&hearts MAALISmasut &hearts keskiviikkoon.

Pikainen moikkaus ennen töihin lähtöä :)



Päätä hieman jomottelee mutta muuten olo ok! Iltaisin vielä valtaa se pienoinen kuvotus oloa mutta pärjäilee! Eilen saatiin jopa keiteltyä mehua punaviinimarjoista ja vielä olis kolme pensasta keiteltävänä!



Täällä on keskusteltu taas vaikka ja mistä iloisita ja ikävistä!

Papulle: Kyllä sanoisin että vaikka mekin asutaan ok-talossa ja ihan kivastikkin niin tällä rahalla mitä tähän kuukaudessa menee niin asuttaisiin vuokrallakin elikkä ollaan vuosia sitten ostettu edullinen vanha ok-talo, itse rempattu taikka tuttua apuvoimaa käytetty, halvalla tehty ja enempään ei olis vara vaikka töissä käydään, vaki työpaikat ja sillain elämä ok! Olen tyytyväinen tähän enkä ole valmis maksamaankaan mitään hulluja lainoja kun tuntuu että tälläkin saa elää välillä " kädestä suuhun" .

Yritän kuitenkin enemmän arvostaa elämässäni terveitä lapsia ja omaa terveyttä, hyvää parisuhdetta ja onnellisuutta. Mitä tekisin miljoona talolla, isolla pankkitilillä jos en kuitenkaan olis onnellinen? En vaihtaisi tätä mistään hinnasta siihen, ennemmin mietin voinko uusia jääkaapin nyt vai vuoden kuluttua!

Se mitä tulee tähän meidän masu-rinkiin niin eiköhän me olla täällä kuitenkin kaikki tasavertaisia, samoilla lähtöviivoilla, ei meillä täällä tarvita rahaa tai muuta mukavuutta jotta täällä voitais keskustella yhdessä..yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta ja todellakin se avain yhdistävä tekijä on se että meillä on kaikilla maaliskuussa LA. :)



Synnytyspelosta: Joo tosiaan jännittää jostain syystä..ehkä pelottaakin.. uskon, että se menee masun kasvaessa sitten ohi,luontoäiti huolehtii kyllä siitä ;) Muistelen että ed. raskaudessa oli ihan sama juttu ja lopussa todellakin jo odotti sitä synnyttämään pääsyä!



Mutta nyt jotain vielä syömään, että jaksaa töissä :)



Sinna 10+4

Miten tämä nyt näin kääntyikin??



Papulle myös haluaisin viellä sanoa jotain.Ystävistä.Minä 5:n lapsen äiti,olen myös usein se jolta pyydetään palveluksia,apuja.Ja mielellään autankin.Omat " avunpyyntöni" usein vaan jää nollille.Jotenkin ihmiset tuntuu ajattelevan että olen vahva ja pärjään missä vaan.Ja yksi ystävä on onneksi jolle saan purkaa sydäntä,jos tarvis.

Mutta ei niitä ystäviä liikaa koskaan ole!



Ja olisi niin mukavaa kun lapset pysyisivät äidin helmoissa,pieninä.Kyllä tippa aina tulee linssiin kun kulloin kenetkin saattelen esikoulutielle tai koulutielle.3kokemuksella.



Paljon oli eilisessä pinossa keskusteluja ja en nyt muista puoliakaan.Täytyy mennä kahlaamaan uudestaan läpi.



Joo-Alkuraskauden ultrasta,oliko Örmelö?

Ne alkumitat saattavat kovastikkin heittää.Jos esim tekayn sivuilta katsot sikiön mittoja on haitari aika suuri kullakin viikolla.Jos itse tiedät tarkat kk alkupäivät ja noin melko tarkkaan milloin hedelmöitys tapahtunut luottaisin np-ultraan asti omiin laskuihin.Esimerkkinä tuolla kuumepuolella suurperheellisissä eräällä oli 6 rv:n mitta noin 4mm ja minulla rv 6 mitta 6mm ja siti kone antoi täsmälleen samoja viikkoja.

Ja se raskaustestikin on hyvä mittari,se tuskin näyttää plussaa rv 2-3!!



nyt kahlaamaan eilistä pinoa!

L+5+sissi rv 8+5 kai

Luin omasta aloituksestasi sikiösi koon 8,4mm---se ei kyllä mielestäni todellakaan vastaa viikkoja 6+6 vaan enemmän.

Mulla siis sikiö oli rv 6+4 5,6mm ja vastasi viikkoja.

Ja kovasti on tänäänkin ehditty jo oksennella. Heitin aamulla pojan tarhaan ja miehen kouluun. Kun päästiin koulun pihalle ja sain auton parkkiin niin jouduin juoksemaan suoraan ensimmäiseen pusikkoon oksentamaan. Ja tottakai siitä käveli kamalasti ihmisiä ohi jotka katsoivat pitkään. Varmaan luulivat että on tytöllä kova kankkunen..



