Vauvan sukupuoleen pettyminen

Juu, on sulla ongelma. Sairasta sanon minä. Eikö todella sinulla ole elämässä mitään vastoinkäymisiä, kun kehtaat edes sanoa mitään. Ole onnellinen että saat lapsen. Minä en saanut, mutta en ole katkera, mutta hiukan mietin mitä päässäsi liikkuu. Voi taivas ihmisten ajatuksia. Ehkä se elämä sinua joskus koettelee, että ymmärrät jotain. Moni vain ei opi koskaan.😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolella on väliä kirjoitti:

Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.

Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.

Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.

Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.

Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.

Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.

On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.

Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.

Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.

Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!

Viidennen perättäisen tytön saaminen on äideille valtava pettymys ja isille katastrofi. En ole kertaakaan nähnyt, että ilman poikaa jäänyt äiti olisi ollut iloinen. Siis jos lapsia on useampi.

Terkut salista.

Täällä ilman ”poikaa jäänyt” äiti joka toivoikin pelkkiä tyttöjä ja sai :) ja todella iloinen!

Miehellesi se on suru.

Ei hän stä näytä, ei tunnusta, mutta suru se on.

T. Tyttöjen isä

Miksi minä siitä murehtisin? Onko minun tehtäväni oman onneni kustannuksella tehdä miehen elämästä täydellistä?

Uskomatonta.Sinun mies on saanut niittiarvan. 

Miksi yleensä olet hankkiutunut raskaaksi. Et tarvitse lapsia, jos et niitä halua tai rakasta, kuten aloitus kertoo. Elä yksin aina.

Itse olen iloinen että minulla on myös tyttö. Pojan kanssa ei ollut yhteistä lapsuuden jälkeen, isänsä kanssa on hyvin läheinen ja isänsä on hänelle se esikuva. Tytön kanssa olen nyt aikuisena todella läheinen, olin ensimmäinen vieras synnytyssairaalassakin. Lapsenlapsi ( tyttö) on tärkeä. Vävyn vanhemnat eivät tule oikein toimeen tyttöni kanssa joten näkevät lasta vain kerran vuodessa. Minä autan perhettä melkein päivittäin monessa asiassa perheen pyynnöstä. Kyllä se mietityttää että jos he eroaisivat, kuinka paljon vävyn vanhemmat lasta näkisivät.... Poikani kohdalla tilanne on se että ex vaimonsa viettää kaikki lomansa jne omien vanhempiensa kanssa. Lapsenlapset ovat jääneet vieraammiksi kuin tyttären lapsi. Aina ei asiat mene kuten haluaa. Molemmista lapsistani olen iloinen, mutta tyttö vain on enemmän samanlainen ollut minun kanssani kuin poika. Koen että murrosikänsä ja nyt lapsi lähensivät meitä entisestään, ymmärrän mitä jän kävi läpi.

Hanki apua sinun lapsi vihaan. Ei tuollainen voi edes olla lasten kanssa, jos ei edes niitä halua. Toivottavasti sinulla on edes mies joka haluaa lapsen ja hoitaa sitä. Miksi olet raskaana, kun et tahdo lapsia. Onko adoptiota miettinyt?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 1 tyttö ja 3 poikaa. Täytyy sanoa, että 3 poikaa on olleet yhteensä helpompia kuin 1 tyttö. Kaikki olleet terveitä, eikä koliikkia tms., mutta tyttö vaan oli sellainen vähän perustyytymätön. Omat tutut, joilla molempia sukupuolia lapsissa, olleet samaa mieltä omistaan.

Yksilöeroja toki, mutta kyllä siinä joku yhyäläisyys on sukupuolessa ja siinä, miten ns. helpoksi vanhemmat lapsensa kokee.

Niinhän se on aikuisissakin, että miesvaltaisessa työpaikassa on useammin parempi ilmapiiri kuin naisvaltaisessa työpaikassa. Miehet on suorempia, eikä sellaista kyräilyä ja selkäänpuukotusta tapahdu niin paljon kuin naisten keskuudessa. Ja sama eläinmaailmassa, esim. koirien kohdalla: uros on usein helpompi kouluttaa, on suorempi ja tasaisempi kuin oikutteleva narttu, jolla jo hormonimuutokset juoksujen mukaan aiheuttaa mielen ailahteluita, niin kuin naisillakin.

