Terveet rajat. Missä menee sinun rajasi? Millaista käytöstä et siedä?

Eräs tuttavani pelasi kaverisuhteilla. Pahoitti mieltään asiallisesta kritiikistä, vaikka itse p. erseili menemään: puhui kaikista pahaa selän takana, ghostasi, vastaili viesteihin miten itse huvitti ja odotti avoimesti muiden säälivän häntä. Hän siis koki asiallisen kritiikin kiusaamisena vaikka tosiaan itsekin puhui kaikista pahaa. Kielsi ikinä tehneensä mitään näistä, tietäen että niistä on lukuisia todisteita. Leikkii uhria joka tilanteessa ja edelleen jotkut uskovat sinisilmäisesti.

Pitkään hänen touhujaan seurasin ja sitten homma päättyi hänen toimestaan estoihin. Esti kertomatta mitään, ilmeisesti jokin mielipiteeni ei miellyttänyt😂 Nyt vasta jälkeenpäin huomasin, miten hän pyörittää koko kaveriporukkaansa. En aio antaa hänelle uutta mahdollisuutta enää, vaikka menneisyydessä olen näin tehnyt. En jaksa enää olla aikuisen lapsen pompoteltavana. Olisinpa tajunnut heivata tuollaisen diivan pois elämästäni jo heti alussa!

Ja ei, ei olla mitään teinejä vaan ihan aikuisia ihmisiä.

Kaveri on aivan jäätävän tyly ja itsekäs. Oli pakko pistää poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Monen jo mainitun lisäksi sietokykyäni koettelee se, jos toinen on ilkeä humalassa ja myöhemmin selvinpäin vähättelee sitä selittämällä kaiken pois sillä, että oli humalassa, ja seuraavalla kerralla taas käyttäytyy samoin, ja sitä seuraavalla jne.

Ajan mittaan sellaisen ihmisen kanssa on muodostunut tavallaan kaksi ihmissuhdetta: se kun hän on juovuksissa ja se kun hän on selvinpäin.

Käytän todella harvoin alkoholia, joten olen itse koko ajan selvinpäin ja näen koko kuvan. Se toinen ei välttämättä näe.

Niin, näihän se on. Juovalla on kuin kaksi eri persoonaa, valehtelu, lupaukset, omat säännöt menevöt ns. päälle, kun kontrolli hälvenee juomisen mukana. Saa ns. tehdä aikuisena omia tulkintoja ja rajojen venyttämistä omien huuruisten mieltymysten mukaan.

Minun aviomieheni jos juo, tulee hänestä niin rakastava, ettei ole tosikaan. Ei koskaan valehtele, ei venytä sääntöjä, lupaukset nyt voivat olla suureellisia koska ei muista rajoitteita, mutta ainakin rakastaa vain kauheasti.

Tämä ei liity aloitukseen mitenkään, Halusin vain todeta, ettei väitteesi pidä aina paikkaansa.

Ihminen on aito itsensä humalassa. Kusipäinen juoppoon vain selvinpäin kontrollin säilyttävä kusipää. Alkoholi vain vapauttaa ihmisen itseilmaisun estoista.

Silloin kannattaa hälytyskellot soida jos huomaa, että hirvittää vastata jollekin tyypille kun hän soittaa tai tekstaa. Eikä tee mieli tavatakaan kun tarkemmin miettii. Silloin täytyy ymmärtää, että sydämeni ei pidä tätä tyyppiä ystävänäni oikeasti, syystä tai toisesta. Sitten on vain oltava itselleen rehellinen ja jättää nämä tyypit pois elämästään itselleen sopivalla tavalla.

Työpaikoilla en hyväksy jonkun ihmisen dissaamista, eristämistä, juoruilua ym. Puutun siihen aina. Puolustan heikompaa, ja nosta ongelmat keskusteluun.

Rajani menee juuri tuossa, periksi en anna tuumaakaan, kun on kyse kiusaajista työpaikoilla. He ovat tuhonneet liian monen ihmisen niin työ- kuin yksityiselämänkin, johtuen jatkuvasta työpaikalla tapahtuvasta kiusaamisen aiheuttamasta stressistä.

Se ei ainakaan ole tervettä että pidetään ystävänä vielä sellaista joka on yrittänyt vikitellä miestäsi. Siskoni pitää tällaista vieläkin ystävänään enkä voi ymmärtää häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ystävyys- että parisuhteessa kohdellaan toista ystävällisesti. Ei huudeta, haukuta, vinoilla, uhkailla. Kaikenlainen väkivalta on ehdottomasti kielletty. 

12 yläpeukuttajaa... Varmasti joukossa monta, jotka tekee joitain noista varsinkin parisuhteessa. Aivan varmana.