Miten ikinä selviän edes työmatkasta oksentamatta, saati sitten koko päivästä kuumassa toimistossa! Pakko se kai on vaan yrittää, ei sitä oikein saikullakaan voi koko loppuraskautta olla ja työt vaan kasaantuu, kun mulla ei ole oikein tuuraajaakaan.



Painosta joku jossakin vaiheessa kyseli ja mulla on heitellyt +/- 2 kg edestakaisin. Riippuen aina siitäkin, kuinka monta kertaa olen joutunut oksentamaan. Ekassa raskaudessa tuli yhteensä 30 kg ja tähän mennessä oli tullut jo 6 kg..Loppuvaiheessa en oikein edes hallinnut painoani vaan onnistuin rikkomaan erinäisiä huonekaluja vain istumalla : ) Kaksi kiloa mulle jäi siitä edellisestä raskaudesta eli aika hyvin se 30 kg kuitenkin lähti pois raskauden jälkeen. Mun nykyinen normaalipaino on 65 kg.



Nyt kun työt alkaa niin en varmaan ehdi näin usein kirjoittamaan, mutta

yritän aina välillä piipahtaa.



Ja nyt päikkäreille ( vai voiko niitä kutsua päikkäreiksi tähän aikaan aamusta? )



Pirriäinen, poju ja rv 11+4

Täällä särki koko eilis illan päätä, mutta en ottanut panadolia !!! Yöllä en saannut unta, kun maha kurni ja oli kamala nälkä-oli pakko nousta ylös syömään voileipä, mutta eihän se nälkä sillä mennyt ohitse. Mutta onneksi unesta sain kiinni. Huonovointisuutta oli myöskin oikeastaan koko illan ajan- Mutta en oksentanut!



Tänään on kohtalainen aamu. Päätä särkee hieman, ja olen todella väsynnyt, vaikka heräsin vasta 8.30. Pian tulevat vanhempani visiitille, tuovat maalta tuliaisia ' ei kiinnostaisi ' Oikein vetämätön olotila.



Palailen kunhan silmät aukeavat kunnolla t. emmi rv-8+3

Eli eilen kävin ensimmäisessä lääkärissä ja se hiukan varoitteli että saataa olla ettei sydänääniä vielä saada kuuluviin - mutta sieltähän ne löytyivät!! Voi että oli pieni sydän siellä vauhdissaan...oli aika hellyttävä ääni :) sit ei voinu kuin hymyillä loppupäivän vaikka pirun paha olo ja väsymys olikin. Teki se tästä raskaudesta taas hiukan konkreettisempaa kun kuuli sen jumputuksen.



Täällä oltiin keskusteltu siitä mitä meillä on yhteistä - minusta se tärkein on kuten joku olikin todennut että meillä kaikilla on pienen uuden perheenjäsenen laskettu aika maaliskuussa. Ei tässä muulla väliä :) Tätä raskauden kulkua on mahtava seurata muiden samassa tilassa olevien kanssa. Ei meillä ainakaan mies jaksa kuunnella kaikkia raskauteen liittyviä juttuja niin tarkasti että sille näitä viittisi koko ajan olla selittämässä :) vaikka muuten kyllä kiinnostunut ja huolissaan minun olotilastani jatkuvasti on. Tämä raskaus miehille ehkä konkretisoituu paremmin sitten vasta vauvan syntyessä... Joten kiitos siis teille että voi tänne kirjoitella ja lukea vastaavassa tilanteessa olevien juttuja, vertaistuki on sitä parasta tässä vaiheessa.



Mulla parhaat ystävät ovat aivan eri tilanteessa kuin itse, lapsettomia pariskuntia tai sinkkuja, joten heille ei oikein näitä juttuja jatkuvasti viitsi selostaa. Kyllä he kiinnostuneita varmaan olisivat tiettyyn pisteeseen asti mutta mutta, kun pitäisi itse sitten osata lopettaa, mutta kun näitä vauva juttujahan puhuisi vaikka vuorokauden ympäri :)



No niin, ehkäpä tämä nyt tässä riittää ja palaan töiden pariin. Ihanaa sadepäivää kaikille! Oli viime yön sade kyllä niin tervetullutta että.



aupale 11+0

että olette samaa mieltä kanssani. Epäilen itse, että tuossa oli mittavirhe. Saas nyt sitten nähdä, jos np-ultraan menee lähete tämän mukaan, niin voi olla myöhäistä siellä. Tosin lääkäri ei siirtänyt laskettua aikaa, vaan sanoi, että np-ultrassa sitten.



En muista, että viime raskaudessa, olisin ollut näin kipeä. Tosin tämä ei ole edes pahaa, etominen menee syömällä ohi, enkä ole kertaakaan ollut edes lähellä oksentaa. Se on vaan, että huono olo kun tulee, niin se on sitten todella huono.



