Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!Kyllä, viidennen poikalapsen jälkeen on luonnollista olla pettynyt, että ei tullut tyttöä. Mutta elämässä tulee pettymyksiä ja aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä ne. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa.
Ja on se pois ihmisiltä kollektiivisesti. On moraalitonta, että lapsen sukupuolen saisi valita. Tällainen sukupuolen valitseminen saattaa johtaa ongelmiin, kuten Kiinassa, jossa nyt on valtava miesenemmistö väestössä. Miksi yhteiskunnan pitäisi mahdollistamalla sukupuolen valitseminen kannustaa ihmisiä valitsemaan lapsen sukupuolen? Eikö yhteiskuntaa pitäisi viedä siihen suuntaan, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan ja molemmat ovat hyviä suvunjatkajia?
Esimerkkisi nainen varmaankin haluaa kasvattaa tyttöjään hyvin stereotyyppiseen naiskuvaan, koska sukupuoli oli hänelle noin tärkeä. Luultavasti hän odottaa muissakin asioissa, että lapset ovat tietynlaisia. Pieni lapsi kyllä tekee juuri ne asiat, mihin aikuinen häntä kannustaa eli tässä tapauksessa on innostunut hörhelöistä ja prinsessoista. Mutta mitä jos hänen tyttönsä eivät enää isompina olekaan kiinnostuneet stereotyyppisistä tyttöjen jutuista?
Luultavasti kyseinen äiti ei hyväksy, jos lapsi tykkää äidin mielestä vääristä asioista, eikä kannusta lasta siihen mikä lasta kiinnostaa. Jos sukupuoli on noin tärkeää, luultavasti kyseinen äiti odottaa tytöiltään tulevaisuudessa tiettyjä harrastuksia, tietynlaista käyttäytymistä, tietynlaista ammattia jne. Eli ei ole ongelmatonta, että sukupuolen saa valita, eikä sukupuolen valitseminen välttämättä johda lasten onnellisuuteen. Lapset voivat rikkoa äitinsä odotukset muilla tavoin, vaikka ovatkin tyttöjä.
Minusta tuo on ihan vieras ajatus että nainen toivoo tyttöä jotta saisi pukea tämän röyhelöön ja kasvattaa prinsessaksi. Minä juuri toivoin tyttöjä joista tulisi itsenäisiä, sanavalmiita, vähän villejä poikatyttöjä jotka päihittävät naapurin pojat ja kasvavat itsevarmoiksi naisiksi ja muuttavat maailmaa vähän tasa-arvoisempaan suuntaan.
Päihittäisivät naapurin pojat? Niin kuin missä asiassa? Kuulostaa, että asettaisit tytöllesi todella ahtaat ihanneraamit vaikka luulet olevasi jotenkin edistyksellinen. Anna lapsesi olla oma itsensä, hänellä ei ole velvollisuutta toteuttaa haaveminääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin keskustelu osoittaa pelkkiä tyttöjä synnyttäneiden äitien alemmuuden, osa jopa huutaa kuolemaa muille. Hirveää luettavaa.
Pojan kasvattaminen on haastavampaa. Ap selvästikin ymmärtää tämän, eikä vääristele asioita, että kyllä tytöstäkin voi tulla raisu ja syrjäytynyt. Kun tilastot vaan kertovat totuuden ja todennäköisyyksillähän pelataan. On ihan ok, että toivoo jotain sukupuolta ja on vähättelyä väittää, että nämä asiat eivät perustu realismiin. On paljon vaativampaa kasvattaa pojista kunnon kansalaisia kuin tytöistä. Ikävä tosiasia ja se sattuu, kuten monet tässäkin ketjussa todistavat. Kun oma ymmärrys loppuu, alkaa huuto.
Saan kiinni tuosta pelosta, itselläni on monta siskoa ja yksi veli.
Tuon veljen elämä luisui aikuisuuden kynnyksellä huonoon suuntaan ja koko lapsuuteni näin, kuinka äiti suri lapsensa kohtaloa eikö pystynyt pitämään häntä aisoissa.
Siitä jäi itsellekin sellainen tunne, että en osaa poikaa kasvattaa ja pitää poissa huonoilta teiltä, kun äitinikään ei osannut ja hän oli todella hyvä ja viisas äiti.
Toinen lapseni on poika, ja kyllä oli vaikeitakin vuosia, mutta hyvin sitten lopulta kaikki meni.
