Lue keskustelun säännöt.
Nuori tulee treeneistä itkien kotiin
24.04.2021 |
Kyseessä 13-vuotias tyttö. Tähän saakka erittäin sisukas ja pitkäjännitteinen tyttö pahoittaa nykyään mielensä joka viikko. Tästä on ollut seurauksena se, että on lähtenyt treeneistä toistuvasti kesken pois. Tämä sovittu valmentajan kanssa, ettei pilaa muiden treenejä mökötyksellään ja itkullaan. Tätä on jatkunut muutaman kuukauden ja olemme keskustelleet asiasta valmentajan kanssa ja yrittäneet puhua asiat auki, mitkä tyttöä harmittavat.
Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että entä jos kyseessä ei olekaan vain tytön hankala ikä, luonne ja ”viat” hänessä,, vaan voisiko valmennus tehdä jotain toisin. Harrastusta on 8 kertaa viikossa.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tästä pääsee yli? Kaikesta huolimatta nuori haluaa aina mennä treeneihin, eikä tunnu olevan pitkävihainen, vaikka tulee todella suuttuneena kotiin ja kokee, että häntä kohtaan toimitaan epäreilusti.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan EM. kantoja. Asia pitää selvittää. Käy läpi ne tilanteet, mitä tapahtuu ja miten reagoidaan, ihan tarkkaan, miten toimitaan ja sanotaan. Selvitä kaikkien toiminta, myös lapsen. On lapsen kehityksenkin kannalta tärkeää, että asia selvitetään. Poistaminen tilanteesta tunteen vuoksi voi johtaa hankaliin identiteettiongelmiin. Noin ei voi jatkua. Jo tuo ratkaisu kertoo, että mitään kasvatustieteilijöitä ei ole asialla. Jotakin on siis siellä valmennuksenkin puolella. Vuorovaikutus voi olla ongelmallista molemmin puolin ja lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea näihin tilanteisiin. Jos valmentaja on epäreilu, siihen tulee puuttua. Ainakin tulee selvittää, mistä se tunne lapselle tulee. Noin älä anna tilanteen jatkua. On väistämättä vahingollista lapselle.
Valmentajan pitäisi olla kasvatustieteilijä? Mistä lähtien. Sulla ei selvästi ole käsitystä ammattimaisesta valmennuksesta. Valmentaja on valmentaja ja se henkinen tuki haetaan ihan muualta. Ei voi jatkua tietenkään noin, mutta ratkaisu ei ole valmentajan ajan sitominen tälle tytölle, se on muilta pois. Ratkaisu on alemmalla tasolla harrastaminen tai tysin uusi harrastus.
Valmentaja ei saa rikkoa valmennettaviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tyttö hyppisi mieluummin trampalla ja varmaan myös leikkisi, kuin olisi harrastuksen piirissä kokemassa epäonnistumisia. Vaikka sinne aina kiltisti meneekin - no jos on koko ikänsä käynyt, niin eihän hän edes tiedä, että harrastukseen voi olla menemättä. Lisäksi aika moni nuori harrastaa näennäisesti mielellään, mutta tosiasiassa vain, koska tietää, mikä pettymys lopettaminen olisi vanhemmille/vanhemmalle/suvulle.
Kuuntelisin tosi tarkalla korvalla mitä tyttö yrittää viestittää ja auttaisin häntä löytämään oikean ratkaisun sekä tukisin häntä siinä, mikä ikinä se olisikaan.
... siis ITKU kertoo aikuiselle, että apua lapsesi tarvitsee... älä ihmettele vaan hae hänelle apu..
Ei osaa itse tunnistaa. avun tarvettaan.
Pitäkää pieni tauko treeneistä. Monesti lepo tekee hyvää ja vain parantaa tuloksia. Tyttöhän voi palata harrastuksen pariin tauon jälkeen.