Mut kun ne rajat koskee aina vaan sitä mitä ITSE ei ole valmis vastaanottamaan. Asettakaapa joskus rajat sille, miten itse muita kohtelette.

Sulla on aika ihme käsitys normaalista kanssakäymisestä. Huutaminen, haukkuminen, vinoilu ja uhkailu tai varsinkaan väkivalta ei ole osa normaalia ystävyys- tai parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Näyttää tässäkin ketjussa joku hoitoalan kiusaaja vetävän showtaan herkempien kustannuksella. Kasva jo aikuiseksi ja lopeta jankkaaminen!

Me eletään tasa-arvon aikakautta. Ei ole mitään ykkös/kakkosluokan kansalaisia. Kaikilla on oikeus mielipiteensä ilmaisuun ja omaan tyyliinsä. Erilaiset persoonallisuudet täydentävät toisiaan, ei ole vain yhtä tapaa olla ja elää.

Kaikenlainen henkinen alistaminen, omasta ystäväpiiristä olen poissulkenut kaikki ihmiset jotka ovat besserwissereitä tai haukkuvat toisia ihmisiä. En voi sietää ihmistä jonka ego menee toisen yläpuolelle.

En kuuntele haukkumista, arvostelua, nalkutusta, lyttäämistä, asioihini puuttumista, määräilyä, vaatimuksia asioista jotka eivät vaatijalle kuulu.

Kaikki toiminta ihmissuhteissa perustuu yhteisymmärrykseen ja yhteiseen, joskus sanattomaan, sopimukseen. Kaikenlainen henkinen, taloudellinen tai fyysinen väkivalta on ehdottomasti kielletty.

Kotiini ei tulla ilmoittamatta, täällä ei kukaan pengo tavaroita tai järjestele tavaroita ilman lupaa. Minä ja puolisoni päätämme kaikista lapsiamme koskevista asioista, sukulaisilta ei kysytä eikä mielipiteitä oteta vastaan. Hoitaa saavat, jos haluavat, ovat luotettavia lastenvahteja. Taloudellisista asioista ei kysytä myöskään sukulaisten mielipidettä, olemme hoitaneet kaiken lainoista lähtien itse ilman takaajia.

Parisuhteessa ei tehdä toiselle koskaan mitään mitä toinen ei tahdo, mitään pakottamista ei ole esim. seksiin tai mihinkään muuhunkaan. Toisen luonteeseen tai ulkonäköön ei puututa eikä niitä arvostella. Toiselle ei puhuta ilkeästi tai epäkunnioittavasti. Toisen elämää, ihmissuhteita tai harrastuksia ei kytätä eikä rajoiteta.

Autan ja neuvon sukulaisia ja ystäviä, jos osaan, mutta se perustuu kohteliaaseen pyyntöön, ei käskytykseen. Jos haluamme neuvoja tai apua, niin pyydämme, tuppautumista ei arvosteta.

Hyvin on toiminut, välit sukulaisiin ja kavereihin on kunnossa ja elämä on tasaista ja mukavaa näillä periaatteilla. Törkeät ja rajattomat ihmiset eivät kuulu kovin pitkään elämäämme, onneksi on vapaus valita kenen seurassa aikansa viettää.

Rajan tunnistaa, kun joku ylittää sen. Veljeni päätti, että minun ja tyttären pitää hoitaa isääni äidin kuoleman jälkeen. Asuin ulkomailla ja tyttäreni opiskeli. Vaatiminen oli aggressiivista ja alistavaa, eikä loppunut, vaikka yritin keskustella asiasta. En enää vastannut veljelleni. Myöskään tyttäreni ei enää suostunut hänen vaatimuksiinsa. Toinen veljeni vaati palveluksia itselleen ilmaiseksi, eikä ikinä auttanut itse. Harrasti avointa mollaamista ja väheksyntää. Ei kiinnostanut tavata enää kun kerroin, miltä käytös tuntuu. Anoppini matssi kotiimme milloin sattui huvittamaan, arvosteli sisustustani ja vaati palveluita. Kaupassa olisi pitänyt hälle "vanhalle" alle 60 vuotiaalle käydä. Laittaa hänelle pihaa ja tehdä kaikkea, mitä hän sattui haluamaan. Yritettiin jutella siitä hänen kanssaan. Että tarvitaan yksityisyyttä, eikä aina voi meille tulla ja että on omatkin kauppareissut ja piha. Anoppi kiljui että"Mitä te yksityisyydellä teette? Minä olen perhettä!" Ei onnistunut sekään keskustelu. Näissä on rajat tulleet vastaan.