Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
En käsitä, miksi osa kirjoittajista on edes hankkinut lapsia, kun kaikessa pitää mennä minäminäminä edellä ja lapsen tarpeista viis veisataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin varmaan pidetään täysin epänormaalina lasta, joka haluaisi nukkua sisaruksen kanssa samassa huoneessa.
Kyllä lapsella ja nuorella voi silti olla ne omat jutut. Omat lukolliset kaapit, omat harrastukset. Kotona voi olla kaikille yhteinen puuhahuone.
Täällä puhutaan ikäänkuin lapsi ei itsenäistyisi, jos hän ei nuku suhteellisen pienestä pitäen yksin.
Ihminen on laumaeläin ja nukkuu parhaiten perhepedissä ja isoissa ryhmissä. Yksin nukkuminen on itse asiassa aika luonnotonta.
Koti voi tarjota kaikille tilaisuuden yksityisyyteen silloin kun sitä haluaa, mutta ei siihen tarvita henkilökohtaisia huoneita. Se voi olla vaikka vaatehuone tai portaiden alusta.
No tässä aloituksessa sitä rauhaa ei ole perheessä kenelläkään, joten ollaan keskitytty nyt vastaamaan tähän tilanteeseen.
Sano pojalle, että hommaa itelleen vaikka kaksi huonetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.
Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.
En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.
En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.
Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?
Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.
Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa?
Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?
Mitäköhän helvettiä sä teet työksesi. Ensin oli salaisia papereita ja nyt ois sit kovat tietokonejärjestelmät mitä ei voi edes siirtää. Alkaa kyl haiskahtaa niin esittämiselle niin taas, että huhhuh.
Joku kahden näytön ja läppärin siirtäminen ei oo ees iso urakka.
Ja käytät vielä päivittäin 15h tähän? Siis mitä vittua?
Osaatko sinä lukea? Missä vaiheessa olen puhunut papereista yhtään mitään? Olen koko ajan kertonut näyttöpäätteellä tehtävästä etätyöstä ja näyttäpäätetyöskentelyyn kuuluu hyvin olennaisena osana tietoturva, ei siihen papereita tarvita. Siis mistä ihmeestä repäisit nyt mitään paperihommia tähän juttuun mukaan?
Ja missä sanoin työskenteleväni AINA 15 tuntia päivässä? Olen kirjoittanut, että TOISINAAN työpäivät kestävät jopa 15 tuntia, joten miten saat väännettyä toisinaan sanasta aina? Onko sinulle toisinaan aina? Mikä sinua vaivaa, rauhoitu hetki ja lue muutamaan kertaan, jos et muutoin meinaa ymmärtää lukemaasi. Jos taas on tarve keksiä omiasi, niin siihen ei auta lukeminen...
Etkö osaa työskennellä selkä seinää vasten ja tarvittaessa lukita konetta, jos joudut sen äärestä poistumaan? Tietoturvaongelma olisi sillä ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivääKyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.
Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.
Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.
Kuten sinäkin olet ”lastensuojelusta”. Uskoo ken tahtoo... surkuhupaisa lastensuojelun sossu joka keskittyy suojelemaan vanhempia mieluummin :)
Olen työskennellyt kyllä, osaat varmaan ynnäillä lastenpsykiatrina ja päätellä sen, että kerta teen etänä pitkää päivää, en enää ole lastensuojelussa töissä ;)? Silloin kun työskentelin, niin vanhempien tukeminen on yksi tärkein osa työtä, sillä huostaanotto ja sijoittaminen laitokseen on lapselle paljon vahingollisempaa kuin se, että saa elää vanhempien kanssa kotona. Ja yhtään lasta ei sijoitettu sen takia, että lapsella ei ollut omaa huonetta. Se ei riitä missään määrin edes avohuollon sijoituksen syyksi :D.
Tuota tuota... ihan ohiksena, mutta miksi puhut jostain huostaanotosta? Eikös tässä nyt oo ihan siitä kyse että vanhemmat laittaa oman mukavuudenhalunsa lasten tarpeita tärkeämmäksi arvojärjestyksessä? Sitä moni täällä kritisoi. Ei tuosta kai ketään sentään huostaanoteta, mutta ihan rehellisesti sanottuna aika pas**maista käytöstä vanhemmilta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sote-alalla olevista kavereista lesoilu alkaa olla jo niin paksua, että kohta alkaa varmaan namedroppailu.
Juu, tuo on kyllä hauskaa, kun suunnilleen joka toisen täällä sepustelevan mamman ammatti on lastenpsykiatri tai vastaava, ja kauhea tarve on todistella sen oman itsekkyyden tarpeellisuutta lastensa etuun nähden...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sote-alalla olevista kavereista lesoilu alkaa olla jo niin paksua, että kohta alkaa varmaan namedroppailu.
Juu, tuo on kyllä hauskaa, kun suunnilleen joka toisen täällä sepustelevan mamman ammatti on lastenpsykiatri tai vastaava, ja kauhea tarve on todistella sen oman itsekkyyden tarpeellisuutta lastensa etuun nähden...
