Vauvan sukupuoleen pettyminen

Todella masentava keskustelu näin lapsettoman näkökulmasta. Aika villiä, että monen maailma on näinkin sukupuolittunut.

Toisaalta vahvistaa omaa päätöstä, perheet ovat vihollisia toisilleen ja muita lytätään, ikinä et tee oikein ja lapsetkin, herranjumala, ovat vääränlaisia. Vaikka lapsia haluaisi ja saisi, voisi silti tulla kateutta ja riittämättömyyttä, tyytymättömyyttä, identiteettikriisiä. Ja säilyä ymmärtämättömyys maailmaa ja muita kohtaan.

Itselläni on 2 tyttöä ja 4 poikaa.

Jos ihan kasvatuksellisesti ajattelen, niin pojat ovat meillä ne helpommat tapaukset. Tyttöjen kanssa on väännetty kotiintuloajoista, kaverisuhteista, koulunkäynnistä, rahan käytöstö jne jne.

Pojat ovat olleet mutkattomia kaverisuhteissa, koulut ovat olleet mieluisia ja sujuneet hyvin. Tytöt ja 2 poikaa asuvat jo omillaan. Enemmän tyttöjen pärjäämisestä on huolta.

Kyllä niiden poikienkin kanssa voi kaikkia touhuta. Meillä kuopus tykkää juurikin leipomisesta kovasti ja tulee välillä sanomaan, että hän kyllä leipoo nyt jotakin. Askartelee mielellään, varsinkin muovailuvahat ja -savet ovat mieluisia. Ja pienenä hänelle piti lukea kaiken aikaa.

Joten tsemppiä aapee, pojat ovat yhtä ihania kuin tytötkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolella on väliä kirjoitti:

Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.

Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.

Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.

Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.

Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.

Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.

On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.

Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.

Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.

Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!

Kyllä, viidennen poikalapsen jälkeen on luonnollista olla pettynyt, että ei tullut tyttöä. Mutta elämässä tulee pettymyksiä ja aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä ne. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa.

Ja on se pois ihmisiltä kollektiivisesti. On moraalitonta, että lapsen sukupuolen saisi valita. Tällainen sukupuolen valitseminen saattaa johtaa ongelmiin, kuten Kiinassa, jossa nyt on valtava miesenemmistö väestössä. Miksi yhteiskunnan pitäisi mahdollistamalla sukupuolen valitseminen kannustaa ihmisiä valitsemaan lapsen sukupuolen? Eikö yhteiskuntaa pitäisi viedä siihen suuntaan, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan ja molemmat ovat hyviä suvunjatkajia?

Esimerkkisi nainen varmaankin haluaa kasvattaa tyttöjään hyvin stereotyyppiseen naiskuvaan, koska sukupuoli oli hänelle noin tärkeä. Luultavasti hän odottaa muissakin asioissa, että lapset ovat tietynlaisia. Pieni lapsi kyllä tekee juuri ne asiat, mihin aikuinen häntä kannustaa eli tässä tapauksessa on innostunut hörhelöistä ja prinsessoista. Mutta mitä jos hänen tyttönsä eivät enää isompina olekaan kiinnostuneet stereotyyppisistä tyttöjen jutuista?

Luultavasti kyseinen äiti ei hyväksy, jos lapsi tykkää äidin mielestä vääristä asioista, eikä kannusta lasta siihen mikä lasta kiinnostaa. Jos sukupuoli on noin tärkeää, luultavasti kyseinen äiti odottaa tytöiltään tulevaisuudessa tiettyjä harrastuksia, tietynlaista käyttäytymistä, tietynlaista ammattia jne. Eli ei ole ongelmatonta, että sukupuolen saa valita, eikä sukupuolen valitseminen välttämättä johda lasten onnellisuuteen. Lapset voivat rikkoa äitinsä odotukset muilla tavoin, vaikka ovatkin tyttöjä.

Minusta tuo on ihan vieras ajatus että nainen toivoo tyttöä jotta saisi pukea tämän röyhelöön ja kasvattaa prinsessaksi. Minä juuri toivoin tyttöjä joista tulisi itsenäisiä, sanavalmiita, vähän villejä poikatyttöjä jotka päihittävät naapurin pojat ja kasvavat itsevarmoiksi naisiksi ja muuttavat maailmaa vähän tasa-arvoisempaan suuntaan.

