&hearts MAALISmasut &hearts keskiviikkoon.

Mulla on raskausoireena lämpöily, eli raskautumisesta saakka pitää pientä lämpöä, noin 37.1-37.3, siis ympäri vuorokauden. Tuhruttelun aikaan mulla olikin kieroutunut tapa mittailla lämpöäni ja vannotella itselleni, että se olisi romahtanut, jos km olisi tulossa. Totta vai tarua, se oli mun järjissäpysymisstrategia =)

Olipa mukavaa, kun niin moni oli kommentoinut synnytyspelko asiaa. Huomasin, etten ole ainut pelossani ehtiä sairaalaan :) Täytyy varmaan miettiä vaan varasuunnitelma,jos vauva päättää syntyä kesken miehen työpäivän. En uskalla jäädä kotiin häntä odottamaan. Saa isäni (ent. ambulanssikuski) vaikka lähteä kiidättämään Tyksiin! No ehtiihän tuota miettiä :)



Joku teistä pelkäsi repeämistä; esikoisen synnytyksessä (jolloin repeytymisen riski on suurempi kuin jatkossa) kätilö ehdotti välilihan puudutusta, ja siihen suostuin. Silloin repesin kunnolla, mutta se ei sattunut puudutuksen vuoksi yhtään, kuten ei tikkaaminenkaan. Suosittelen. Kuopuksesta en ehtinyt saada mitään apuja, kun tuli niin nopeasti, mutta hänestä en sitten revennytkään :)



Joku kyseli epiduraalista; Esikoisen kanssa otin, ja suosittelen. Sen jälkeen avauduin tunnissa loput 5cm, ja ponnistusvaihe oli kivuton (kesti kyllä 1h 36min!). Uskon, että avautuminen nopeutui, koska sitä otti supistukset vastaan rentona, eikä jännittäen ja vastaan laittaen. Suosittelen siis lämpimästi myös epiduraalia!



Silti sanon, että kuopuksen synnytys oli helpompi, vaikka kivut olivat kovemmat, koska synnytys oli niin nopeasti ohi (2h). Sen jälkeen olih heti " voimissani" . Esikoisen synnytyksen jälkeen heikotti pari päivää, niin että olin lähes pedissä.



Mitä muita asioita te kysyittekään...raskausdementia! En yhtään muista!



Leannalle tsemppiä ultraan! Toivottavasti sissi on ja pysyy sissinä!



ON: pahoinvointi loppunut. Vointi aika hyvä. Pieniä heikotuksen ja kuvotuken aaltoja tulee jos ruokailusta tosi pitkä aika, mutta, kun syö säännöllisesti niin vointi ihan ok.

painoa on nyt tullut 1,5kg. Pitänee alkaa hieman katsoa herkuttelujaan :))



Caius rv 11+2

Eilen eka päivä kun en oksentanut. Kuvotusta on kyllä, mutta onneks ei tarvinnut pönttöä halailla. Tänään sitten alkoikin flunssa oireet, kurkku on karhea ja nokka vuotaa kuin vettä vaan.



Lekurissa kävin, ei saanut sydänääniä kuulumaan, mutta muuten kaikki oli kunnossa. Onneks ma on np-ultra niin näkee miten masussa voidaan. Paino on vähän tippunut, kiitos oksentelun. Hb oli 130 eli ei mikään järin hyvä.



Synnytyksestä: Eka luomuna; avautumisvaihe oli niin raju ettei epiduraalia ehtinyt laittaa. Toinen käynnistettiin, sain epiduraalin, muistaakseni toisen annoksen laittoa epäröitiin, kun sydänäänet laski ja sen takia vaikutus loppui juuri ennen ponnistusvaihetta. Molemmat kesti n. 7h ja niistä on jäänyt ihan hyvä mieli.



Täytyy rientää kotihommiin.



-m- rv11

mä todella pelkään - luin ketjua ultrasta ja viikoista jotka oli vähemmin kun piti...niinkun mullakin oli, kahden viikon heitto.



Mitä jos mun elämänalku onkin kuollut jo? Voiko se mennä kesken niin etten mä tiedä mitään? Eikö jossain vaiheessa kuitenkin tule kipuja ja vuotoa? Voiko se vaan olla kuollut ja pysyä sisällä...niin etten itse tiedä mitään?



