Pihi mies ja hermot menee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hei vielä sinä katkera, jota ilmeisesti harmittaa, että minulla oli varaa mennä yksityiselle. Kyllä, jos pystyn niin tottakai priorisoin lapseni terveyden. Varsinkin kunnassani, jossa valitettavasti tiedän että julkinen ei toimi. Niin tekisi tälläkin palstalla varmasti jokainen, joka voisi. 

Se, onko reilua tai oikein, että julkinen ei toimi, ei liene tämän keskustelun päällimmäinen aihe?

Se liittyy siihen, että kuvittelet voivasi tehdä miehen lompakon puolesta päätöksiä.

Nyt maksat ihan vaan omistasi sen lääkärilaskun. OMA VALINTASI 

En ole ap, mutta hitto että en ymmärrä tällaisia kommentteja. Ensinnäkin lapsen terveyteen liittyvät laskut ja toki muutkin maksetaan puoliksi, varsinkin jos tulotaso about sama. Ei homma toimi niin että kun äiti on päättänyt viedä lapsen lääkäriin, niin äiti maksaa laskun. Muutenkin on todella outoa, että lapsen terveyden kohdalla aletaan pihistelemään. Itse ainakin syön vaikka kuukauden makaronia, että lapsi saa apua, mutta onneksi ei ole sellainen tilanne.

Itse olen pakon edestä jonottanut tosi kipeän ja kuumeisen lapsen kanssa päivystyksessä kun pyhäpäivänä yksityiset oli kiinni ja olimme odottamassa 3,5 tuntia. Se on aika pitkä aika kivusta itkevän lapsen kanssa. Arvostan kovasti julkista terveydenhoitoa ja henkilökunta varmasti tekee parhaansa, mutta ainakin meidän päivystyksessä on aina jonoa. Näitä kommentteja lukiessa monet tuntuvat kuvittelevan, että eihän se ole kuin kävellä päivystykseen ja avun saa samantien. 

Toiseksi ap ei edes valittanut, että käytti juuri viimeiset rahansa yksityiseen lääkäriin, vaan ap:n viesteistä sai kuvan keskituloisesta perheestä, ja siksi onkin outoa että lapsen isä ei omaa piheyttään osallistu laskuun. Uskon, että suurin osa näistäkin kommentoijista veisi lapsensa yksityiselle, jos mahdollisuus olisi.

Suosittelen ap:lle lämpimästi lapsen vakuutusta (jonka maksatte puoliksi!), sillä on suurta luksusta että pääsee lääkäriin käytännössä samantien, vaikka etänä. Maksaa muutamalla käynnillä itsensä takaisin.

Ongelmana tässä on se, että äiti on tehnyt taloudellisesti täysin vastuuttoman ja poikkeuksellisen kalliin valinnan, jolloin hän saa itse maksaa sen omasta pussistaan. Jos äidin mielestä lapsi tarvitsee kultakoristeisia paskavaippoja ja laboratoriossa valmistettua erikoisruokaa, vaikka muullakin tulisi toimeen, niin äiti maksakoot ne itse. Ei ole isän asia kustantaa kaiken maailman vouhotuksia.

Uskomatonta soopaa. Sinulla ei taatusti itselläsi ole lapsia eikä toivottavasti koskaan tulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista (myös provoista, toivon teille oikeasti mukavaa kevättä). Otan nyt lapselleni vakuutuksen, kiitos vinkeistä. Samoin selvittelen omaisuusasiaa, en viitsi tässä sen henkilökohtaisemmin eritellä. Kiitos myös tuesta. Olen lukenut jokaisen vastauksen, ja jatkossakin...Kiitos teille jotka kannatte huolta lasten terveydestä. Te jotka viette julkiselle...ymmärrän jos on pakko ja oikeasti mahtavaa jos jossain kunnassa julkinen toimii.