PÄIHITTÄVÄT NAAPURIN POJAT?

Muista sitten kaikessa heidät laittaa poikiennj miesten sarjaan, myös urheilussa!

Sinä et selvästikään kannata tasa-arvoa!

Ei elämä tule pyörimään sinun tuottamiesi pil lujen ympärillä! Lait ja asetukset koskevat myös pil lullisia. T: tyttö yliviikarila

Mitäs jos ne tytöt ei päihitäkkään niitä naapurin poikia?  Jos ne pojat onkin niitä päihittäjiä?  Silloinko olet vaatimassa tytöillesi parempaa kohtelua ja naputat kaikille ihmisille, miten kauheita kakaroita ne naapurin pojat ovat?

Pojatkin nimittäin ansaitsevat sellaisen kasvatuksen, että niistä tulee itsevarmoja, sanavalmiita ja rohkeita.  Ei niitä kenenkään naapurin tytön tarvitse "päihittää."  

Sinäkö et koskaan raskaana nähnyt haavekuvissasi mitään? Et ikinä ajatellut miten lettipäinen tyttö juoksee pihalla tai poika lippis väärinpäin potkii palloa? Koska EIHÄN SE VÄLTTÄMÄTTÄ HALUA PITKIÄ HIUKSIA TAI POTKIA PALLOA, mistään ei saa haaveilla ikinä koska asiat eivät välttämättä mene juuri niin! Olet kunnon ankeuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies pettyi kun kuuli että poika tulossa, halusi niin kovasti tyttölasta, itselleni oli ihan sama kumpi tulee.

Kun poika sitten syntyi mieheni kuitenkin rakastui siihen poikalapseenkin, isänrakkaus meni sen sukupuolipettymyksen edelle.

Höpö, höpö. Miehesi oli fiksu jatkui sinua. Jokainen mies toivoo ”suvunjatkajaa”. Seon fakta.

Ovatko tytöt automaattisesti lapsettomia jos heidän kauttaan ei suku jatku? Vai oliko tämä taas tätä iänikuista naisvihaa kun nainen siirtyy mielestäsi miehen omistukseen ja miehen sukuun? Yök, kuolkaa jo boomerit pois.

Minä näen pelkkiä nuoria synnyttäjiä kun nuo vanhukset eivät enää lapsia tee ja niin vaan NUORET isät pojasta riemastuu valtavasti. Tiedän, että sinun vain tyttöjä saaneen sitä on vaikea hyväksyä, monet itkut on äidit salissa itkeneet kun isä on pettynyt.

Voinko sanoa, että kuolkaa nuoret typerine valheinenne pois, mitäpä olet mieltä?

Kuka se puhui, että poikia saaneet ovat äkäisiä, minusta näyttää ihan toiselta asia.

Miksi te kaikki puhutte siitä mitä MIES toivoo? Minä olen nainen. Minä puhun itsestäni ja minun toiveistani.

minä minä minä. sääliksi käy lapsiasi

Ai nyt lapsetkin ovat onnellisia vain kun mies on onnellinen? :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolella on väliä kirjoitti:

Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.

Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.

Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.

Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.

Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.

Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.

On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.

Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.

Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.

Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!

Kyllä, viidennen poikalapsen jälkeen on luonnollista olla pettynyt, että ei tullut tyttöä. Mutta elämässä tulee pettymyksiä ja aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä ne. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa.

Ja on se pois ihmisiltä kollektiivisesti. On moraalitonta, että lapsen sukupuolen saisi valita. Tällainen sukupuolen valitseminen saattaa johtaa ongelmiin, kuten Kiinassa, jossa nyt on valtava miesenemmistö väestössä. Miksi yhteiskunnan pitäisi mahdollistamalla sukupuolen valitseminen kannustaa ihmisiä valitsemaan lapsen sukupuolen? Eikö yhteiskuntaa pitäisi viedä siihen suuntaan, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan ja molemmat ovat hyviä suvunjatkajia?

Esimerkkisi nainen varmaankin haluaa kasvattaa tyttöjään hyvin stereotyyppiseen naiskuvaan, koska sukupuoli oli hänelle noin tärkeä. Luultavasti hän odottaa muissakin asioissa, että lapset ovat tietynlaisia. Pieni lapsi kyllä tekee juuri ne asiat, mihin aikuinen häntä kannustaa eli tässä tapauksessa on innostunut hörhelöistä ja prinsessoista. Mutta mitä jos hänen tyttönsä eivät enää isompina olekaan kiinnostuneet stereotyyppisistä tyttöjen jutuista?

