Nuori tulee treeneistä itkien kotiin
Kyseessä 13-vuotias tyttö. Tähän saakka erittäin sisukas ja pitkäjännitteinen tyttö pahoittaa nykyään mielensä joka viikko. Tästä on ollut seurauksena se, että on lähtenyt treeneistä toistuvasti kesken pois. Tämä sovittu valmentajan kanssa, ettei pilaa muiden treenejä mökötyksellään ja itkullaan. Tätä on jatkunut muutaman kuukauden ja olemme keskustelleet asiasta valmentajan kanssa ja yrittäneet puhua asiat auki, mitkä tyttöä harmittavat.
Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että entä jos kyseessä ei olekaan vain tytön hankala ikä, luonne ja ”viat” hänessä,, vaan voisiko valmennus tehdä jotain toisin. Harrastusta on 8 kertaa viikossa.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tästä pääsee yli? Kaikesta huolimatta nuori haluaa aina mennä treeneihin, eikä tunnu olevan pitkävihainen, vaikka tulee todella suuttuneena kotiin ja kokee, että häntä kohtaan toimitaan epäreilusti.
Kommentit (207)
Eihän meidän lapsessa mitää ”vikaa” voi olla, eihän?!
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi käydä terapiassa, koska harkkoja noin paljon.
Pitäiskö sitä aikaa järjestää? Jos luonne on heikko ei lapsesta tule sitä maailmanmestari vaikka kuinka treenaisi.
Mikä harrastus on jatkunut korona-aikaan noinkin tiiviisti? Provohan tämä varmaan on mutta nuo treenimääräthän ovat monen nuoren arkea. Se että sanotaan että lapsi tykkää käydä treeneissä ja nauttii kovasta harrastamisesta ei tarkoita onko se sopivaa ja tervettä touhua. Monet ovat jo ala-asteella sellaisia suorittajia että huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi uupumisoireita. Järkky määrä ohjattua toimintaa koulun ohella. Mitä jos juttelisitte?
Juteltu joka kerta ja selvitetty mistä paha mieli johtuu. Tyttö puhuu ihan avoimesti. Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin.
Ahaa, hän on näitä ylisuorittajia. Muuta keinoa ei tuossa ole kuin viheltää peli poikki ja vaihtaa ryhmää harrrastetasolle tai lopettaa kokonaan. Tuollainen tekee tuon ikäisen psyykkeelle huonoa. Itse päädyin oman lapsen kohdalla lopettamaan sitten kokonaan, koska kyse oli vaan harrastuksesta ja silloin kun se ei enää tuota iloa on aika lopettaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi uupumisoireita. Järkky määrä ohjattua toimintaa koulun ohella. Mitä jos juttelisitte?
Juteltu joka kerta ja selvitetty mistä paha mieli johtuu. Tyttö puhuu ihan avoimesti. Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin.
Valmentajahan voi olla epäreilu. Vaikka ei olisikaan, niin olisi tärkeää käydä valmentajan kanssa lävitse nuo epäreiluuden kokemukset eikä jättää tyttöä yksin tunteittensa ja kokemuksiensa kanssa. Samoin mietin, että mitä valmennusta tuo on, että jos tyttö kokee, että hän epäonnistuu, niin hän lähtee kerta kerran jälkeen yksin itskien kotiin ilman, että valmentaja ohjaa, tukee ja kannustaa? Tärkeintä kun tuntuu olevan, että tyttö peittää kokemuksensa, tunteensa ettei vain häiritse niitä muita.
Onko muilla av-palstalaisilla tässä kohtaa tunne, että onneksi oma lapsi ei kuulu tuollaisiin valmennettaviin?
Vierailija kirjoitti:
Eihän meidän lapsessa mitää ”vikaa” voi olla, eihän?!
Vanhemmassa joka treenauttaa huonosti voivaa lasta 8 kertaa viikossa, on jotain vikaa. Aivan älytön treenimäärä, tuohon vielä koulu päälle. Millaiseen opiskeluun nämä ylitreenatut enää kykenevät?
Murrosikäinen ei syytä tarvii. Hormonit niitä pyörittää.
Uusi vai vanha valmentaja? Jos lapsi kokee valmentajan epäreiluksi, niin se pitää selvittää. Itse koin matematiikan opettajan epäreiluksi, koska hän keskittyi heikompien oppilaisiin, eikä huomioinut tarpeeksi minua, jolle matematiikka oli todella helppoa. Epäreilua voi olla todellista, tai todellista tytön mielessä tai murrosikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi käydä terapiassa, koska harkkoja noin paljon.
Pitäiskö sitä aikaa järjestää? Jos luonne on heikko ei lapsesta tule sitä maailmanmestari vaikka kuinka treenaisi.