Olin muuten viime viikolla ekassa neuvolassa, jossa hb 157, rr 120/80 ja paino pysynyt samana. Onneksi se ei ole pompsahtanut, sillä joudun tämän raskauden aikana todella kyttäämään syömisiäni. Yhtään ylimääräistä kiloa en haluaisi, kun niitä on valmiiksi jo liikaa kymmenkunta. Loppuisi vaan helteet, niin koirienkin kanssa voisi tehdä kunnon lenkkejä. Nyt ne ovat olleet pikapyrähdyksiä, kun ei nuo luuskat halua lämpimässä kävellä ;)



Lauantaina on meidän isän 60-vuotispäivät ja sunnuntaina Samun nimpparit. Kiirettä siis pitää. Pitäisi leipoa vuokaleivät voileipäkakkuja varten ja kaupasta hakea täyteaineet. Ne tulee Samun päiville, joten ne on valmistettava perjantaina, lauantaina kun ei kerkiä mitään. Onneksi päästään kuuskymppisille anopin ja appiukon kyydissä, niin ei tarvitse omia bensoja käyttää, eikä mun ajaa takaisinpäin(, mies jos boolia maistelee). Matkaa on toista sataa kilometriä ja meidän rahatilanne on tällä hetkellä täysin kuralla. Lisäksi hirvitti tuo ajaminen, kun olen ihan loppuunväsynyt, niin ilta-aikaan voisi tarkkaavaisuus olla jo jotain ihan muuta...



Yrittäkäähän selvitä alakuloistanne, te, joilla niitä on. Tällaisena aikana seuraava päivä on usein jo huomattavasti parempi. Mäkin huomaan, että jotkut asiat tuntuu tosi suurilta ja niitä vielä itselleen paisuttelee. Joutuu oikein muistuttamaan, että hormoonit ne on, jotka puhuu.



Nyt leipiä leipomaan



Ö+Pikku-Pampula 8+5

Täällä uusi aamu alkaa. Pientä kuvotusta oli ilmassa, mutta siitä selvittiin ilman isompia pöntön halailuja.



Olisin kysellyt onko täällä muita jotka osallistuvat Treella vapaaehtoiseen sikiön sydämen ja istukan toiminnan tutkimukseen?



Mä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Pääsee ilmaiseksi kolmeen ultraan ja muutenkin se ei kauheasti vie omaa aikaa! Mutta olisi kiva tietää, jos täällä oli muita niin voisi vaihtaa kuulumisia!



Työt alkoivat maanantaina ja heti oli kismaa pomon kanssa. Oli mennyt lomilla muuttamaan yksikön toimintatapoja ja kaikki ihan helisemässä. Olin vähällä paukauttaa kokouksessa, et onneksi ei tarvitse täällä helmikuussa enää pörrätä.... ainakaan koko kuukautta!



Mulla ollu ihan sietämätöntä turvotusta viimeisen kaksi viikkoa. Maha pömpöttää niin, et tuntemattomatkin katselee vyötärönseutua epäilevästi.... Ajattelin odotella sen ekan ultran ja sit jakaa ilosanomaa sukulaisille. Kaverit saa tiedon jos älyävät kysyä! =)



rv8+5

onpa hyvä että varoitin jo etukäteen..niih.



PAPU;

olen vähän samanlaisessa tinlanteessa ystävien suhteen, mulla on YKSI hyvä ystävä, joskaan hänellekään en ole voinut vauva-asioista puhua, koska hän on jotenkin..." vauva-vastainen" (olipa termi). Pahoin pelkään että hänkin kaikkoaa kun vauvasta kuulee. Tämä kyläpahanen on vaan niin kovin pieni, mun ikäsiä (27v) ei täällä ole, porukka katoaa opiskelemaan eikä palaa takasin. Ainoat kaverit on jotkut työkaverit, ja lomittajana kun yksin töitä pääosin tekee, niin ei niitäkään paljoa näe.

Onneksi mulla on sisko, joka tosin asuu 400kilsan päässä..ja tietysti äiti ja anoppilan väki..mutta ei noita ystäviä ole turhan paljoa tännekään suotu. Harmi.



MÖHKÖFANTTI;

ihmettelit ultraa rv10 (+?), jossain uudessa jutussa oli että np-ultrakin voidaan tehdä jo rv10-14, tavanomainen on tuo 12-13 viikot, mutta viimeisen huudon mukaan tarkkoja tuloksia saa jo rv10+. En sitten tiedä tarkemmin, mutta jostain luin että on uusi suositus. Itselläni se aika annettiin rv12+3 joka saattaa (jos viime ultraan on uskomista) ollakkin vasta rv10+3..saa nähdä mitä sitten sanovat.



ÖRMELÖ

(oliko se noin?); mä menin ultraan omien (ja terkkarin) laskujen mukaan rv6+0, ultra antoi viikot 4-5, ei sen tarkempaa, vajaa kaks viikkoa eteenpäin ultra antoi viikot 6+2..(piti olla jo lähempänä 8+0). En tiedä vieläkään oliko se mittavirhe vai mikä..tikutin kuitenkin oviksen ja plussatesti olis noitten viikkojen perusteella tullu viikko oviksen jälkeen..että niin..kai se joskus selviää.