Meillä niin että 2 pojasta ja yhdestä tytöstä vain tyttö kouluttautui. Pojat ovat enemmän ja vähemmän syrjäytyneitä. Jäivät tänne kylälle asumaan, tyttö muutti pois. Auttelevat välillä meitä mutta kyllä ne alko ongelmat näkyvät. Tyttö käy lomillaan ja auttaa monissa asioissa missä täytyy järjestellä jotakin netissä tai muuten ja luulen että niin siinä käy että hänen harteilleen jää käytännön asioiden hoitaminen kun meistä joskus aika jättää.

Perheen taso mitataankin POIKIEN KOULUTUKSELLA!

-nykyajan tyttökouluissa tytöille opiskelu helpompaa, joten älykkäiden ja menestyneiden poikien tasosta voi päätellä perheen tason.

Odotan itse tyttövauvaa ja hartaissa toiveissa oli poika. En edes uhrannut ajatustakaan sille, että voisi tulla tyttö. Poikatunne oli niin vahva. Luulin päässeeni melko pian rakenneultran jälkeen yli pettymyksestä, mutta jossakin vaiheessa pettymyksen tunne palasi musertavana ja sitä piti päästä purkamaan. Alusta saakka oli selvää, että tämä tulee joka tapauksessa olemaan ainoa lapseni.

Olen itse poikatyttömäinen, eikä paljoa kiinnosta vaaleanpunaiset röyhelöt ja prinsessaleikit. Kun lääkäri rakenneultrassa kertoi, että "pieni prinsessa" on tulossa niin teki mieli puhjeta itkuun. Onneksi kerroin muutamille läheisille pettymyksen tunteesta myöhemmin. Ilman asian purkamista varmaan olisin jäänyt siihen tunteeseen vellomaan. Tuo tapa tuomita äiti tai isä sukupuolitoiveen takia tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, enkä nyt voi suoranaisesti sanoa yllättyneeni, että mammapalstalla hiilihangot ja soihdut viuhuvat ja ap:tä vaaditaan suunnilleen roviolle sen vuoksi, että hän on kehdannut toivoa jotain niin kovasti, että kun toive ei toteudukaan niin siitä seuraa suuri pettymys.

Minä olen tottunut nyt tässä kuukausien aikana ajatukseen tyttölapsen saamisesta. Mies kysyi vähän aikaa sitten, että mitä jos ultra olisikin ollut väärässä ja saisimme pojan. Ajatus tuntui todella vieraalta, eikä enää erityisen kivaltakaan. Todellakaan emme vielä tiedä millainen tyyppi sieltä saapuu, mutta varmasti juuri oikea meille. Toivon mukaan terve ja hyvä tyyppi. 

Nythän puhutaan paljon siitä miten miehet jäävät lapsettomiksi ja syrjäytyvät kun eivät löydä puolisoa. Se on ihan maailmanlaajuinen ilmiö. Osa alfauroksista porskuttaa. Kannattaa kasvattaa omastaan se alfa...loppujen lopuksi lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä. Kuka haluaa omasta lapsestaan syrjäytyneen alkoholistin?

Olisipa kamala saada kuulla äidiltään, että hän oli pettynyt minuun jo ennen syntymääni.

Vierailija kirjoitti:

Nythän puhutaan paljon siitä miten miehet jäävät lapsettomiksi ja syrjäytyvät kun eivät löydä puolisoa. Se on ihan maailmanlaajuinen ilmiö. Osa alfauroksista porskuttaa. Kannattaa kasvattaa omastaan se alfa...loppujen lopuksi lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä. Kuka haluaa omasta lapsestaan syrjäytyneen alkoholistin?

10% miehistä pyörittää maailmaa, 70% menee ihan hyvin, 20% miehistä on pudokkaita.

Nämä keskustelut ovat ihan irrallaan todellisuudesta. Osa kirjoittajista elää jossain 50 luvulla missä poika oli se joka automaattisesti opiskeli ja sai töitä. Maailma on muuttunut. Jos ennen oli tytön elämä vaikeampaa, oli vanhojapiikoja jne nyt on maailma muuttunut. Tytötkin pärjäävät joten eo tarvitse enää surkutella vain tyttölapsiperhettä. Pojan saaminen ei ole enää mikään tie onneen vanhuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän puhutaan paljon siitä miten miehet jäävät lapsettomiksi ja syrjäytyvät kun eivät löydä puolisoa. Se on ihan maailmanlaajuinen ilmiö. Osa alfauroksista porskuttaa. Kannattaa kasvattaa omastaan se alfa...loppujen lopuksi lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä. Kuka haluaa omasta lapsestaan syrjäytyneen alkoholistin?