Minä en ole ainakaan sanonut ettei riittäisi aikaa terapiaan. Joku muu täällä vastailee puolestani. Täytyy selvitellä tuota terapia-vaihtoehtoa, olisiko jotain tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusta korona aikana 8 kertaa viikossa? Enpä usko.
No älä usko. Meillä on treenit jatkuneet ihan normaalisti läpi talven.
Ja olet käynyt siellä treeneissä? Et ole vuodessa sisäistänyt koronaohjeita, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei? Penaalin terävin kynä?
Hommatkaa sille poikaystävä niin loppuu treeneissä käymiset ja alkaa harrastamaan jotain ihan muuta.
Kokee olevansa liian huono. Selvästi ollaan jo sillä tasolla harrastuksessa, kun treenimääriä on noin paljon, että ne tippuu pois, joilla ei ole edellytyksiä tuolla tasolla päästä itselleen riittävälle tasolle. Joko uusi harrastus tai uusi ryhmä ennen kuin koko itsetunto romutettu.
Vierailija kirjoitti:
Uusi vai vanha valmentaja? Jos lapsi kokee valmentajan epäreiluksi, niin se pitää selvittää. Itse koin matematiikan opettajan epäreiluksi, koska hän keskittyi heikompien oppilaisiin, eikä huomioinut tarpeeksi minua, jolle matematiikka oli todella helppoa. Epäreilua voi olla todellista, tai todellista tytön mielessä tai murrosikää.
Valmennus on muuttunut. Ja valmentaja sanoo olevansa tasapuolinen. En ole vahtimassa, joten en voi tietää kumpi puhuu totta.
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi uupumisoireita. Järkky määrä ohjattua toimintaa koulun ohella. Mitä jos juttelisitte?
Juteltu joka kerta ja selvitetty mistä paha mieli johtuu. Tyttö puhuu ihan avoimesti. Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin.
Valmentajahan voi olla epäreilu. Vaikka ei olisikaan, niin olisi tärkeää käydä valmentajan kanssa lävitse nuo epäreiluuden kokemukset eikä jättää tyttöä yksin tunteittensa ja kokemuksiensa kanssa. Samoin mietin, että mitä valmennusta tuo on, että jos tyttö kokee, että hän epäonnistuu, niin hän lähtee kerta kerran jälkeen yksin itskien kotiin ilman, että valmentaja ohjaa, tukee ja kannustaa? Tärkeintä kun tuntuu olevan, että tyttö peittää kokemuksensa, tunteensa ettei vain häiritse niitä muita.
Onko muilla av-palstalaisilla tässä kohtaa tunne, että onneksi oma lapsi ei kuulu tuollaisiin valmennettaviin?
Tuolla tasolla ei vaan enää voi yhtä vetää perässä. Valmentaja ei ole terapeutti ja tolla treenimäärällä puhutaan jo valmennuksesta, joka tähtää ”huipulle”. Ainut keino on jättää tunteiden hallinnan opettaminen vanhemmille ja poistaa muita häiritsemästä tällainen tapaus. Kuulostaa ikävältä, mutta ei ole valmentajan vastuulla terapioida teinitytön tunnepurkauksia.
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/miten-murrosika-vaikuttaa-tunteisi… aloittakaa vaikka tosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusta korona aikana 8 kertaa viikossa? Enpä usko.
No älä usko. Meillä on treenit jatkuneet ihan normaalisti läpi talven.
Ja olet käynyt siellä treeneissä? Et ole vuodessa sisäistänyt koronaohjeita, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei? Penaalin terävin kynä?
En tiedä mitä selität. En ole käynyt itse treeneissä vaan tyttö. Vanhemmat eivät ole saaneet mennä katsomaan koko talvena, mutta nuoret ovat saaneet harrastaa. Ihan kaikki ovat jatkaneet harrastusta, ei ole kukaan lopettanut Koronan takia täällä. Suomi on pitkä maa, kannattaa muistaa se, tilanne on aivan eri etelä-Suomessa kuin muualla.
Miten kukaan jaksaa 8 treeniä viikossa? Itse käyn töiden jälkeen 3 salitreeniä tekemässä viikossa ja sekin tuntuu siltä, että koko ajan saa olla salilla ja mitään muuta ei ehdi. Eihän tuolle lapselle jää mitään muistoja nuoruudestaan kuin treenaus ja niiden aikataulut. Sekä pakollinen koulu.
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei tietenkään murrosiän vuoksi terapiaan, sanoiko joku niin? Sen sijaan tyttö tarvitsee tukea huomatessaan nyt, että hänen harrastuksensa on sellainen, jossa jän ei enää voi edetä.
Ei ehdi käydä terapiassa, koska harkkoja noin paljon.