Hukuta hänet rakkauteen, se auttaa jo pitkälle. Kyllä sinä vauvaasi kiinnyt, hormonit hoitavat homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pettyi kun kuuli että poika tulossa, halusi niin kovasti tyttölasta, itselleni oli ihan sama kumpi tulee.
Kun poika sitten syntyi mieheni kuitenkin rakastui siihen poikalapseenkin, isänrakkaus meni sen sukupuolipettymyksen edelle.
Höpö, höpö. Miehesi oli fiksu jatkui sinua. Jokainen mies toivoo ”suvunjatkajaa”. Seon fakta.
Höpö höpö itsellesi, et tunne miestäni.
Aivan varmasti tunnen!
Olet alemmuudentuntoinen vähäarvoinen tyttöjensynnyttäjä. Tuskin edes oikea nainen.
Niitä synnytetään, mitä mies siittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tyttöjen haukkujat elää sen kanssa, että ovat itse naisia? Vihaatteko itseänne ja olitteko vanhemmillenne pettymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin 2 tyttöä parin vuoden ikäerolla ja ne sain! :)
Sitten kun kuljet perheesi kanssa julkisilla paikoilla niin se olen minä joka katsoo miestäsi säälien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku alussa kirjoitti, että pojissa on myös hyviä puolia.
Minun pojissani ei muuta olekaan, kuin hyviä puolia.
Tyttölapset on nykyään sellaisia hirveän hemmoteltuja räpätätejä ja kiukuttelijoita. Jos kaupassa kuulee jonkun mukulan huutavan kurkku suorana, niin 90 prosentin todennäköisyydellä se on tyttö.
"Mä olen tottunut saamaan KAIKEN MINKÄ MÄ HALUUN!" ilmoittaa se joku julkkistyrkky neiti telkkariohjelmassa. Juuri niin.
Luojalle kiitos, sain järkeviä poikia. Tyttöjen kanssa en tässä maailmanajassa pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
Saan kiinni tuosta pelosta, itselläni on monta siskoa ja yksi veli.
Tuon veljen elämä luisui aikuisuuden kynnyksellä huonoon suuntaan ja koko lapsuuteni näin, kuinka äiti suri lapsensa kohtaloa eikö pystynyt pitämään häntä aisoissa.
Siitä jäi itsellekin sellainen tunne, että en osaa poikaa kasvattaa ja pitää poissa huonoilta teiltä, kun äitinikään ei osannut ja hän oli todella hyvä ja viisas äiti.Toinen lapseni on poika, ja kyllä oli vaikeitakin vuosia, mutta hyvin sitten lopulta kaikki meni.
Hukuta hänet rakkauteen, se auttaa jo pitkälle. Kyllä sinä vauvaasi kiinnyt, hormonit hoitavat homman.
Juu saan kiinni, minulla on neljä siskoa ja yksi veli. Veli on lääketieteen tohtori ja tytöt, minä poislukien, ovat kaljottelevia lihoneita mammoja, joilla puolisot vaihtuvat ja muksuja on useille miehille.
Minä olen lukiossa opettajana. Sisarteni elämä oli jo nuorena villiä, kun minä ja veljeni opiskelimme he juhlivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku alussa kirjoitti, että pojissa on myös hyviä puolia.
Minun pojissani ei muuta olekaan, kuin hyviä puolia.
Tyttölapset on nykyään sellaisia hirveän hemmoteltuja räpätätejä ja kiukuttelijoita. Jos kaupassa kuulee jonkun mukulan huutavan kurkku suorana, niin 90 prosentin todennäköisyydellä se on tyttö.
"Mä olen tottunut saamaan KAIKEN MINKÄ MÄ HALUUN!" ilmoittaa se joku julkkistyrkky neiti telkkariohjelmassa. Juuri niin.
Luojalle kiitos, sain järkeviä poikia. Tyttöjen kanssa en tässä maailmanajassa pärjäisi.
Sanotko siis että osaat kasvattaa poikia muttet tyttöjä?
Vierailija kirjoitti:
Joku alussa kirjoitti, että pojissa on myös hyviä puolia.
Minun pojissani ei muuta olekaan, kuin hyviä puolia.
Tyttölapset on nykyään sellaisia hirveän hemmoteltuja räpätätejä ja kiukuttelijoita. Jos kaupassa kuulee jonkun mukulan huutavan kurkku suorana, niin 90 prosentin todennäköisyydellä se on tyttö.
"Mä olen tottunut saamaan KAIKEN MINKÄ MÄ HALUUN!" ilmoittaa se joku julkkistyrkky neiti telkkariohjelmassa. Juuri niin.