Luultavasti kyseinen äiti ei hyväksy, jos lapsi tykkää äidin mielestä vääristä asioista, eikä kannusta lasta siihen mikä lasta kiinnostaa. Jos sukupuoli on noin tärkeää, luultavasti kyseinen äiti odottaa tytöiltään tulevaisuudessa tiettyjä harrastuksia, tietynlaista käyttäytymistä, tietynlaista ammattia jne. Eli ei ole ongelmatonta, että sukupuolen saa valita, eikä sukupuolen valitseminen välttämättä johda lasten onnellisuuteen. Lapset voivat rikkoa äitinsä odotukset muilla tavoin, vaikka ovatkin tyttöjä.

Minusta tuo on ihan vieras ajatus että nainen toivoo tyttöä jotta saisi pukea tämän röyhelöön ja kasvattaa prinsessaksi. Minä juuri toivoin tyttöjä joista tulisi itsenäisiä, sanavalmiita, vähän villejä poikatyttöjä jotka päihittävät naapurin pojat ja kasvavat itsevarmoiksi naisiksi ja muuttavat maailmaa vähän tasa-arvoisempaan suuntaan.

Olisitko pettynyt tyttöösi, jos hänestä ei tulekaan maailmaa muuttavaa feministiä vaan hänestä tulisikin hyvin konservatiivinen neljän lapsen kotiäiti?

Lapsen tarkoitus ei ole täyttää vanhempansa haluja ja toiveita vaan kasvaa sellaiseksi ihmiseksi kuin hän on. Jos häntä kiinnostaa olla villi poikatyttö niin se on hienoa. Mutta on myös hienoa, jos hän haluaa leikkiä rauhallisia leikkejä nukeilla ja olla prinsessa. Ja vaikka hän olisi lapsena stereotyyppinen tyttö, hän saattaa innostua aikuisena jostain miehekkääksi mielletystä asiasta tai toisinpäin.

Aijaa?!?!? Kiitos kun kerroit, huhhuh, muuten olisin luullut koko elämäni että kaikki ihmiset ovat täysin samanlaisia, huhhuh hyvä kun tuli selville tässä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin 2 tyttöä parin vuoden ikäerolla ja ne sain! :)

Sitten kun kuljet perheesi kanssa julkisilla paikoilla niin se olen minä joka katsoo miestäsi säälien.

Sori mutta emme katso rumia katkeria ihmisiä päinkään, eli ei kyllä huomata katseitasi, tsemppiä.

Hyviä puolia pojassa: 1. Isä saa helpommin kosketuksen lapseen ja omia juttuja lapsen kanssa, 2. Vähän stereotyyppisesti pojat saattavat palvoa äitiään loppuelämän, tytöillä tulee voimakkaampi irtautumisvaihe ja kaikenlaisia tunnedraamoja suhteessa äitiin (oma äitinikin on sanonut että tytön tunnekasvatus on ollut haastava juttu), 3. Tytön puolesta joutuu pelkäämään esim seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumista paljon enemmän, 4. Äiti pystyy helpommin antamaan pojan olla oma itsensä, tyttölasta saattaa samaistaa liian vahvasti itseensä ja peilata itsensä kautta. :) tsemppiä ap! Myös kielteiset tunteet ja pettymykset kuuluu äitiyteen, ne on täysin ok ja niistä kannattaa uskaltaa puhua (ei toki lapselle). ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolella on väliä kirjoitti:

Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.

Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.

Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.

Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.

Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.

Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.

On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.

Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.

Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.

Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!

Kyllä, viidennen poikalapsen jälkeen on luonnollista olla pettynyt, että ei tullut tyttöä. Mutta elämässä tulee pettymyksiä ja aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä ne. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa.

Ja on se pois ihmisiltä kollektiivisesti. On moraalitonta, että lapsen sukupuolen saisi valita. Tällainen sukupuolen valitseminen saattaa johtaa ongelmiin, kuten Kiinassa, jossa nyt on valtava miesenemmistö väestössä. Miksi yhteiskunnan pitäisi mahdollistamalla sukupuolen valitseminen kannustaa ihmisiä valitsemaan lapsen sukupuolen? Eikö yhteiskuntaa pitäisi viedä siihen suuntaan, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan ja molemmat ovat hyviä suvunjatkajia?