Kannattaa myös kannustaa tyttöä etsimään muitakin harrastuksia. Ei ihmisen ole pakko harrastaa yhtä lajia koko ikäänsä, jos se alkaa maistua puulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan EM. kantoja. Asia pitää selvittää. Käy läpi ne tilanteet, mitä tapahtuu ja miten reagoidaan, ihan tarkkaan, miten toimitaan ja sanotaan. Selvitä kaikkien toiminta, myös lapsen. On lapsen kehityksenkin kannalta tärkeää, että asia selvitetään. Poistaminen tilanteesta tunteen vuoksi voi johtaa hankaliin identiteettiongelmiin. Noin ei voi jatkua. Jo tuo ratkaisu kertoo, että mitään kasvatustieteilijöitä ei ole asialla. Jotakin on siis siellä valmennuksenkin puolella. Vuorovaikutus voi olla ongelmallista molemmin puolin ja lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea näihin tilanteisiin. Jos valmentaja on epäreilu, siihen tulee puuttua. Ainakin tulee selvittää, mistä se tunne lapselle tulee. Noin älä anna tilanteen jatkua. On väistämättä vahingollista lapselle.
Valmentajan pitäisi olla kasvatustieteilijä? Mistä lähtien. Sulla ei selvästi ole käsitystä ammattimaisesta valmennuksesta. Valmentaja on valmentaja ja se henkinen tuki haetaan ihan muualta. Ei voi jatkua tietenkään noin, mutta ratkaisu ei ole valmentajan ajan sitominen tälle tytölle, se on muilta pois. Ratkaisu on alemmalla tasolla harrastaminen tai tysin uusi harrastus.
Kyllä se henkinen valmennus kuuluu samaan. Itsetunnon rakennus , jounkuehenki yms
Siihen on ihan eri henkilöt tolla tasolla. Ryhmähenki joo, toki, mutta valmentaja on nimenomaan noilla treenimäärillä vain tekniikkavalmentaja, ei itsetunnon rakentaja muutoin kuin kannustamalla ja kiittämällä. Huoltojoukoissa on sit niitä muuta ammattilaisia, joille em. asiat kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo. Keskustelet kahden kesken sun tyttären kanssa miksi hänellä on huono olla. Kysy lempeästi ei syyttelevällä tavalla että kohteleeko valmentajat huonosti.
Valmentaja voi olla syy tähän ahdistukseen ja ei missään nimessä saa olla paikalla kun käytte nämä asiat läpi. Saanut niin monta kertaa lukea valmentajista jotka suoraan sanoen ansaitsisivat elinikäisen valmennuakiellotän. Nämä tyypit ottavan muutaman lapse silmätikukseen ja sairaallollisesti painostavat näitä helvetilliseen oloon.
Toivon ettei näin ole mutta jos tämä aloitus on oikeasti huolestuneen vanhemman kirjoittama niin selvitä miksi lapsesi on hysteerinen.
Anna sille luvan olla kotona turvassa ja rauhassa keskittyeb johonkin muuhun jos harrastus on muuttunut näin kauheaksi hänelle.
Olen keskustellut tuntikausia, muuta ei ole tehtykään kuin keskusteltu. On ehdotettu taukoa ja lopettamista, mutta tyttö ei halua edes puhua sellaisesta. En suoraan sanottuna usko, että valmennuksessakaan on mitään suurempaa vikaa. Sitä en tiedä olemmeko valmentajan ja tytön kanssa osanneet hoitaa tätä asiaa oikein ja siksi kyselin kokemuksia. Olen kyllä huolestunut vanhempi ja mietin tätä jatkuvasti.
Kyseessä on kuitenkin tytölle erittäin rakas harrastus, sitä on todella vaikea ymmärtää muiden kuin niiden, joiden lapsella on tällainen sitova harrastus joka on koko elämä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei tietenkään murrosiän vuoksi terapiaan, sanoiko joku niin? Sen sijaan tyttö tarvitsee tukea huomatessaan nyt, että hänen harrastuksensa on sellainen, jossa jän ei enää voi edetä.
No, olisko se mahdollista että tunteet vaihtelee JUST SEN MURROSIÄN TAKIA? Jos tähän saakka kaikki on ollut ok? Ei tää homma oo mikään mustavalkoinen juttu. Siihen mitään helve...tin terapiaa tarvita.
Suora lainaus hänen äidiltä: "Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin."
Hän kokee. KOKEE: Eli tuntee näin. Joka onihan normaalia tossa iässä.
On, normaalia on, mutta miten se vaikuttaa siihen, että tarvitseeko hän apua sen tunteen käsittelyyn? Ei mitenkään. On täysin edesvastuutonta jättää se teini tunteidensa kanssa yksin vain siksi, että on teini. Huono vanhempi olet, jos kaikki tunnepurkaukset on susta yhdentekeviä etkä edes halua neuvoa miten se tunne otetaan vastaan ja käsitellään.