Kun tuon vekaran olo helpottaa niin pääsen keskittymään tähän kokonaisuuteen. Ite oon tehnyt sen virheen etten ole pitänyt puoliani ja nyt tässä kriisitilanteessa meni kuppi nurin.

Ap

Hienoa, että olet herännyt tilanteeseen. Miehesi on itsekäs ja oikeasti vaarallinen lapselle. Jos olisit ollut pois kotoa, olisko mies edes lähtenyt viemään lasta lääkäriin?

Mies olisi varmasti vienyt lapsen julkiselle, odotellut sen tunnin tai pari lapsen kanssa siellä, saanut saman hoidon ja säästänyt 300 euroa.

Niin, miehet yleensäkin jaksavat rauhallisesti odotella itkevän ja kuumeisen lapsen kanssa tuntitolkulla. Ja kannattaahan se, kun säästyy rahaa ;) ;)

Vierailija kirjoitti:

Hei, siis on pojan isä minun mieheni. Olen miettinyt tuota budjettiasiaa myös. Äitini on tehnyt testamentin, mutta kai mies ajattelee, että sitten kun olen "rikas" niin ei muuta kuin luottokorttia vinguttamaan.

Mitä miesvalintaan tulee, niin tämä pihiys on alkanut selvitä minulle pikkuhiljaa, aluksi oli vieraskorea. Ja joo, totta kai olen  onnellinen että poika sai apua. Mutta jos tuo olisi ensimmäinen tai toinen kerta...mutta ehei, jatkuvasti tämä meininki.

Mun mielestä yhteiset kulut menevät puoliksi, ja terveysasioissa ei ruveta säästämään, jos ei ole pakko. En tiedä, mihin äijä olisi pojan roudannunut, mutta tilanne oli huono, poika näki jo näkyjä kovassa kuumeessa. Olen aina ollut sitä mieltä, että haluan olla itsenäinen ja riippumaton miehistä (mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia) mutta nyt alkaa tuntua että tätä mun ominaisuutta käyteään jo hyväksi.

Kumpi teillä maksaa asumisen kulut? Onko autoa kuluineen? Muita menoja? Kyllähän se tuntuu kukkarossa kellä vaan isot sairauskulut. Ymmärrän harmituksen mutta laskekaa kaikki tulot ja menot, tai laske sinä jos mies ei sitä viitsi tehdä. Näet selkeämmin maksujen jakautumisen. Voi olla että silti pääset vähemmällä jos maksat vain ruoasta ja lääkärikuluista. Ja jatkossa sitten muistat säästää näitä yllättäviä menoja varten. Ja ei, en syyllistä sinua mutta helposti itsellä unohtuu ne isot asumismenot mitkä mies maksaa joka kuukausi mukisematta isommasta palkastaan. Kannattaa miettiä että mikä se tilanne olis jos sinä maksaisit nekin. Minä kun olen itse maksanut aina kaiken yhna ja aina suututtanut kun naimisissa olevat naiset itkee rahan vähyyttä, vaikka mies maksaa asumisen ja autojakin pari, lomamatkat, vakuutukset, sähköt ja vedet. Vähällä pääsee jos maksaa vain ruokaa silloin tällöin ja lasten kulut.

Mulla on ihan samanlainen pihi mies. Täällä kun kysellään että mistä näitä löytyy niin kerrotaan yksi kokemus. Aloin seurustella lukioiässä. Mies tuli pienituloisesta perheestä, joten oli ymmärrettävää että yritti elää säästeliäästi. Tuossa iässä se tuntui olevan vain hyvä piirre miehessä, koska ei vielä ollut sitä omaa rahaa kauheasti.

Lähdimme opiskelemaan ja elimme opintotuilla. Oli pakko elää pihisti kun kumpikaan ei halunnut opintolainaa ottaa. Mies aina puhui kuinka sitten kun pääsee töihin niin on varaa käydä ravintolassa jne.. Vasta kun hän oli ollut jo useamman vuoden työelämässä, tajusin, että ei se piheys katoa vaikka rahaa olisikin enemmän käytössä. Tuossa vaiheessa olimme jo saaneet lapsen.

