Nuori tulee treeneistä itkien kotiin
Kyseessä 13-vuotias tyttö. Tähän saakka erittäin sisukas ja pitkäjännitteinen tyttö pahoittaa nykyään mielensä joka viikko. Tästä on ollut seurauksena se, että on lähtenyt treeneistä toistuvasti kesken pois. Tämä sovittu valmentajan kanssa, ettei pilaa muiden treenejä mökötyksellään ja itkullaan. Tätä on jatkunut muutaman kuukauden ja olemme keskustelleet asiasta valmentajan kanssa ja yrittäneet puhua asiat auki, mitkä tyttöä harmittavat.
Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että entä jos kyseessä ei olekaan vain tytön hankala ikä, luonne ja ”viat” hänessä,, vaan voisiko valmennus tehdä jotain toisin. Harrastusta on 8 kertaa viikossa.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tästä pääsee yli? Kaikesta huolimatta nuori haluaa aina mennä treeneihin, eikä tunnu olevan pitkävihainen, vaikka tulee todella suuttuneena kotiin ja kokee, että häntä kohtaan toimitaan epäreilusti.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän meidän lapsessa mitää ”vikaa” voi olla, eihän?!
Vanhemmassa joka treenauttaa huonosti voivaa lasta 8 kertaa viikossa, on jotain vikaa. Aivan älytön treenimäärä, tuohon vielä koulu päälle. Millaiseen opiskeluun nämä ylitreenatut enää kykenevät?
Saatat yllättyä mutta erittäin hyvään. Kaikki tuossa ryhmässä ovat myös erittäin hyviä koulussa, kiitettävää tulee kaikista aineista. Ei ole mitään ongelmia koulun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusta korona aikana 8 kertaa viikossa? Enpä usko.
No älä usko. Meillä on treenit jatkuneet ihan normaalisti läpi talven.
Ja olet käynyt siellä treeneissä? Et ole vuodessa sisäistänyt koronaohjeita, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei? Penaalin terävin kynä?
Varmaan Helsingissä ja Ilomantsissa on eri tilanne koronan suhteen. Onhan paikkoja joissa ei ole yhtään tautitapauksia todettu. Asia on laajempi, kuin oma napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän meidän lapsessa mitää ”vikaa” voi olla, eihän?!
Vanhemmassa joka treenauttaa huonosti voivaa lasta 8 kertaa viikossa, on jotain vikaa. Aivan älytön treenimäärä, tuohon vielä koulu päälle. Millaiseen opiskeluun nämä ylitreenatut enää kykenevät?
Yleensä he on niitä kympinoppilaita. Vaativat itseltään paljon, sekä koulussa että harrastuksessa ja sille levolle jää liian vähän aikaa. Kaverisuhteet hoituu siellä netissä. Välillä kun meidän teinillä jää se puhelin laittamatta äänettömällä se saattaa piipata vielä neljän aikaa yöstäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miettisin, mitä valmentaja tekee ja sanoo hänelle.
Ja mitä ne treenikaverit....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi uupumisoireita. Järkky määrä ohjattua toimintaa koulun ohella. Mitä jos juttelisitte?
Juteltu joka kerta ja selvitetty mistä paha mieli johtuu. Tyttö puhuu ihan avoimesti. Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin.
Varmasti väsynytkin. Mutta näen tässä taas jonkinlaisen kympin tytön, jolla tulee olemaan ongelmia työelämässä. Toivottavasti osaa kääntä tämän niin että aina ei voi onnistua ja joukkuelajissa hän ei voi olla koko ajan keskipiste tai tässä tapauksessa valmennuksen kohde. Se ei ole epäreiluutta vaan ihan normielämää. Alatiloukkaantujaa ei kukaan jaksa. Jossain vaiheessa elämää se äiti enää olekaan lohduttamassa ja vahvistamassa miten epäreilusti häntä on kohdeltu.