Rinnatkaan ei ole tänään niin kipeet kun ennen, eikä tänään ole kuvottanut, ainaka vielä..eikä masua ole nippaillut eikä jomottanut...*kyyneleitä...



Pelko nostaa päätään ja kyynelet valuu...eikö sitä voi mistään tietää



Tappi - peloissaan tai menettämässä vähäisenkin järkensä

Eka neuvola takanapäin, mentiin yhdessä miehen kanssa ja jännää oli! Kaikki arvot kohdallaan ja nyt sit vaan odotellaan ekaa ultraa joka on VASTA viikolla 37, plääh. Neuvolan täti oli tosi mukava, toivottavasti ei muuteta kesken raskauden ettei vaihdu paikka... vaikka on niitä mukavia tätejä varmasti muissakin neuvoloissa! :)



Ja nyt sit sain sen rv lukemankin joka on ollut hakusessa eli RV 9+3!!



Nyt kun on systeemissä mukana niin on oikeasti edes pikkuisen enemmän sellainen olo, että tosiaan on raskaana, ihanaa. On se vaan kiva että meillä on tämä neuvolasysteemi!



Palataan huomenna asiaan, nyt kippokesteille (ja tällä kertaa en oikeasti osta mitään...).



Despelote, rv 9+3

Nyt se pää pystyyn siellä!! Kuka se mulle pari viikkoa sitten sanoi, että ei sitä kannata huolestua ennenkö on oireita eli vuotoa tai muuta..? NIIN!

Ei mua kuvottanut aamulla ollenkaan, mut kyllä se sieltä sitten tuli. Mut ehdin jo kuvitella kaikkea, kunnes muistin sun kannustuksen ja jätin ne kuvitelmat sikseen. :)

Rinnat ei ole joka päivä kipeät, masua ei nippaile joka päivä. Että mä en viitsi enää murehtia. Se pahin tapahtuu sitten, jos on tapahtuakseen, mutta ei murehdita siitä liikaa etukäteen ja varsinkaan, jos sä et vuoda.

Tää tuskin helpotti, kun mä oon tällai tönkkö enkä oikein osaa nätisti mitään sanoa..

Harmittaa ihan pirusti, kun kirjotin lähes puoli tuntia äsken ja se johonkin katos kokonaan. Koitan kohta kerätä uudestaan ne tärkeimmät asiat kokoon.



Mie ja papu 9+5

Näitä asioita mun koneeni varasti multa äsken..



- Jättiläismäinen kiitosrutistus kaikille mua lohduttaineille ja huomioineille ihmisille. Olo parani ja mieli koheni suunnattomasti ja sain ehkä järkeni takaisin. :) Ootte kyllä ihan parhaita!



- Päätin tänään, että alan tekemään töitä vain 7h/pvä, sillä ei oikein ole muita vaihtoehtoja. Ja voi hitsi, kun tein tästäkin pitkän selostuksen enkä jaksa sitä enää nyt heti ainakaan uudestaan kirjottaa.



- Niin ja sitä, että mä voin ystävystyä ihan kenen tahansa kanssa, joka ystävää kaipaa. Laitoin jo eilen s-postiosoitteeni, jonne voi laittaa viestiä, jos haluaa. En sitä nyt tähän toista, kun se löytyy sieltä.



Mut mä kirjottelen myöhemmin kunnolla. Nyt kerään energiaa miehen kokkaamasta päivällisestä. :) (Aikamoinen ihme tuokin meinaan, että ruoka oli tulossa, kun tytön hain eskarista.. ;) )

joko kaikki muut ovat poistuneet, kun minä vasta koneelle pääsen/ehdin. en ole varmaan viikkoon jaksanut täällä ollakaan, mutta piti tulla ultrasta mainitsemaan.



eka neuvola oli maanantaina. muuten ok (ja samaa kuin 4v sitten). ainut mikä mua itseäni keljuttaa, on tuo verenpaine. se tahtoo olla mulla muutenkin koholla, ja raskausaikana näköjään taivaissa. esikoista odottaessani verenpainetta seurattiin kokoajan ja käbin äippäpolilla tarkkailussa. lapsi syntyi kuitenkin laskettuna päivänä ja kaikki ok.