On täällä välillä ihan oikeastikin alalla olevia. Kyllä sen huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaksi poikaa, kahden vuoden ikäero.
Heillä ollut jo pienestä asti omat huoneet.
Aikuiset nukkuneet olkkarissa.
Hyvin sujunut, ja pojatkin oppineet pienestä pitäen että jos vanhempi nukkuu( vuorotyö) niin ei hilluta olkkarissa.
Nyt teinejä.
Ja ei ole haitannut seksielämää mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.
Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.
En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.
En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.
Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?
Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.
Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa?
Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?
Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.
Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.
Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.
Sä itse olet tässä se, joka ei ole ajatellut kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?
Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.
Kannattaisiko antaa ne lapset sijoitukseen, jos niiden kanssa ajanviettäminen on työpäivän päälle vanhemmille liikaa? Saisitte miehen kanssa kumpikin omaa tilaa 15-tuntisten työpäivien jälkeen ja lapset saisivat omat huoneet ja aikuiset, jotka ehtivät ja jaksavat heidän kanssaan olla. Win-win.
Lastensuoje ei ota lapsia huostaan eikä tee avohuollon sijoitusta sen takia, että kaikilla lapsilla ei ole omaa huonetta ja toinen vanhemmista toisinaan tekee pidempää päivää. Nyt jotain järkeä tuohon typerään provoamiseen. Oman huoneen puute ei ole syy huostaanottoon, ymmärrättekö te tuota asiaa kaikkeen ratkaisuna tarjoavat, miten traumatisoivaa huostaanotto lapselle on? Ymmärrättekö te, millaista on asua laitoksessa kuuden muun nuoren kanssa, kun nykyään laitokseen päätyvät nuoret ovat psyykkisesti niin huonossa kunnossa, että olisivat ennemmin psykiatrista osastopaikkaa vailla? Heitätte näitä provoillaksenne, mutta miettikää hetki, millä provoatte. Laitoksissa lapset ja nuoret päihteilevät rajusti, yrittävät it-sa-ri-a lääkkeillä ja viiltelemällä, osa nuorista on väkivaltaisia toisia nuoria ja työntekijöitä kohtaan. Siellä se oman huoneen puutteen takia huostaanotettu teini kuuntelee omassa huoneessaan, kun viereisen nuoren toinen teini huutaa tuntikausia kuin syötävä, miten haluaa päättää päivänsä, kenties pakoilee omaan huoneeseensa toista nuorta, joka yrittää vetää pataan, tai kuuntelee sitä, kun toinen nuori hakkaa nyrkeillä muiden ovia yrittäen päästä sisään purkamaan paineitansa johonkin toiseen nuoreen. Teräaseet ja muut ovat lukkojen takana, ettei kukaan vahingoita itseään tai muita. Tällaista ratkaisua tarjoatte perheille, joilla ei ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.
Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.
En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.
En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.
Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?
Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.
Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa?
Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?
Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.
Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.
Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.
Ongelma ei siis ollutkaan että mies raivoaa jos ei ole makkaria, vaan se että sinä tarvitset työhuoneen? Miten et näe että todellakin teillä on liian pieni asunto! Muuttakaa! Hajotat vielä perheesi, tai vähintäänkin menetätte mielenterveyden koko sakki tuolla menolla!
Rauhoitu, meillä ei ole mitään hätää. En ole ap. Ja kyse on molemmista, sekä siitä, että minä tarvitsen tietoturvallisen työpisteen etätöille että siitä, että mies tarvitsee meille aikuisille oman makkarin ollakseen riittävän hyvässä tasapainossa haastavien työkuvioiden takia. Ei tämä ole joko tai, vaan tähän vaikuttaa moni asia. Ei perhe ole hajoamassa siihen, että kaikilla lapsilla ei ole omaa huonetta :D.
Pitäisikö miehen harkita työpaikan vaihtoa, ennen kuin jää burn outin takia työkyvyttömäksi? Sehän tietäisi pahimmassa tapauksessa perheenne tulotason putoamista sille tasolle, ettei teillä ole varaa elää edes nykyisessä kämpässänne.
Luuletko ettei mies olisi jo vaihtanut työpaikkaa, jos se olisi mahdollista? Ei se tällä hetkellä ole burn outin partaalla, mutta on, jos voimavarat vedetään liian tiukille. Tällä hetkellä pärjätään, kun otetaan huomioon toistemme sellaiset tarpeet, jotka vaikuttavat jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi osa kirjoittajista on edes hankkinut lapsia, kun kaikessa pitää mennä minäminäminä edellä ja lapsen tarpeista viis veisataan.