Tuossa iässä fyysinen kehitys eri urheilijoiden välillä voi olla todella suuri. Jos rasvaprosentti on pieni murrosikä myöhästyy vähän verrattuna pyöreämpiin. Ja kun fysiikka voi toisella olla jo nuoren naisen fysiikka ja toisella lapsen, näkyy tämä tietysti myös treeneissä. Mutta jos nuori pitää lajistaan niin vanhempien tehtävä on kannustaa, kuskata ja kustantaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että meillä on juuri tällainen vähän myöhemmin murrosikään tullut lapsi, pari viime vuotta ollut tulosten kannalta tasaisempaa kun moni kehittyi nopeammin. Hänen lajissaan fysiikalla on iso merkitys. Nyt kun on saavuttanut fyysisessä kehityksessä muut, ovat tulokset parantuneen ”ilmaiseksi”,
Vierailija kirjoitti:
Onko valmentaja asiallinen? Solvausta, hyväksikäyttöä, tms? Onko tyttö ihastunut valmentajaan ja tunteet sekottaa mielen? Onko tyttö kiusattu harrastusryhmässään? Harrastaako tyttö vain vanhempien mieliksi? Haaveileeko tyttö toisesta lajista?
Valmentaja on samaa sukupuolta, eikä valmentaja varmasti solvaa tai ole epäasiallinen. Tyttö ei harrasta vanhempien mieliksi, päinvastoin. Usein me vanhemmat olemme yrittäneet ehdottaa toista lajia, mutta ei halua vaihtaa. Luuleeko joku oikeasti, että tuolla voisi edes käydä, jos ei olisi omaa intohimoa herätä kukonlaulun aikaan harjoittelemaan ennen koulua? Ei tuollaiseen voi pakottaa, ei ainakaan noin kovapäistä tyttöä.
Komppaan EM. kantoja. Asia pitää selvittää. Käy läpi ne tilanteet, mitä tapahtuu ja miten reagoidaan, ihan tarkkaan, miten toimitaan ja sanotaan. Selvitä kaikkien toiminta, myös lapsen. On lapsen kehityksenkin kannalta tärkeää, että asia selvitetään. Poistaminen tilanteesta tunteen vuoksi voi johtaa hankaliin identiteettiongelmiin. Noin ei voi jatkua. Jo tuo ratkaisu kertoo, että mitään kasvatustieteilijöitä ei ole asialla. Jotakin on siis siellä valmennuksenkin puolella. Vuorovaikutus voi olla ongelmallista molemmin puolin ja lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea näihin tilanteisiin. Jos valmentaja on epäreilu, siihen tulee puuttua. Ainakin tulee selvittää, mistä se tunne lapselle tulee. Noin älä anna tilanteen jatkua. On väistämättä vahingollista lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän meidän lapsessa mitää ”vikaa” voi olla, eihän?!
Vanhemmassa joka treenauttaa huonosti voivaa lasta 8 kertaa viikossa, on jotain vikaa. Aivan älytön treenimäärä, tuohon vielä koulu päälle. Millaiseen opiskeluun nämä ylitreenatut enää kykenevät?
Saatat yllättyä mutta erittäin hyvään. Kaikki tuossa ryhmässä ovat myös erittäin hyviä koulussa, kiitettävää tulee kaikista aineista. Ei ole mitään ongelmia koulun kanssa.
Suorituskeskeiseen. Pakko olla paras tai aiheuttaa pettymyksiä muille huonommuudellaan. Hyvä ei riitä, vaan on oltava erinomainen. No, kukaan ei loputtomiin jaksa pitää kulisseja ja elää elämäänsä vain miellyttääkseen muita. Pätee teineihin ja aikuisiin.
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei varmasti naura, päinvastoin. Murrosikä yhdistettynä vaativiin treeneihin on asia, jota on oikein hyvä käydä läpi myös ammattilaisen kanssa. Itse kuvittelet nyt, että terapia on vain traumaterapiaa tai käytöksen oikaisua. Ei ole, se on tukea elämän myllerryksessä silloin, kun sun omat voimat on koetuksella tai tulea treenaamiseen. Eipä taida ihan olla hallussa teini-ikäisen kasvatus sulla? Parhaassa tapauksessa se vanhempi osaa antaa sen tuen kotona, mutta, jos se ei riitä ja nuori on selvästi ahdistunut, haetaan tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän meidän lapsessa mitää ”vikaa” voi olla, eihän?!
Vanhemmassa joka treenauttaa huonosti voivaa lasta 8 kertaa viikossa, on jotain vikaa. Aivan älytön treenimäärä, tuohon vielä koulu päälle. Millaiseen opiskeluun nämä ylitreenatut enää kykenevät?
Saatat yllättyä mutta erittäin hyvään. Kaikki tuossa ryhmässä ovat myös erittäin hyviä koulussa, kiitettävää tulee kaikista aineista. Ei ole mitään ongelmia koulun kanssa.