Esimerkkisi nainen varmaankin haluaa kasvattaa tyttöjään hyvin stereotyyppiseen naiskuvaan, koska sukupuoli oli hänelle noin tärkeä. Luultavasti hän odottaa muissakin asioissa, että lapset ovat tietynlaisia. Pieni lapsi kyllä tekee juuri ne asiat, mihin aikuinen häntä kannustaa eli tässä tapauksessa on innostunut hörhelöistä ja prinsessoista. Mutta mitä jos hänen tyttönsä eivät enää isompina olekaan kiinnostuneet stereotyyppisistä tyttöjen jutuista?

Luultavasti kyseinen äiti ei hyväksy, jos lapsi tykkää äidin mielestä vääristä asioista, eikä kannusta lasta siihen mikä lasta kiinnostaa. Jos sukupuoli on noin tärkeää, luultavasti kyseinen äiti odottaa tytöiltään tulevaisuudessa tiettyjä harrastuksia, tietynlaista käyttäytymistä, tietynlaista ammattia jne. Eli ei ole ongelmatonta, että sukupuolen saa valita, eikä sukupuolen valitseminen välttämättä johda lasten onnellisuuteen. Lapset voivat rikkoa äitinsä odotukset muilla tavoin, vaikka ovatkin tyttöjä.

Minusta tuo on ihan vieras ajatus että nainen toivoo tyttöä jotta saisi pukea tämän röyhelöön ja kasvattaa prinsessaksi. Minä juuri toivoin tyttöjä joista tulisi itsenäisiä, sanavalmiita, vähän villejä poikatyttöjä jotka päihittävät naapurin pojat ja kasvavat itsevarmoiksi naisiksi ja muuttavat maailmaa vähän tasa-arvoisempaan suuntaan.

PÄIHITTÄVÄT NAAPURIN POJAT?

Muista sitten kaikessa heidät laittaa poikiennj miesten sarjaan, myös urheilussa!

Sinä et selvästikään kannata tasa-arvoa!

Ei elämä tule pyörimään sinun tuottamiesi pil lujen ympärillä! Lait ja asetukset koskevat myös pil lullisia. T: tyttö yliviikarila

Mitäs jos ne tytöt ei päihitäkkään niitä naapurin poikia?  Jos ne pojat onkin niitä päihittäjiä?  Silloinko olet vaatimassa tytöillesi parempaa kohtelua ja naputat kaikille ihmisille, miten kauheita kakaroita ne naapurin pojat ovat?

Pojatkin nimittäin ansaitsevat sellaisen kasvatuksen, että niistä tulee itsevarmoja, sanavalmiita ja rohkeita.  Ei niitä kenenkään naapurin tytön tarvitse "päihittää."  

Amerikkalaisdokumentin nainen, jolle oli tehty 2 tyttölasta koeputkihelmöityksellä oli hyvin onnellinen tyttäristään.

Uskon, että kun äiti iloitsee ja on äärettömän onnellinen tyttövauvoistaan, äiti hoitaa heitä hyvin huolellisesti ja äidillä syntyy syvä kiintymys tyttäriään kohtaan. Jos tyttäret eivät halua olla aikuisina naisellisia, äiti on jo niin kiintynyt tyttäriinsä, että äitiä ei haittaa vaikka hänen aikuiset lapsensa tekisivät mitä vain. Äidit käyvät tapaamassa lapsiaan vankiloissakin. Kun kiintymyssuhde on aikoinaan syntynyt, se kestää kaiken. Monet aikuiset (erityisesti pojat) käyvät hakemassa vanhoilta äideiltään rahat, kun äiti saa eläkkeen. Silti äidit rakastavat lapsiaan ja toivovat näille kaikkea hyvää.

Jos äiti saa "väärää" sukupuolta olevan lapsen, äiti ei välttämättä vietä niin paljoa aikaa lapsen kanssa. Molemminpuolinen kiintymyssuhde voi jäädä heikommaksi. Jos vielä käy niin, että myöhemmin syntyy "oikeaa" sukupuolta oleva lapsi, "väärää" sukupuolta oleva lapsi voi jäädä "lapsipuoleksi". Näistä asioista ei puhuta. Ei kukaan äiti laita Facebookiin, että Mirja on lempilapseni, Paavo on ihan OK. Mirja tekee aina läksynsä ja Mirjasta tulee isona tuomari. Paavo saa jatkuvasti koulusta muistutuksia, koska on niin levoton ja huono matikassa.