Niin ihan pask..a olen. Todella pas..ka. Tunteet saa ja pitää näyttää ja murrosikä on IHAN NORMAALI KASVUUN LIITTYVÄ IKÄVAIHE. Siihen ei tarvita mitään terapiaa. Paitsi jos se menee yli. Ahdistuu, viiletelle tai on muuten itsetuhoinen. SIlloin tarvitaan terapiaa.
Mutta jos kaikki murrosikäset viedään terapiaan ihan normaalien myllerryten takia , ni eihän sinne terapiaan enää muita mahtuiskaan. Huomaa kyllä, että nykään ihmiset on TODELLA VIERAANTUNEITA siitä, mikä kuuluu ihan normaaliin kasvuun ja kehitykseen.
Murrosikäinen kyseenalaistaa itsensä, vanhemåansa, opettajansa, valmentajansa ym. Se kuuluu siihen hommaan. Siinä ei terapiaa tarvita. JA MYÖS RAIVOOMINEN JA UHMAAMINEN ON NORMAALIA.
Koska siinä iässä aletaan haluta etäisyyttä kaikkeen. Halutaan itsenäistyä. Kannattaa nyt sinun miettiä , oletko hyvä vanhempi ja ymmärrätkö eri ikävaiheita, jos sun mielestä tarvii terapiaa joka ikävaiheessa. Mee ite terapiaan purkamaan tota yli innokasta terapiaan laittamista. Avaamaan solmuja, miten sinuun on suhtauduttu, kun olit murrosikäinen. Vaikuttaa, ettei kovin hyvin. Mami on ollu kiinni ku takiainen ja ei oo antanut tilaa sun tunteille. Vaan vieny terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tyttö hyppisi mieluummin trampalla ja varmaan myös leikkisi, kuin olisi harrastuksen piirissä kokemassa epäonnistumisia. Vaikka sinne aina kiltisti meneekin - no jos on koko ikänsä käynyt, niin eihän hän edes tiedä, että harrastukseen voi olla menemättä. Lisäksi aika moni nuori harrastaa näennäisesti mielellään, mutta tosiasiassa vain, koska tietää, mikä pettymys lopettaminen olisi vanhemmille/vanhemmalle/suvulle.
Kuuntelisin tosi tarkalla korvalla mitä tyttö yrittää viestittää ja auttaisin häntä löytämään oikean ratkaisun sekä tukisin häntä siinä, mikä ikinä se olisikaan.
Tyttö oli pois muutaman kuukauden loukkaantumisen takia ja se oli hänen mielestään pahinta mitä voi tapahtua. Joten ei, ei tullut ajatusta siitä, että mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä sillä ajalla vaan kaipasi vaan sinne harrastukseensa ja teki kaikkensa sen eteen että pääsi palamaan sinne. Ja kun ehdotin nyt taukoa niin sanoi ettei halua puhuakaan sellaisesta että se tauko oli hänen elämänsä pahinta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo. Keskustelet kahden kesken sun tyttären kanssa miksi hänellä on huono olla. Kysy lempeästi ei syyttelevällä tavalla että kohteleeko valmentajat huonosti.
Valmentaja voi olla syy tähän ahdistukseen ja ei missään nimessä saa olla paikalla kun käytte nämä asiat läpi. Saanut niin monta kertaa lukea valmentajista jotka suoraan sanoen ansaitsisivat elinikäisen valmennuakiellotän. Nämä tyypit ottavan muutaman lapse silmätikukseen ja sairaallollisesti painostavat näitä helvetilliseen oloon.
Toivon ettei näin ole mutta jos tämä aloitus on oikeasti huolestuneen vanhemman kirjoittama niin selvitä miksi lapsesi on hysteerinen.
Anna sille luvan olla kotona turvassa ja rauhassa keskittyeb johonkin muuhun jos harrastus on muuttunut näin kauheaksi hänelle.
Olen keskustellut tuntikausia, muuta ei ole tehtykään kuin keskusteltu. On ehdotettu taukoa ja lopettamista, mutta tyttö ei halua edes puhua sellaisesta. En suoraan sanottuna usko, että valmennuksessakaan on mitään suurempaa vikaa. Sitä en tiedä olemmeko valmentajan ja tytön kanssa osanneet hoitaa tätä asiaa oikein ja siksi kyselin kokemuksia. Olen kyllä huolestunut vanhempi ja mietin tätä jatkuvasti.
