Terveet rajat. Missä menee sinun rajasi? Millaista käytöstä et siedä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat puheet ja kaikki alatyylinen kielenkäyttö. Järkyttävää kuunneltavaa nykyisissä tositv:n mainoksissakin.

Tökerö käytös, ei osata tervehtiä eikä esitellä itseä, toljotetaan vain.

Itsekeskeisyys, ei koskaan kysytä. mitä muille kuuluu, puhutaan vain itsestä ja omista asioista.

Aloituksen kysymys oli, missä menee rajasi. Jos joku ei tervehdi sinua, niin.... teet mitä?

Tervehtimisestä ei aloituksessa puhuta sanaakaan.

Minä olen avulias ihminen, aina valmiina auttamaan kaveria. Kun tämä avuliaisuus muuttuu avun vastaanottajassa hyväksikäyttämiseksi, pidän tiukan puhuttelun. Jos se ei toimi, sitä kaveria ei enää ole olemassa.

Ensinnäkin, omat rajat pitää AINA määrittää itse, niitä ei kukaan muu määritä kuin harvoissa erityistilanteissa esim. psyykkinen vakava sairaus, jolloin ihminen ei itse kykene siihen.

Sinä päätät jokaisessa tilanteessa mikä milloinkin on rajasi esim.:

- sinulle puhutaan asiallisesti, ei nimitellä ym.

- mikä on koskemattomuutesi raja, kuinka pitkälle esim. haluat seksuaalisesti edetä, tai milloin et halua ollenkaan, sinulla on oikeus sanoa EI!

- sinä päätät mihin uskot vai uskotko mihinkään

- sinä valitset elämäntapasi mahdollisuuksien rajoissa

Itseä harmittaa ihan kauheasti kun en lapsuuden perintönä oikeastaan tunnistanut lainkaan rajojani. Itkeskelin vain parikymppisenä että tuo haukkui ulkonäköäni/ opintojani/ luonnettani. Ei kuitenkaan tullut mieleen puolustautua. Nuorten kaveruuksissa on usein kilpailua ja vanhat sukulaiset tykkää vähän näpäytellä joten suojakuoreton nuori oli helppoa riistaa.

Nyt vanhempana ongelmaksi on tullut asioihini puuttuminen tai neuvominen. Asiani ovat ihan kunnossa, silti jotkut kaverit tiukkaavat asioita ja holhoavat. On tosi ikävä fiilis joutua puolustelemaan koko ajan omaa elämäänsä. Tästä varoitan etukäteen sanomalla että en halua puhua asiasta tai että tämä sopii minulle. Jos asioideni tonkiminen ei lopu, en ole enää ihmisen ystävä.

Jos huomaan, että jollakin ihmisellä on jatkuvasti tapana huomautella negatiivisesti ja piikitellä, en halua olla enää tekemisissä. Joskus sanon asiasta suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat puheet ja kaikki alatyylinen kielenkäyttö. Järkyttävää kuunneltavaa nykyisissä tositv:n mainoksissakin.

Tökerö käytös, ei osata tervehtiä eikä esitellä itseä, toljotetaan vain.

Itsekeskeisyys, ei koskaan kysytä. mitä muille kuuluu, puhutaan vain itsestä ja omista asioista.

Aloituksen kysymys oli, missä menee rajasi. Jos joku ei tervehdi sinua, niin.... teet mitä?

Silloin ei tervehditä välttämättä, jos toinen kiusaa, alistaa, puhuu selän takana pahaa, eli siis täydellinen " piru ". Itsenäisty jo, hyvä ihminen, jos olet kiusaajan hovissa.

Tappouhkauksissa ei ainakaan ole raja eikä valehtelussa ja mustamaalaamisessa. Oikeastaan siedän mitä vain. Minulla ei ole sellaista tunne-elämää mitä loukata tai minuutta. Esitän sitten suuttunutta, jotta vaikuttaisin jotenkin normaalille ja onhan se nyt epätervettä antaa kaikenmaailman kakkapäiden mennä tuolla ilman seurauksia.

Kylllä mulla rajat on mutta en mä ala niiistä aikuisten ihmisten kanssa keskustelemaaan sen enempää mikä on illmeistä.

Omien rajojen asettaminen aiheuttaa aina vastareaktion!

Kilttinä ihmisenä sen oppiminen on ollut vaikeaa. Mutta, kun oppii/ rohkaistuu sanomaan EI, rauhallisesti, vakuuttavasti ja pysyy sanojensa takana, ei siis ala perumaan, heltymään, mukautumaan, luisumaan..vaatijan/haukkujan/alistajan ym. painostuksen alla, huomaa kuinka omanarvontunto ja erillisyys vahvistuu.

Rajat vaativat rohkeutta ja sitkeyttä!