10% miehistä pyörittää maailmaa, 70% menee ihan hyvin, 20% miehistä on pudokkaita.

Ok eli media on keksinyt viime aikojen jutut päästään? Tyttöpula on mm Kaukoidässä ihan todellinen ilmiö. Ja Suomessa pikkupaikkakunnilla ei ole naisia ja töitä peräkammarinpojille. Kannattaa kasvattaa se alfa.

Olet hormonien vallassa, tuo menee ohi. Avoimuus aiheesta on positiivinen merkki että tiedostat pelkosi, vielä suurempi todennäköisyys että et kärsi asiasta myöhemmin.

Jos masentaa myöhemmin älä jää yksin, raskausaikana mieli heittelee volttia. Samat määrät hormoneja tekee kehonrakentajista raivohärkiä. Tuo pieni ihminen on avuton poikanen ja tulee tarvitsemaan sinun rakkautesi ja tukesi aivan kaikessa.

Voimia ja tsemppiä.

Meillä on tyttö ja poika. Molemmat ihania ja rakkaita enkä odotusaikana osannut sanoa, kumpaa toivoisin. Tyttö ei ole koskaan tykännyt hiusten laitosta yms., ja on syrjäänvetäytyvä. Enemmän yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy pojan kanssa. Hän on poikamainen, muttei ikinä ole ollut mikään häsläri tai painija. Empaattinen ja sosiaalinen poika. Katselepas muitakin poikia ympärilläsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö ja poika. Molemmat ihania ja rakkaita enkä odotusaikana osannut sanoa, kumpaa toivoisin. Tyttö ei ole koskaan tykännyt hiusten laitosta yms., ja on syrjäänvetäytyvä. Enemmän yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy pojan kanssa. Hän on poikamainen, muttei ikinä ole ollut mikään häsläri tai painija. Empaattinen ja sosiaalinen poika. Katselepas muitakin poikia ympärilläsi.

Meillä taas pojalla adhd ja tyttö pärj hyvin koulussa ja harrastuksissa. Ikävä sanoa mutta tytön kanssa on mukavampaa viettää aikaa. Pojan tulevaisuus huolettaa.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolella on väliä kirjoitti:

Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.

Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.

Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.

Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.

Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.

Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.

On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.

Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.

Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.

Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!

Viidennen perättäisen tytön saaminen on äideille valtava pettymys ja isille katastrofi. En ole kertaakaan nähnyt, että ilman poikaa jäänyt äiti olisi ollut iloinen. Siis jos lapsia on useampi.

Terkut salista.

Täällä ilman ”poikaa jäänyt” äiti joka toivoikin pelkkiä tyttöjä ja sai :) ja todella iloinen!

Miehellesi se on suru.

Ei hän stä näytä, ei tunnusta, mutta suru se on.

T. Tyttöjen isä

Miksi minä siitä murehtisin? Onko minun tehtäväni oman onneni kustannuksella tehdä miehen elämästä täydellistä?

Uskomatonta.Sinun mies on saanut niittiarvan. 

Uskomatonta naisvihaa, toivottavasti ette itse ole sentään naisia..

Täällä onkin hyvin jo puhuttu siitä, että pelkkä fyysinen sukupuoli ei määritä persoonaa ja kaikki ilmentävät sukupuoltaan eri tavalla.

Meitä sisaruksia on 3, ikäväli 32-40v.

Minä olen aina ollut tieteistä, taiteesta ja lukemisesta kiinnostunut tyttö, joka rakasti dinosauruksia, kummituksia, hirviöitä, koneita, autoja ymv. perinteisiä poikien juttuja. Ala-asteella olin painimassa lumipenkoissa poikien kanssa. Meikkiä käytän kevyesti vain työasioissa, minua ei kiinnosta muoti eikä sisustus, en leivo enkä kokkaa, vaatteet valitaan sen mukaan mikä tuntuu mukavalle. En ole sosiaalinen, viihdyn yksin ja pleikkarilla pelaamista olen harrastanut koko ikäni. Olen vela ja en välitä eläinten kanssa puuhailemisesta, joten minulla ei ole omaa lemmikkiä. Minulla ei siis ole koskaan ollut prinsessa-heppa-keiju-meikit-muoti-kausia, vaan poikamaisesti action hahmot-dinosaurukset-hirviöt-autot jne.

