Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
En tiedä teistä muista mutta meidän suvussa pojat on aiheuttaneet kaikkein vähiten mitään noista päihde- ja muistakaan ongelmista. Tytöt taas sekoilleet muiltakin osin kunnolla... Ei kaikki mutta aika moni. Pojat taas pääsääntöisesti kunnollisia ja hakeutuneet kunnon töihin tai laittaneet yrityksiä ja perustaneet perheitä. Niin yrittäneet tytötkin mutta jo hyvin moni eronnut... Pojista ei tietääkseni vielä kukaan! Pojista liki kaikill aon oma talo, Joko ostettu tahi itse rakennettu. Muutama asuu vuokralla. Tytöistä vain muutama asustaa omaa kämppää... ja sekin ukon sukukämppä maalla. Et silleen. Olepa huoleti noitten ajatustesi kanssa. Poikien kanssa pärjää aina. Tyttöjen kanssa tuntuu olevan ongelmia mitä täs vuosien saatossa kuunnellut olen... Itselläni on poika, jo aikuiseksi ehtinyt. Koskaan ei ole edes suuttunut vielä! Ei nuoruudessa eikä nyt. Ja on taivahan tosi! Viinat ei kelpaa. Olen joskus ihan piruuttani kaljaa saunassa tarjonnut eikä kelpaa. Enkä ole sillä puloja missäännähnyt. Tupakkaa ei polta. Sen haistasin ja huumeita tuskin käyttää. Ei ole sen luontoinen ja rahavaratkin hyvät eli uskon siitä näin. Ainua onelma on kun on niin hiljainen... No, sen aika moni sellainen on eli siinä ei nyt mitään niin erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin samankaltaisia tuntemuksia esikoista odottaessani.
Olin jotenkin aina nähnyt itseni tytön äitinä ja kun ultra toi tiedon pojasta, olin pettynyt.
Olin vihainen itselleni pettymyksestä ja niistä negatiivisista tunteista, joita koin.
Olo oli kahta kauheampi noiden kiellettyjen tunteiden takia.
Piti prosessoida pois pettymyksen tunne ja ne tunteet, jotka kumpusivat siitä pettymyksestä.
Olo oli rikollinen, koska tunsin, niin kuin tunsin. En voinut tunteilleni mitään, eikä tunteita pystynyt pakottamaan pois. Ne piti kokea ja käsitellä.
Lapsen syntymän jälkeen olo oli ihmeellinen ja onnellinen.
Rakkaus lapseen ei kuitenkaan syttynyt heti. Tunsin taas pettymystä siitä, että en itkenyt onnesta lapseni syntyessä tai tuntenut ylitsepursuavaa rakkautta.
Tunsin ”vain” tavallista onnea, helpotusta ja ihastusta.
Luonto on siitä ihmeellinen, että se valmistaa maailman ihanimman, suloisimman ja kauniimman lapsen jokaiselle vanhemmalle, jotta ihastuminen voi tapahtua.
-Ja onhan se selvää, ettei rakkaus aina syty heti. Vauvahan on koko teidän perheelle uusi ihminen, jota ette ole aiemmin tavanneet. Hän tuo mukanaan uuden ihmissuhteen ja roolituksen teille vanhemmille.
Tutustuminen häneen voi siis viedä hetken aikaa.
Itse sain maailman suloisimman pojan, johon rakastuin ajan kanssa, vaikka alkutaipale oli täynnä itkua ja imetyskipua ja suuria tunteita BabyBluesin kourissa.
Jälkikäteen on ollut julmetun syyllinen olo siitä, että etukäteen kehtasin tuntea pettymystä hänen sukupuolestaan.
Toinen lapseni oli myös poika, enkä enää voisi kuvitellakaan olevani tytön äiti.
Ja tuo loppuraskaudessa tapahtuva yöllinen pätkittäinen nukkuminen on sitä, että luonto valmistaa sinua jo tulevia yöheräilyjä varten. Silläkin on siis ihan tarkoituksensa:D!
Kovasti voimia tulevaan ja tsemppiä tunteiden kanssa! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monella se tytön kaipuu liittyy pikkulapsiajan mekkoihin ja barbileikkeihin. Se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Lapsista kasvaa persoonia, eikä sukupuolella ole väliä.
Minusta taas on ihana seurata kun tytöstä tuli nainen ja nyt hän on tulossa itse äidiksi. Ihan eri tavalla osaan häntä tukea kuin poikaa kun hän tuli isäksi pari vuotta sitten. Olemme tyttären kanssa lähentyneet entisestään. Miniä on oman äitinsä kanssa läheisissä väleissä. On kuulemma niin että äidin äiti on ollut kautta historian aina läheisempi lapsenlapsi ole ja auttanut selviämään. Oikeastaan vain tyttären lapsesta voi sanoa hänen olevan 100% olevan oma biologinen jälkeläinen, ja tuota on selitetty sillä. Kuulemma vieläkin n.3% miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen lasta.
Mulle tärkeämpi oli isänäiti ja omille lapsille myös.
Näinhän siinä kävi, että poika syntyi tiistai yönä ja olen haltioissani hänen ihanuudestaan, meidän pieni rakas poikavauva!
Kiitos kaikille tsemppquksesta ja ihanaa kevättä kaikille! En malta odottaa pian lähestyvää äitienpäivää, se on vidoin päivä minullekin!❤️❤️
-ap
Itse toivoin tyttöä, koska kaikki tuntemani pojat ja miehet eivät ole murrosiässä ja aikuisina samalla tavalla äitien kanssa tekemisissä kuin tytöt. Äideille ja tyttärille tulee usein aikuisena ystävyys ja oman tyttären raskaus, häät ja muut elämänvaiheet ovat ihan erilaisia kuin pojan ja äidin suhteessa. Tuntemani miehet ja pojat eivät aikuisena osallista äitejään samalla tavalla kuin tyttäret, vaikka olisivatkin paljon tekemisissä. Poikien äidit jäävät väkisin aina vähän sivuun poikien elämässä myöhemmin. Näin ei välttämättä toki käy, mutta en ole muunlaisia äiti-poika-suhteita nähnyt. Eivätkä pojat kyllä osallista isiäkään.
Sain tietää odottavani poikaa, mutta en pettynyt, koska hän on minun lapseni, hän on oma persoonansa sukupuolensa sijaan ja jo maailman rakkain, vaikka hän on vasta mahassa. En pelkää yhtään tulevan poikani vauva-aikaa ja lapsuutta, hänestä tulee minulle maailman ihanin, tärkein ja rakkain ja hän on maailman suloisin vauva ja meille tulee varmasti vahva side.
Tiedän vain, että hyvin varmasti se vahva äiti-lapsi-side katkeaa erilaiseksi kuin äitien ja tyttärien siteet, ja sitä vähän suren etukäteen. Se tunne on erilaista kuin pettymys sukupuoleen.
Mulla on takana kaksi normiraskautta ja molemmista syntyi poika, vaikka hieman enemmän olisin tyttöä toivonut. Eikä ole haitannut pätkääkään! Pojat on ihan yhtä ihania kuin tytötkin :) Hellyydentarve ei ole sukupuoleen sidottu. On ihan mahtavaa, kun lapsi haluaa syliin ja pusittavaksi. Nuorempi poikani halusi vastikään tilata netistä suloisen bambipaidan itselleen, joten se tilattiin. Ja autoilla, junaradalla, pehmoleluilla ja vaikka maatuskanukeilla leikitään ihan vuorotellen.