Hae apua, ajoissa!

Vierailija kirjoitti:

No laitapas nyt sitten linkki tutkimukseen. Ei taida löytyä.

Kätilönä minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus. Useimmat naiset toivovat poikaa, koska tietävät miehen poikaa odottavan.

Olen nähnyt satoja pettyneitä isiä kun on taas tullut tyttö ja riemusta kiljuvia kun lopulta on tullut poika.

Olen kertonut tämän täällä ennenkin ja aina tämä totuus herättää raivon.

Raivotkaa rauhassa, ei totuus miksikään muutu.

Mutta mistä tuollainen johtuu, että naiset alistuvat miestensä toiveille? Miksi Suomessa naisia vihataan yhä, ja ennen kaikkea: miksi naiset tekevät sitä yhä itsekin?

Kyllä tässä maassa on paljon tekemistä vielä tasa-arvokasvatuksen suhteen. 

Poikien syrjäytyminen ei ole mitään itsestään selvää. Niin käy osalle, mutta siinä on varmaan vanhemmilla suuri rooli. Eli jos rupeaa murrosiässä näyttämään, että poika alkaa syrjäytyä, niin puututaan heti asiaan. Älä elätä aikuista poikaa, jos se ei tee muuta kuin pelaa videopelejä ja kieltäytyy menemästä töihin. Mutta kaikki tämä on vielä hyvin kaukana tulevaisuudessa.

Jos olisin raskaana, toivoisin itsekin tyttöä, ehkä juuri tuosta syystä että tietäisin tytön ongelmat ja ahdistukset paremmin kuin poikien. Mutta paljonhan riippuu myös lapsen luonteesta. Joillain on tosi vaikea tytär, joka käyttäytyy yhtä huonosti kuin teinipojatkin. Ja myös tyttö voi syrjäytyä, masentua, mitä vaan. 

Pikkuvauvan kohdalla sukupuoli on vielä täysin yhdentekevä asia. Sinulla on aikaa kasvaa siihen ajatukseen, että saat pojan. Jos se auttaa, niin voithan laittaa vauvallesi jotain pinkkiä päälle, ei se siitä suutu. 

Yritä nähdä lapsesi yksilönä äläkä sukupuolen edustajana. Asiasta jutteleminen neuvolassa voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vielä lapseton mutta toiveissa pian. Haluaisin ehdottomasti pojan! Olen ainoa laatuani? En tule toimeen tunteellisten ihmisten kanssa jotka vatvovat asioita paljon ja pojat harvemmin ovat tälläisiä samalla lailla kuin tytöt (esim teini-iässä).  Lisäksi ajatus prinsessa leikeistä ja vaatteista ällöttää, olin itse poikatyttö lapsuudessani ja halusin tehdä kaikkea samaa kuin vanhempi veljeni. Poikien maailma kaiken kaikkiaan on minusta mielenkiintoisempi ja helpommin lähestyttävä, autoineen, vauhdikkaine juttuineen ja huppareineen kuin hiusten letitykset ja mekot ja kaikenlaiset helyt. Aina tietysti mahdollisuus että poikakin tykkäisi noista tyttöjen jutuista ja tietysti sillä sitten mentäisiin mutta tytöt ovat niiden perään enemmän, varsinkin jos ei ole vanhempaa veljeä jonka autoilla leikkiä.  Poikien kanssa ei myöskään huolta teiniraskaudesta, ainoastaan teini-isyydestä tietenkin. Ja niin jos tyttö sitten tulisi niin tietysti sillä sitten mentäisiin....

Ajatus tytöistä tunteellisina ja pojista loogisina on pelkkä stereotypia. Pojallekin voi tulla masennusta, ahdistusta ja muita tunne-elämän ongelmia. Jotkut pojat ovat hyvinkin herkkiä ja tytöt reippaita ja vähemmän tunteellisia. Toisaalta tyttöä ei ole pakko sovittaa mihinkään prinsessamuottiin ja pistää pinkkiä hörhelöä päälle. Tytöllekin voi ostaa autoja. 

On ymmärrettävää että toivot poikaa, jos sinulla on noin stereotyyppinen käsitys sukupuolista. Tytön saaminen saattaisi kuitenkin avata silmiä, ettei sen tarvitse olla tylsää. 