Sisareni on ns. perinteinen 1930-luvun tukkijätkä naisen ruumissa. Rakastaa fyysistä työtä ja tarvitsee paljon fyysistä aktiviteettia voidakseen hyvin. Rakastaa eläimiä ja niiden hoitamista ja adoptoisi varmaan kaikki mahdolliset eläimet, jos vain voisi. Haluaa tehdä perinteisiä miesten töitä perinteisellä vanhalla tavalla. Häntä kiinnostaa minua enemmän muoti sekä puutarhan hoito ja kasvien viljely.

Veljeni on lempeä ja luontaisesti hoivaava empaatikko, joka työskentelee vanhusten kotihoidossa ja rakastaa työtään. Tulee erinomaisesti juttuun kaikkien kanssa. Harrastaa minun tavoin pelaamista ja oli jo lapsena sellainen, joka mielellään puuhaili rauhallisesti omiaan omissa mietteissään ja piirteli aikansa kuluksi. Viihtyy sisätiloissa ja pitää siitä, että elämä on helppoa ja mukavaa. Tykkää edelleen hirveästi söpöistä pienistä eläimistä ja antaa vaikka vaatteet päältään,jos se auttaa jotakuta. Ikinä ei ole ollut rämäpää, kilpailuhenkinen tai riehuja.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolella on väliä kirjoitti:

Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.

Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.

Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.

Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.

Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.

Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.

On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.

Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.

Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.

Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!

Viidennen perättäisen tytön saaminen on äideille valtava pettymys ja isille katastrofi. En ole kertaakaan nähnyt, että ilman poikaa jäänyt äiti olisi ollut iloinen. Siis jos lapsia on useampi.

Terkut salista.

Täällä ilman ”poikaa jäänyt” äiti joka toivoikin pelkkiä tyttöjä ja sai :) ja todella iloinen!

Miehellesi se on suru.

Ei hän stä näytä, ei tunnusta, mutta suru se on.

T. Tyttöjen isä

Miksi minä siitä murehtisin? Onko minun tehtäväni oman onneni kustannuksella tehdä miehen elämästä täydellistä?

Uskomatonta.Sinun mies on saanut niittiarvan. 

Joku kirjoitti, että 5. poikalapsen jälkeen on varmasti pettynyt mutta aikuisen ihmisen tulee osata käsitellä pettymyksiä. "Väärää" sukupuolta olevan lapsen saaminen voi olla kuitenkin katastrofi ihmisen psyykelle, se on huomattavasti suurempi pettymys kuin saada esim. pizza väärillä täytteillä. Lasten hankkimiseen sisältyy hyvin primitiivisiäkin tunteita, on ehkä esim. toivottu, että oma tytär hoitaa sitten joskus vanhana, sitten syliin lasketaankin poikavauva.

Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on naiselle valtava ponnistus. Jo raskausaikana lapseen liitetään voimakkaita tunteita ja odotuksia. Sitten vaikean synnytyksen jälkeen äidin syliin annetaan vauva, joka on jo syntyessään pettänyt äidin odotukset.

Osalle naisista lapsen sukupuoli on ihan sama, jotkut naiset tahtovat tytön, toiset pojan.

Äitien psyykkinen tasapainokin vaihtelee. Jos äiti on jo valmiiksi epävakaa ja vauvakaan ei vastaa millään tavalla äidin (primitiivisiä) odotuksia; lapsen ja äidin välinen kiintymyssuhde voi jäädä heikoksi.

Mielestäni esim. hedelmöityshoidoissa tulisi voida valita lapsen sukupuoli, näin on monissa muissakin maissa, miksi ei Suomessa?

Saattaahan se poika vaihtaa sukupuolta tai häntä kiinnostaa pienestä pitäen pelkät ns. tyttöjen jutut. Haluaa pitkät hiukset, vaaleanpunaisen huoneen jne. Tai tyttö ajelee päänsä kaljuksi heti kun silmä välttää, haluaa ajaa rekkaa eikä koulut kiinnosta. Mistä näistä ikinä tietää.

Ehkä kyse on vain ruusuisista kuvitelmista millainen henkilö x olisi tietyssä sukupuolessa?