Hyvä puoli tässä on se, että laskut on aina olleet maksettuna ajallaan. Huono puoli on se, että kaikki on aina miehen mielestä liian kallista. Juurikin joku tuollainen lääkärikäynti lapsen kanssa yksityisellä esimerkiksi. Meillä samoin kuin teillä eli minä aina maksan nämä ”kalliimmat yllättävät menot”. Ja kyllä, olen todellakin miettinyt että välittääkö mies lapsestaan, kun suhtautuu myös niin negatiivisesti siihen että rahaa laitetaan yksityislääkäriin. Toisaalta ei hän myöskään itseensä tuhlaa. Vaatteet käyttää loppuun asti jne. Lomilla tämä piirre ehkä eniten ärsyttää, kun lomareissut eivät mielestäni ole säästämistä varten vaan silloin pitäisi voida nauttia elämästä. Ja tarkoitan tällä, että raaskii ostaa rinneravintolasta munkin ja kahvin ollessaan laskettelureissulla. Kuulostaa hullulta, mutta en arvannut, että se köyhä säästeliäs opiskelija voi jatkaa samaa meininkiä, vaikka olisi jo aikoja sitten valmistunut ja saanut vakityön. Onko neuvona sitten olla pariutumatta opiskelijamiesten kanssa?

Teillä on erilaiset tavat käyttää rahaa ja se aiheuttaa tuon konfliktin. Näkisin eron olevann tulossa kun et sitten tippaakaan arvosta miehesi valintoja, saatika koittaa ymmärtää tätä muutoin kuin negatiivisessa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on erilaiset tavat käyttää rahaa ja se aiheuttaa tuon konfliktin. Näkisin eron olevann tulossa kun et sitten tippaakaan arvosta miehesi valintoja, saatika koittaa ymmärtää tätä muutoin kuin negatiivisessa mielessä.

Miehen mielestä kovasta kuumeesta kärsivä lapsi voi hyvin odotella tunteja päivystyksessä, kun taas naisen mielestä lääkärireissu pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti, että lapsi pääsee pian omaan sänkyyn lepäämään. Kyllä, miehelle raha on tärkeämpää mitä lapsen terveys ja hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan samanlainen pihi mies. Täällä kun kysellään että mistä näitä löytyy niin kerrotaan yksi kokemus. Aloin seurustella lukioiässä. Mies tuli pienituloisesta perheestä, joten oli ymmärrettävää että yritti elää säästeliäästi. Tuossa iässä se tuntui olevan vain hyvä piirre miehessä, koska ei vielä ollut sitä omaa rahaa kauheasti.

Lähdimme opiskelemaan ja elimme opintotuilla. Oli pakko elää pihisti kun kumpikaan ei halunnut opintolainaa ottaa. Mies aina puhui kuinka sitten kun pääsee töihin niin on varaa käydä ravintolassa jne.. Vasta kun hän oli ollut jo useamman vuoden työelämässä, tajusin, että ei se piheys katoa vaikka rahaa olisikin enemmän käytössä. Tuossa vaiheessa olimme jo saaneet lapsen.

Hyvä puoli tässä on se, että laskut on aina olleet maksettuna ajallaan. Huono puoli on se, että kaikki on aina miehen mielestä liian kallista. Juurikin joku tuollainen lääkärikäynti lapsen kanssa yksityisellä esimerkiksi. Meillä samoin kuin teillä eli minä aina maksan nämä ”kalliimmat yllättävät menot”. Ja kyllä, olen todellakin miettinyt että välittääkö mies lapsestaan, kun suhtautuu myös niin negatiivisesti siihen että rahaa laitetaan yksityislääkäriin. Toisaalta ei hän myöskään itseensä tuhlaa. Vaatteet käyttää loppuun asti jne. Lomilla tämä piirre ehkä eniten ärsyttää, kun lomareissut eivät mielestäni ole säästämistä varten vaan silloin pitäisi voida nauttia elämästä. Ja tarkoitan tällä, että raaskii ostaa rinneravintolasta munkin ja kahvin ollessaan laskettelureissulla. Kuulostaa hullulta, mutta en arvannut, että se köyhä säästeliäs opiskelija voi jatkaa samaa meininkiä, vaikka olisi jo aikoja sitten valmistunut ja saanut vakityön. Onko neuvona sitten olla pariutumatta opiskelijamiesten kanssa?