mua vaan ärsyttää, kun sitä pitää mitata (tottakai) mutta kun " onpas se koholla" " pelottaako sinua?" jne. minkäs sille itse mahtaa, ei mitään :(



eka lääkäri oli eilen ja masu ultrattiin sisäkautta (kuulemma uusi käytäntö alkuraskauden ultrassa, on tarkempi). se oli ihan kiva kokemus, kun se ultrakeppi laitettiinkin vain tuohon emättimen suulle, eikä yhtään syvemmälle(tai siltä se ainakin tuntui).



kohtu oli kasvanut jo reilusti ja masussa pieni potki ja simputti aikalailla. kaikki siis ok. kuukautisten perusteella viikkoja on 10+4 ja ultran mukaan 10+1, eli pieni heitto. sikiön pituus oli 33mm.



seuraavaksi 2 viikon päästä siihen nt-(niskaturvokkeenpaksuus)ultraan. (4 vuotta sitten puhuttiin niskapoimusta..kun te täällä puhutte np-ultrasta, nin mitä mahdatte sillä tarkoittaa?).



lisäksi kaupunki tarjoaa rakenneultran (viikolla 19-21).



nyt raskaus on paljon todenpaa :)



vielä pitäis malttaa pitää suu kiinni pari viikkoa. ajattelimme, puhua (minä töissä) asiasta, vasta kun tuo nt-ultra on ollut, jos siellä jotain ikävää on, eihän sitä koskaan tiedä.



anniliinu

poika 4v&rv10+2/10+6

että ei täältä kaikki ole kadonneet..mua pelottaa ja hämmentää tuo km asia...siksipä surffaan km sivustoilla ja imen typerää tietoa itseeni, ja lisään pelkoani :(



PAPU;

Kiitos viestistäsi, helpotti kyllä vähäsen. Jos osaisin yhtään noudattaa omia ohjeitani...jos yhtään tekisin niin niinkuin muille neuvon, olisin varmaan pirun viisas ja kaikkee. Ikävä kyllä mä olen harvinaisen hyvä vakuuttelemaan muita, mutta mua on huono alkaa vakuuttelemaan jos jotain saan päähäni. Mutta ehkä tää tästä taas, nyt alkaa jo pieni ällö olokin saapua paikalle :) (voiko siitäkin tosiaan olla iloinen??). Huh.



ANNILIINU;

Porukka puhuu sekä niskaturvotusultrasta että niskapoimu-ultrasta - sama asia, mutta eri nimitys. Näin mä olen tajunnut, itsekin puhun ennemmin np-sta, kun se kai kuvaa paremmin sitä mitä tutkitaan...äh, en minä tiedä. Kai se virallisesti on nistaturvotus-seulonta, mutta kun mulle vaan on jostain se np jäänyt mieleen.



Tappert, väsyneenä, itkuisena ja pelokkaana..hormonijuttuja tai ei, mun on kuitenkin paha olla :(

Kaikki oli ok.Ei mitään km viittaavaa.2cm kaveri sydän sykkien.kai tässä on nyt rauhoituttava ja luotettava että kaikki menee hyvin.

Uusi selitys vuodolle oli istukan kehittyminen ja kiinnittyminen ja taitaa olla aika alhaalla tällä hetken.



Nyt oon niin kuitti että jätän enemmät kommentit muille ja itse painun petiin.



L+5+sissi 8+5

Mahtavaa, että sissi yhä mukana kuvioissa! Ihania uutisia! Nyt en ehdi onnitteluiltani enempää kirjoittaa, pitää kiiruhtaa puuron keittoon :))



Caius 11+2

niin on totta, että pelotkin kasvavat...

4 vuotta sitten esikoista odottaessani en osannut pelätä, kaikki oli niin ihanaa, mutta nyt jotenkin " hirvittää.



kahden viikon päästä oleva np-ultra (kiitos selvennyksestä :D ) osaa jännittää. entä jos kaikki ei olekaan hyvin??mitä sitten. eilen kun lääkäri rupesi ultraamaan (totinen ilme kasvoilla) niin kyllä kauhistutti, jos ei olekaan elävä sikiö. onneksi oli, mutta silti.



oireita ei ole, ei tiputtelua tai mitään. aina se vaan mietityttää. monesti aivastaessa tai nopeasti ylös noustessa alavatsaan sivulle vihlasee ikävästi, mutta kuuluu asiaan.



pitää vain luottaa ja ottaa vastaan mitä annetaan. ja miettiä seurauksia sitten. (helppo sanoa..)