Kyseessä on kuitenkin tytölle erittäin rakas harrastus, sitä on todella vaikea ymmärtää muiden kuin niiden, joiden lapsella on tällainen sitova harrastus joka on koko elämä hänelle.
Entä jos vähentäisitte treenimääriä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan EM. kantoja. Asia pitää selvittää. Käy läpi ne tilanteet, mitä tapahtuu ja miten reagoidaan, ihan tarkkaan, miten toimitaan ja sanotaan. Selvitä kaikkien toiminta, myös lapsen. On lapsen kehityksenkin kannalta tärkeää, että asia selvitetään. Poistaminen tilanteesta tunteen vuoksi voi johtaa hankaliin identiteettiongelmiin. Noin ei voi jatkua. Jo tuo ratkaisu kertoo, että mitään kasvatustieteilijöitä ei ole asialla. Jotakin on siis siellä valmennuksenkin puolella. Vuorovaikutus voi olla ongelmallista molemmin puolin ja lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea näihin tilanteisiin. Jos valmentaja on epäreilu, siihen tulee puuttua. Ainakin tulee selvittää, mistä se tunne lapselle tulee. Noin älä anna tilanteen jatkua. On väistämättä vahingollista lapselle.
Valmentajan pitäisi olla kasvatustieteilijä? Mistä lähtien. Sulla ei selvästi ole käsitystä ammattimaisesta valmennuksesta. Valmentaja on valmentaja ja se henkinen tuki haetaan ihan muualta. Ei voi jatkua tietenkään noin, mutta ratkaisu ei ole valmentajan ajan sitominen tälle tytölle, se on muilta pois. Ratkaisu on alemmalla tasolla harrastaminen tai tysin uusi harrastus.
Valmentaja ei saa rikkoa valmennettaviaan.
Joo, ei saakaan, tietenkään. Mutta on täysin epärealistinen toive, että yksi saisi valmentajaltaan yksilöllistä tukea kesken treenien, koska hän hakee huomiota kiukuttelullaan. Tässähän ei nyt mitenkään nouse ajatus, että valmentaja olisi rikkomassa ketään. Toki, jos sieltä sellainen toiminta löytyy taustalta, niin sitten valitusta eteenpäin, mutta jospas nyt pysyttäisiin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei tietenkään murrosiän vuoksi terapiaan, sanoiko joku niin? Sen sijaan tyttö tarvitsee tukea huomatessaan nyt, että hänen harrastuksensa on sellainen, jossa jän ei enää voi edetä.
No, olisko se mahdollista että tunteet vaihtelee JUST SEN MURROSIÄN TAKIA? Jos tähän saakka kaikki on ollut ok? Ei tää homma oo mikään mustavalkoinen juttu. Siihen mitään helve...tin terapiaa tarvita.
Suora lainaus hänen äidiltä: "Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin."
Hän kokee. KOKEE: Eli tuntee näin. Joka onihan normaalia tossa iässä.
On, normaalia on, mutta miten se vaikuttaa siihen, että tarvitseeko hän apua sen tunteen käsittelyyn? Ei mitenkään. On täysin edesvastuutonta jättää se teini tunteidensa kanssa yksin vain siksi, että on teini. Huono vanhempi olet, jos kaikki tunnepurkaukset on susta yhdentekeviä etkä edes halua neuvoa miten se tunne otetaan vastaan ja käsitellään.
Niin ihan pask..a olen. Todella pas..ka. Tunteet saa ja pitää näyttää ja murrosikä on IHAN NORMAALI KASVUUN LIITTYVÄ IKÄVAIHE. Siihen ei tarvita mitään terapiaa. Paitsi jos se menee yli. Ahdistuu, viiletelle tai on muuten itsetuhoinen. SIlloin tarvitaan terapiaa.
Mutta jos kaikki murrosikäset viedään terapiaan ihan normaalien myllerryten takia , ni eihän sinne terapiaan enää muita mahtuiskaan. Huomaa kyllä, että nykään ihmiset on TODELLA VIERAANTUNEITA siitä, mikä kuuluu ihan normaaliin kasvuun ja kehitykseen.
