Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju meni poikien ja poikien äitien haukkumiseen, olipa yllättävää.
Kateus ja katkeruus tulee esiin, taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!
Viidennen perättäisen tytön saaminen on äideille valtava pettymys ja isille katastrofi. En ole kertaakaan nähnyt, että ilman poikaa jäänyt äiti olisi ollut iloinen. Siis jos lapsia on useampi.
Terkut salista.
Meillä mies pettyi kun kuuli että poika tulossa, halusi niin kovasti tyttölasta, itselleni oli ihan sama kumpi tulee.
Kun poika sitten syntyi mieheni kuitenkin rakastui siihen poikalapseenkin, isänrakkaus meni sen sukupuolipettymyksen edelle.
Tunteet ovat vain tunteita, joten sinun ei kannattaisi ottaa niistä liikaa stressiä. Se stressaus "vääristä" tunteista vaan lisää sitä stressiä, joka lisää kierrettä. Sulla on sellainen tunne, että olet pettynyt vauvasi sukupuoleen. Se on vaan tunne, joten hyväksy se. Älä muhinoi siinä, mutta älä yritä myöskään kieltää sitä. Jos minulla on "vääriä" tunteita, yritän yleensä paikallistaa ne kehossani. Viha voi tuntua möykkynä rinnassa ja kun huomaan sen, minä vain tarkkailen sitä fyysistä tunnetta. En yritä poistaa sitä, mutta yleensä muutaman minuutin kuluttua se möykky ja viha vaan poistuu.
Tunteet itsesään eivät ole vääriä, kunhan et toimi niiden mukaan. Väittäisin, että jokainen vanhempi on joskus ollut niin väsynyt/kyrsiintynyt lapseensa, että toivoisi, ettei tätä olisikaan. Tämä siitä huolimatta, että se lapsi on rakkainta maailmassa.
Tunteet eivät ole helppoja, mutta sinä sentään tunnustat, että sinulla on tällaisia tunteita, jotka eivät tunnu mukavilta. Se on ihan oikeasti jo hyvä alku asian käsittelyyn, koska pystyt olemaan rehellinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, on mahdollista, että pettymyksentunteet hälvenevät, kun lapsi syntyy. Minulla on kaksi poikaa, joista ekasta olin aivan riemuissani. Tokasta oli raskauden aikana lyhyesti olo, että olisihan se tyttö voinut olla kiva, mutta saatuani pojan syliini, en halunnut enää mitään muuta kuin hänet. Jos nyt alkaisin odottaa kolmatta, toivoisin poikaa ihan jo käytännön syistä (veljien vaatteet, lelut, ym)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain aggressiivista on poikien äideissä ihan oikeassa elämässäkin kuten tällä palstalla. Luin joskus että pojan synnyttäneen aivoihin jää muutoksia, oliko juuri testosteronia poikaraskaudesta ja se muutos on pysyvä.
Sen huomaa kyllä.
Tavallaan kadehdin sitä ja haluaisin ripauksen itsellenikin. En voi pakotta tyttöjäni poikamaisiksi pojiksi, he ivat olleet girly girlejä ihan taaperoista ilman yllytystä. Sekös monia ärsyttää. Tyttöys on tuomittava juttu.
Ja pelkästään tyttöjä saaneille jää loppuelämäksi alemmuuden tunne. Se on niin miljoonaan kertaan huomattu. Tyttöjä saaneet aina hokevat, että tytöt tuo poika.
Linkki tutkimukseen, kiitos, jos ei löydy olet alemmuudentuntoinen valehtelija.
Minulla on tyttöjä ja poikia.
Niin totta. Kokemusta on työkavereista, ystävistä, lasten koulukavereiden vanhemmista, omasta lapsuudesta jne., jne.
En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että meillä on vain poikia, mutta usein lauseen ”meillä on vain tyttöjä”. Pojista sanotaan, että meillä on jätkälauma, ukkokööri jne. muka vitsikästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju meni poikien ja poikien äitien haukkumiseen, olipa yllättävää.
Kateus ja katkeruus tulee esiin, taas kerran.
Kateus siitä että joku ei saanut tyttöjä? Joo.. ollaan tosi kateellisia xD
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pettyi kun kuuli että poika tulossa, halusi niin kovasti tyttölasta, itselleni oli ihan sama kumpi tulee.
Kun poika sitten syntyi mieheni kuitenkin rakastui siihen poikalapseenkin, isänrakkaus meni sen sukupuolipettymyksen edelle.