Niin, sehän se jossain vaiheessa tuleekin olemaan järkytys, kun ei pärjääkään kaikessa. Siihen kannattaa sitten osata reagoida ja auttaa käsittelemään tämä inhimillinen osasto itsessään.
Koneina heitä nyt pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi uupumisoireita. Järkky määrä ohjattua toimintaa koulun ohella. Mitä jos juttelisitte?
Juteltu joka kerta ja selvitetty mistä paha mieli johtuu. Tyttö puhuu ihan avoimesti. Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin.
Varmasti väsynytkin. Mutta näen tässä taas jonkinlaisen kympin tytön, jolla tulee olemaan ongelmia työelämässä. Toivottavasti osaa kääntä tämän niin että aina ei voi onnistua ja joukkuelajissa hän ei voi olla koko ajan keskipiste tai tässä tapauksessa valmennuksen kohde. Se ei ole epäreiluutta vaan ihan normielämää. Alatiloukkaantujaa ei kukaan jaksa. Jossain vaiheessa elämää se äiti enää olekaan lohduttamassa ja vahvistamassa miten epäreilusti häntä on kohdeltu.
Kyseessä ei ole joukkuelaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei tietenkään murrosiän vuoksi terapiaan, sanoiko joku niin? Sen sijaan tyttö tarvitsee tukea huomatessaan nyt, että hänen harrastuksensa on sellainen, jossa jän ei enää voi edetä.
No, olisko se mahdollista että tunteet vaihtelee JUST SEN MURROSIÄN TAKIA? Jos tähän saakka kaikki on ollut ok? Ei tää homma oo mikään mustavalkoinen juttu. Siihen mitään helve...tin terapiaa tarvita.
Suora lainaus hänen äidiltä: "Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin."
Hän kokee. KOKEE: Eli tuntee näin. Joka onihan normaalia tossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan EM. kantoja. Asia pitää selvittää. Käy läpi ne tilanteet, mitä tapahtuu ja miten reagoidaan, ihan tarkkaan, miten toimitaan ja sanotaan. Selvitä kaikkien toiminta, myös lapsen. On lapsen kehityksenkin kannalta tärkeää, että asia selvitetään. Poistaminen tilanteesta tunteen vuoksi voi johtaa hankaliin identiteettiongelmiin. Noin ei voi jatkua. Jo tuo ratkaisu kertoo, että mitään kasvatustieteilijöitä ei ole asialla. Jotakin on siis siellä valmennuksenkin puolella. Vuorovaikutus voi olla ongelmallista molemmin puolin ja lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea näihin tilanteisiin. Jos valmentaja on epäreilu, siihen tulee puuttua. Ainakin tulee selvittää, mistä se tunne lapselle tulee. Noin älä anna tilanteen jatkua. On väistämättä vahingollista lapselle.
Valmentajan pitäisi olla kasvatustieteilijä? Mistä lähtien. Sulla ei selvästi ole käsitystä ammattimaisesta valmennuksesta. Valmentaja on valmentaja ja se henkinen tuki haetaan ihan muualta. Ei voi jatkua tietenkään noin, mutta ratkaisu ei ole valmentajan ajan sitominen tälle tytölle, se on muilta pois. Ratkaisu on alemmalla tasolla harrastaminen tai tysin uusi harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi vai vanha valmentaja? Jos lapsi kokee valmentajan epäreiluksi, niin se pitää selvittää. Itse koin matematiikan opettajan epäreiluksi, koska hän keskittyi heikompien oppilaisiin, eikä huomioinut tarpeeksi minua, jolle matematiikka oli todella helppoa. Epäreilua voi olla todellista, tai todellista tytön mielessä tai murrosikää.
Valmennus on muuttunut. Ja valmentaja sanoo olevansa tasapuolinen. En ole vahtimassa, joten en voi tietää kumpi puhuu totta.
Käy katsomassa ja kysele muilta vanhemmilta. Oma lapsi oli valmentajan inhokki. En tajunnut sitä, ennen kuin lapsen kaverit kertoi. Se perustui siihen, että lahjakas lapsi ei antanut kaikkea peliin. Eli meni yli siitä missä aita on matalin. Tästä on jo vuosia ja edelleen lapsi harrastaa. Valmentajakin lähentyi jossain vaiheessa ja edelleen lapsi harrastaa lajia. Se aika otettiin kasvatuksellina ja oppina ettei maailma ole aina oikeudenmukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
No ei tietenkään murrosiän vuoksi terapiaan, sanoiko joku niin? Sen sijaan tyttö tarvitsee tukea huomatessaan nyt, että hänen harrastuksensa on sellainen, jossa jän ei enää voi edetä.