Varoitus niille jotka eivät jaksa jaarittelua koirista - seuraava on vaan koirajuttuja Rimmalle...sen jälkeen taas kai muuta :)



RIMMA;

voi kun pääsisitkin tänne...me ollaan harrastettu tota " kun hihna kiristyy niin matka pysähtyy" -juttua, ainoa vaan ettei olla saatu pariin kuukauteen otettua askeltakaan hihnassa tuolla periaatteella. Kun siirrän painoa eteenpäin, koira lähtee, en ehdi ottaa askeltakaan kun hihna jo soi. Eikä auta taaksepäin lähteminenkään.

Kontaktin koira ottaa vapaana ollessa (kun huvittaa), osaa kyllä " katso" pyynnön, mutta noudattaa sitä kun sattuu huvittamaan. Pysähdyksissä yleensä kyllä, mutta liikkeessä ei.

Kokeiltiin kuonopantaa, sillä koira ei vetäisi, mutta lyhyt kuono ja näppärät varpaat on huono yhdistelmä, panta ei kestä päässä kun kaks askelta. Vedonesto valjaita ei olla kokeiltukaan, kun koira ei siedä edes hihnaa jalkojen alla, vaan riehuu kunnes se on pois. Lisäksi mietityttää miten paljon se koiraa satuttaa kun hihna kiskoo kainalokarvoja.

Makupalatkin on ongelma, kun tuo ei yleensä ulkona syö, muutenkuin vapaana silloin kun tulee hakemaan jotakin. Ei kelpaa kinkku, nappulat, keksit, raaka liha, kuivattu maksa...ei mikään mitä on kokeiltu :(

Me taidetaan olla oikein ongelmakaksikko...vapaana ollessa tuo tarkkailee kyllä mihin menen ja mitä teen. Pysyy lähistöllä muttei anna kiinni (ainakaan pariin tuntiin), vaikka on yritetty opettaa ettei aina kiinniotettaessa lähdetä pois, vaan pääse uudestaan irti - ei vaan auta.

Ehkä mä hankin kuitenkin ne vedonestovaljaat ja kokeilen niillä en halua joutua ongelmiin tuon virtapiirin kanssa talvella liukkaalla ison masun tai vaunujen kanssa - vaikka eihän tuo paljoa paina..mutta nelivedolla siinä on silti voimaa!

Kiitos kuitenkin kun yrität auttaa...lisää apuja otetaan kyllä kokeiluun!

Aih, istu-käsky on jotenkuten mennyt perille...mutta maahan käsky yhä vain takkuaa siinä vaiheessa, että sisällä makupalan kanssa ohjaten menee maaten, mutta muuten ei..ja ulkona ei toimi kun ei makupalat ulkona maistu.



SITTEN sitä muuta asiaa taas :)



Se synnytyspelko...joo, luulin jo olevani ainoa joka oikeesti on alkanu miettiä ja pelätä synnytystä. Eniten mua pelottaa se repeäminen, sen TÄYTYY koskea ihan sikana, turha väittää ettei satu, tai ettei sitä huomaa...ihan varpilla sattuu! En usko teitä..enenenen...ei mua siinä niinkään mikään muu..tai no, kipu yleensä.



Njooh, mulla on oireet vähentyny kummasti taas, ei säre päätä, ei oikein kauheesti väsytäkään enää (ei edes päikkäreitä moneen päivään!), sillon tällön vähän jomottelee, ja toisinaan vihlasee, ja rinnat on yhä vain kipeät..kuvotus on enää ihan miniä, vähän semmonen öllö olo iltasella, mutta ei muuta...



toivottavasti masuasukilla on kaikki hyvin..mu akun on nyt alkanu pelottaa että se onkin jostain syystä kuollut eikä keskenmeno vaan ole alkanut, tai siis vuotoa ja kipuja ei ole tullut ja siellä se vaan on eikä tule pois ja...ääh...sanokaa ettei pidä pelätä :(

Toivottavasti sydänäänet kuuluis ens viikolla lääkärineuvolassa (vaan jos viikot on väärin niin tuskin kuuluu).



Tappert 10+3 (tai sen vikan ultran mukaan 8+6)

Jos nyt sinne asti päästään siis, mulla kun oli sitä vuotoa toissapäivänä ja vieläkin tulee jotain ruskeaa tuhrua. Pelottaa kamalasti kun lääkäri epäili että liittyisi nimenomaan istukan kehitykseen/kiinnittymiseen jotenkin..... Mutta nyt ainakin tuo istukkatutkimus on mitä parhain tässä tilanteessa. Mulla np-ultra olis 2 vkon päästä, ei kun siis reilun vkon päästä, maanantaina 28.8., viikolla 13+0



En jaksa edes mitään omia kuulumisia kun olen niin huolissani tuosta tuhrusta. Katotaan nyt, jotenkin sitä tässä tilanteessa tekee sellaista " surutyötäkin" jo pahimman varalle..... eilen aloitin penisilliinikuurin kaameaan flunssaan joka ei lopu millään.