Murrosikäinen kyseenalaistaa itsensä, vanhemåansa, opettajansa, valmentajansa ym. Se kuuluu siihen hommaan. Siinä ei terapiaa tarvita. JA MYÖS RAIVOOMINEN JA UHMAAMINEN ON NORMAALIA.
Koska siinä iässä aletaan haluta etäisyyttä kaikkeen. Halutaan itsenäistyä. Kannattaa nyt sinun miettiä , oletko hyvä vanhempi ja ymmärrätkö eri ikävaiheita, jos sun mielestä tarvii terapiaa joka ikävaiheessa. Mee ite terapiaan purkamaan tota yli innokasta terapiaan laittamista. Avaamaan solmuja, miten sinuun on suhtauduttu, kun olit murrosikäinen. Vaikuttaa, ettei kovin hyvin. Mami on ollu kiinni ku takiainen ja ei oo antanut tilaa sun tunteille. Vaan vieny terapiaan.
😂 Olet kyllä todella solmussa itsesi kanssa, kun pakko vääntää sanomiseni päälaelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tyttö hyppisi mieluummin trampalla ja varmaan myös leikkisi, kuin olisi harrastuksen piirissä kokemassa epäonnistumisia. Vaikka sinne aina kiltisti meneekin - no jos on koko ikänsä käynyt, niin eihän hän edes tiedä, että harrastukseen voi olla menemättä. Lisäksi aika moni nuori harrastaa näennäisesti mielellään, mutta tosiasiassa vain, koska tietää, mikä pettymys lopettaminen olisi vanhemmille/vanhemmalle/suvulle.
Kuuntelisin tosi tarkalla korvalla mitä tyttö yrittää viestittää ja auttaisin häntä löytämään oikean ratkaisun sekä tukisin häntä siinä, mikä ikinä se olisikaan.
Tyttö oli pois muutaman kuukauden loukkaantumisen takia ja se oli hänen mielestään pahinta mitä voi tapahtua. Joten ei, ei tullut ajatusta siitä, että mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä sillä ajalla vaan kaipasi vaan sinne harrastukseensa ja teki kaikkensa sen eteen että pääsi palamaan sinne. Ja kun ehdotin nyt taukoa niin sanoi ettei halua puhuakaan sellaisesta että se tauko oli hänen elämänsä pahinta aikaa.
Onko teillä kotona kaikki ok? Entä koulussa?
Perfektionismi se siellä nostaa hanakasti päätään. Lapsi herää treenaamaan ennen koulua, itkee kun ei suoriudu tarpeeksi hyvin, koulustakin tulee pelkkää kiitettävää. Itsellä näin nuorisopsykiatrialla työskentelevänä hälytyskellot soivat. Hyväksyttekö te vanhemmat hieman huonojakin suorituksia vai pitääkö aina olla priimaa? Millaista mallia itse annatte, onko elämä suorittamista ja huipulle tähtäämistä? Itse varmaan kysyisin lapselta mitä hän itseltään vaatii ja millainen suoritus kelpaa. Ja tukisin jaksamista siinä, että riittävän hyvä on ihan tarpeeksi. Olisin tarkkana, että alkaako mennä ahdistuksen puolelle. Perfektionismista puhutaan monesti omituisen ihailevasti, ikään kuin se olisi tavoiteltava ominaisuus. Tosiasiassa se on häiriö, liiallinen vaativuus, joka estää myös sitä menestymistä. Sitä en lähtisi buustaamaan entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei tietenkään murrosiän vuoksi terapiaan, sanoiko joku niin? Sen sijaan tyttö tarvitsee tukea huomatessaan nyt, että hänen harrastuksensa on sellainen, jossa jän ei enää voi edetä.
No, olisko se mahdollista että tunteet vaihtelee JUST SEN MURROSIÄN TAKIA? Jos tähän saakka kaikki on ollut ok? Ei tää homma oo mikään mustavalkoinen juttu. Siihen mitään helve...tin terapiaa tarvita.
Suora lainaus hänen äidiltä: "Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin."
Hän kokee. KOKEE: Eli tuntee näin. Joka onihan normaalia tossa iässä.
On, normaalia on, mutta miten se vaikuttaa siihen, että tarvitseeko hän apua sen tunteen käsittelyyn? Ei mitenkään. On täysin edesvastuutonta jättää se teini tunteidensa kanssa yksin vain siksi, että on teini. Huono vanhempi olet, jos kaikki tunnepurkaukset on susta yhdentekeviä etkä edes halua neuvoa miten se tunne otetaan vastaan ja käsitellään.