Onhan se ymmärrettävästi valtava pettymys kun äiti olisi halunnut siittimen ja tulikin emätin.

Eikö niitä epätoivottuja väärällä sukupuolielimellä varustettuja voisi vaihtaa?

Toivottavasti nuo lapsensa sukupuoleen pettyneet pääsevät pettymään myös monissa muissa asioissa.

On muuten aika hassua että näissä keskusteluissa usein toistuu se että joku, jollain on tyttöjä ja poikia, mainostaa kuinka poikien kanssa on niin ihanaa ja he ovat olleet helpompia lapsia. Miettikää jos joku sanoisi näin tytöstä? En ole koskaan törmännyt sellaiseen mielipiteeseen.

Jostain se tässä ajassa kertoo.... Edelleen olen sitä mieltä ettei tytöstä/ tytöistä saa iloita kuten pojista. Mielelläni olisin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tämä on nykyään yleistä.

Minulla on kolme poikaa ja nimenomaan naisille se tuntuu olevan vaikea asia ja minä olen jotenkin epäonnistunut kun olen tuottanut ”b-luokan” jälkeläisiä. Ilkeitä kommentteja ja kyselyjä lauotaan jopa poikieni kuullen.

Se tuntuu aivan hirveältä, sillä rakastan poikiani yli kaiken ja koen että minun oli tarkoitus saada juuri nämä lapset. En ole pettynyt enkä kärsi.

Sinäkin tulet todennäköisesti rakastamaan poikaasi yli kaiken, kun hänet syliisi annetaan niin tiedät että näin se oli tarkoitettu.

No oh-hoh, onpas hävytöntä jos poikia kutsutaan b-luokan kansalaisiksi Suomessa! Pojat on halutuimpia useissa maissa ja erityisesti kuninkaalisissa. Pojat jatkavat suvun nimeä ja auttavat ja huolehtivat vanhasta äidistään. Pojille se ensirakkaus on ensin omaa äitiä kohtaan jo lapsena joka jatkuu useinmiten läpi elämän. Naapurissani asuu mies jolla on kaksi tyttöä ja tämän harmittaa häntä kun hän niin mielellään puuhaileen naapuroston poikien kanssa. Pikku pojat ovat innoissaan katselemassa kun naapuri vaihtaa autonrekaat, autoa pestään, taloa korjataan jne. Niitä tyttöjä ei koskaan näy puuhastelemassa isänsä kanssa vaikka tämä mies onkin varsin mukava ja puhelias.

Täällä yksi onnellinen tyttöjen äiti. Ihanaa oli tänäänkin letittää tyttöjeni pitkät hiukset. Ne on pieniä turhamaisia iloja ☺️

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuo lapsensa sukupuoleen pettyneet pääsevät pettymään myös monissa muissa asioissa.

Niinpä. He ovat olleet pettymyksiä heti syntymästään lähtien vanhemmilleen ja siitä eteenpäin läheisilleen ja myös muille tapaamalleen henkilöille. Heidän elämänsä koostuu sarjasta pettymyksiä ja se näkyy niistä liian lähellä toisiaan olevista elottomista ja katkerista siansilmistä.

Itsellä 1 tyttö ja 3 poikaa. Täytyy sanoa, että 3 poikaa on olleet yhteensä helpompia kuin 1 tyttö. Kaikki olleet terveitä, eikä koliikkia tms., mutta tyttö vaan oli sellainen vähän perustyytymätön. Omat tutut, joilla molempia sukupuolia lapsissa, olleet samaa mieltä omistaan.

Yksilöeroja toki, mutta kyllä siinä joku yhyäläisyys on sukupuolessa ja siinä, miten ns. helpoksi vanhemmat lapsensa kokee.

Niinhän se on aikuisissakin, että miesvaltaisessa työpaikassa on useammin parempi ilmapiiri kuin naisvaltaisessa työpaikassa. Miehet on suorempia, eikä sellaista kyräilyä ja selkäänpuukotusta tapahdu niin paljon kuin naisten keskuudessa. Ja sama eläinmaailmassa, esim. koirien kohdalla: uros on usein helpompi kouluttaa, on suorempi ja tasaisempi kuin oikutteleva narttu, jolla jo hormonimuutokset juoksujen mukaan aiheuttaa mielen ailahteluita, niin kuin naisillakin.