Luojalle kiitos, sain järkeviä poikia. Tyttöjen kanssa en tässä maailmanajassa pärjäisi.
Miten elät sen kanssa, jos poikasi alkaa seurustella joskus tytön kanssa? Jos tytöt on noin hirveitä, kannattaa toivoa että on poikiin päin kallellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin olet nainen. Mies ei voisi koskaan olla suomessa noin kypsymätön vanhempi.
Vai ei muka? Minulla ukko, joka on juuri noin kypsymätön.
Vierailija kirjoitti:
Miten tyttöjen haukkujat elää sen kanssa, että ovat itse naisia? Vihaatteko itseänne ja olitteko vanhemmillenne pettymyksiä?
Miten poikia haukkuvat voivat elää sen saan kanssa, että heidän lapsen on siittänyt mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojan kasvattaminen on haastavampaa. Ap selvästikin ymmärtää tämän, eikä vääristele asioita, että kyllä tytöstäkin voi tulla raisu ja syrjäytynyt. Kun tilastot vaan kertovat totuuden ja todennäköisyyksillähän pelataan. On ihan ok, että toivoo jotain sukupuolta ja on vähättelyä väittää, että nämä asiat eivät perustu realismiin. On paljon vaativampaa kasvattaa pojista kunnon kansalaisia kuin tytöistä. Ikävä tosiasia ja se sattuu, kuten monet tässäkin ketjussa todistavat. Kun oma ymmärrys loppuu, alkaa huuto.
Nyt on niin typerää puhetta, olisiko sinulla T tutkimustuloksia väitteesi tueksi?
Esim. anorektikoista 90 % on tyttöjä, googlaa vaikka.
Kaikki lapset on ihania sukupuolesta riippumatta (ehkä jotkin synnynnäisesti persoonallisuushäiriöiset eivät ole). Laadukkaan kasvatuksen ja fiksujen vanhempien puute on se mikä tekee lapsista sietämättömiä.
Pieni lapsi on vilpitön ja välitön, sukupuoli ei tee kenestäkään luontaisesti hirviötä, olosuhteet ja kasvuympäristö tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!Kyllä, viidennen poikalapsen jälkeen on luonnollista olla pettynyt, että ei tullut tyttöä. Mutta elämässä tulee pettymyksiä ja aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä ne. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa.
Ja on se pois ihmisiltä kollektiivisesti. On moraalitonta, että lapsen sukupuolen saisi valita. Tällainen sukupuolen valitseminen saattaa johtaa ongelmiin, kuten Kiinassa, jossa nyt on valtava miesenemmistö väestössä. Miksi yhteiskunnan pitäisi mahdollistamalla sukupuolen valitseminen kannustaa ihmisiä valitsemaan lapsen sukupuolen? Eikö yhteiskuntaa pitäisi viedä siihen suuntaan, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, kumpikaan ei ole toista parempi ja molempia tarvitaan ja molemmat ovat hyviä suvunjatkajia?
Esimerkkisi nainen varmaankin haluaa kasvattaa tyttöjään hyvin stereotyyppiseen naiskuvaan, koska sukupuoli oli hänelle noin tärkeä. Luultavasti hän odottaa muissakin asioissa, että lapset ovat tietynlaisia. Pieni lapsi kyllä tekee juuri ne asiat, mihin aikuinen häntä kannustaa eli tässä tapauksessa on innostunut hörhelöistä ja prinsessoista. Mutta mitä jos hänen tyttönsä eivät enää isompina olekaan kiinnostuneet stereotyyppisistä tyttöjen jutuista?
Luultavasti kyseinen äiti ei hyväksy, jos lapsi tykkää äidin mielestä vääristä asioista, eikä kannusta lasta siihen mikä lasta kiinnostaa. Jos sukupuoli on noin tärkeää, luultavasti kyseinen äiti odottaa tytöiltään tulevaisuudessa tiettyjä harrastuksia, tietynlaista käyttäytymistä, tietynlaista ammattia jne. Eli ei ole ongelmatonta, että sukupuolen saa valita, eikä sukupuolen valitseminen välttämättä johda lasten onnellisuuteen. Lapset voivat rikkoa äitinsä odotukset muilla tavoin, vaikka ovatkin tyttöjä.
Minusta tuo on ihan vieras ajatus että nainen toivoo tyttöä jotta saisi pukea tämän röyhelöön ja kasvattaa prinsessaksi. Minä juuri toivoin tyttöjä joista tulisi itsenäisiä, sanavalmiita, vähän villejä poikatyttöjä jotka päihittävät naapurin pojat ja kasvavat itsevarmoiksi naisiksi ja muuttavat maailmaa vähän tasa-arvoisempaan suuntaan.