Niin ihan pask..a olen. Todella pas..ka. Tunteet saa ja pitää näyttää ja murrosikä on IHAN NORMAALI KASVUUN LIITTYVÄ IKÄVAIHE. Siihen ei tarvita mitään terapiaa. Paitsi jos se menee yli. Ahdistuu, viiletelle tai on muuten itsetuhoinen. SIlloin tarvitaan terapiaa.
Mutta jos kaikki murrosikäset viedään terapiaan ihan normaalien myllerryten takia , ni eihän sinne terapiaan enää muita mahtuiskaan. Huomaa kyllä, että nykään ihmiset on TODELLA VIERAANTUNEITA siitä, mikä kuuluu ihan normaaliin kasvuun ja kehitykseen.
Murrosikäinen kyseenalaistaa itsensä, vanhemåansa, opettajansa, valmentajansa ym. Se kuuluu siihen hommaan. Siinä ei terapiaa tarvita. JA MYÖS RAIVOOMINEN JA UHMAAMINEN ON NORMAALIA.
Koska siinä iässä aletaan haluta etäisyyttä kaikkeen. Halutaan itsenäistyä. Kannattaa nyt sinun miettiä , oletko hyvä vanhempi ja ymmärrätkö eri ikävaiheita, jos sun mielestä tarvii terapiaa joka ikävaiheessa. Mee ite terapiaan purkamaan tota yli innokasta terapiaan laittamista. Avaamaan solmuja, miten sinuun on suhtauduttu, kun olit murrosikäinen. Vaikuttaa, ettei kovin hyvin. Mami on ollu kiinni ku takiainen ja ei oo antanut tilaa sun tunteille. Vaan vieny terapiaan.
😂 Olet kyllä todella solmussa itsesi kanssa, kun pakko vääntää sanomiseni päälaelleen.
Ok, tai sitte ei vaan tajuta toisiamme
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää pieni tauko treeneistä. Monesti lepo tekee hyvää ja vain parantaa tuloksia. Tyttöhän voi palata harrastuksen pariin tauon jälkeen.
Kannattaa myös kannustaa tyttöä etsimään muitakin harrastuksia. Ei ihmisen ole pakko harrastaa yhtä lajia koko ikäänsä, jos se alkaa maistua puulta.
Taustalla on loukkaantuminen, joka piti poissa treeneistä muutaman kuukauden. Sen jälkeen kaikki alkoikin. Mutta se tauko oli tytön mielestä pahinta aikaa hänen elämässään ja sanoi ettei enää koskaan halua sellaista.
Moniko aikuinen jaksaisi treenata samaa lajia kahdeksan kertaa viikossa töiden lisäksi?
Jos hän ei halua lopettaa, niin sitten hän itkee ja käy treeneissä.
Mitä ajattelisit siitä, että jatkossa tytön koenumerot on 6-7,5 väliltä?
Kullä voi käydä, vaikka voisi siellä huonosti.
Kenrn intohimosta ln nyt kyse todellisuudessa?
Siellä on kiusaamista. Ja kovapäinen ri sitä myönnä. Vanhemmat kannustaa ja siihen ei se kovapäinen kehtaa/osaa/tunnista että mitä hän haluaa itse.
On myös tottunut tuohon pahaan oloon. Se on tuttua. Tekee vaan. Luulee, että tältä pitääkin tuntua. Ahdistavalta.
Se lapsi on niin tottunut henkiseen ja psyykkiseen rääkkiim ja on niin häneen jo rakennettu, että ei hän osaisi nyt muuta.
Jonkun pitäisi todellakin suttaa irti.
Kyllä minäkin tuon lapsen psykologille veisin. En kyselisi lapselta hirveästi, koska hän ti tae tilaansa tunnista tai tunnusta.
Kuten sanottu ns. kympin SUORITTAJA.
Kyllä se itse kertoo aikuiselle, että auta minua, minä en itse osaa, voin pahoin.! Eihän se lapsi voi osata tunnistaa tunteitaan, kun on ollut tuossa mankelissa pienestä pitäen.
Sanon nyt aapeelle luottamuksella ohjeen... Äiti, auta.