Höpö, höpö. Miehesi oli fiksu jatkui sinua. Jokainen mies toivoo ”suvunjatkajaa”. Seon fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!Viidennen perättäisen tytön saaminen on äideille valtava pettymys ja isille katastrofi. En ole kertaakaan nähnyt, että ilman poikaa jäänyt äiti olisi ollut iloinen. Siis jos lapsia on useampi.
Terkut salista.
Täällä ilman ”poikaa jäänyt” äiti joka toivoikin pelkkiä tyttöjä ja sai :) ja todella iloinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju meni poikien ja poikien äitien haukkumiseen, olipa yllättävää.
Kateus ja katkeruus tulee esiin, taas kerran.
Kateus siitä että joku ei saanut tyttöjä? Joo.. ollaan tosi kateellisia xD
Ei,typerys, kateus kun ei saanut poikaa. Se on ilmiselvää, varsinkin isät avautuvat saunailloissa. Me poikien isät kuulemme usein, että olisihan se kiva kun olisi poika tullut. Ensimmäinen tyttö vielä menee, mutta toinen aiheuttaa alakuloa, jaon miehisyydelle kolaus.
Näitä on nähty, isiä, jotka ostavat jääkiekkopelin, sähköauton, junaradan jne. kun ilmenee, että poikain tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!
Ei se sukupuolen valitseminen oikeasti takaa mitään. Mitä jos tuo tytöt teettänyt nainen olisikin saanut kaksi ihanaa, kaunista pikkutyttöä, joita ei olisi ne röyhelömekot paljon vähempää voisi kiinnostaa, mutta se vihreä dinosauruspaita olisi ollut ihan parasta? Olisiko se äiti rakastanut niitä tyttöjään ihan yhtä paljon, jos he eivät olisivatkaan sopineet siihen feminiinisyyden kuvaan, johon äiti oli heidät jo ennen syntymäänsä sovittanut?
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ihmisten tulisi olla vapaampia puhumaan tunteistaan ja odotuksistaan. Se, että saa purkaa pettymyksensä jollekin, voi auttaa tilanteen hyväksymisessä. Sitä paitsi tunteissa ei ole mitään pahaa, kunhan ne eivät purkaudu käytöksessä.
Älä vaan ala sitä kieroon kasvattamaan, ettei siitä kasva alistuva neitimäinen......!
Kehu ja kannusta!
Ehkä saat tulevaisuuden tekijän ja menestyjän!
Eliittilukion kautta ja kunnon kansalaisen, jolla naiset juoksee vielä perässä 😃
Niitäkin valitettavasti näkee, että lasta koitetaan kasvattaa siihen suuntaan, mikä oli äidin toive sukupuolesta ja yleensä tulokset ovat negatiivisia!
Näistä ei puhuta mutta niin se on.
Lapsi on oma yksilönsä ja sinulla vaan lainassa, älä kieroon kasvata! Jos sitä kiinnostaa autot ja laitteet niin anna kiinnostaa. Harvaa poikaa mekot ja pissaavat nuket kiinnostaa😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pettyi kun kuuli että poika tulossa, halusi niin kovasti tyttölasta, itselleni oli ihan sama kumpi tulee.
Kun poika sitten syntyi mieheni kuitenkin rakastui siihen poikalapseenkin, isänrakkaus meni sen sukupuolipettymyksen edelle.
Höpö, höpö. Miehesi oli fiksu jatkui sinua. Jokainen mies toivoo ”suvunjatkajaa”. Seon fakta.
Ovatko tytöt automaattisesti lapsettomia jos heidän kauttaan ei suku jatku? Vai oliko tämä taas tätä iänikuista naisvihaa kun nainen siirtyy mielestäsi miehen omistukseen ja miehen sukuun? Yök, kuolkaa jo boomerit pois.
miksi feministit saavat lisääntyä? on kuitenkin 50% todennäköisyys synnyttää poika. Se tulee kärsimään paljon elämässään, jos syntyy feministiperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju meni poikien ja poikien äitien haukkumiseen, olipa yllättävää.
Kateus ja katkeruus tulee esiin, taas kerran.
Kateus siitä että joku ei saanut tyttöjä? Joo.. ollaan tosi kateellisia xD
Ei,typerys, kateus kun ei saanut poikaa. Se on ilmiselvää, varsinkin isät avautuvat saunailloissa. Me poikien isät kuulemme usein, että olisihan se kiva kun olisi poika tullut. Ensimmäinen tyttö vielä menee, mutta toinen aiheuttaa alakuloa, jaon miehisyydelle kolaus.
Näitä on nähty, isiä, jotka ostavat jääkiekkopelin, sähköauton, junaradan jne. kun ilmenee, että poikain tulossa.