11+2

Miepä kopsaan tähän osan tuosta eilisestä vuodatuksesta, jonka aika myöhään illalla naputtelin. Nämä ajatukset taas tänään päällimmäisenä...



Mulla mieltä painaa minun vanhemmille kertominen..... Aioitaan kertoa vasta ultran jälkeen mutta pelottaa aivan hulluna. Sillä kun aloimme odottaa ensimmäistä lasta ja kerroimme siitä niin vanhempani tai siis lähinnä äitini katkaisi välit meihin täysin. Esikoisemme syntymän jälkeen soitti sitten sairaalaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.



Syy tähän järjettömään käytökseen löytyy siitä, että äitini mielestä minun olisi pitänyt tehdä lapset vasta sitten, kun olen valmistunut ja ollut uraputkessa tyyliin vähintään 10 vuotta.



Äitiyslomani loputtua äitini on tasaisin väliajoin muistutellut ja patistanut opintojen pariin ja olemme ottaneet asian tiimoilta yhteen oikein tosissaan monta kertaa. Äitini mielestä olen täysi nolla, kun en ole vielä valmis ja ikääkin on jo hurjat 27 v. Vakityö minulla on ja mieheni valmistuu ensi keväänä ja hänelläkin on tällä hetkellä vakityö, joten me tullaan kyllä toimeen ihan hyvin. (tähän valiin siitä asumisesta: asustelemme omassa/pankin rivarineliössä oikein tyytyväisinä, joskin olemme harkinneet rakentamista lähitulevaisuudessa)



Opintoja olen tehnyt satunnaisesti mutta taas tänä syksynä ja ensi keväänä niin pitkään kuin mahdollista niin pakerran oikein kunnolla.



Olen itse ajatellut asian niin, että haluan tehdä lapset nyt ja sitten kun mieheni valmistuu minä alan intensiivisesti opiskella loppuun en siis mene äikkäriltä enää töihin. Tämänhetkinen työni ei ole sen alan työtä mitä opiskelen.



Enkös ole työnhakijana ihan hyvässä asemessa, kun olen vastavalmistunut ja kuitenkin aika mittava työhistoria jo takana monenlaisista töistä ja lapset on tehty.



Esikoisemme takia olisi todella surullista jos sama toistuisi taas ja he katkaisisivat välit kokonaan. Ja olisi minusta mukava jakaa oman äitini kanssa tähän odotukseen liittyviä asioita, ensimmäisessä raskaudessa kun en voinut häneen tukeutua ja tunsin välillä olevani aika yksin. Ei minulla ole kuin yksi äiti. Ja vaikka anoppi onkin aivan mahtava niin ei hän äitiäni voi korvata.



Voi tätä vuodatusta mutta en vain voi sille mitään, että joka päivä tämä asia vaivaa mieltäni ja olen tosi ahdistunut. Ollaan mietitty miten kerrotaan jos sillä ois jotain vaikutusta.



Oisko teillä vinkkejä miten tämä uutinen olisi parasta heille kertoa? Kasvokkain se ei onnistu - välimatka.



Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?



Sitten muuta :



Mulle on yhtäkkiä iskenyt tosi vahvana tunne siitä, että odotan kaksosia!!!!!!!!!! Hirvittää..... Ei olla käyty varhaisultrassa vaan se np on sitten eka ja silloin 31.8. Ajatelkaa jos siellä sanotaisiinkin, että täällä onkin kaksi !?! Menisin kyllä ihan paniikkiin!



Aavistusta on vahvistanut oireeni, eli älytön pahoinvointi ja valtava mahan kasvu. Ensimmäisessä massu pullahti esiin joulukuussa yhtäkkiä, vielä marraskuussa olin pikkujouluissa ja kukaan ei huomannut mitään. Esikoinen siis syntyi huhtikuussa. Nyt mulla on jo ihan selvä maha vaikka entuudestaan oli pari ylimääräistä kiloa pehmustamassa ja luulin, että ne kätkisi massun taas toviksi... Painoa ei ole sitten taas tullut mutta se johtunee tuosta yrjöämisestä.





Nyt on pakko rientää verikokeisiin, palaan myöhemmin.



Ihanaa päivää kaikille !

Hokasin, että sen täytyy johtua kahvin puutteesta, kun se ei hirveesti oo maistunut. Pakko kai sitä on sit juoda, sillä en kestä enää. Tuntuu että silmät pullahtaa ulos päästä ja pitäs vielä siivota ja hoitaa lastakin.