Tiedän tunteen.. Minä vähän samanlainen. Aina ollut. Ja voi viude millä mallilla mun elämäni olisikaan, jos oisin itse osannut elää niinkuin muita olen neuvonut! :D En olis varmaan elänyt kuin murto-osan siitä mitä nyt olen elänyt. Jännä juttu. Mut ehkä tässä on vielä aikaa ja ikää oppia. Sulla. Ja mullakin. Vaikka mä oonkin vähän vanhempi. Omat neuvot ne on parhaita kuitenkin, niit vaan ei osaa soveltaa.. Mut siinä on meille sarkaa, et opetellaanpa sitä. :)

Mä oon muuten viime aikoina opetellut itsehillintää ja koittanut lopettaa telläytymisen, sillä muiden telläytyminen on raivostuttavaa. On vain joskus niin helppo antaa palautetta ja kommenttia jostain ilman, että sitä edes pyydetään. Olen aina ollut ihan hirmusen tempperamenttinen ja nyt sitten olen yrittänyt sitä kitkeä pois. Yritän opetella olemaan ilman sitä viimeistä sanaa ja olen siinä silloin tällöin jo onnistunutkin niin, että uskon vielä kykeneväni muuttumaan ihan ns. normaaliks. :)

Nyt meen kattoo Jamien kokkailuja..



Papu

Tänään oli se np-ultra ja ai että oli ihanaa nähdä ku se pikkunen siellä kellu ja teki kaiken maailman kieppejä! Syke näky tosi hyvin ja heristi oikeen nyrkkiä ku täti yritti saada liikkumaan että saa kuvattua. =) Olisko äitiinsä lähteny? Kolme kuvaa sain kotiin viemisiksi ja lapsille näytettäväksi, on niillekki sitte todellisempaa se vauvan tulo. Galluppia oli asunnosta, kaks kerroksinen omakotitalo tosi taajamassa, neliöitä alhaalla 120 ja ylhäällä 70. Isommat lapset nukkuu ylhäällä ja nuorimmaisen olis talven aikana tarkoitus opetella kans ennen ku vauva syntyy. Ja viikot oli samat mitä aluks ite laskin mutta neuvolassa muutettiin eli pysyn omissa taas...



tanja-77 & 11+3

Kumman nopeasti sitä taas tottuu työelämään, tuntuu kuin ei olisi poissa ollutkaan, vaikka päiviä on takana vasta muutama. Iltaisin on vaan ollut aika väsynyt, ja tuntuu ettei meinaa ehtiä täälläkään käymään. Ja kaikkein kurjinta on se kun tuntuu että aika kuopuksen, ja isompienkin lasten, kanssa on niin lyhyt, kun jo pitää alkaa miettiä nukkumaan menoa. Ja mitä' hän se on sitten kuukauden kuluttua kun illatkin on jo pimeitä.



Tänään oli ihana tulla kotiin kun esikoinen oli laittanut jauhelihakiusauksen valmiiksi, ja sit se oli vielä ihan omatoimisesti pessy koneellisen pyykkiä. Ihania lapsia mulla=)



MARTSUPAANI: Mä oon kanssa koko alkuraskauden ajan " pelänny" saavani kaksoset, musta tuntuu että mun maha on kasvanut nopeammin kuin aiemmilla kerroilla, ja riskikin on varmasti vähän normaalia suurempi, kun ikää on jo 36, ja mun isä on toinen kaksosista ja samoin mieheni äiti. Mutta vielä pitää muutama viikko miettiä asiaa vaan itsekseen, np ultra on mulla 4.9. ja sittenhän sen näkee :)



Väsynyt Petriina lähtee nyt iltapesulle, nii rv 10+2

Tänään oli se kauan odotettu/pelätty nt-ultra. Kaikki oli kunnossa, nt oli 1,03mm, nenäluu löytyi, sormet ja varpaat pystyi laskemaan, pää ja vatsanpeittet siistit, pää-perämitta 5,78cm. Pää-perämitan mukaan vaavi vastasi viikoja 12+2 eli la siirtyi helmikuulle 26.2. Neuvolan laskujen ja menkkojen mukaan nyt ois 11+3 ja la 4.3. No, ihan kiva olla pidemmällä =0), ku et la ois menny toiseen suuntaan. Ja sitäpaitsi vaavi syntyy sit ku se haluu...