Kerrotko vielä miksi naisen pitäisi luopua omista toiveista ja haaveistaan vaan jotta MIES olisi onnellinen? Jos minä toivon tyttöä ja mies poikaa niin todellakaan en ala toivomaan poikaa jotta mies saisi mitä haluaa. Oletko ikinä kuullut miehestä joka uhraisi omat haaveensa naisen onnen takia? Juu en minäkään.
Hahah, nykyajan kiero tyyli on kasvattaa tytöistä muka kaikkeen kykeneviä mutta poikia pitäisi jotenkin suitsia, pehmentää ja alistaa?
Kuulkaa, jos sukupuolella EI OLE VÄLIÄ JA VALLITSEE TASA-ARVO, silloin kumpaakaan sukupuolta ei koiteta nostaa eikä laskea!
Mutta sairas trendi on nyt että tyttöjä pitäisi nostaa ikäänkuin poikien kustannuksella!
Missä se lapsen vapaa persoona on?
Vierailija kirjoitti:
miksi feministit saavat lisääntyä? on kuitenkin 50% todennäköisyys synnyttää poika. Se tulee kärsimään paljon elämässään, jos syntyy feministiperheeseen.
Niin onhan se ihan hirveää kasvaa pienestä saakka tasa-arvoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolella on väliä kirjoitti:
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta ei tätä ongelmaa sillä korjata, että ihmiset saisivat alkaa valitsemaan lapsensa sukupuolen. Ongelma on se, että näistä sukupuolipettymys tunteista ei saa puhua. Jos joku puhuu niin häntä paheksutaan ja hänet lytätään huonoksi ihmiseksi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Ihmisillä pitäisi olla vapaus puhua tunteistaan ilman lyttäämistä. Ap:kin saanut paljon asiattomia kommentteja, vaikka ap tiedostaa, että hänen tunteensa ei ole kovin rakentava ja hän kysyy neuvoa, että miten hänen tulisi nämä tunteensa käsitellä. Eli ap tiedostaa tunteensa ja kysyy apua ja monet tulevat vain kettuilemaan ja tuomitsemaan. Ihmisiltä todella epäkypsää ja epäkehittävää käytöstä. Ei nämä ongelmat tuomitsemisella parane.
On erittäin tärkeää, että äiti saisi puhua vapaasti pettymyksen tunteistaan ilman tuomitsemista. Mutta tuolloinkin se perusasia ei muutu miksikään. Mielestäni on aivan luonnollista, että 5. poikalapsen saaminen voi olla äidille valtava pettymys. Isä voi toki olla onnensa kukkuloilla.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin lapsi tulee ymmärtämään, että äiti ei ole välttämättä häneen niin syvästi kiintynyt.
Erityisesti hedelmöityshoitojen yhteydessä alkioiden joukosta olisi helppo valita oikeaa sukupuolta oleva alkio- tekopyhässä Suomessa tämä on kiellettyä.
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten amerikkalaisdokumentti, jossa vanhemmat olivat maksaneet suuret summat rahaa saadakseen oikeaa sukupuolta olevan lapsen.
Yksi nainen oli teettänyt 2 tyttöä, hänellä olikin 2 aivan ihanaa, kaunista pikkutyttöä, jotka oli vaatetettu röyhelömekkoihin. Äiti rakasti ja hemmotteli lapsiaan; tytöt vaikuttivat iloisilta ja vilkkailta. Keneltä se on pois, jos äiti saa 2 pikkuprinsessaa, jotka saavat hyvän ja onnellisen lapsuuden? Varmasti olivat rakastettuja lapsia!Viidennen perättäisen tytön saaminen on äideille valtava pettymys ja isille katastrofi. En ole kertaakaan nähnyt, että ilman poikaa jäänyt äiti olisi ollut iloinen. Siis jos lapsia on useampi.
Terkut salista.Täällä ilman ”poikaa jäänyt” äiti joka toivoikin pelkkiä tyttöjä ja sai :) ja todella iloinen!
Miehellesi se on suru.
Ei hän stä näytä, ei tunnusta, mutta suru se on.
T. Tyttöjen isä
Miksi minä siitä murehtisin? Onko minun tehtäväni oman onneni kustannuksella tehdä miehen elämästä täydellistä?
Ja pelkästään tyttöjä saaneille jää loppuelämäksi alemmuuden tunne. Se on niin miljoonaan kertaan huomattu. Tyttöjä saaneet aina hokevat, että tytöt tuo poika.
Linkki tutkimukseen, kiitos, jos ei löydy olet alemmuudentuntoinen valehtelija.
Minulla on tyttöjä ja poikia.