TAPPERTILLE KOIRAJUTTUJA: Kokeile makupalaksi jotakin tosi haisevaa. Meidän koiruus on ihan hulluna koiran salamiin, jota saa ihan marketeistakin. Treenipäivinä en antanut koiralle ruokaa kuin aamulla, jotta oli illalla tarpeeksi nälkäinen himoitsemaan makupaloja.



Monella on se ongelma, että koira kyllä toimii sisällä, muttei enää ulkona. Sitä oli meilläkin, mutta mitä vanhemmaksi koira tulee ja mitä enemmän treenaa, sen paremmin sitä kiinnostaa ulkona jopa minun jutut. Koira on nyt 4-vuotias.



Kokeile ulkona vaikka ihan koiran kanssa riehumista ja painimista, juokse karkuun, mene piiloon jne. Ihan tämmöstä hölmöä touhuilua koiran kanssa. Se vahvistaa teidän suhdetta ja pitää koiran mielenkiintoa yllä sinua kohtaan. Tee jotakin poikkeuksellista niin, että koira joutuu väkisinkin ajattelemaan " nyt se pimahti, mielenkiintoista, täytyy mennä katsomaan" ;D Entäs lelut, onko se kiinnostunut palloista, vetämis- tai repimispeleistä? Meidän piti opetella koiran kanssa leikkimistä kun mentiin tokoon. Oltiin kyllä riehuttu mutta aina ilman apuvälineitä. Niinpä opeteltiin kiskomaan köyttä ja kyllä sen opettelu olikin hankalaa, kun koira oli ensin opetettu pitämään kapulaa suussa purematta ja irroittamaan käskystä. Arvaa vaan uskalsiko se ryhtyä taistelemaan lelusta? Irroitti lelun heti kun lelua nykäisi.



Onko teillä sielläpäin mitään koiraseuraa, joka järjestäisi koulutusta? Sinne kannattaa hakeutua, jos on innostusta ja jaksamista. Minä alussa epäilin, kun koira tuntui niin taukilta, kun sitä ei kiinnostanut kuin kentällä olevat koirat. Mutta lopulta huomasin, että kyse oli omasta taukkiudesta. Aloittelijana en tiennyt mitä kannattaa kokeilla ja miten. Ja olen oppinut ajattelemaan, ettei mun koiran tarvitse olla " täydellinen" ja osata ihan kaikkea. Pääasia on, ettei se pure ketään ja osaa käyttäytyä " ihmisiksi" . Ihan sama oppiiko se noutamaan kapulaa (vaikka oppi se senkin).



vINKKI KOIRAIHMISILLE TALVEKSI: Talveksi 2005 (kun esikoista odotin) hommasin muuten ne " mummojen talvipiikkarit" kenkiin kiinnitettäväksi. En uskaltanut ottaa liukkailla riskiä, että kaatuisin mahani päälle tai murtaisin luuni. Vinkiksi vaan kaikille koiraihmisille, joiden koiruus painaa yli 8kg =) Neliveto on yllättävän tehokas, vaikka koira olisikin pieni! Ja liukastua voi ilman koiraakin. (kylläpä olen jo talvitunnelmissa)



SYNNYTYSPELOSTA: En oo juurikaan tätä synnytystä vielä miettinyt. Toivon, että paikat aukeaa vähän nopeammin kuin viimeksi. Silloin avautuminen kolmeen senttiin vei helvetilliset 16 h (säännöllisiä supistuksia), ennen kuin sain taivaallisen epiduraalin. Sit loput aukes reiluun tuntiin. En osannut silloin raskaana ollessa pelätä supistuksia, koska mun kipukynnys on aika korkea. Mutta uneton yö ja väsymys jatkuvine suppareineen sai mut oksentamaan kivusta. Sit epiduraalin jälkeen kaikki oli niiiin helppoa ja kivutonta. Ponnistus kesti 19 minuuttia, 2 pinnallista repeämää, 5 tikkiä. EI SATTUNUT YHTÄÄN! Kiitos todennäköisesti epiduraalin. Niin ja vauva laskeutui alas kuin itsekseen hitaasti, joten se kai puudutti ja venytti paikkoja pikkuhiljaa. Välttämättä repeämiä ei tule ollenkaan. Mä ihmettelin, ettei lapsen ulos tuleminen tuntunut kipeältä. Ainoastaan paineen tunne oli suuri kun pää syntyi, mutta kipeää se ei tehnyt. Vertakin menetin vain 200ml.



Joo-o. Eihän tätä jaksa kukaan lukea. Siispä poistun nyt. hajusta päätellen kissa taisi käydä laatikollaan, joten putsaamaan on mentävä. Onneksi nyt ei okseta...



Päivän jatkoja kaikille!



rimma rv 10

Eilen siis oli sairasloman viimeinen päivä, ja kohta on lähdettävä töihin :(.

Hieman etoo, mutta toivottavasti jotenkin pärjäisin päivän.