No, olisko se mahdollista että tunteet vaihtelee JUST SEN MURROSIÄN TAKIA? Jos tähän saakka kaikki on ollut ok? Ei tää homma oo mikään mustavalkoinen juttu. Siihen mitään helve...tin terapiaa tarvita.
Suora lainaus hänen äidiltä: "Hän esimerkiksi kokee, ettei häntä valmenneta//valmentaja on epäreilu. Tai sitten hän ei ole vaan onnistunut omasta mielestään riittävän hyvin."
Hän kokee. KOKEE: Eli tuntee näin. Joka onihan normaalia tossa iässä.
On, normaalia on, mutta miten se vaikuttaa siihen, että tarvitseeko hän apua sen tunteen käsittelyyn? Ei mitenkään. On täysin edesvastuutonta jättää se teini tunteidensa kanssa yksin vain siksi, että on teini. Huono vanhempi olet, jos kaikki tunnepurkaukset on susta yhdentekeviä etkä edes halua neuvoa miten se tunne otetaan vastaan ja käsitellään.
Hei haloo. Keskustelet kahden kesken sun tyttären kanssa miksi hänellä on huono olla. Kysy lempeästi ei syyttelevällä tavalla että kohteleeko valmentajat huonosti.
Valmentaja voi olla syy tähän ahdistukseen ja ei missään nimessä saa olla paikalla kun käytte nämä asiat läpi. Saanut niin monta kertaa lukea valmentajista jotka suoraan sanoen ansaitsisivat elinikäisen valmennuakiellotän. Nämä tyypit ottavan muutaman lapse silmätikukseen ja sairaallollisesti painostavat näitä helvetilliseen oloon.
Toivon ettei näin ole mutta jos tämä aloitus on oikeasti huolestuneen vanhemman kirjoittama niin selvitä miksi lapsesi on hysteerinen.
Anna sille luvan olla kotona turvassa ja rauhassa keskittyeb johonkin muuhun jos harrastus on muuttunut näin kauheaksi hänelle.
Eikö teinipojan oikuttelu riittänyt? Kun oli muka raskauttanut tyttöystävän. Nyt piti keksiä teinitytöstä provo. Huoh! Hanki elämä ja lopeta paskan jauhanta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan EM. kantoja. Asia pitää selvittää. Käy läpi ne tilanteet, mitä tapahtuu ja miten reagoidaan, ihan tarkkaan, miten toimitaan ja sanotaan. Selvitä kaikkien toiminta, myös lapsen. On lapsen kehityksenkin kannalta tärkeää, että asia selvitetään. Poistaminen tilanteesta tunteen vuoksi voi johtaa hankaliin identiteettiongelmiin. Noin ei voi jatkua. Jo tuo ratkaisu kertoo, että mitään kasvatustieteilijöitä ei ole asialla. Jotakin on siis siellä valmennuksenkin puolella. Vuorovaikutus voi olla ongelmallista molemmin puolin ja lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea näihin tilanteisiin. Jos valmentaja on epäreilu, siihen tulee puuttua. Ainakin tulee selvittää, mistä se tunne lapselle tulee. Noin älä anna tilanteen jatkua. On väistämättä vahingollista lapselle.
Valmentajan pitäisi olla kasvatustieteilijä? Mistä lähtien. Sulla ei selvästi ole käsitystä ammattimaisesta valmennuksesta. Valmentaja on valmentaja ja se henkinen tuki haetaan ihan muualta. Ei voi jatkua tietenkään noin, mutta ratkaisu ei ole valmentajan ajan sitominen tälle tytölle, se on muilta pois. Ratkaisu on alemmalla tasolla harrastaminen tai tysin uusi harrastus.
Kyllä se henkinen valmennus kuuluu samaan. Itsetunnon rakennus , jounkuehenki yms
Onko valmentaja asiallinen? Solvausta, hyväksikäyttöä, tms? Onko tyttö ihastunut valmentajaan ja tunteet sekottaa mielen? Onko tyttö kiusattu harrastusryhmässään? Harrastaako tyttö vain vanhempien mieliksi? Haaveileeko tyttö toisesta lajista?