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalla on tyttö ns. henkisestä perheestä. Laittelee mielensä mukaan välejä poikki kaverien kanssa, ja siirtyy seuraavaan kaveriin. Annoin lapselleni ohjeen että kun tämä samainen tyttö pyytää lastani taas jossain välissä kaveeraamaan, niin on ensin juteltava minun kanssa. Kaverishoppailulle tulee loppu meiltä, kotonaan tällaiset ihmiskokeet sallitaan. Välit laitetaan poikki ääritilanteissa, muulloin opetellaan keskustelemaan.

Mikä on henkinen perhe?

Kai olette vanhemmat keskustelleet asiallisesti tai aikeissa keskustella? Vai ajattelitko, että on ok laittaa lapsi/lapset tuohon puun ja kuoren väliin?

Mistä tiedät, miten tyttö toimii ystävyyssuhteissaan? Onko tästä jotain ihan selvää näyttöä, vai perustuuko oman lapsen kertomukselle kaikki?

Vierailija kirjoitti:

Omien rajojen asettaminen aiheuttaa aina vastareaktion!

Kilttinä ihmisenä sen oppiminen on ollut vaikeaa. Mutta, kun oppii/ rohkaistuu sanomaan EI, rauhallisesti, vakuuttavasti ja pysyy sanojensa takana, ei siis ala perumaan, heltymään, mukautumaan, luisumaan..vaatijan/haukkujan/alistajan ym. painostuksen alla, huomaa kuinka omanarvontunto ja erillisyys vahvistuu.

Rajat vaativat rohkeutta ja sitkeyttä!

Tämä ei ole totta. Minä pystyn asettamaan rajat, eikä siitä ole seurannut useimmiten yhtään mitään ikävää. Tervejärkisten aikuisten kanssa kykenee kommunikoimaan rakentavasti ja toinen kyllä ymmärtää. Kyse on usein tavasta, jolla asian esittää. Tai toki jos olet itse epäreilu ("minä en suostu, mutta oletan muiden tekevän"), niin silloin on selvää, että muilla lienee sanansa sanottavana.

Vierailija kirjoitti:

Sekä ystävyys- että parisuhteessa kohdellaan toista ystävällisesti. Ei huudeta, haukuta, vinoilla, uhkailla. Kaikenlainen väkivalta on ehdottomasti kielletty. 

12 yläpeukuttajaa... Varmasti joukossa monta, jotka tekee joitain noista varsinkin parisuhteessa. Aivan varmana.

Mut kun ne rajat koskee aina vaan sitä mitä ITSE ei ole valmis vastaanottamaan. Asettakaapa joskus rajat sille, miten itse muita kohtelette.

Käyttäjä38059 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat puheet ja kaikki alatyylinen kielenkäyttö. Järkyttävää kuunneltavaa nykyisissä tositv:n mainoksissakin.

Tökerö käytös, ei osata tervehtiä eikä esitellä itseä, toljotetaan vain.

Itsekeskeisyys, ei koskaan kysytä. mitä muille kuuluu, puhutaan vain itsestä ja omista asioista.

Aloituksen kysymys oli, missä menee rajasi. Jos joku ei tervehdi sinua, niin.... teet mitä?

Silloin ei tervehditä välttämättä, jos toinen kiusaa, alistaa, puhuu selän takana pahaa, eli siis täydellinen " piru ". Itsenäisty jo, hyvä ihminen, jos olet kiusaajan hovissa.

Myöskään intranetissä ei voi toisia halventaa. Tasa-arvo on päivän sana, eivät menneen ajan hierarkiat.

Mieheni on koko avioliittomme ajan juonut ja tissutellut mielellään, mutta hoitanut mm. työnsä ok.

Riippuvainen vetää helposti toisen mukaan manipuloinnilla hyvin hienovaraisesti, ja esim. syitä ja tilanteita maljan kohottamiseen, juomiseen löytyy aina, erityisesti työreissuilla. Sama jatkuu kotona.

Itse en ole juomisesta, biletyksestä kiinnostunut. Mutta vuosien aikana esim. lähes jokailtainen miehen viininlipittelyn tarve ja minun siihen myös osallistuminen ei enää tuntunut terveeltä/järkevältä. Eräänä päivänä vuosia sitten, vain lopetin tuon tavan kokonaan. En tarvinnut sitä mihinkään. Sanoin miehelle, että en halua juoda terveyteni vuoksi. Nykyisin hän juo itsekseen mm. saunaoluet, viiniä ruoan kanssa, lonkeroa viikonloppuisin. Minä juon ehkä kerran kuukaudessa,jos silloinkaan ellei maistu, lasin viiniä ruoan kanssa.

Niin, rajat on laitettava itse. Manipulointia siitäkin voi toisen taholta seurata, sitten täytyy miettiä onko ihmissuhde edelleen oikea, tasapainoinen vai onko parempi erota ellei manipulointi ym. lopu.