Tänään käytiin ultrassa ja laskettu siirtyi, niin kuin arvasinkin, se olisi nyt 25.3, mutta se varmistetaan vielä toisella ultralla muutaman viikon päästä. Pääasia kuitenkin, että hyvä vahva syke kuului! Nyt töihin...



Möhkis ja tiitiäinen 8+3

En varsinaisesti pelkää synnytystä, mutta kyllä muistissa on ettei se kovin mukavaa ollut. Ekalla kerralla kun ei tiennyt mitä on tulossa. Itse olin päättänyt synnytyksestä selvitä pelkällä ilokaasulla ja aquarakkuloilla. Ja niin teinkin, mutta muistan että jossain vaiheessa rukoilin epiduraalia, mutta sen saaminen oli jo liian myöhäistä. Myöhemmin olin tietysti tyytyväinen etten sitä epiduraalia saanut. Synnytys kesti siinä vaiheessa enää 15 minuuttia, josta ponnistusta 7 minuuttia kun olin epiduraalia pyytänyt.



Toisen kanssa tiedän, millaista kipu on ja tavallaan tekisi mieli ottaa epiduraali, mutta toisaalta en tiedä pelkäänkö enemmän epiduraalipiikkiä kuin synnytystä? Ja eka synnytys kesti yhteensä 7h40minuuttia joten toka saattaa olla jopa nopeampi jolloin sen ehkä kestäisi ilmankin. Onneksi tässä on vielä aikaa päättää.



Onko kukaan muu huomannut itse tai ystäväpiirissä, että epiduraali saattaisi pitkittää synnytystä tai ponnistusvaihetta?



Itse olen huomannut, että järjestänsä ilman epiduraalia synnyttäneiden ystävien synnytykset ja varsinkin ponnistusvaihe on mennyt nopeammin kuin niiden ketkä ovat sen ottaneet. Tosin tämä voi tietysti mennä myös niin päin, että kenellä on ollut nopea synnytys ei ole epiduraalille ollut tarvetta ja taas synnytyksen kestäessä se on annettu. Pyysinhän sitä itsekin ja olisin varmasti saanut, jos synnytys ei olisi ollut jo ihan loppumetreillä.



Vielä tunti, niin saa syödä..Loppuisi jo tämä lääkekuuri!!!



Pirriäinen, Poju ja rv 11+4

Toukokuunlopussa koin toisen keskenmenon. Alkoi tuhruttelulla, kesti noin viikon ja lekuri ultralla totesi sikiön kuolleen rv 7+4(tätä ennen rv 6+3 ja 7+1 näkyi sykkivä sydän)kun menin sitten runsaantuneen vuodon takia lekuriin rv 8+0.

Joka paikassa sanotaan, että sikiö on n.1cm mittainen, ellei pienempikin, mutta...

Sain ajan kaavintaan 3päivän kuluttua, mutta kotona sitten iltasella suihkuun mennessä riisuin housuja ja kumarruin ja sikiö pötkähti kauniisti vessan lattialle. Pakkohan se oli sitä vähän katsella ja ihmetellä, näytti siltä miltä piti, mutta pituus oli yli 3cm. Ei ollut kiva nakata pönttöön omaa jälkeläistään, tsemppasin sillä ettei hänen ollut tarkotus elää. Tosin etoo ajatus siitä, että vedin sen pöntöstä alas..ilmeisesti rottien ruuaksi :(



Pointti tässä se, että minusta tuo sikiö oli ISO! Siitä siis päätä 1/3osa jalat ja kädet alkaneet kehittyä.



Nyt olen rv 8+1 ja voin kuvitella minkälainen öttiäinen sisälläni myllertää, nähtyäni rv 7+4 kuolleen sikiön liiankin läheltä.

en tiedä tilannettasi muuten, kuin tämän päivän kirjoituksesi perusteella. Tiedän kuitenkin, kuinka hermoja raastavaa tuo tuhruttelu voi olla.



Esikoisen kanssa tuhruttelua kesti ihan alusta saakka viikolle 16 tai jotain semmoista. Se oli ihan kamalaa. Verta ja rusehtavaa mömmöä ja kaikkea silta väliltä vuoti noin kerran viikossa. Joskus se kesti päivän, joskus taas viikon. Olin tietysti huolesta suunniltani ja joka kerta itku kurkussa, kun verta turskahti. Syy oli kuitenkin eteisistukka ja melko suuri hematooma kohdussa.



Toivottavasti koettelemuksesi päättyy parhain päin. Etkö pääse aiemmin ultraan neuvolaan, jos huolestuttaa ?

Heips!



Onkohan siinä perää,että poikalasta odottaessa pahoinvointi saattaa olla lievempää kuin tytön kanssa?Olo on kuvottava,mutta oksentaa ei ole tässä alkuraskaudessa tarvinnut.Olen kolmen tytön äiti,ja olo on ollut raskauksien aikana karmea.Olisikohan minulle mahdollisesti syntymässä vihdoin pieni prinssi..?