Mitä sitten? Jos rahaa pitää sinusta käyttää enemmän, niin käytä sinä. Aina voit myös erota ja etsiä enemmän rahaa käyttävän miehen, niistä moni kilpaileekin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan samanlainen pihi mies. Täällä kun kysellään että mistä näitä löytyy niin kerrotaan yksi kokemus. Aloin seurustella lukioiässä. Mies tuli pienituloisesta perheestä, joten oli ymmärrettävää että yritti elää säästeliäästi. Tuossa iässä se tuntui olevan vain hyvä piirre miehessä, koska ei vielä ollut sitä omaa rahaa kauheasti.

Lähdimme opiskelemaan ja elimme opintotuilla. Oli pakko elää pihisti kun kumpikaan ei halunnut opintolainaa ottaa. Mies aina puhui kuinka sitten kun pääsee töihin niin on varaa käydä ravintolassa jne.. Vasta kun hän oli ollut jo useamman vuoden työelämässä, tajusin, että ei se piheys katoa vaikka rahaa olisikin enemmän käytössä. Tuossa vaiheessa olimme jo saaneet lapsen.

Hyvä puoli tässä on se, että laskut on aina olleet maksettuna ajallaan. Huono puoli on se, että kaikki on aina miehen mielestä liian kallista. Juurikin joku tuollainen lääkärikäynti lapsen kanssa yksityisellä esimerkiksi. Meillä samoin kuin teillä eli minä aina maksan nämä ”kalliimmat yllättävät menot”. Ja kyllä, olen todellakin miettinyt että välittääkö mies lapsestaan, kun suhtautuu myös niin negatiivisesti siihen että rahaa laitetaan yksityislääkäriin. Toisaalta ei hän myöskään itseensä tuhlaa. Vaatteet käyttää loppuun asti jne. Lomilla tämä piirre ehkä eniten ärsyttää, kun lomareissut eivät mielestäni ole säästämistä varten vaan silloin pitäisi voida nauttia elämästä. Ja tarkoitan tällä, että raaskii ostaa rinneravintolasta munkin ja kahvin ollessaan laskettelureissulla. Kuulostaa hullulta, mutta en arvannut, että se köyhä säästeliäs opiskelija voi jatkaa samaa meininkiä, vaikka olisi jo aikoja sitten valmistunut ja saanut vakityön. Onko neuvona sitten olla pariutumatta opiskelijamiesten kanssa?

Täällä kohtalotoveri! Pariuduimme köyhinä opiskelijoina, ja kun oli asuntolainaa, oli ymmärrettävää että sitä maksettiin vauhdikkaasti pois. Mulle se yllätys oli että siinä kohdalla kun kaksi hyvätuloista ihmistä on maksaneet lainat pois, ei tyyli yhtään hellittänyt vaan olisi pitänyt pörssisähkön hinnan perusteella katsoa milloin pestään pyykkiä!!!

Siis kahden hyvätuloisen velattoman ihmisen taloudessa, jossa kaksi lasta. Säästöjä ja sijoituksia oli, mutta tää saituus vaan paheni kokoajan. 

Olemme sittemmin eronneet, mulla riittää rahat oikein hyvin pieniin huvituksiinkin. Ex tuskin raaskii ostaa kenellekään koskaan mitään. Käy sääliksi, ihminen jonka nettovarallisuus lienee nyt lähempänä puolta miljoonaa... 

x