Olo on ollu ultrasta lähtien hujentunut, IHANAA ET PAPU VOI HYVIN =0)



Siirryn nyt tuonne helmikuisten puolelle. Käyn varmaan aina välillä lukemassa teidän juttuja...



Mukavaa odotusta kaikille!!!

Tappert... minullakin välillä sellainen tunne, että onkohan siellä sittenkään mitään... todisteena kun on vain yksi testi ja parin viikon pahoinvointi ja se ultra on vasta 4.9. Toki edelleenkin on kaikenlaista, maha tuntuu turvonneelta ja paha olo tulee aika helposti jne. mutta jospa minä olen vain lihonut :/



Tosin onhan minulla ollut jo sekin vaihe kun kahvi ei vaan maistunut. Ja rimma, myös minulla oli silloin päänsärkyä, kun en voinut juoda kahvia ollenkaan. Nyt juon kupillisen tai kaksi päivässä, äskenkin jouduin kaatamaan pois, kun en saattanut juoda. Ensimmäisessä raskaudessa kahvi jäi kokonaan pois.



Koirista... mietin usein, että mitenkähän sitä koiran kanssa.... onko se hyvä järjestys jos koiranpentu tulee taloon, jossa on jo muutaman kuukauden ikäinen vauva. Silloin kun olemme koiranpennun ottoa suunnitelleet (siis ennenkuin tämä vauveli ilmoitti tulostaan) on laskettu se, että olisi kesä ja ainakin poika (silloin jo 11v) kotona, ettei pentu heti alussa joutuisi olemaan yksinään(eikä pissisi pitkin taloa). Mutta myös sillä, että miehellä ainakin olisi loma(hänellä kun on vakityö, jossa voi toivoa lomansa ajankohtaa). Mutta tietenkin nyt kun vauvakin on tulossa niin on olenhan minä itse kotona ainakin, mutta onko kaksi vauvaikäistä liikaa samassa perheessä ?*nauraa omille pohdiskeluilleen* :D Kaikenlaista sitä on aikaa miettiä päivänmittaan, kun mies on töissä.



tityli pohti pahoinvoinnin vaikutusta sukupuoleen... ensimmäinen raskauteni oli helppo ja ainoa oire oli väsymys ja vauva oli poika. Nyt minulla oli parin viikon vaikeampi kausi, jonka aikana paino nousi pari kiloa pahoinvoinnista huolimatta. Nyt on tosin yksi kilo lähtenyt jo pois, kun olen voinut liikkua ilman, että alkaa etomaan. Sittenpä sen näkee kumpi tulee... mies ja poika toivovat poikaa... Minulle on ihan sama... olisihan se tyttö kiva kun molemmat mummot+pappa saisivat myös toista sukupuolta olevan lapsenlapsen.



Minun on vaikea suhtautua tähän alkuraskauteen, kun ensimmäisen kanssa se alkuraskaus katosi, kun minulla oli muutamat valemenkat alussa. Ekassa ultrassa olikin sitten viikkoja jo 16 ! Nyt tuntuu, ettei mitään tapahdu ja tuntuu välillä ihan utopistiselta koko raskaus.



Mutta nyt nukkumaan, mies jos lukisi tämän sanoisi, että nyt on aika mennä nukkumaan :D



Ai niin, me lähdetään viikonlopuksi maalle rehun tekoon, pääsen haistelemaan lehmiä ja koiran kanssa lenkille, ihanaa...



Mutta nyt nukkumaan...

t.Punkeli 10+1(+1päivä neuvolan tätiltä)



JA ARVATKAA MITÄ ...

Täällä sataa vettä ensimmäistä kertaa juhannuksen jälkeen ! Ihanaa.... minä kun nukun parhaiten vesisateella ja ukkosella. =)



ps... tulipas kirjotettua pitkästi ;)

Eilisen jutut, vai oonko ainoa, jonka silmissä vilisee, ku ettii ja silmäilee?

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8071329&p=&mpage=1&tmode=…



Monta päivää jääny kirjottamatta, mutta selannu oon aina suurinpiirtein, että missä mennään. Ihanaa, ku ei oo tullu huonoja uutisia! En ainakaan myönnä itelleeni jännittäväni ens viikkoa, se ku on just se, jolla km tuli ekassa raskauessa. Kummittelee se silti vähän mielen sopukoissa, vaikka jotenki on sellanen olo, että kyllä tästä hyvä tulee.