Monen jo mainitun lisäksi sietokykyäni koettelee se, jos toinen on ilkeä humalassa ja myöhemmin selvinpäin vähättelee sitä selittämällä kaiken pois sillä, että oli humalassa, ja seuraavalla kerralla taas käyttäytyy samoin, ja sitä seuraavalla jne.

Ajan mittaan sellaisen ihmisen kanssa on muodostunut tavallaan kaksi ihmissuhdetta: se kun hän on juovuksissa ja se kun hän on selvinpäin.

Käytän todella harvoin alkoholia, joten olen itse koko ajan selvinpäin ja näen koko kuvan. Se toinen ei välttämättä näe.

Näyttää tässäkin ketjussa joku hoitoalan kiusaaja vetävän showtaan herkempien kustannuksella. Kasva jo aikuiseksi ja lopeta jankkaaminen!

En osaa pitää rajojani. Huomaan niiden ylittyneen vasta silloin kun olen varaamassa aikaa terapiaan.

Faith kirjoitti:

Monen jo mainitun lisäksi sietokykyäni koettelee se, jos toinen on ilkeä humalassa ja myöhemmin selvinpäin vähättelee sitä selittämällä kaiken pois sillä, että oli humalassa, ja seuraavalla kerralla taas käyttäytyy samoin, ja sitä seuraavalla jne.

Ajan mittaan sellaisen ihmisen kanssa on muodostunut tavallaan kaksi ihmissuhdetta: se kun hän on juovuksissa ja se kun hän on selvinpäin.

Käytän todella harvoin alkoholia, joten olen itse koko ajan selvinpäin ja näen koko kuvan. Se toinen ei välttämättä näe.

Niin, näihän se on. Juovalla on kuin kaksi eri persoonaa, valehtelu, lupaukset, omat säännöt menevöt ns. päälle, kun kontrolli hälvenee juomisen mukana. Saa ns. tehdä aikuisena omia tulkintoja ja rajojen venyttämistä omien huuruisten mieltymysten mukaan.

Ystävyydessä en anna yhtään tilaa sille että ystävä arvostelee tai kohtelee epäkunnioittavasti. Esimerkiksi minulla oli ystävä, jonka olin tuntenut 15 vuotiaasta. Meillä oli hurja nuoruus, johon liittyi paljon juhlimista ja sellaista nuorten epävarmuutta elämästä ja tietynlaista päättämättömyyttä tulevaisuudesta. Meidän ystävyyteen tuli n. 10 vuoden tauko, jonka aikana kävin yliopiston, sain kaksi lasta ja menin elämässä muutenkin eteenpäin. Kuitenkin edelleen tämä ystäväni näki minut sellaisena 15 vuotiaana ja jatkuvasti muistutti minua niistä. En vain enää jaksanut sitä että minun kuviteltiin toimivan samalla tavalla kuin 18 vuotta sitten olisin toiminut. Oli pakko päättää ystävyys, koska en jaksanut todistella mm sitä etten enää suutu niin kuin teininä tai en enää omaa samanlaista piikikästä huumorintajua, mikä teininä loukkasi helposti muita.

:)

Vierailija kirjoitti:

En osaa pitää rajojani. Huomaan niiden ylittyneen vasta silloin kun olen varaamassa aikaa terapiaan.

Onko terapiamuoto oikea? Oletko miettinyt toisenlaista esim. käyttäytymisterapiaa, hypnoositerapiaa ym., että oppisit pitämään rajasi?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Monen jo mainitun lisäksi sietokykyäni koettelee se, jos toinen on ilkeä humalassa ja myöhemmin selvinpäin vähättelee sitä selittämällä kaiken pois sillä, että oli humalassa, ja seuraavalla kerralla taas käyttäytyy samoin, ja sitä seuraavalla jne.

Ajan mittaan sellaisen ihmisen kanssa on muodostunut tavallaan kaksi ihmissuhdetta: se kun hän on juovuksissa ja se kun hän on selvinpäin.

Käytän todella harvoin alkoholia, joten olen itse koko ajan selvinpäin ja näen koko kuvan. Se toinen ei välttämättä näe.

Niin, näihän se on. Juovalla on kuin kaksi eri persoonaa, valehtelu, lupaukset, omat säännöt menevöt ns. päälle, kun kontrolli hälvenee juomisen mukana. Saa ns. tehdä aikuisena omia tulkintoja ja rajojen venyttämistä omien huuruisten mieltymysten mukaan.

Minun aviomieheni jos juo, tulee hänestä niin rakastava, ettei ole tosikaan. Ei koskaan valehtele, ei venytä sääntöjä, lupaukset nyt voivat olla suureellisia koska ei muista rajoitteita, mutta ainakin rakastaa vain kauheasti.

Tämä ei liity aloitukseen mitenkään, Halusin vain todeta, ettei väitteesi pidä aina paikkaansa.