta, niin eipä tuo kovin rankalta kuulosta, vaikka "joutuukin" yhden sisaruksen kanssa jakamaan huoneen. Aivan riittävästi saa silti yksityisyyttäkin, mutta toisaalta myös ehkä riittävästi seuraa ja ei muumioidu sinne omaan huoneeseen ammuskelupelien maailmaan tms. huonoihin harrastuksiin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.

Mikään ei ole vialla, mutta olet silti katsonut aiheelliseksi pyytää lastenpsykologin näkemystä perhetilanteestanne?

Vitsi, sulla on kyllä suoranainen taito keksiä tarinoita päästäsi :D. Missä vaiheessa kirjoitin, että olen pyytänyt lastenpsykologin näkemystä tilanteestamme? Ystäväni on lastenpsykologi ja ystävät juttelevat. Vaihdamme kuulumisia puolin ja toisin, ystäväni on tietoinen asumistilanteestamme ja elämästämme ylipäätänsä, koska hän on ysyävämme. Tällainen keskustelu ja kuulumisien vaihto on ihan normaalia, kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?

Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?

Eikös se niin kuin vähän ole vanhemman tehtävä olla se maksaja.

Jos ap ei ymmärrä miksi poika haluaa oman huoneen niin sittenhan vanhematkaan ei sitä tarvitse ja voivat asua olohoneessa, jos se on OK olla ilman omaa huonetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.

Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.

Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?

Osaatko sinä lukea? Missä vaiheessa olen puhunut papereista yhtään mitään? Olen koko ajan kertonut näyttöpäätteellä tehtävästä etätyöstä ja näyttäpäätetyöskentelyyn kuuluu hyvin olennaisena osana tietoturva, ei siihen papereita tarvita. Siis mistä ihmeestä repäisit nyt mitään paperihommia tähän juttuun mukaan?

Ja missä sanoin työskenteleväni AINA 15 tuntia päivässä? Olen kirjoittanut, että TOISINAAN työpäivät kestävät jopa 15 tuntia, joten miten saat väännettyä toisinaan sanasta aina? Onko sinulle toisinaan aina? Mikä sinua vaivaa, rauhoitu hetki ja lue muutamaan kertaan, jos et muutoin meinaa ymmärtää lukemaasi. Jos taas on tarve keksiä omiasi, niin siihen ei auta lukeminen...

Lue edelliset kommentit ja lakkaa itse kiukkuamasta. Ihan on niihin teksteihin vastattu useamman kommentoijan toimesta.

Miksi vanhemmat eivät voisi nukkua olohuoneessa? Todennäköisesti teilläkin vanhempien makuuhuonetta käytetään nukkumiseen ja muuan ajan se on käyttämättä eli huoneiston kalliimmat neliöt.

Tässäkin on kiva ratkaisu

Laura rakensi nerokkaan makuuhuoneen kerrostalokolmion keittiöön: ”Yksi yö keksin, että se on tässä”

https://www.is.fi/asuminen/art-2000007933001.html?cs

Asuin perheeni kanssa kaksiossa 18v asti. Minä, veljeni ja vanhempani samassa huoneessa. Ei ollut kuulemma varaa muuttaa hyvältä alueelta ja omistusasunnosta pois. Mietin välillä, että koulussa oli yksikin työttömän yh:n poika jolla oli oma huone ja minulla ei ollut EDES veljeni kanssa yhteistä huonetta. Olihan se kiva kun asuttiin vielä rikkaalla alueella jolla muilla oli valtavat omakotitalot ja lomat Alpeilla ja Levillä.

Joskus aikuisena sukulaisilla äiti ei vieläkään suostunut uskomaan, että tilaa olisi. Yritti tunkea minua ja isääni yhden lapsen huoneeseen! "Sopu sijaa antaa". Hyi hemmetti, että vihasin sitä sanontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?

Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?

 

Eikös se niin kuin vähän ole vanhemman tehtävä olla se maksaja.

Jos ap ei ymmärrä miksi poika haluaa oman huoneen niin sittenhan vanhematkaan ei sitä tarvitse ja voivat asua olohoneessa, jos se on OK olla ilman omaa huonetta.

Poika on lapsi, ja aikuiset päättävät, mitä heidän lapsensa saa ja mihin ylipäätään rahkeet riittävät. Lapsihan voi haluta vaikka mitä. Oma huone ei ole mikään perusoikeus eikä kenenkään onnistunut lapsuus ole siitä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän vanhempien seksielämälle kävisi.

Jännästi jotkut aikuiset laittavat kaiken muun edelle kuin omat lapsensa!

Mun kaverin mies on kolmivuorotyössä.

Silti järjestivät kolmiossa 2 lapselleen omat huoneet ja itse nukkuivat olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.

Mikään ei ole vialla, mutta olet silti katsonut aiheelliseksi pyytää lastenpsykologin näkemystä perhetilanteestanne?

Vitsi, sulla on kyllä suoranainen taito keksiä tarinoita päästäsi :D. Missä vaiheessa kirjoitin, että olen pyytänyt lastenpsykologin näkemystä tilanteestamme? Ystäväni on lastenpsykologi ja ystävät juttelevat. Vaihdamme kuulumisia puolin ja toisin, ystäväni on tietoinen asumistilanteestamme ja elämästämme ylipäätänsä, koska hän on ysyävämme. Tällainen keskustelu ja kuulumisien vaihto on ihan normaalia, kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä jätetään ammattiminä sivuun ja ihan oikeasti vaihdetaan kuulumisia. Mutta selväähän se on, että miehesi hajoilee ja sinä jutustelet lastenpsykologiystävän kanssa eräässä p-kirjaimella alkavassa rannikkokaupungissa.