Asun siis Tampereella.Ohje oli että jos tulvimalla alkaa vuotamaan, niin sitten ensiapuun josta tulee lähete naistentautien polille. (Rv 20 jälkeen äitipolille)TÄssä tilanteessa tulee ikävä Vammalaa, jossa asuimme kun esikoista odotin.... sinne sai mennä äitipolille melkein mistä tahansa vaivasta kun vain soitti ensin. Mulla tuhrutti silloin 3krt raskauden aikana ja joka kerta pääsin HETI ultrattavaksi. TOki sen ymmärtää kun naistentautien polin kätilö sanoi, ettei heillä vaan riittäis resurssit ottaa kaikkia vastaan kun suurin osa kuitenkin on vaaratonta vuotelua. Sanoi että tulee jopa kymmeniä moisia puheluja päivittäin.



Joten kävin tosiaan yksityisellä ja silloin kaikki oli ok, vauva vastasi viikkoja jne mutta onhan se aika ahdistavaa kun syytä ei löydetty, ei hematoomaa tms mistä vuoto voisi johtua ja kohdusta se kuitenkin tuli. Tokihan se on kuten lääkärikin sanoi että ei se siitä auta vaikka tuijotettais ultralla koko ajan tai makaisin nyt kuukauden. Ei auta kuin odottaa ja seurata tilannetta. Ahdistavaa.



EPIDURAALISTA joku oli kysellyt. Esikoisen synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Otin epiduraalin ja synnytys oli mielettömän ihana ja helppo. Epiduraali vei kaikki kivut kunnes olin täysin auki ja sain mennä ponnistamaan. Synnytyksen kesto vähän yli 5h, ponnistus alle 10minuuttia. Helppoa kuin heinänteko. Joten mulle ainakin sopi epiduraali loistavasti.

Se on kyllä kummallista etteivät ota äippä polille vaikka mikä on.Viime tiistaina kun vuosin verta oikeen kunnolla soitin ä.polille ja sanoivat ettei auta kun mennä päivystykseen ja jos ne siellä sitä mieltä että tarvitaan tarkempia tutkimuksia niin tulee lähete.Terveyskeskuksessahan voi joutua ihan tavallisen yleislääkärin sisätutkimuksen kouriin,yl jolla ei todellakaan ole gynen koulutusta.Itse valitsin mielummin kalliin yksityisen kuin jonotusta ja puoskareita.



Nyt vuotaa taas=(

Lääkäri kyllä sanoi että pitkin raskautta saattaa vuotaa mutta pistää mielen apeaksi ja olen silti ERITTÄIN HUOLISSANI!!!!

Nyt kuitenkin sain hyvää palvelua omalta gyneltä.Soitin häneltä aikaa aamulla,kaikki ajat vasta syyskuun puolelle.No soitin uudestaan kysyäkseni koska sitten löytyis soittoaikaa.Näreä vastaanotto virkailija totesi että tämän päivän soittoaika mennyt ja seuraava vasta ensiviikolla mutta lupasi laittaa nimeni koneelle ja soittopyynnön jotta lääkäri saa itse sitten päättää soittaako vai ei.Lääkärini soitti ja pyysi tulemaan klo 16-17 välillä niin ottaa mut johonkin väliin.Hienoa!Mutta nyt taas sydän kurkussa odottelen että kello lyö 16...



synnytyspeloista.

Mua pelottaa vaan yksi asia.kerkeänkö sairaalaan.

Kaksi viimeisintäni syntyivät syöksyllä.Nelonen ekasta pienestä supistuksesta 1h30 min(3820g) ja poika vauhdista ja pelästyksestä sinisenä maailmaan.Ja ihan luomuna ja rytinällä mentiin.

Viides syntyi ekasta supparista 55min(3780g) päästä.

Kummastakin olin sattumoisin onneksi sairaalassa.Mutta jos nyt kotona alkaa niin hui!!!Tai sitten käykin niin että tulee maratoonisynnytys vaihteeksi=)

Mullahan toinen oli pidempi kuin eka.1 kesti 12h(3180g) ja 2.kesti 18h(3680g).Kolmas oli sellanen normi synnytys,noin 4h!Lempeä ja paras kokemus vaikka vauva olikin lapsistani isoin 4055g.



Nyt jään sivuun jännittämään illan ultraa,taas=(



L+5+sissi 8+5 TOIVOTTAVASTI!!!!!!

mullakaan ei selvinnyt vuodon syy kuin vasta joskus viikolla 12+. Hematoomaa ei näkynyt ja istukan kohtaa vain arvailtiin.



Inhottavaa tuo, ettei pääse minnekään toteamaan tilannetta. Meillä täällä pääsee neuvolalääkärin ultrattavaksi, jos huolia on. Tosin hänen vastaanottonsa on vain kerran viikossa.



Pidän täällä peukut ja varpaatkin pystyssä, että teillä kaikilla olisi masussa kaikki hyvin ! Tiedän, että tilanne on todella stressaava