Miten ihmeessä vielä 10 vuotta sitten pärjättiin varsin hyvin ilman, että kaikilla oli omaa huonetta? Lähipiirissäni on useita perheitä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta. Väittäisinkö näitä vanhempia itsekkäiksi pelkästään sen perusteella ja sanoisinko, että ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan? Kun lapsilla ei ole mitään hätää, on turvalliset ja hyvät kotiolosuhteet, rakastavat vanhemmat, harrastuksia ja kavereita. Ihan älytöntä tällainen.
Tuttavani ratkaisi asian aikanaan hankkimalla levitettävän puusohvan keittiöön.
Siellä nukkuivat vanhemmat.Ja nuori sai heidän makuuhuoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommatkaa kunnollinen asumus slummialueen ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi osa kirjoittajista on edes hankkinut lapsia, kun kaikessa pitää mennä minäminäminä edellä ja lapsen tarpeista viis veisataan.
Miten ihmeessä vielä 10 vuotta sitten pärjättiin varsin hyvin ilman, että kaikilla oli omaa huonetta? Lähipiirissäni on useita perheitä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta. Väittäisinkö näitä vanhempia itsekkäiksi pelkästään sen perusteella ja sanoisinko, että ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan? Kun lapsilla ei ole mitään hätää, on turvalliset ja hyvät kotiolosuhteet, rakastavat vanhemmat, harrastuksia ja kavereita. Ihan älytöntä tällainen.
Rakastavat vanhemmat ja hyvät kotiolot? Ei omaa rauhaa, lapset kulkevat varpaisillaan kun isä tekee vuorotyötä ja äitikin tuplavuoroa. Lapsia syyllistetään vanhempien huutoraivareista ja orastavasta burn outista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Kuten moni muukin on sanonut, niin eiköhän vanhemmat sen ajan ja paikan seksin harrastamiselle löydä, vaikka nukkuisivatkin olkkarissa. Tuon ikäiset lapset harrastaa ja on kavereillaan yms. Eli eivät ole aina siinä kotona vanhempien kanssa, jolloin on mahdollisuus sitä seksiäkin harrastaa aivan rauhassa muulloinkin kuin yöllä. Ihan riittää, kun tietää, että on aikaa tunti silloin ja toinen tällöin ja välillä sitä seksiaikaa voi varsin järjestääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi osa kirjoittajista on edes hankkinut lapsia, kun kaikessa pitää mennä minäminäminä edellä ja lapsen tarpeista viis veisataan.
Miten ihmeessä vielä 10 vuotta sitten pärjättiin varsin hyvin ilman, että kaikilla oli omaa huonetta? Lähipiirissäni on useita perheitä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta. Väittäisinkö näitä vanhempia itsekkäiksi pelkästään sen perusteella ja sanoisinko, että ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan? Kun lapsilla ei ole mitään hätää, on turvalliset ja hyvät kotiolosuhteet, rakastavat vanhemmat, harrastuksia ja kavereita. Ihan älytöntä tällainen.
Rakastavat vanhemmat ja hyvät kotiolot? Ei omaa rauhaa, lapset kulkevat varpaisillaan kun isä tekee vuorotyötä ja äitikin tuplavuoroa. Lapsia syyllistetään vanhempien huutoraivareista ja orastavasta burn outista.
Missä ja kenen isä tekee vuorotyötä ja raivoaa ja syyllistää lapsia? Missä viestissä lapset kulkevat varpaisillaan? Miksi käytät värikynää nuissa väitteissäsi ja keksit päästäsi asioita? Projisoitko täällä näihin viesteihin jotain omia traumojasi? Sellaistaki teillä kotona oli? Vai miksi suoranaisesti keksit asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Kuten moni muukin on sanonut, niin eiköhän vanhemmat sen ajan ja paikan seksin harrastamiselle löydä, vaikka nukkuisivatkin olkkarissa. Tuon ikäiset lapset harrastaa ja on kavereillaan yms. Eli eivät ole aina siinä kotona vanhempien kanssa, jolloin on mahdollisuus sitä seksiäkin harrastaa aivan rauhassa muulloinkin kuin yöllä. Ihan riittää, kun tietää, että on aikaa tunti silloin ja toinen tällöin ja välillä sitä seksiaikaa voi varsin järjestääkin.
Lapset tosiaan yleensä harrastavat ja kulkevat omilla menoillaan kavereiden kanssa. Vanhemmat viettävät huomattavasti enemmän aikaa kotona mitä teinit. Monesti teinit käyvät syömässä, tekemässä läksyt ja tulevat myöhemmin nukkumaan. Ovat muuna aikana kavereiden kanssa, tai harrastamassa.
Vierailija kirjoitti:
Poika on alkanut runkkaamaan.
olisiko tällainen kommentti 12v tytöstä sopiva?? Ei. Puhutte lapsista. Jotain rajaa taas mitä kirjoittelette.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö miehen harkita työpaikan vaihtoa, ennen kuin jää burn outin takia työkyvyttömäksi? Sehän tietäisi pahimmassa tapauksessa perheenne tulotason putoamista sille tasolle, ettei teillä ole varaa elää edes nykyisessä kämpässänne.