Synnytyksestä:

Mulla oli muuten hirmu paljon apua synnytyksessä siitä, että oli keskenmenosta kokemusta, ku ei se kipu ollu juuri sen pahempaa, ja siellä sentään oli palkintona ihana oma lapsi ja kivunlievitystä tarjolla. Epiduraalista omalla kohalla kans myönteisiä kokemuksia, avautumisvaihe oli kyllä melko pitkä, mutta epiduraalin jälkeen täysin kivuton, vaikka kalvotki puhkastiin, ja ponnistus kesti vaan 11 minuuttia ja täysin kivuton seki oli. Miehen piti oikein seurata monitorista, millon supistus tulee, jotta osasin ponnistaa oikeaan aikaan. Tuon lepposan lopun ansiosta jäi tosi myönteinen kuva koko synnytyksestä, joten ei pelota, jos suht samallalailla menee. Ainaki omalla kohalla meni synnytyspelkojen osalta niin, että ensisynnyttäjänä oli kuitenki helpompaa mennä avoimin mielin kohti tuntematonta, ku vertaa vaikka toissynnyttäjään, jolla ollu huonoja kokemuksia edellisessä synnytyksessä.



Oma napa ei veny eikä pauku. Kummastuttaa vähän, ku ei oo ollu mitään kohdunkasvukipuja. Olo on syömisten välillä huono, ja välillä oon huomannu, että menee närästyksen piikkiin, mikä on hyvä asia, koska Renniet on keksitty. Väsymys ei juuri helpota (, kannattaskohan mennä nukkumaan, eikä löpistä täällä?). Tissikipu vähän lisääntyny. Pävät matelee edelleen hirveen hitaasti.



Udidi ja Ilpo rv 8+3

Hirmuiset pinot kirjoituksia luettavana kun nyt vasta kerkisin koneelle. Mutta mukavahan se vaan on että on jaksettu kaikki kirjoitella.. =)



Mulla on eka työpäivä loman jälkeen takana, ja onneksi ne työhousutkin mahtui jalkaan, eikä kiristäneet yhtään. =) Päätä on särkenyt koko päivän, mutta onneksi vaan sellaista suht lievää " tausta" särkyä, olen pärjännyt ilman Panadolia. Rästihommia oli tietysti odottamassa, mutta onneksi sain kaikki jo suht hyvään malliin, niin on huomenna mukavampi mennä töihin.



Synnytyspelosta: Itse ei varsinaisen synnytyksen pelkoa ole, sen sijaan hirveä pelko siitä tulevasta kivusta, niinkuin vissiin muutamalla muullakin. Olen todella kipuherkkä, parturissa sattuu kamalasta kun se harjaa ja värjää mun hiuksia, parturista riippumatta, jos joku muu kun mä nyppii mun kulmakarvoja, mulla valuu kyyneleet koko ajan, eli siis otan ihan sata varmasti kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä heillä on tarjota. Ja vaikka tuplana.. ; ) Täytyy toivoa etten ihan hirmuisesti repeisi, mutta sitä taitaa olla aika vaikea etukäteen sanoa. Samoiten mua hirvittää ne supistukset, jos ne on tosi voimakkaita niin sekin varmasti sattuu, ja millä ihmeellä sitten ajan sairaalaan, kun mies ei kuitenkaan ole kotona, paitsi jos vaavi päättää syntyä lauantaina tai sunnuntaina. Matkaa sairaalaan ei tosin ole kuin 15 km, mutta veikkaisin että jos vaan supistelee niin on sekin pitkä matka, ja tällä paikkakunnalla kun ei asu ketään sukulaista/kaveria.. Noh sitä onneksi ehtii vielä murehtimaan.



(.) Tänään illalla taas ylämasu kasvoi ihan ihmeellisesti pyöreämmäksi, alamasu sen sijaan on niinkuin aina ennenkin. Kun tulin töistä kotiin ja istuin sohvalle niin masu alkoi vihlomaan aikas lailla, ja sitä kesti jonkun 20min, kunnes sitten lakasi ja nyt ei ole vihlonut enää kuin ihan muutaman kerran. Rinnat eivät ole tänään olleet oikeastaan lainkaan kipeät, mikä vähän huolestuttaa, mutta nännit sentään ovat edelleen tosi arat, joten toivoa on vielä. =)



sohvi84 + vaavi 8+4