PÄIHITTÄVÄT NAAPURIN POJAT?
Muista sitten kaikessa heidät laittaa poikiennj miesten sarjaan, myös urheilussa!Sinä et selvästikään kannata tasa-arvoa!
Ei elämä tule pyörimään sinun tuottamiesi pil lujen ympärillä! Lait ja asetukset koskevat myös pil lullisia. T: tyttö yliviikarila
Mitäs jos ne tytöt ei päihitäkkään niitä naapurin poikia? Jos ne pojat onkin niitä päihittäjiä? Silloinko olet vaatimassa tytöillesi parempaa kohtelua ja naputat kaikille ihmisille, miten kauheita kakaroita ne naapurin pojat ovat?
Pojatkin nimittäin ansaitsevat sellaisen kasvatuksen, että niistä tulee itsevarmoja, sanavalmiita ja rohkeita. Ei niitä kenenkään naapurin tytön tarvitse "päihittää."
Tää on ihan absurdi keskustelu, haukutaan kaikkia koska ovat poikia tai tyttöjä ja kaikki oman lapsen vastakkaista sukupuolta olevat ovat tyyliin hirviöitä. Aika ahtaassa maailmassa monet näyttää elävän. Ainakin itse olen törmännyt kaikissa ikäluokissa kivoihin tyttöihin ja kivoihin poikiin ja päinvastoin. Missä teillä elämässänne eniten kiristää kun saatte tollasta tekstiä aikaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku alussa kirjoitti, että pojissa on myös hyviä puolia.
Minun pojissani ei muuta olekaan, kuin hyviä puolia.
Tyttölapset on nykyään sellaisia hirveän hemmoteltuja räpätätejä ja kiukuttelijoita. Jos kaupassa kuulee jonkun mukulan huutavan kurkku suorana, niin 90 prosentin todennäköisyydellä se on tyttö.
"Mä olen tottunut saamaan KAIKEN MINKÄ MÄ HALUUN!" ilmoittaa se joku julkkistyrkky neiti telkkariohjelmassa. Juuri niin.
Luojalle kiitos, sain järkeviä poikia. Tyttöjen kanssa en tässä maailmanajassa pärjäisi.
Miten elät sen kanssa, jos poikasi alkaa seurustella joskus tytön kanssa? Jos tytöt on noin hirveitä, kannattaa toivoa että on poikiin päin kallellaan.
Kyllä yksi jo seurusteleekin. On osannut järkevänä kaverina valita kumppanin niistä kivoista ja tavallisista ystävällisistä tytöistä, joita tuntuu olevan vähemmistö nykyään. Samaa toivon kahdelle muullekin pojalleni, ovat hyvin harkitsevaisia hekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku alussa kirjoitti, että pojissa on myös hyviä puolia.
Minun pojissani ei muuta olekaan, kuin hyviä puolia.
Tyttölapset on nykyään sellaisia hirveän hemmoteltuja räpätätejä ja kiukuttelijoita. Jos kaupassa kuulee jonkun mukulan huutavan kurkku suorana, niin 90 prosentin todennäköisyydellä se on tyttö.
"Mä olen tottunut saamaan KAIKEN MINKÄ MÄ HALUUN!" ilmoittaa se joku julkkistyrkky neiti telkkariohjelmassa. Juuri niin.
Luojalle kiitos, sain järkeviä poikia. Tyttöjen kanssa en tässä maailmanajassa pärjäisi.
Miten elät sen kanssa, jos poikasi alkaa seurustella joskus tytön kanssa? Jos tytöt on noin hirveitä, kannattaa toivoa että on poikiin päin kallellaan.
Kyllä yksi jo seurusteleekin. On osannut järkevänä kaverina valita kumppanin niistä kivoista ja tavallisista ystävällisistä tytöistä, joita tuntuu olevan vähemmistö nykyään. Samaa toivon kahdelle muullekin pojalleni, ovat hyvin harkitsevaisia hekin.
Eli yhtäkkiä niitä kivoja tyttöjä sitten onkin?
Alue: Aihe vapaa
Osa menee tässäkin keskustelussa ihan liiallisuuksiin. Selitellään jostain rakkauden puuttumisesta ja lapsiraukasta. Ap:n tunteet ovat sallittuja, niissä ei ole mitään väärää ja hän on selvästikin realisti. Ei niillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.